Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Täytyy kyllä sanoa,että LNF:n kanssa aika menee kuin siivillä.
Tuntuu,että justhan se biisi alko,kun soolo jo tulee,joka kumminki on hiukan seitsemän minuutin jälkeen.

Eilen kuuntelin uutta levyä mp3-soittimella sängyssä ennen kuin menin nukkumaan. Jotenkin sitten siinä torkahdin, ja heräsin Outcryn aikana siinä noin yhdeksän minuutin kohdalla. Oli jotenkin sellainen maaginen tunnelma siinä hetkessä, tuntui siltä, että en ole ikinä kuullut mitään niin täydellistä.
 
Sama on käynyt joskus ennenkin, kun oon nukahtanut napit korvilla ja herännyt kesken kappaleen. Hyvin usein kappaleet kuulostavat silloin maagisen hyviltä.

Tuomoo: Eilen kuuntelin uutta levyä mp3-soittimella sängyssä ennen kuin menin nukkumaan. Jotenkin sitten siinä torkahdin, ja heräsin Outcryn aikana siinä noin yhdeksän minuutin kohdalla. Oli jotenkin sellainen maaginen tunnelma siinä hetkessä, tuntui siltä, että en ole ikinä kuullut mitään niin täydellistä.
 
Sama on käynyt joskus ennenkin, kun oon nukahtanut napit korvilla ja herännyt kesken kappaleen. Hyvin usein kappaleet kuulostavat silloin maagisen hyviltä.
 
Mä heräsin kerran Stam1nan Viimeiseen Atlantikseen. Kappale on muutenkin aivan uskomattoman hieno, mut tuntu se kyllä hienolta, kun heräsin siihen kappaleen loppuosan mahtailuun.

Tuomoo: Eilen kuuntelin uutta levyä mp3-soittimella sängyssä ennen kuin menin nukkumaan. Jotenkin sitten siinä torkahdin, ja heräsin Outcryn aikana siinä noin yhdeksän minuutin kohdalla. Oli jotenkin sellainen maaginen tunnelma siinä hetkessä, tuntui siltä, että en ole ikinä kuullut mitään niin täydellistä.
 
Sama on käynyt joskus ennenkin, kun oon nukahtanut napit korvilla ja herännyt kesken kappaleen. Hyvin usein kappaleet kuulostavat silloin maagisen hyviltä.
 
Joskus kuuntelin samalla tavalla Awakea ja nukahdin kait Silent Manin aikana, niin heräsin yhtäkkiä ja nousin istumaan, kun Mirrorin alkuriffi lähti :D

Creltar: Joskus kuuntelin samalla tavalla Awakea ja nukahdin kait Silent Manin aikana, niin heräsin yhtäkkiä ja nousin istumaan, kun Mirrorin alkuriffi lähti :D
 
Menee vähän offtopiciks, mutta kerrotaan silti kun tapahtui tänää vähän samansuuntainen juttu. Eli makasin krapulassa kuunnellen Devin Townsendin Ghost-levyä kun se nyt on aika rauhallista fiilistelyä. Leijuin jossain unen ja valveen rajamailla krapulahuuruissani. Mulla on iTunesissa sit seuraavana levynä Dillinger Escape Planin Irony Is a Dead Scene. Ja sehän alkaa (ja jatkuu) aika järkyttävällä mesoamisella... Ei tullu paskat edes housuun eikä sydän pettänyt, mutta sinnepäin. Elossa ollaan.

Mäki kerran heräsin kännissä Raptoriin. Hyviä biisejä niillä.

Aloin tsekata spotifyltä tuota, mutta piti jättää kesken kun tuntui ettei iske sitten millään. Äijät täällä kuitenkin hehkuttaa ilman alaleukaa, eli huomenna levykauppaan.

Tämän levyn kuunneltuani tuntuu siltä, että DT on nyt erityisesti yrittänyt tehdä erittäin kovatasoisen albumin I&W:n hengessä. Biiseistä On the Backs of Angels, LNF ja Breaking All Illusions viittaavat erityisesti tähän, niin kuin aikaisemmin on mainittu. Toisaalta levyn slovareista tulee vähän mieleen Scenes From A Memoryn rakenne. Aika mielenkiintoinen juttu, että biiseissä ja soitossa kuulen myös jonkin verran vaikutteita Symphony X:stä ja Adagiosta, ehkäpä jopa Spastic Incistä parissa kohdassa.
 
Muutama sana biiseistä:
 
Breaking All Illusionissa mulle mättää pahiten juuri se, että se kuullostaa mun korviin Learning to Live-pastissilta. Biisissä on toisaalta ilahduttavasti juuri sellaista soitantaa, jota ei ole bändiltä kuultu koko 2000-luvulla. Omalla kohdallani tää biisi ei vain toimi.
 
