| Aihe: Miten minusta tuli rumpali? | |
|---|
|
Miten rummut tulivat soittimeksi juuri sinulle?
Miksi edelleen soitat rumpuja?
Minulle rummut valikoituivat soittimeksi, kun naapurin pojat halusivat perustaa bändin. Heillä oli kitarat. Veljen kanssa pähkäiltiin ja hän halusi basson. Minulle jäi rummut. Onneksi..
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
hollmi-5: Miten rummut tulivat soittimeksi juuri sinulle?
Miksi edelleen soitat rumpuja?
Minulle rummut valikoituivat soittimeksi, kun naapurin pojat halusivat perustaa bändin. Heillä oli kitarat. Veljen kanssa pähkäiltiin ja hän halusi basson. Minulle jäi rummut. Onneksi..
Kitaristiveljelläni oli bänditreenit kotimme peräkammarissa, jossa Keräsen Risto soitti Aria-nimisiä rumpuja. Kuuntelin pihalta seinän takaa heidän meuhkaamista ja jotakin ihme taikaa siinä hommassa oli. Yritin samanaikaisesti soittaa klassista pianoa musiikkikoulussa, mutta se taisi niin kuin jäädä tuohon kuuntelukokemukseen. Sitten veljeni osti puolalaistet Szpaderski-rummut, koska laivamuusikoilla oli tapana vaihtaa heidän kotoisat instrumenttinsa Ludwigeihin ja muihin laatusoittimiin 1970-luvun lopulla. Raahessa oli itse asiassa kahdet Szpaderskit. Veljeni Szpaderskeja sitten kolasin ja jäin heti koukkuun, ehkä vuonna 1978. Sittemmin veljeni osti "oikeat" Ludwigit, myöhemmin Beverleyt ja hänen settiantikliimaksi päätyi sitten Tamaan, koska Cobhamillakin oli, tosin ei Swingstarit :)
Rumpujen kutsu oli niin kova, että turha sitä on ollut vastaan taistella. Vaikka soittajana en olekaan saanut yhtään mitään merkittävää aikaa, niin prosessi on produktia merkittävämpi.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |
 Zantso
20.09.2011 20:56:49 (muokattu 20.09.2011 20:58:07) | |
|
Ala- asteella olin rumpujen soitossa kaikkein jälkeenjäänein, mutta sitten se lähti luistamaan ihan hyvin ja ala- asteen jälkeen sain omat rummut.
Asiasta innostuin ja katselin juutubesta rumpaleita työssään ja se innosti vielä enemmän kun näki mitä voi rumpali olla.
Ja se, että voi olla joku päivä kun Kollias tai Roddy saa minut jatkamaan ja tietysti se että rumpujen soitto on mukavaa.
Tama mies on rumpali. |
|
... juu. Edelleen soitan rumpuja, koska jäin niihin pahasti koukkuun. Soittimeen ja soittamiseen...
Rumpujen rakenne, muotoilu ja värimaailma kiehtoo. Äkkiseltään tuntuu, että variaatioita ei kovin paljoa voi olla, mutta niitä onkin loputtomasti.
Samoin ajettelen soiton perusasioista. Singlet, tuplat, triolit ja niiden variaatioiden synnyttämät rudimentit ja rytmit antavat loputtoman kentän tutustua ja kehittää itseään soittajana.
Soundit, piuhat ja kajarit. |
 OPJ1974
20.09.2011 21:51:04 (muokattu 20.09.2011 21:52:02) | |
|
Rummut ovat kiehtoneet allekirjoittanutta niin kauan kuin muistan.
Kolmannella luokalla salaa porukalla ihailtiin musiikkiluokan rumpuja. Kukaan ei sitten uskaltanut tarttua kapuloihin, kun piti lauluihin rytmiä lyödä. Päätin tarttua tilaisuuteen. Siitä se lähti ja sillä tiellä ollaan edelleen, itseoppineiden.
