Kitarat: kitarakamat ›

BigPapa:
Aika usein kun kaupassa kokeilee uusia soittimia niin onhan ne ihan hirveitä soittaa, tietysti riippuu kaupastakin, kitarapajalla on säädöt hyvin kohillaan ja muutamassa muussakin liikkeessä.
 
Ei siel ole (enää) niitä pre-sales fiksaajia, siellä tekee ne, jotka ehtii, vaikka ei olis ollenkaan sitä "ominta alaa". Tai sitten ei kukaan. Sama koskee aika pitkälti maahantuojan puolta. Tehtaallahan ei sen tarkempia tsekkauksia tehdä, ja toisaalta, tehdäänkö välttämättä noissa "Oikein Isoissa Pajoissa" senkään vertaa.
Sitten ne kitarat on roikkumassa kera tehdaskielien, jotka siellä liikkeen puolella on klähmittävinä..
Kitarapaja nyt on vähän "oma lukunsa", ja muutama harva muukin mesta.

fox: Niin no, tuolla tavoin sen "mahdollisen sijoitussoittimen" saa kyllä suhteessa kaikkein edullisimmin.. Mutta olisi etua, jos olisi joko selvänäkijä ja/tai omistaisi joko kristallipallon/palantir-kiven tai muun vastaavan.
Että ei kävisi sillee, että omistaisikin vaan "vanhan soittimen" jolla sitten ei tuota joillekin niin vastenmielistä "vintagearvoa" olisi.
Ja, vaikka tiedän, että eräät tyypit taas sekoavat, otan esimerkin tuosta (itse asiassa 2 vuotta Stratocasteria vanhemmasta) Les Paul-mallista.. oletetaan että olisit ostanut soittimen uutena 1959. Se olisi silloin maksanut (tämän päivän tasolla!!) 1875 dollaria.
Kun Standard tuli "uudelleen" valmistukseen 1976, noitten vanhojen originaalien hintataso oli luokkaa 8500-9000 dollaria "street price" ja tänä päivänä ei taida "ihan" tuollakaan hinnalla lähteä myyjän käsistä moinen.
Ei edes sellanen "player's guitar" joka ei noille kelpaa, noille keräilijöille ja sijoittajille..
 
Kiintoisahko ilmiö täällä mnetissä on tosiaan se, että tuosta vintage-soitinkeskustelusta tulee _aina_ eri tunteita herättävä, sekä, että sekaan sitten hyökkää sellaisia, jotka ko. juttua kiivaasti vastustavat, eivätkä pidä kyseisiä soittimia juuri minään. Syitähän voi jokainen pohtia ihan keskenänsä. Sitten on niitä, jotka ymmärtävät vintagesoittimista yhtä paljon kuin kaskelotti kolmipyörästä.
Yhtä ryhmää sitten en jaksa olla ihmettelemättä, nimittäin sitä, joka ei myönnä, että noissa "sikamaisen/pöyristyttävän/rikollisen" kalliissa soittimissa on aivan todella sellaisia "helmiä" jotka on ihan soittiminakin ylivertaisen hyviä. Tuolle ryhmälle pitää se oikea vastaus olla "puut niissä on ihan paskat, ja muutenkin niissä on niiin paljon huonoa, että!" Tuolla vastauksella tulee kommentteja "plussaa paukahti/napsahti" heti oitis.
 
Sen verran vielä, että tuolla piireissä vintagesoitin voi jopa olla 25 vuoden ikäinen, noin huomiona. Joten kohta on vintagemarkkinoilla myös ESP (1974-75 aloitti soittimien teon tuon osabisneksen ohessa, mm. ESP/Navigator) ja hieman nuorempana Paul Reed Smithin tehdas 1985, eli silläkin on tuo 25 vuoden "rajapyykki" jo takana - ja hinnoissa näkyy kyllä, jos sattumoisin olisi myynnissä 1985 vuosimallin PRS.
 
Jokainen saa kuitenkin ne euronsa hakata mihin haluaa, eikö, ja välttämättä ei se kaikkein huonoin ole joku laatusoitin, vanhakin. Ei sen luulis (jaa ei!!) olevan keneltäkään pois. Jos se hinta tuntuu kalliilta soittimessa, niin ehkä se ei ole sitten sitä ostajaa varten ollenkaan. Kyllä sen joku toinen, ehkä paremmin asioista selvillä oleva ostaa, näin luulen.
 