LNF:n paikoitellen selkeät viittaukset Under a Glass Mooniin eivät kuitenkaan häiritse. Alun unisono-soitanta on kyllä aika tajuton, mutta itse olisin lyhentänyt siitä suurimman osan pois. Biisi on kaikkinensa aika hieno.
 
Bridges in the Sky on kyllä itselleni tän levyn ykkösbiisi. Hillitty instrumentaaliosio, ihmeen hyvin potkiva riffi alussa, biisin rakenne. Tälläistä biisiä on bändiltä kaivattu.
 
Outcry on vielä vähän hämärän oloinen. Hurjaa soittoa bändi ainakin esittää tässä. Build Me Up, Break Me Down kuulostaa melkeinpä ihan jonkun muun bändin tekemältä biisiltä.
 
Erityistä plussaa levylle tulee aikaisempaa hillitymmästä Rudessin soitosta. Muutenkin kuulostaa siltä, kuin Portnoyn lähtö ja alkoholisaagan loppuminen olisivat vapauttaneet bändin soiton jollain mystisellä tavalla. Herää kysymys siitä, että onko Portnoy ollut viime aikoina jarruna DT:n musiikille(kahden edellisen levyn perusteella).

Kurkkuviipale: Ja mitä tuohon I&W muistuttamiseen tulee niin This Is the Life on aika selkeesti Another Day:n tyyppistä saksofonisoolot kitarasooloiks muutettuna.
 
Jatketaan tästä vielä hieman. Kuuntelin levyä taas työmatkalla ja tuon biisin intro kuulosti jotenkin tutulle, mutta ei niinkään Another Daylta. Miettikääpä Under the Glass Moonin loppua; kertsin jälkeen tulee vielä intro kerran ja biisi loppuu ryminällä. Miten alkaa seuraava piisi levyllä? Oisko samankaltainen 5/4 pimputus, jossa kolme nuottia toistuu ylempää ja se alin nuotti vaihtaa sointupohjaa neljän kerran jälkeen. Joo, tahti vaihtuu Wait for Sleepissä kutosiin, mutta jotenkin tuo jatke selkeästä Glass Moon -fiiliksestä jatkuu vielä seuraavan biisin introonkin.
 
Minusta alkaa tuntua, että bändi on itse asiassa tarkoittanut alunperin tuoda vielä selkeämmin viittaukset esiin levyllä. Petruccihan sanoi, että Break Me Up ja Bridges sävellettiin lopuksi vähän erillään levylle. Ja nuo biisithän ovat selkeimmät erot tuohon I&W-yhtäläisyyteen. Tosin sitten kuitenkin lisäsivät viidennen raidan alkuun saman joulukulkusen kuin mikä on Imagesin viidennessä raidassakin.
 
Levyn nimikin on varmaan alunperin ollut joku Tunteita & Tuoksuja. I&W:lle vaihtui laulaja ja nyt vaihtui rumpali, tässähän meillä selkeä teema jonka puitteissa tehdä I&W osa 2! Sitten joku bändistä on sanonut, että katsokaa mitä tapahtui Queensrychelle Operation Mindcrime 2:n kanssa ja biisit sekoitettiin eri järjestykseen ja ajatusta hieman haudattiin ;)
 
Jos LNF sisältäisi vaikka sanat "Glass Moon" jossain kohtaa, niin kaikkihan ajattelisivat, että NEROKASTA! Mutta ilman mitään sanallista tai suoraa melodiaviittausta idea vähän latistuu. Nyt biisinnimi taipuu vain ajatukseen "Emme ole unohtaneet, vaikka taidon olemmekin jo kadottaneet!" Hymiö.
 
E: ihmettelin jo mp3-versiossa sitä, että kuulostaa kuin basari alkaisi naksumaan enemmän Outcry-biisissä jossain kohtaa. Sama ilmiö toistuu minusta CD:lläkin, onko vain kuulossa vikaa?

bedlam: Jatketaan tästä vielä hieman. Kuuntelin levyä taas työmatkalla ja tuon biisin intro kuulosti jotenkin tutulle, mutta ei niinkään Another Daylta. Miettikääpä Under the Glass Moonin loppua; kertsin jälkeen tulee vielä intro kerran ja biisi loppuu ryminällä. Miten alkaa seuraava piisi levyllä? Oisko samankaltainen 5/4 pimputus, jossa kolme nuottia toistuu ylempää ja se alin nuotti vaihtaa sointupohjaa neljän kerran jälkeen. Joo, tahti vaihtuu Wait for Sleepissä kutosiin, mutta jotenkin tuo jatke selkeästä Glass Moon -fiiliksestä jatkuu vielä seuraavan biisin introonkin.
 