Musiikin harrastaminen on sittemmin laajentunut käsittämään myös kitaran iloisen rämpyttelyn ja äänihuulien rasittamisen erinäisillä melodiakuluilla.
On oikeastaan aika hassua, ennen minua suvussa ei ole ollut juurikaan musikaalisia tai musiikkia harrastavia ihmisiä. Minua nuoremmat sisarukset ovat kyllä sitten harrastaneet myös musiikkia. |
|
Rummut on ollu miun soitin jo luultavasti silloin, kun olis vielä margariinipaketissa. osuuskaupan hyllyllä.
Ihan olen kuulemma pienestä pitäen kaikkea kolisteltu ja kilkuteltu.
Ensimmäiset ihokarvojen väristykset taidankin muistaa saaneeni Judas Priestin Painkiller biisistä.
Saattaa olla jopa jostakin vanhemmastakin?
Ai miksikö vieläkin?
Noh, se on se sama primaali syke takonut tuolla kehossa tähän päivään asti ja ei kyllä ainakaan näillä näkymin ole sieltä poistumassakaan=P
Viuna on viisaiden juoma, vaan nousee se tyhmäänkin päähän! |
 LaKu
20.09.2011 22:34:28 | |
|
Minusta tuli rumpali sen jälkeen kun olin soittanut bassoa muutamassa teiniajan bändissä.
Katselin aina meidän rumpaleita ja mietin että tuota minäkin oikeastaan haluaisin tehdä.
Sitten yksi kaunis päivä tein vaihdoksen ja heitin basson menemään ja ostin rummut.
Rumpujensoiton fyysisyys jotenkin myös kiehtoi ja kiehtoo vieläkin....
Aika vaativa instrumentti loppujen lopuksi. Yksi virvelin lyönti jää puuttumaan ja kaverit kattoo että mitä se rumpali taas sekoilee siellä ;) |
|
Tätä olen miettinyt ihan itseasiassa viimeaikoina. Kyl se joskus ala-asteella lähti se kiinnostus rumpuihin. Isä lähti aina bändit treenihin pari kertaa viikossa ja kävi keikoilla, muistan kun minua harmitti hirveästi kun en päässyt mukaan. Tosin ymmärrän nykyään kyllä varsin hyvin miksi. Ala-asteen loppupuolella sitten pääsin kokeilemaan rumpuja ekan kerran ja peruskomppi lähti heti kulkemaan ja taisin siinä sitte soittaa vielä opettajan kanssa jotain kappaletta mukana. Sitten ylä-asteella pääsin enemmän soittelemaan ja 9lk. alussa sain ekan rummut Milleniumit ja olin todella innoissani. Siitä lähti sitten bänditoiminta pikkuhiljaa tulemaan mukaan kuvioihin ja soitellaan melkein samalla porukalla vieläkin. Soittamisen into ja kehittyminen on edelleen kovin läsnä. Musiikki tuntuu olevan erittäin tärkeä osa elämää ja onhan se niin pirun hauskaa hommaa. :) |
|
Kaveripiirissä oli soittajia ja joskus -80 luvun alussa aloin pyörimään soittokämpillä, kokeilin kitaraakin mutta basso ja rummut oli ne josta sai edes jotain siedettävää ääntä irti. Bassoo kun en sitten saanut edes vireeseen niin innostuin enemmän rummuista.
Armeijan jälkeen pääsin töihin ja -86 ostin ekat omat rummut, Ludwigi Big Beatit sekalaisella Paisteen peltikattauksella. Soittokokemusta oli jo vähän kavereiden seteillä ja kun oli paikka missä sai vapaasti treenata niin perusjutut sai haltuun.
Tuli sitten muuttoa ja muuta paskaa elämässä ja meni kamat myyntiin kaiken muun mukana prkl...
Satunnaista soittelua kunnes taas muutama vuosi sitten innostuin ja ostin noi Premierit ja pikkuhiljaa Paistetta siihen ympärille.