Niin no, mä vähän kärjistin. Toki työtä tekevä pystyy hankkimaan verrattain arvokkaankin soittimen niin halutessaan kun huomioidaan, että ostaahan ihmiset vaikkapa autojakin (tai asuntoja, mutta sen mittakaava alkaa olla tavalliselle ihmiselle jo elämän mittainen projekti).
 
Minäkään en ihan täysin ymmärrä miksi vintage herättää niin paljon tunteita. Miksi on jotenkin hyväksyttävää, että joku hevanderi äijä ostaa vaikkapa kahdeksan tonnia maksavan PRS:n tai Ruokankaan ja kolmesta neljään tonniin maksavan mesaboogien tms. mutta saman summan laittaminen seitkytluvun Fender kitaraan ja vaikkapa Vox vahvistimeen olisi jotenkin paheksuttavaa. Nehän ovat vain kivenkoloja joista kukanenkin sitä soittamisen iloa ja soundiaan hakee.
 
Olisiko Vintagelle hyvä suomennos "alkuperäinen". Jotensakin olen huomaavinani että alkuperäisyydestä monesti on kyse kun vintagesta puhutaan. Vuosikerta suomennoksella viitattaneen siihen, että jonakin vuonna on tavarassa ollut jotakin erityistä (eihän viinillekään riitä että se on vain vanhaa, vaan on pitänyt olla hyvä sato tms. seikka joka tekee juuri siitä tietystä vuodesta erityisen). Siellähän voi olla monenlaisia seikkoja joka erottaa yhden vuoden kaikista muista (on voinut olla vaikka lokko jollakin alihankkijalla minkä vuoksi jossakin tietyn vuoden kitarassa on eri tehtaalta tulleet virittimet tms. vaikka metsäpalo tai mitä tahansa).

mattim: Todellisuus ja mielikuvitus. Nämä kaksi koetan pitää erillään, joskus on vaikeaa.
 
Sanoisin, että hallu tarkoittaa ennemminkin intuitiota - tuota ihmisen yhtä tärkeintä aistia...
 
Muox: allekirjoitan tuon hihhuliuden ja foliohattuisuudenkin uhalla! :)

Veikkaan että pyyntö olis vähän korkeempi ilman pikku modausta:
 
GIBSON SG STANDARD: 1975, Walnut, Kahler installed, Case, 3.29kg ... 900e
 
http://www.kitarapaja.com/pics/gsgstd751_1024x768.JPG
 
http://www.kitarapaja.com/pics/gsgstd753_1024x768.JPG
 
voe voe voe...

BigPapa: Veikkaan että pyyntö olis vähän korkeempi ilman pikku modausta:
 
GIBSON SG STANDARD: 1975, Walnut, Kahler installed, Case, 3.29kg ... 900e
voe voe voe...
 
Noo, kyllähän Kahleri tuohon näkyy istuvan, ja tuleehan siellä ohessa sitte toinenkin vibraveivitalla.. vai onko siin Les Trem tjsp??
 
Eipä ollu, kun olikin Bowen Handle.. vintagea sekin.. ;) Aika paha kolhu tuos bodyn yläosassakin, sekin varmaan vie vähän euroja pois.

En tiää mistä täällä ollaan keritty jo keskustelee ja mistä ei kun en kaikkia sivuja jaksanu lukea, mutta tämmönen napsahti vaan silmään.
 
aristoteles666: te ette tajua, tuossa stradivarius on ollut se taiteilija.
se onko se sen arvoinen, on toinen juttu.'klassisen musiikin piireissä on erään hienon, jo menneen ihmisen sanoin "kaanonisoitu" ""oikea"" soundi, vaikka sulla olisi paremmin soiva viulu, ei auta.
 
