Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Meadow: Kyllä tämä Bridges in the Sky on parasta Dream Theateria lähes kymmeneen vuoteen. Tuo alkuriffi potkii ihan saatanasti.
 
Mun mielestä ne alkuriffit on biisin ainoa heikko kohta, kertsistä - ja varsinkin toisesta kertsistä - biisin loppuun asti ollaan täydellisyydessä. Mutta tässä ketjussa on kyllä muutenkin ylistetty huippukohdiksi juuri mun mielestä levyn heikoimpia osioita (LNF:n unisono, BAI:n instrumentaaliosio, Outcry), joten ehkä se vika sitten onkin minussa.

Meadow: Kyllä tämä Bridges in the Sky on parasta Dream Theateria lähes kymmeneen vuoteen. Tuo alkuriffi potkii ihan saatanasti.
 
Tänään hoksasin, että ralli on ainakin levyn parhaimmistoa ellei paras.

bedlam: Mun mielestä ne alkuriffit on biisin ainoa heikko kohta, kertsistä - ja varsinkin toisesta kertsistä - biisin loppuun asti ollaan täydellisyydessä. Mutta tässä ketjussa on kyllä muutenkin ylistetty huippukohdiksi juuri mun mielestä levyn heikoimpia osioita (LNF:n unisono, BAI:n instrumentaaliosio, Outcry), joten ehkä se vika sitten onkin minussa.
 
Tuo Bridges in the sky on jännä biisi kun se on tavallaan melkoisen herkkä tunnelmainen mutta riffit onkin sitten melkeempä raskainta DT-junttaa koskaan. Instruosiot ovatkin sitten parasta kikka-DT:tä juuri koskaan.

Randomizer: Tuo Bridges in the sky on jännä biisi kun se on tavallaan melkoisen herkkä tunnelmainen mutta riffit onkin sitten melkeempä raskainta DT-junttaa koskaan. Instruosiot ovatkin sitten parasta kikka-DT:tä juuri koskaan.
 
Juu. Ekalla kuuntelukerralla kirosin biisin alkuvaiheessa, että nyt tuli se hirveä hevifilleri tähän väliin. Biisin loputtua olin varma, että tää tulee olemaan oma suosikkini levyltä :D Ihmettelinkin sitä että Petrucci kuvaili biisiä "riffihirviöksi", kun minusta kappale on lopulta lähempänä balladimaista herkkyyttä kuin mitään riffitulitusta. Kertsi ja varsinkin se "at last the time has come..." on lempparikohtani levyltä. Ja tosiaan se instruosio on täydellinen myös, ovat malttaneet pitää sen kerrankin tarpeeksi simppelinä. Nostatus on hieno ja se itämainen rihevi myös.

ei juma, on kyllä hyvä levy. omat suosikit Build Me Up, Break Me Down, Lost Not Forgotten ja Breaking All Illusions. Jas sit tietty Outcryn loistavan instrumentaaliosion jälkeen puuntakaa tuleva loistava himmailukohta. Ei siinä, kaikki biisit tässä on vitun kovia. Tämä levy saattaa nousta ehkä jopa suosikiksi heti Six Degreessin jälkeen.

Onhan tuota levyä tullut kuunneltua. Harmittaa hieman, että kaksi ekaa biisiä on selvästi heikompaa tavaraa. Taino onhan Pull Me Un.... eiku On The Backs Of Angelsissa hyviä kohtia ja hyvää kitarointia, mutta biisi ei sovitukseltaan nyt vaan ainakaan meikäläiselle toimi.
 
Kakkosbiisiä en sitten hiffaa ollenkaan, tai hiffaan toki mutta en diggaa. Mutta annettakkoon anteeksi että miehet tekivät myös yhden radioystävällisemmän biisin.
 
Tärkeintä on kuitenkin se, että levyn pääbiisit ovat tosi hyviä. Lost Not Forgotten, Bridges, Outcry ja Breaking on kaikki ihan timanttista kamaa. Ja Far From Heaven toimii loistavasti introna Breakingille, aivan kuten Wait For Sleep aikanaan.
 
Eli ei oo levynä mikään timantti eikä ehjä kokonaisuus todellakaan, mutta noi 4-5 parasta veisua on parasta mitä DT on pitkään aikaan tehnyt.

Peoplez: Onhan tuota levyä tullut kuunneltua. Harmittaa hieman, että kaksi ekaa biisiä on selvästi heikompaa tavaraa. Taino onhan Pull Me Un.... eiku On The Backs Of Angelsissa hyviä kohtia ja hyvää kitarointia, mutta biisi ei sovitukseltaan nyt vaan ainakaan meikäläiselle toimi.
 