Tämä vuosi ollut aika hiljaista mutta siellä ne nököttää treeniksen nurkassa enkä niistä taida luopua ikinä, ehkä jopa parempaa ostan jos vaan saan tuon rahapuolen hallintaan.
Kiehtoo se kun saa biisin kulkemaan ja toinen tärkeä juttu mulle on ne soittokaverit, ne kun sattuu olemaan ystäviä lapsuudesta asti niin homma toimii eikä ole niin turhan vakavaa, kunhan pidetää hauskaa.
Aion jatkaa.
Mielipiteesi ei muutu totuudeksi vaikka kuinka itse siihen uskoisitkin. |
|
Meinasin postata jotain, koska luin topikin "miten minusta tulisi rumpali"
Oikeasti voisi saada paremman tarinan aikaan, kun alkais selitteleen miksi minusta ei tullut rumpalia :D
Soittoharratus taisi alkaa serkkupoikien vanavedessä uimisesta. Kohtalaisen heikolla sävelkorvalla varustettuna, tietysti pannut oli ainoa oikea vaihtoehto. (tai vähemmän väärä) Joskus jaksoin jopa harjotella ja soitella enemmän. Nykyään vähemmän.
"Anteeks mulla on pakkoliikkeitä" -Natolasse |
|
LaKu: ... kaverit kattoo että mitä se rumpali taas sekoilee siellä ;)
Laulajan ja rumpalin osa bändissä on karu. Muut yleensä saa mokailla aika vapaasti, ei haittaaaaaa...... |
|
hollmi-5: Miten rummut tulivat soittimeksi juuri sinulle?
Miksi edelleen soitat rumpuja?
Minulle rummut valikoituivat soittimeksi, kun naapurin pojat halusivat perustaa bändin. Heillä oli kitarat. Veljen kanssa pähkäiltiin ja hän halusi basson. Minulle jäi rummut. Onneksi..
Melkolailla sama stoori. Yläasteella alko kaveriporukassa soittohommat kiinnostaa niin pitihän se bändi perustaa. Alunperin piti ite tarttua kitaraan ja yksi kavereista rumpuihin, mut lopulta se sitten menikin toistepäin.
En ole katunut.
Too weird to live, too rare to die |
|
Ehkä noin 12-vuotiaana kuulin, kun kaveri oli nauhoittanut kasettinauhurilla omaa beat-komppiaan rummuilla, joita myöhemmin nimitimme kiljupöntöiksi. Olin täysin myyty: voiko tuota saada itsekin tehtyä, sitä samaa mitä oli levyiltäkin tullut kuunneltua? Samaan ei pystynyt vintille pystytetyllä pahvilaatikko setilläni. Jotain nuorisotalolla bändinä rokkaamistahan siitä tuli ja omaa settiäkin lähdin Helsingistä hakemaan vanhemman veljen avustuksella. Veli vei minut musiikkikaupan ikkunan eteen ja tuijotti semmoista lasten pikkusettiä. Minä tuijotin veljeä. Jupinaa ja pientä neuvottelua kyytipojaksi, jonka jälkeen sininen Tama Swingstar setti oli useamman vuoden alla, kun kolasin läpi kaikkea mahdollista, mitä kuuntelin. Virveli oli Newsound ja se meni aika pian vaihtoon, kun siitä hajosi kaikki mahdollinen. Isäni on terrorisoinut sukujuhlia korvakuulolta opitulla haitarin soitolla. Ihan ok se on mennyt, mutta sovitus ehkä on välillä ollut hieman omintakeinen. Taidanpa olla samoilla jäljillä. Sitä en tiedä, onko isälläni lapsena ollut leikkihaitari vintillä.
Mähän sanoin, että sä sanoit. |
|
Isoveikalla oli rummut, ja siit se innostus lähti. Tosin paukuttelun alotin vasta 16-kesäsenä. Sillon tällön vieläki kannuttelen, vaikka kielisoittimet ovat edellä.