Tää tämmönen vintage maailma akustisten soittimien kohdalla on eri kun sähköisten. Ei täysin mutta jonkin verran. Veli on maailmaa kiertävä ammattisellisti ja pitää hallussansa 80 000€ arvoista Ranskalaista säätiösoittinta joka on iältänsä tosi vanha (ei siis omista sitä mutta on käytössä ja joutuu palauttaa sen sitten joskus eläkkeellä). Joka tapauksessa siinä on 1000x parempi saundi kun tavallisessa 8 000€ sellossa tai jopa 15 000€ sellossa joka on sekin monelle aivan liian kallis. Ihan oikeesti tuossa 8 000€:n "opiskeluajan" sellossa on vaikka mitä vikoja verrattuna kaikkien sellojen esikuviin. Soittimessa saattaa olla "susiääniä" eli ei soi jotkut tietyt äänet kunnolla, tai se sen saundi on vaan nuhjunen, tunkkanen, kolkko tai jotain jota kutsutaan vintageksi http://www.youtube.com/watch?v=T36U … mp;feature=player_detailpage#t=116s Yleensä hyvä sello on tarpeeksi kirkas, pehmeä, kantava ja muutenkin semmonen jossa on semmosia ominaisuuksia jotka katsotaan positiivisiksi asioiksi ja niitä ominaisuuksia on valitettavasti harvemmin uusissa jousisoittimissa. Kyse ei oo mistään koulukunnasta joka väittää että "tämä vaan on parempi soitin kun tämä toinen koska me olemme oikeassa ja tämä parempi on vanha", vaan se ero on oikeasti kuultavissa. Ootteko koskaan ollu kuuntelemassa RSO:ta, Helsingin kaupungin orkesteria tai Tampere Filharmoniaa sillon kun siellä on ollu hyvä solisti esim. Han-na Chang jolla on aika tykki soitin. Tykki soitin vaan jostain kumman syystä on se vanha. En tiädä miks kun en ole soitinrakentaja. Niitä on vaan parisataa kappaletta maailmassa ja siks kysyntä on kova ja hinnat isot. Ainoastaan venäläinen öljymiljonääri pystyy sellaisen hankkimaa ja siks yleensä säätiöt näitä soittimia omistaakin ja antaa niitä niille ketkä sitä oikeasti tarvitsee (ja onhan se tosiaankin myös hyvä sjoitus kun hinnat nousee). Myöskin yksi iso ero noissa on se, että esim tuo 80 000€:n soitin joka on tosiaan soolosellistin/solistin ammatti työväline, niin siitä esimerkiksi volumea lähtee ihan hyvin verrattuna tavallisen orkesteri rivi sellistin soitimeeseen koska sen pitää kuulua kauas kun yksin soittelee suuren orkesterin edessä ilman vahvistinta...
Oltiin muuten käymässä pari vuotta sitten Englannissa Lontoossa Sothebyn huutokaupassa ja siellä oli myynnissä 200 000€ maksava Carlo Giuseppe Testoren sello 1700-luvulta. En tiiä miks näin, mutta oli muuten perhanan hyvä sello... En tiiä kuka loppujen lopuks osti sen mutta olin itse todistamassa hetkeä kun se ostettiin.
 
PS: Jooh. Tämmöstä tänään. :D

Loistava video, kannattaa kattoa kokonaankin, mutta tää kohta varmaan istuu hyvin tähän ketjuun:
http://www.youtube.com/watch?v=trR5 … amp;feature=player_detailpage#t=76s
 
Kyseessä siis tältä palstalta nimim. jazzmies - rumpali ja erityisesti ex-häärumpali. :)

Jucciz: jazzmies - rumpali ja erityisesti ex-häärumpali. :)
 
Onx hää hää-pändistä eronnu, vai soittaako vielä pienissä häissä?

Todella mielenkiintoinen ketju.
 
Kuten edellä todettiin psykoakustiikan vaikutusta ei pidä vähätellä. Olisi todella vaikea väittää etta reissue Strato oikeasti soi jotenkin selkeästi huonommin/paremmin kuin vintage. Itse ainakin menen aika tunnepohjalta ja kaikki "muuttujat" signaaliketjussa tekevat kitaran soittamisesta loistavan - omassa tapauksessani - harrastuksen.

Jos nyt ottaa kantaa kitaroiden "paremmuuteen", silmät kiinni soitettaessa itselleni "parhaat" kitarat ovat suomalaisten käsityoläisten pajoilta: laatu ja materiaalit ovat kohdallaan :-).
 
Vintage on kai ihan oma tarinansa ja joskus toimimattomat potikat, kuluneet nauhat, epätasaiset mikit jne. vain ovat SE juttu. IMHO, fiilisjuttuja johon oskilloskoopilla ei ole sijaa.

BigPapa: Veikkaan että pyyntö olis vähän korkeempi ilman pikku modausta:
 
GIBSON SG STANDARD: 1975, Walnut, Kahler installed, Case, 3.29kg ... 900e
 
http://www.kitarapaja.com/pics/gsgstd751_1024x768.JPG
 
http://www.kitarapaja.com/pics/gsgstd753_1024x768.JPG
 
voe voe voe...
 