Kakkosbiisiä en sitten hiffaa ollenkaan, tai hiffaan toki mutta en diggaa. Mutta annettakkoon anteeksi että miehet tekivät myös yhden radioystävällisemmän biisin.
 
Tärkeintä on kuitenkin se, että levyn pääbiisit ovat tosi hyviä. Lost Not Forgotten, Bridges, Outcry ja Breaking on kaikki ihan timanttista kamaa. Ja Far From Heaven toimii loistavasti introna Breakingille, aivan kuten Wait For Sleep aikanaan.
 
Eli ei oo levynä mikään timantti eikä ehjä kokonaisuus todellakaan, mutta noi 4-5 parasta veisua on parasta mitä DT on pitkään aikaan tehnyt.
 
Melkeenpä täysin samat ajatukset levystä myös mulla. :)

Ja nyt tässä oluen ohessa kuunnellessa ihan vitun kova levy. Ilmankin toimii. Mutta nytpä onkin ihka oikea cd soittimessa ja soundit on hyvät, voi veljet. Ei puhettakaan, että rummut ei kuuluis kunnolla. Jos ei kuulu niin on kuulo mennyt tai sitten ei tiedä mitkä äänet on rummuista..

bedlam: Mun mielestä ne alkuriffit on biisin ainoa heikko kohta, kertsistä - ja varsinkin toisesta kertsistä - biisin loppuun asti ollaan täydellisyydessä. Mutta tässä ketjussa on kyllä muutenkin ylistetty huippukohdiksi juuri mun mielestä levyn heikoimpia osioita (LNF:n unisono, BAI:n instrumentaaliosio, Outcry), joten ehkä se vika sitten onkin minussa.
 
No mulle ei LNF toimi ollenkaa mutta sen sijaa haluaisin kuulla perustelut miksi OTBOA ois nii heikko biisi. muhu se nimittäi iskee ja kovaa. Levyn parhaat o silti edellee Bridges ja Breaking Illusions.

Continuub: No mulle ei LNF toimi ollenkaa mutta sen sijaa haluaisin kuulla perustelut miksi OTBOA ois nii heikko biisi. muhu se nimittäi iskee ja kovaa.
 
Itse kyllä tykkään kyseisestä biisistä myös. Ei ny mikään erinomainen kipale, mutta ihan oiva levynaloitus.

On se vaan niiiiiin hieno levyn lopetus tää Beneath the surface kylmät väreet tulee aina lopussa,kun Labrie laulaa niin hienosti.

Perro Stupido: Ja nyt tässä oluen ohessa kuunnellessa ihan vitun kova levy. Ilmankin toimii. Mutta nytpä onkin ihka oikea cd soittimessa ja soundit on hyvät, voi veljet. Ei puhettakaan, että rummut ei kuuluis kunnolla. Jos ei kuulu niin on kuulo mennyt tai sitten ei tiedä mitkä äänet on rummuista..
 
Hyvä levy, mutta nimenomaan rumpusoundeissa on kyllä ruuvaamisen varaan. Varsinkin virvelisoundi, se vaan on ohut kopsu. Hieman häiritsee myös se, että juuri kun päästään lentoon, otetaan vauhti pois. No, silti hyvä levy se on.

Hämmentävää nähdä tämä ketju, kun kukaan ei huutele ja trollaa mitä sattuu. Mitä levyyn tulee niin itekkin kyllä tykkään niin, että on tässä yksi uusi levy lempparien joukkoon. Jos kritisoidaan niin synat hippusen kovalla, ei häiritsevän, rummut hiukan tasapaksun tylsät, mutta toimivat rummuille osoitetussa tehtävässä. Kitarasoundi on hunajaa ja BAI on absoluuttisessa totuudessa PARAS kappale
 
.................................................................................................
 
(IMO)

Tuosta I&W vertailuanalyysistä vielä sen verran, että itseä ainakin se masentaa. Fanit on vinkunu sitä uutta I&W:tä vuosia ja DT:n pojat on sit ilmeisesti ottanu tän aika kirjaimellisesti. Levy itessään on ihan hyvää musaa, mut mulla ainakin syö hirveesti fiiliksiä se, kun ajattelee mitä ne on kelannu kun ne on tehny tätä. "I&W oli ihan huippulevy, joten tehään siitä kopio niin jengi tykkää." Ei nyt ihan oo sitä progressiivisinta ajattelua. Vähän tilutellaan ja vaihetaan tahtilajia... woo! Riffitkin on ihan mitäänsanomattomia. Luulen ja toivon, et seuraava levy on jotain ihan muuta.