Vaan siinä vaiheessa kun Beethovenin 9. analysoitiin raiskauksena olin jo että slutwalking bass. - Epämuusikko |
 Bobana
21.09.2011 19:12:09 (muokattu 21.09.2011 19:19:05) | |
|
Joskus ala-asteen viidennellä tuli musan tunnille soittamaan 6-luokkalaisten bändi jassa oli aika taitava rumpali. Se iski meikäläiseen kun tuhat volttia ja siitä lähti.
No, meni vielä pari vuotta ennen kun pääsin aloittamaan harrastuksen kun sillon yksinhuoltaja äidillä ei ollut varaa satsata moiseen ja aika kehnotkin oli muutenkin treeni mahdollisuudet silloin.
Mutta kun ylä-asteella oli musaluokassa rummut niin ekalla tunnilla jo isoon ääneen rääkäsin luokkaan astellessani että "Mää muuten soitan sitte noita rumpuja!" Ja siitä se lähti. Toinen kaveri seisoi vieressä ja naputteli haitsuun ja meikä polki basaria ja tinttas snarea. Ja voi video mikä fiilis! Siitä sitten ruinattiin maikalta että saiskos jäädä tunnin jälkeen rumpsuttelemaan. Sillon jo oli samassa luokassa yks kitaristi ja bändin tynkä oli kasassa. Sittemmin kiitos opettajan, hän järkkäsi eri viikonpäiville koulun jälkeen tunnin "treeniaikaa" kullekkin "orkesterille". Halukkaitahan oli muitakin.
Mutta sillä tiellä ollaan ja taitaa tulla kohta 25-vuotis amatöörijuhla. : D
EDIT: typoja
Ai nyvvai??! |
|
Bobana: Joskus ala-asteen viidennellä tuli musan tunnille soittamaan 6-luokkalaisten bändi jassa oli aika taitava rumpali. Se iski meikäläiseen kun tuhat volttia ja siitä lähti.
No, meni vielä pari vuotta ennen kun pääsin aloittamaan harrastuksen kun sillon yksinhuoltaja äidillä ei ollut varaa satsata moiseen ja aika kehnotkin oli muutenkin treeni mahdollisuudet silloin.
Mutta kun ylä-asteella oli musaluokassa rummut niin ekalla tunnilla jo isoon ääneen rääkäsin luokkaan astellessani että "Mää muuten soitan sitte noita rumpuja!" Ja siitä se lähti. Toinen kaveri seisoi vieressä ja naputteli haitsuun ja meikä polki basaria ja tinttas snarea. Ja voi video mikä fiilis! Siitä sitten ruinattiin maikalta että saiskos jäädä tunnin jälkeen rumpsuttelemaan. Sillon jo oli samassa luokassa yks kitaristi ja bändin tynkä oli kasassa. Sittemmin kiitos opettajan, hän järkkäsi eri viikonpäiville koulun jälkeen tunnin "treeniaikaa" kullekkin "orkesterille". Halukkaitahan oli muitakin.
Mutta sillä tiellä ollaan ja taitaa tulla kohta 25-vuotis amatöörijuhla. : D
EDIT: typoja
Sehän on sitten taitelijajuhlan paikka! Itselläni puolentoista vuoden päästä 30 vuotta täynnä. Huhhuh... ruumis rapistuu, mieli onneksi edelleen on sama kolmasluokkaisen. |
|
OPJ1974: Sehän on sitten taitelijajuhlan paikka! Itselläni puolentoista vuoden päästä 30 vuotta täynnä. Huhhuh... ruumis rapistuu, mieli onneksi edelleen on sama kolmasluokkaisen.
Taidetaan olla samaa erinomaista vuosikertaa mikäli toi niccisi 1974 on se vuosi jolloin valo alkoi häikäistä.
Anyhoo, hieman on taantumaa ollut soitossa pari vuotta mutta viime aikoina on kyllä taas alkanut kivasti kiinnostamaan. Eli sinne 30-vuotis ämis-juhlaan tähdätään täälläkin ja sen jälkeen...