Minusta alkaa tuntua, että bändi on itse asiassa tarkoittanut alunperin tuoda vielä selkeämmin viittaukset esiin levyllä. Petruccihan sanoi, että Break Me Up ja Bridges sävellettiin lopuksi vähän erillään levylle. Ja nuo biisithän ovat selkeimmät erot tuohon I&W-yhtäläisyyteen. Tosin sitten kuitenkin lisäsivät viidennen raidan alkuun saman joulukulkusen kuin mikä on Imagesin viidennessä raidassakin.
 
Levyn nimikin on varmaan alunperin ollut joku Tunteita & Tuoksuja. I&W:lle vaihtui laulaja ja nyt vaihtui rumpali, tässähän meillä selkeä teema jonka puitteissa tehdä I&W osa 2! Sitten joku bändistä on sanonut, että katsokaa mitä tapahtui Queensrychelle Operation Mindcrime 2:n kanssa ja biisit sekoitettiin eri järjestykseen ja ajatusta hieman haudattiin ;)
 
Jos LNF sisältäisi vaikka sanat "Glass Moon" jossain kohtaa, niin kaikkihan ajattelisivat, että NEROKASTA! Mutta ilman mitään sanallista tai suoraa melodiaviittausta idea vähän latistuu. Nyt biisinnimi taipuu vain ajatukseen "Emme ole unohtaneet, vaikka taidon olemmekin jo kadottaneet!" Hymiö.
 
E: ihmettelin jo mp3-versiossa sitä, että kuulostaa kuin basari alkaisi naksumaan enemmän Outcry-biisissä jossain kohtaa. Sama ilmiö toistuu minusta CD:lläkin, onko vain kuulossa vikaa?
 
Mun mielestä nää ylimalkaiset I&W-rinnastukset ja LNF:n ja Under The Glassmoon kuvailu lähes samaksi biisiksi on täyttä sitä itseään. Alkaa kuulostaa jo epätoivoisimmilta salaliittoteorioilta. "Miten alkaa seuraava piisi levyllä? Oisko samankaltainen 5/4 pimputus, jossa kolme nuottia toistuu ylempää ja se alin nuotti..." ;)

Vestu: Mun mielestä nää ylimalkaiset I&W-rinnastukset ja LNF:n ja Under The Glassmoon kuvailu lähes samaksi biisiksi on täyttä sitä itseään. Alkaa kuulostaa jo epätoivoisimmilta salaliittoteorioilta. "Miten alkaa seuraava piisi levyllä? Oisko samankaltainen 5/4 pimputus, jossa kolme nuottia toistuu ylempää ja se alin nuotti..." ;)
 
niin, kun pojat väsäs pitkästä aikaa oikeesti hyvän levyn, niin pitäähän siitä jotain huonoa löytää, vaikka väkisin. =)

Vestu: Mun mielestä nää ylimalkaiset I&W-rinnastukset ja LNF:n ja Under The Glassmoon kuvailu lähes samaksi biisiksi on täyttä sitä itseään.
 
Saattaa olla, että yhtäläisyyksien kuuleminen vaatii jonkinlaista soitto/sävellys/sovituskokemusta tai sitten sen, että Images&Words on nuotti nuotilta luissa ja ytimissä. En tiedä, kun en itse enää oikeasti osaa kuunnella biisiä niin, ettei nuo yhtäläisyydet pomppaisi korvaan. Mutta rakenteellisestihan tuossa ei kyllä ole mitään ylimalkaista kun kyseinen viisu on melkein 1:1 alusta loppuun. Melodisesti tuo on kuitenkin eri kappale, vaikka esim. soolossa soitetaan samat temput läpi.
 
pehko: niin, kun pojat väsäs pitkästä aikaa oikeesti hyvän levyn, niin pitäähän siitä jotain huonoa löytää, vaikka väkisin. =)
 
Toistan nyt vielä n. tuhannennen kerran, että ei nuo yhtäläisyydet edelleenkään mun mielestä poista sitä että kyseessä on kokonaisuutena hyvä levy. En näitä samankaltaisuuksia ole todellakaan kuunnellut siksi, että pääsisin levyä haukkumaan. Ihan vain mietiskelin, että _miksi_ bändi teki niinkuin teki.

Onhan DT:llä ollut aina viittauksia eri biisien välillä levyn sisällä ja levyjen välillä, joten ei tuo idea yhteyksistä I&W:iin ole mitenkään mahdoton. Itse en ole levyä juurikaan vielä ehtinyt kuulla joten en osaa sen kummemmin ottaa kantaa asiaan tämän levyn kohdalla.
 
