Rummut: soittaminen ›

Vallu-Veke: Joku vois listata mahdolliset tiet, miten tullaan rumpaliksi ...?
 
En tiedä, enkä tituleeraa itseäni moiseksi.
Oma pplkuni jäljittelee seuraavaasti:
 
1. itseopiskelu EI, näin ala-asteela rummut, tai rumpuja oli kaksi, ihan bassari ja oikein virvelikin.
Musiikinopetushan oli tuolloin melko säälittävää. Nokkahuilu, Pelle&Sebastian + jne.
Luokassa oli nuo, ihailemani kapineet. Bassaria piti ainakin plkea joka päivä, kuten myös virveliä oli testattava. Kapulat oli opettajianhuoneessa piilossa, joten mikä tahansa kävi ja puutyötunnilla sorvasin kapulat, prkl.
3. Luokalla, ol vappumarssi. Vaadin päästä soittamaan marssirumoua kulkueen edessä. Ei lupaa. Vaadin lisää, minä en osaa laulaa tms. ja sain kuin sainkin luvan.
Hiton ohut naru kaulan ympäri, snare roikkumaan siitä, kuin mestarilla konsanaan.
Otteesta, saati teniikasta tiennyt tuon taivaallista. Ta-ta-ta trrrrrrrr....jnejne
 
Kiersimme tuon pienen kylän koko koulun voimin ja minä ylpeänä etunenässä virveliä päristäen. Mahtava tunne. Joskin paalinaru hiersi järjettömästi toista tuntia kaulaani ja se rumpukin painoi paljon.
Siitä asti jopa "sain" luvan edes soittaa rumpu(J)a musiikin tunneilla.
 
Tätä kesti yläasteelle. Jolloin piti perustaa bändi. Ei löytynyt, mutta joka välitunti musaluokassa erilaisten tyyppien kanssa soitoa. Kavereista alkoi löytyä lahjakkuuksia, saimme kasaan bändin.
Tottakai soitimme ensin Levottomat Tuhkimot, Road Runnerit, Bluesia, Iron Maidenia ja Metallicaakin.
Monta vuotta "tuhlasin", ollee väärä termi. Tuli bändikoulu, koulun puolesta. Kävimme kolmesti, kunnes muut kyllästyivät, höh.
Yläasteen loppupuolella MEIDÄN bändi oli jo niin hyv että olime tehneet keikkojakin, koulussa siis.
Järjestmme Discojakin, omatoiisesti, itse kulut maksaen. Persnettoa tuli mutta kivaa, oikea lava ja kaikkea. Äänentoistosta en muista miten saimme.
 
Soitin siis perse edellä puuhun. Purple, Zeppelin, AC/DC, Iron Maiden, Stratovarius. Kiinnittämättä lainkaa huomiota että tätähän voi opiskella ja jopa kehittyä, niin että tämä kuulostaisi joltain.
 
Olin alta täysi-ikäinen kun menin ensimmäiselle tunnille. Olin puulla päähän lyöty. Miten noin nopeaa ja noin hienoa??????
Onneksi osasin nuotit jo entuudestaan, joten päätin päästä tunneille. Löytyikin oiva pedagogi, Turustakin ja Raumalta tuttu. Hänen kanssaan opiskelimme oikea kapulaotteen, tekniikkaa, duettoja ja mitä tahansa.Vierähti monta vuotta, samalla kehittyen ja itseeni uskoa luoden.
Yhtäkkiä löysin itseni useammasta orkesterista päällekäin. Aina Bilemusasta, humpan kautta BigBandiin.
En arastellut saati sanonut millekään projektille kielteiseti.
 
Tein Studiohommaa, liveä, sit-in, tuurausta yms.
 
Sitten tuli perhe, tauko, jne. kuitrnkin hommat jatkui ja nyt näyttää edelleen piristyvän.
Aloitin opiskelun taas, oih, miten mahtavaa se onkaan. Kun vertaa vaikka ensimmäisiin vuosiin. Silloin luulin osaavani kaikki, joten "skiptaan alottelut ja kunnon touhut", nyt osaa ottaa ajasta aivan erilailla kaiken irti.
Toki opiskeli melko myöhäiseen ikään, joten se oppiminen ja treenaus alkoi järkiintyä kuitenkin melko varhain.
 
End Of that chapter =)
 

2. soittotunnit joltain, itseään rumpalina pitävältä Minulla ei ole pedagogin papereita, enkä tiedä kaikkea. Jaan samaani infoa etenpäin, kuitenkin jokaisen kohdalla teen suunnitelmarungon. Se toimii tai ei. Tullaan sitten askel taaksepäin.
Oppilas/opettaja suhde on mielestäni tärkeä. Minulla se luultavasti on lopunikäinen.
Auktoriteetti on olennainen osa opettamista, kuitenkaa natsismiin syyllistymättä.
 
Hankalia tapauksia on , kuten olen palstalla aiemminkin kertonut.
Toiset haluaa soittaa ja tulla soittajiksi/muusikoiksi, toisten vanhemmat haluavat niin.
 
3. Hakeudu opetukseen, sellaiseen jossa tunnet olevasi kotona, mutta pieni paine on hyvästä.
 

4. InTTerWeb , nykyään netistä saa mitä ja jos jonkinlaista oppia. Kuka suodattaa oikeat ja näennäiset asia, on asia erikseen. Opettaako Cobus sulle fraseerauksen hienouksia, analysoiko hän miksi Philly J. Jones soitti miten soitti levyillään tai miksi Tony Wiliamsin tyyliä kopioidan edelleen. Puhumattakaan P. Purdiesta, miten se välittyy kirjekurssilla?
 
Olennaista olisi osata erottaa, nopeusskaba/jazz-lick/hevitömtöm, tms. musiikin tekemisen kontekstista.
Tekniikka on edelleen vain keino toteuttaa itseään hauluttuun ulosantiin. Mitä vaivattomampaamambaa se on sitä enemmän se avaa ovia, muttei tee sinusta rumpalia joka liikuttaa jalkaa tahi saa miettimään muutakin kuin "ältsin nopee rolli"
........
 
Eli kaikki mahdolliset kouluttautumisvaihtoehdot sinne, järjestyksessä suurinpiirtein. Naapureita piinaavasta autotallikostajasta, tohtoritasolle asti...
 
E: Soittokunnat mainittu. Se on mielestäni helkkarin hyvä sauma vaikkei musa miellyttäisikään hevarin korvaa. Olet lappu-lassena, joskin kapellimestari apunasi.
Poimintoja lapuista, miksi, mitä, miten toteutaa tuo ja nuo, tulee codat yms. tutiksi, sekä edellisessä monen muun asian lisäksi mainitsemata jäänyt laskeminen.
 
1-2-3-4/2-2-3-4/3-2-3-4/4-2-3-4-
 
Itse myönnän jopa laskevani askeleitani tai mitä tahansa arkista puuhaa, josta voin päähäni kierron tai tahdin kehittää.