Elektroniikka ja soitinrakennus ›

No, jos joku kaunis päivä vihdoin pääsisin kyhäämään omaa kitaraa, niin tämmöinenkin asia olisi syytä tietää. Elikkä, miten tuo kaularaudan asennus nyt käytännössä tapahtuu. Melvyn Hiscockin kirjan perusteella jäi hieman epäselväksi, että pitääkö kaularaudan uran olla kovera vai suora ja pitääkö kaularaudan päälle liimata joku puupala ("fillet" på engelska), jos käyttää tuollaista kaularautaa, jossa on sellainen laatikko ympärillä? Vai liimataanko otelauta vaan tylysti kaularaudan päälle?

Elikkä, miten tuo kaularaudan asennus nyt käytännössä tapahtuu. Melvyn Hiscockin kirjan perusteella jäi hieman epäselväksi, että pitääkö kaularaudan uran olla kovera vai suora ja pitääkö kaularaudan päälle liimata joku puupala ("fillet" på engelska), jos käyttää tuollaista kaularautaa, jossa on sellainen laatikko ympärillä? Vai liimataanko otelauta vaan tylysti kaularaudan päälle?
 
Käytännössä kysymykseen voi tulla kaksi erityyppistä kaularautaa. Toinen on tuollainen perinteinen pöyreä rautatanko joka asennetaan kaarelle koloonsa kaulaan, ja päälle liimataan tuo mainitsemasi "fillet". Tämän kaularaudan voi joko asentaa yläpuolelta, tai alapuolelta. Jos rauta asennetaan alapuolelta niin fillettikin laitetaan alapuolelta. Silloin filletti yleensä tehdään tummasa puusta niinkuin esim. pähkinäpuusta tai mahongista ihan vaan ulkonäkösyistä. Tällaisa n.s "skunk stripe'ja" näkee varsinkin vaahterakaulaisissa Fender'eissä missä tämä alapuolelta asentaminen onkin ainoa mahdollisuus koska vaahterakaulaisissa kitaroissahan ei ole otelautaa ensinkään, vaan nauhat on hakattu suoraan kaulaan.
Toinen kaularautatyyppi, tämä kotelomallinen asennetaan yleensä aina yläpuolelta n. 12 mm koloonsa , ja se tulee välittömästi otelaudan alapuolelle. Elikkä otelauta liimataan todellakin vain tylysti päälle.Tämä onkin paljon, paljon helpompi asentaa kotikonstein koska sille jyrsitään vain yksinkertaisesti suora kolo n. 12 x 12 mm ja sillä siisti. Molempien kaularautatyyppien toiminta on käytännössä täsmälleen sama.

Toinen kaularautatyyppi, tämä kotelomallinen asennetaan yleensä aina yläpuolelta n. 12 mm koloonsa , ja se tulee välittömästi otelaudan alapuolelle. Elikkä otelauta liimataan todellakin vain tylysti päälle.Tämä onkin paljon, paljon helpompi asentaa kotikonstein koska sille jyrsitään vain yksinkertaisesti suora kolo n. 12 x 12 mm ja sillä siisti. Molempien kaularautatyyppien toiminta on käytännössä täsmälleen sama.
 
Kyllä, ja tuon 12mm syvän kolon tulisi olla sitten melko tarkkaan tasan 10.0 milliä, eikä edes kymppäjä yli tai ali. Jos on liian matala, alkaa otelauta kantamaan raudan päällä eikä välttämättä liimaannu kunnolla, ainakaan suoraan. Eikä liian syväkään ole hyvä, mitä turhia liikkumatiloja antamaan. Pystyjyrsimellä pääsee jo aika tarkoille, kun huolellisesti tekee. Ja jos ura jää pikkaisen liian matalaksi, voi loppusilauksen tehdä vaikka kevyesti viilalla kaularautapalikan alaosaa viilalla hivellen.
 
EDIT: Tuo syvyys olikin 10mm eikä 12mm.

Mulla on just kaularaudan asennus menossa..se on se pyöreä vaihtoehto. otelaudan alle tulee (kaareva)ja teen siihen vielä fillingin. Otelautahan siinä pullistuisi jos sellaisen suoraan alle laittaa..olis ollut parempi se erilainen,mut ei voi mitään.

Ensimmäisen kitaran rakennusta aloittelemassa ja pikkuhiljaa alkaa tämäkin asia aukeamaan...
 