Ei juma, tuohan on hieno :) jos olis ylimäärästä ton verran niin hakisin pois

the-Antero: Ei juma, tuohan on hieno :) jos olis ylimäärästä ton verran niin hakisin pois
 
Mun mielestä SG:hen saa aivan vapaasti asentaa vaikka leivänpaahtimen ja hiustenkuivaajan, koska kyseessä on lähtökohtaisesti visuaalisesti epäonnistunut kitaramalli. Mut vikahan on ilman muuta minussa, en vaan tajua SG:n "hienoutta".

Täähän on hemmetin komee kuusfemma: http://www.vintageguitar.com/wp-content/uploads/3877/mars-06.jpg

J.Hollström: Täähän on hemmetin komee kuusfemma: http://www.vintageguitar.com/wp-content/uploads/3877/mars-06.jpg
 
Höhöhöhö, voi voi voii...

J.Hollström: Täähän on hemmetin komee kuusfemma: http://www.vintageguitar.com/wp-content/uploads/3877/mars-06.jpg
 
Jos tuo on se Mick Marsin Strato (yksi niistä monista), niin se on alkujaankin ollut osista koottu huonokuntoinen vehje, kun ko. herra on sen aikanaan itselleen ostanut. Sitten vielä itse muokannut tuota eteenpäin: "When I was rehearsing with my 'burst, my old one; it was a pieced-together one from a 66, 64, and 65 or 63, somewhere in those years. It was three guitars pieced into one when I bought it and it was pretty beat up and I liked it. But the pickups were kinda broken; they only put out about three ohms or something and some of the pots were like stuck and stuff but I didnt care. And I bought it anyway and I pieced it together and put some humbuckers on it and put some new pots on it and stuff and made it like this guitar that screamed."

Wikipediasssa mielenkiintoisia artikkeleita stradivari viuluista. Valaisevat hintojen kehitystä ja siihen liittyvää logiikkaa. Stradivaarin viulun nimeltä "Lady Blunt" arvo hyppäsi koko lailla vuoden 2011 heinäkuun Christien huutokaupassa (tuotto Japanin tsunamin uhreille), Aiempi hintaennätys kerrottiin neljällä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Stradivari
 
Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy Stradivarin Viola osastolta, sieltä löytyy viola nimeltä Gibson...
 
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Stradivarius_instruments
 
Suomenkin nimi vilahtaa yhden "Stradin" omistajistossa, "Irish" ja osuuspankki
 
Samalla logiikalla kaiketi kaiken vanhan tavaran, kitaroidenkin, vintagearvoa rakennetaan ?

vvaltsu: On muuten ihan oikeesti komea. Jotain pervolla tavalla kaunista tommonen sunburst-fenkku, johon on hakattu lommoja ja floikka paikalleen.
 
Mikähän siinä on että pidän kovasti 2-tone sunburstista, mutta jos on yhtään kirjavampi niin sitten yököttää. Samoin monesti noi mustat metalliosat ei ikinä oo sopinut mun silmään.

Violahan on sit suomeks alttoviulu. Ei mulla muuta.

Thanks Jucciz! Tuo häärumpalilinkki oli parasta mitä musiikin saralta tai yleensäkään minkään asian tiimoilta olen aikoihin nähnyt.
 
Siinä on selkeästi tyyppi jonka haluaisi kaiken uhallakin kuuluvan omaan lähipiiriin. Tiedän nyt ketä äänestän seuraavissa pressanvaaleissa.
 
Joskus tuli poikkeiltua ruotsinreissulla (ulkomaa) Halkanin puodissa ja se mies osasi myydä Vintagea. Aina hieno valikoima ja ukko purki tarvittaessa soittimen atomeiksi ja esitteli joka nippelin pilkulleen. Tarkoitan että vanhaa ja kallista roinaa ostaessa on mukavaa että ei jää epävarma ja ontto olo kalvamaan.
 
Siellä myöskin selvisi että olin syntynyt väärään sukuun ja tehnyt väärän ammatinvalinnan, voidakseni koskaan tulla kunnon kitaraharrastajaksi.

the-Antero: Ei juma, tuohan on hieno :) jos olis ylimäärästä ton verran niin hakisin pois
 
Heh, tuli itsellekin heti mieleen että jos olisi laatukitaralle tarvetta (ei ole kun en edes osaa kitaraa soittaa) niin tuo voisi olla meikäläisen juttu.