Ai nyvvai??! |
 AP
22.09.2011 13:28:52 | |
|
Ala-asteella ollessani kouluun tuli oppilaitoksen ekat rummut. Maxtone- halpissetti kylläkin, mutta valkoisena ja mystisenä jotenkin hyvin kiehtova juttu, vaikka siitä ei olltu käytössäkään kuin bassari, virveli ja haitsu -- muut pannut oli varastossa. Silti se jotenkin jäi mieltä vaivaamaan, vaikken tainnut koskaan niillä edes soittaa. Kutosluokan keväällä sain haalittua kotiin Exportit, joista koko lysti sitten lähti liikkeelle :)
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura |
|
Ensimmäisen kerran kiinnostuin rummuista jollain tasolla ala-asteella. Koululla oli musiikkiluokan varastossa yksi virvelirumpu, jota ei koskaan käytetty mihinkään, eikä kukaan olisi sitä osannut soittaakkaan. Pikakelauksella sitten seiskaluokan musiikkitunnille, jossa jokainen pääsi (joutui) kokeilemaan rumpukompin soittamista. Kahdestaan kaverin kanssa sitten soitettiin beattia, kavei haitsua ja minä loppuja, oli ihan jännää mutta ei vielä saanut innostumaan. Naapurin paria vuotta vanhempi poika soitti myös rumpuja, ja olihan se hienon näköistä ja kuuloista kun soittivat For Whom The Bell Tolls:ia koulun ruokalassa.
Lopullinen niitti oli vuotta myöhemmin, kun kaverit alkoivat kasaamaan bändiä. Kosketinsoittaja puuttui ja koska olin todistettavasti koskenut pianoon niin, että siitä sai irti muutakin kuin ukko nooan, pestattiin minut bändiin. Kertaakaan ei reenattu. Vähän myöhemmin tulikin tarve rumpalille, ja ostin sitten bändin vanhan rumpalin setin ja aloin treenaamaan. Nyt jopa päästiin soittamaan asti, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Nyt 15 vuotta myöhemmin rummut ovat edelleen rakas harrastus, jota on tullut laiminlyötyä välillä aivan liikaa. Mutta keikkoja olen päässyt soittamaan, levyjäkin on tehty, ja tulihan joskus niitä tyttöjäkin soittotouhujen kautta. Kaikki 15-vuotiaan unelmat rokkihommien osalta siis täyttyivät. :)
Nyt ajattelin opetella soittamaan oikeasti. Siinä saattaa mennä sitten loppuikä.
while(true) {play(metal);} |
|
OPJ1974:
Kolmannella luokalla salaa porukalla ihailtiin musiikkiluokan rumpuja. Kukaan ei sitten uskaltanut tarttua kapuloihin, kun piti lauluihin rytmiä lyödä. Päätin tarttua tilaisuuteen. Siitä se lähti ja sillä tiellä ollaan edelleen, itseoppineiden.
Mulla se kävi niin päin, että peruskoulun toisella luokalla naapuriluokan musiikkiluokassa oli joku instrumentteihin perehdyttämispäivä ja oli mahdollisuutta testata rumpujen soittoa ja se alkoi sitten perus lippukompin opettelusta johon muistaakseni meni n. 15 min. kunnes opin miten basari ja hihat + oikea ja vasen käsi tekee ja siitä se koko rumpujen soittaminen alkoi.
Tosin olin kyllä jo kotona paukutellut kaikenmaailman pahvilaatikoita ja kansioita jo muutaman vuoden ennen tuota :)
Tämän jälkeen tulikin sitten hyödynnettyä koulun musiikkiluokkaa rumpujensoittotarkoitukseen koko peruskoulun loppuun saakka ja tuli jopa soitettua eräissä joulujuhlissa maikkojen bändissä kolmannella luokalla.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