Kurkkuviipale: Kitarasoundi on hunajaa (IMO)
 
hyvä että sanoit imo, Petruccin kitarasaundi oli I&W-aikoihin meikästä vielä ihan mukava, sellainen ysäri. Sen jälkeen ollaan menty vaan huonompaan suuntaan ja koko 2000-luvun ajan Petruccin saundi on ollu kyllä kauhean humisevaa ja vailla eloa tai lämpöä. Mä saan Guitar Pro 6sta mielestäni yhtä 'hyvän' saundin. Ne saundit onki se mikä DT:ssä ja muissakin nykymetallibändeissä häiritsee eniten. Ehkä mä oon juuttunu siihen retroiluun sitten.

Breaking All Illusions ja Bridges In The Sky ovat omia suosikkejani levyltä. Molemmissa toimii osa-alue, joka Dream Theaterilla usein kusee: kappaleen rakenne.

Stiiq: hyvä että sanoit imo, Petruccin kitarasaundi oli I&W-aikoihin meikästä vielä ihan mukava, sellainen ysäri. Sen jälkeen ollaan menty vaan huonompaan suuntaan ja koko 2000-luvun ajan Petruccin saundi on ollu kyllä kauhean humisevaa ja vailla eloa tai lämpöä. Mä saan Guitar Pro 6sta mielestäni yhtä 'hyvän' saundin. Ne saundit onki se mikä DT:ssä ja muissakin nykymetallibändeissä häiritsee eniten. Ehkä mä oon juuttunu siihen retroiluun sitten.
 
Samaa mieltä. Olis pysyny Ibanezissa =).
 
Tuosta I&W vertailuanalyysistä vielä sen verran, että itseä ainakin se masentaa. Fanit on vinkunu sitä uutta I&W:tä vuosia ja DT:n pojat on sit ilmeisesti ottanu tän aika kirjaimellisesti. Levy itessään on ihan hyvää musaa, mut mulla ainakin syö hirveesti fiiliksiä se, kun ajattelee mitä ne on kelannu kun ne on tehny tätä. "I&W oli ihan huippulevy, joten tehään siitä kopio niin jengi tykkää." Ei nyt ihan oo sitä progressiivisinta ajattelua. Vähän tilutellaan ja vaihetaan tahtilajia... woo! Riffitkin on ihan mitäänsanomattomia. Luulen ja toivon, et seuraava levy on jotain ihan muuta.
 
Tämä juuri on se pahin ongelma lätyssä.

rikshot: Tuosta I&W vertailuanalyysistä vielä sen verran, että itseä ainakin se masentaa. Fanit on vinkunu sitä uutta I&W:tä vuosia ja DT:n pojat on sit ilmeisesti ottanu tän aika kirjaimellisesti. Levy itessään on ihan hyvää musaa, mut mulla ainakin syö hirveesti fiiliksiä se, kun ajattelee mitä ne on kelannu kun ne on tehny tätä. "I&W oli ihan huippulevy, joten tehään siitä kopio niin jengi tykkää." Ei nyt ihan oo sitä progressiivisinta ajattelua. Vähän tilutellaan ja vaihetaan tahtilajia... woo! Riffitkin on ihan mitäänsanomattomia. Luulen ja toivon, et seuraava levy on jotain ihan muuta.
 
minua ei kyllä haittaa, koska en osaa millään mieltää biisejä yhteen I&W:n biisien kanssa. Pitäisi ehkä yhtä aikaa kuunnella, niin sitten, mutta siihen en rupea koska en näe siinä mitään järkeä. Oli biisi osien järjestys mikä tahansa, niin eri biisejä ne on silti kun Imagesilla.

rikshot: Tuosta I&W vertailuanalyysistä vielä sen verran, että itseä ainakin se masentaa.
 
LNF:n kohdalla joo. Jos muistaa ulkoa, miten Glass Moon menee, niin ei noita yhtäaikaisesti tarvitse kuunnella samankaltaisuudet huomatakseen, sen verran härski tapaushan tuo on.
 
Mutta eipä tuo nyt muutenkaan olisi lempparibiisiksi päätynyt joten sikäli. Eikä se mitenkään poista Bridgesin mahtavuutta.