Awakella ainakin oli biiseissä samoja juttuja. Silent man - Erotomania ja Mirrorin ja Space-dye Vestin loppu. Ensimmäinen pari noista toki kuului samaan kolmen biisin A Mind Beside Itself -pakettiin. Metropolis - Scenes From a Memory albumit tietenkin, Portnoyn alkoholipiperrykset, seuraava levy alkaa saundista johon edellinen levy päättyy jne.
 
Itseä idea ei ainakaan häiritse ja mielestäni vähemmän ilmiselvät yhtäläisyydet ovat usein mielenkiintoisempi, kuin että yhtäläisyydet leivottaisiin päin naamaa. En ole levyä kuitenkaan kuunnellut vielä kokonaan, mutta On the Backs of Angelsin alku kuulosti kyllä välittömästi melko Pull Me Undermaiselta.
 
Tulikohan vähän jäsentelemättömiä ajatuksia. En jaksa lukea saati korjata.

Kampela77: On the Backs of Angelsin alku kuulosti kyllä välittömästi melko Pull Me Undermaiselta.
 
Niinhän se kuulostaa, mutta tosiasissa siinäkin on vain samaa ala E:n hakkaus ja pari ääntä. Guitar Worldilta löytyy muuten hyvä tutoriali siihen:
 
http://www.guitarworld.com/dream-th … john-petrucci-how-play-backs-angels

juikkipuikki: Niinhän se kuulostaa, mutta tosiasissa siinäkin on vain samaa ala E:n hakkaus ja pari ääntä. Guitar Worldilta löytyy muuten hyvä tutoriali siihen:
 
http://www.guitarworld.com/dream-th … john-petrucci-how-play-backs-angels
 
Rummut biisin alussa olivat itselle isossa roolissa tekemässä biisistä Pull Me Undermaista.

Sehän on aina ollu musiikissa jutun juoni ja ainakin DT:llä että otetaan ideat joltakin toiselta ja muokataan niitä. Harvemmin kukaan on oikeasti keksinyt mitään kaikin puolin absoluuttisen originaalia. Nyt vain otettiin ideat omasta tuotannosta, ja täytyy sanoa, että on siinä kyllä niin ammattitaitonen porukka, että vaikkei lyriikoista tai melodioista löydykään melkeen mitään toisiinsa viittaavaa niin rakenne on kuitenkin tiettyjen biisien välillä lähes kokonaan sama. Ja vaikkeivat yhtäläisyydet olisikaan octavariummaisia ns. "nuggetteja" jotka on kuulijan löydettävä niin ei kyllä ota tippaakaan kyseisten biisien arvosta pois.

Kurkkuviipale:Ja vaikkeivat yhtäläisyydet olisikaan octavariummaisia ns. "nuggetteja" jotka on kuulijan löydettävä niin ei kyllä ota tippaakaan kyseisten biisien arvosta pois.
 
Kyllä ne aika varmasti on just niitä. Tän bändin fanipohjan tuntien nuo ei pysyisi millään piilossa. Mutta ellei tuota artikkelia olisi, niin suurin osa ihmisistä olisi kuullut vain jotain samankaltaisia kohtia biiseissä eikä mitään muuta.
 
En allekirjoita tuota LNF 1:1 väitettä.

Vaikka toi LNF onkin rakenteellisesti Glass moonin kopio, on siinä silti ihan erilainen tunnelma ettei sitä samalaiseksi kappaleeksi miellä vaikka rakenne olisi kuinka samalainen. On the back of angels sitä vastoin kuulostaa oikeasti niin paljon Pull Me Underilta että se tulee heti siitä mieleen.

Rakoni: Kyllä ne aika varmasti on just niitä. Tän bändin fanipohjan tuntien nuo ei pysyisi millään piilossa. Mutta ellei tuota artikkelia olisi, niin suurin osa ihmisistä olisi kuullut vain jotain samankaltaisia kohtia biiseissä eikä mitään muuta.
 
En allekirjoita tuota LNF 1:1 väitettä.
 
Kyllä huomasin jo ennen kuin kyseinen herra oli mitään listaa laatinut että on kyseessä on aikalailla samanlaisia rakenteita. Ja kyllä valtaosa kuulijoista on varmasti sellaisia jotka ovat autuaan tietämättömiä sellaisen artikkelin olemassaolosta. Kyllä ne vaan ovat aika samanlaisia rakenteeltaan vaikka teemat ovatkin aivan toiselta planeetalta. Vaan kuten sanottu eipä haittaa. En tiedä kannattaako suomalaisella keskustelufoorumilla ilmaista pitävänsä Iron Maidenista, mutta täytyy sanoa että vaikka jokaisessa biisissä on melkolailla sama rakenne, toimivat ne minulle ainakin aivan poskettoman hyvin.
 
Meneekö aivan yksi yhteen en jaksa väittää, mutta kyllä aika pitkälle sooloa myöten on LNF on glassmoonin kaltainen.