Asennetaanko kotelomallinen kaularauta otelaudan alle niin, että kotelon umpinainen puoli tulee otelautaa vasten ja avonainen alaspäin?
 
Miten kaularauta kiinnitetään päistään? Voiko uran jyrsiä ihan päähän asti vai jätetäänkö päähän puuta ja porataan säätöruuville reikä?
 
Tarvitseeko tällainen kaularauta laittaa aina niinpäin, että säätöruuvi on bodyn puolella?

Kaularauta asennetaan umpinainen puoli ylöspäin. Säätöruuvin voi laittaa kumpaan päähän haluat.
Kaularautaa ei tarvitse kiinnittää mitenkään mutta kolo saa mielellään olla kaikinpuolin"sopiva".
Siistimpi tulee jos ruuville teke sopivankokoisen uran/reijän.

Tuossa on mun ratkaisu omasta telestä; ei ehkä maailman nätein mutta heleppo ja toimiva. Eli jysäyttää jyrsimellä uran sen verran lavan puolelle että jääpi tilaa säätää rautaa.
 
http://www.freewebs.com/juzzu/TL_lapa1.jpg

Siitä laatikkokaularaudasta vaan: En nyt mene valalle mutta suosittelisin jonkin teipin vetämistä sen raudan ympärille ettei se vaan koskaan mitenkään ala rämistä... itse tein millin leveämmän uran ja teippasin raudan sopivaksi (siis vain sivuista).... jos tässä menettelyssä piilee jokin valtava vaara niin kertokaa ajoissa ettei muut joudu kärsimään......
 
Noissahan on, ainakin minun käyttämissä kotelomalleissa, teipattu maalarinteipillä jo valmiiksi se kotelon sisällä oleva tanko muutamasta kohdasta ympäri. Eli ompi tiukka kotelon sisällä, ja kotelo sitten laitetaan naftisti uraan. Ei _pitäisi_ rämistä.

Käytännössä kysymykseen voi tulla kaksi erityyppistä kaularautaa. Toinen on tuollainen perinteinen pöyreä rautatanko
Toinen kaularautatyyppi, tämä kotelomallinen asennetaan yleensä aina yläpuolelta n. 12 mm koloonsa
 
Kolmas vaihtoehto on käyttää tuollaista suoraa 6mm leveään uraan asennettavaa kaksitoimista rautaa, esim StewMacin HotRodia. Ainakin Soitinrakentajilta saa myös vastaavaa rautaa.
 
Tämän raudan asennus ei poikkea kotelomallin asaentamisesta mitenkään, paitsi tietysti asennusuran koon puolesta.

Onko kellään hyviä (vaihtoehtoisia) ideoita uran tekemiseksi tuollaiselle 6 milliselle kaularaudalle? Luonnollisesti jyrsimellä, mutta nythän on niin, että katkaisin tänään 6 millisen jyrsinteräni, jonka sain eilen katkaisemani 6 millisen jyrsinterän tilalle. Kyllä, käyn hakemassa vielä uuden, mutta sitä en enää viitisi katkaista. En ottanut liikaa kerrallaan, enkä ajanut liian nopeasti. Paitsi jos kaksi milliä kerrallaan on liikaa ja kymmenen senttiä minuutissa liian nopeaa. Voihan sitä tietysti yrittää ottaa vielä vähemmän, mutta mitä useammin tuon uran ajaa, sitä horompi siitä tulee ja kun kyseessä on selkäpuolelta tapahtuva upotus ja 18 milliä syvä ura, niin...
 
Sirkkeliä ajattelin, tuleeko mitään?

No nythän on niin, että jokin on pielessä.
 
Melkosen viksun aloituksen jälkeen lähetään hakemaan ongelmaa. Jos terissä ja koneessa ei ole vikaa, niin se on valitettavasti tekijässä. Sitten muutama kysymys:
 
1. Ovatko käyttämäsi terät puulle tarkoitettuja?
 
2. Onko koneessa tarpeeksi kierroksia? kutosen terällä saa huoletta painaa menemään 20000 r/min ellei enemmänkin.
 
3. Ilmeisesti olet jo aika syvällä sen uran kanssa? En siis tarkoita henkisesti.
 
4. Minkälaisella "asetelmalla" ajat uraa. Varmimman tuloksen saat käyttämällä tukevia ohjureita jyrsinalustan molemmin puolin . Näin terä ei pääse missään tilanteessa haukkaamaan reunaa. Mikäli taas käytät koneessa olevaa reunaohjuria voi terä päästä lipsahtamaan jos ote ei ole tukeva. Syvän uran tekemiseen suosittelisin tuota ensimmäistä tapaa.
 
Mä en kyllä lähtisi hakemaan tuolle jyrsinnälle vaihtoehtoista tapaa. Ne ovat niiiiin hankalia.
 
Vaan nyt nukkumaan, hopi hopi. Jatketaan huomenissa.

..Luonnollisesti jyrsimellä, mutta nythän on niin, että katkaisin tänään 6 millisen jyrsinteräni, jonka sain eilen katkaisemani 6 millisen jyrsinterän tilalle...
 
Tässä on jotain mätää.
Jos käyttää oikeanmallisia teriä, oikeanmallisesa jyrsimessä oikein , niin ei tällaista voi sattua.
Jyrsinterä syö puuta. Ei siinä tarvita minkäänlaista väkivaltaa.
Jos kyseessä on joku kova puulaji kuten esim. vaahtera on pakko edetä vähän kerralla. Ja aivan kuten edellä sanottiin, jos kierrokset pääsee tippumaan niin joko terä tai jyrsin on huono, tai sitten yritetään liikaa.
"Skunkstripen" tekemiseen tarvitaan tottakai jigi ja ohjuri. Kyllä se ura tulee täsmälleen samaan paikkaan koko ajan kun on kunnolla tehty esivalmistelut.

1. Ovatko käyttämäsi terät puulle tarkoitettuja?
 
Terät olivat clas ohlsonin kovametalliteriä ja puulle tarkoitettuja.
 
2. Onko koneessa tarpeeksi kierroksia? kutosen terällä saa huoletta painaa menemään 20000 r/min ellei enemmänkin.
 
Varmasti on. Jyrsin on 1800 wattinen Makita vakioelektroniikalla ja kierrokset olivat likipitäen täysillä. Ei tuo kone muistaakseni ota kuin jotakuinkin 20000 kierrosta.
 
3. Ilmeisesti olet jo aika syvällä sen uran kanssa? En siis tarkoita henkisesti.
 
Ekalla terällä otin jotakuinkin 3 milliä ja pääsin kymmenen sentin matkan. Tokalla kerralla vähemmän ja pääsin 20 senttiä. En siis ollut syvällä, vasta aloittelemassa.
 
4. Minkälaisella "asetelmalla" ajat uraa.
 
Kone on kiinnitetty pöytään alajyrsimeksi ja ohjainta/sivutukea vasten painan puuta.
 
Ja puulaji on tosiaan vaahtera. Molemmat terät ovat menneet poikki samasta kohdasta. Terät eivät ole palaneet, ainakaan värityksestä tai lämmöstä päätellen.
 
Onko tässä nyt vain tultava siihen johtopäätelmään, että terä on paska? Itsestäni en löydä vikaa (tietenkään), sen verran varovaisesti varsinkin tuolla jälkimmäisellä kerralla yritin ajella. Laitteistonkin pitäisi olla kunnossa.

Jos käyttää oikeanmallisia teriä, oikeanmallisesa jyrsimessä oikein , niin ei tällaista voi sattua.
 
Hyvin sanottu. Kuitenkin mä olen tullut siihen tulokseen että aina voi sattua. Ja melkeinpä mitä vain.
 
Terät olivat clas ohlsonin kovametalliteriä ja puulle tarkoitettuja.
Onko tässä nyt vain tultava siihen johtopäätelmään, että terä on paska?
 
Kyllä, ainakin mun nähdäkseni. Se, että terä hajoaa samasta kohdasta ei sinänsä vielä tarkoita mitään. Tuollaisessa on aina heikoin kohta, josta se särkyy mikäli on särkyäkseen. Mutta suosittelen vaihtamaan merkkiä. Ja infoamaan liikettä tuollaisesta ja vaatimaan rahat takaisin. Vaikkeivat ne taida kovin kalliita olla nuo klasun terät.
 
Mä olen Bilteman 6-millisillä painanut menemään välillä koko terän pituudeltakin reunaa siistiessä eikä noilla ole ollut mitään ongelmia jos kevyttä puun tummumista ei oteta huomioon. Eivät ne kyllä hyviä teriä täysin vastaa mutta hinnan ollessa tuollainen (3,35 e) se on erittäin hyväksyttävää. Noissa on 6-millinen kara mikä tietysti vaatii vastaavan istukan.