Media ja viihde ›

Rikky Rooksby - Songwriting Secrets: Bruce Springsteen
 
Ei tätä kirjaa tavaamalla opi tekemään yhtä hyviä biisejä, kuin Bruce, mutta seuraavalla kerralla tulee kyllä varmasti kuunneltua tiettyjä biisejä vähän eri korvalla. Teosta ei voi oikein suositella muille, kuin biisintekijöille ja asiasta muuten vain kiinnostuneille. Ihailtavan hyvin kirjoittajalla on koko Springsteenin julkaistu tuotanto pikku nyansseineen hallussa vähemmän tunnettuja raitoja myöten.

Qsysi: Enpä ole muutenkaan ennen kolmessa päivässä kahta kirjaa lukenut. .
 
Heh, mulla meni lomalla neljässä viikossa varmaan alun kolmattakymmentä kirjaa.
 
Dekkareita pääosin kyllä.
 
Uusi tuttavuus oli Eppu Nuotion dekkarisarja, missä toimittaja Pii Marin aina jotenkin sekaantuu rikostapahtumiin. Näissä on ihan kiva omanlaisensa maku, ihmissuhteille annetaan jonkin verran tilaa. Napakkkaa tekstiä.
 
Samat sanat Matti Remeksen Hankoon sijoittuvista kirjoista. Ympäristö on mulle plussaa, kun Hanko on tuttu kaupunki. Ehkä vähän pieni piiri noissa pyörii, samoja vakiokasvoja on mukana varsin paljon.
 
Outi Pakkasen dekkarintapaiset oli myös uutta luettavaa minulle. RIkoksilla on aika pieni painoarvo näissä, mutta erittäin sujuvaa tekstiä ja hyviä ihmiskuvauksia jotenkin.
 
Anna Janssonin Maria Wernit on näistä ehkä jotenkin jämerimpiä, niitäkin luin pari. Maria Wern on ihan kokonainen ihminen, hyvin kuvailtu elämänpiiri. Jännitystä piisaa enemmän kuin kotimaisissa vastineissa. Arne Dahlista samat sanat.
 
Lisäksi kului mm. Jörn Donnerin omaelämäkerta Miksi olen, suositellaan Jörkka-faneille. Samoin Astrid Lindgren- elämäkerta oli mielenkiintoinen, en mä tiennyt esim. rouvan poliittisesta aktiivisuudesta.
 
Olihan noita muitakin, mutta tässä tärkeimmät. Jotenkin on aina kivaa loman aluksi kantaa saareen kaksi isoa säkillistä kirjoja, tietääpä että on mihin uppoutua.

Peter Høegin Norsunhoitajien lapset
 
Kirjaa on kuvattu kiljusenperhemäiseksi ja peppipitkätossumaiseksi, eivätkä arviot kovin pahasti mene pieleen, sillä ratkiriemukasta ja henkilögallerialtaan henkeäsalpaavaa lentoa on lukijalle luvassa tässä hirtehisessä takaa-ajokuvauksessa.

Ira B. Nadel: Leonard Cohen - Elämäkerta
 
Yleensä pidän enemmän omaelämäkerrallisista, mutta tämä on parhaasta päästä näistä ulkopuolisen kirjoittamista artistielämäkerroista. Cohen ja monet muut tärkeät henkilöt ovatkin avustaneet kirjan synnyssä, joten sitä voi pitää, jos ei virallisena, niin lähes virallisena elämäkertana. Pidin siitä, miten artistin koko ura käydään hyvin tasapuolisesti läpi (näinhän ei ole monienkaan omaelämäkertojen kohdalla). Erityisen mielenkiintoista oli lukea Cohenin vaiheista ennen poppariksi ryhtymistä. Hieno kirja hienosta henkilöstä. Suomennoskin on kohtuullisen onnistunut, joten voi kyllä suositella.

Stephen King - Epätoivon kaupunki
 
Luin sen 2. kerran. Sitä ennen luin Teloittajat, ja tuli mieleen, että Epätoivon kaupunki ei ole sille jatko-osa, vaan ikäänkuin uusi versio.

Guns'n'Roses: Let it Bleed
 
Mitä tähän sanomaan, ihan mainio opus oli, ja ihan hyvin kuvailtu juurikin biisien syntyä ja jäsentenvälistä kemiaa tai sen puutetta.
 
Led Zeppelin: Jumalten Vasara
 
Jäi vähän aneemisen oloiseksi tämä, ainakin tuon Let It Bleedin jälkeen. Ainakin omasta mielestäni keskittyi liikaa Pageen, Jones ja Plant jäivät vähän sivuhahmoiksi, sekä Bonzosta sai sellaisen kuvan, että mies ei muuta tehnytkään kuin sikaili kännissä.

Brownie: Stephen King - Epätoivon kaupunki
 
Luin sen 2. kerran. Sitä ennen luin Teloittajat, ja tuli mieleen, että Epätoivon kaupunki ei ole sille jatko-osa, vaan ikäänkuin uusi versio.
 
Itse pidän huomattavasti paljon enemmän tuosta epätoivon kaupungista kuin Bachmanin teloittajista..
 
Luen tässä juuri oikeastaan kahta kirjaa yhtäaikaa. Stephen Kingin SE (sain juuri muuten alkuperäisen englanninkielisen 1. painoksen amerikoista.. Suht harvoin näihin törmää nykyisin suomessa) ja Musta Ritari: Ritchie Blackmore. Pidän tuosta SE:stä oikein kovasti, kun taas tuo musta ritari.. No, olen paremminkin kirjoitettuja (tai suomennettuja ehkä?) kirjoja lukenut, mutta eiköhän se tästä kun pääsee tuohon deep purpleen ja siitä eteenpäin käsiksi.

Jouni Hynynen: Kesämies
 
Jotenkin hieman sekavanoloinen teos; kolmen kesän keikkaraportit (pääosin ryyppykuvauksia), runokirja, sekä jo aiemmin julkaistuja pakinanomaisia pikku tarinoita, kaikki tungettuna samojen kansien väliin. Kyllähän tuon nyt luki, vaikka etenkin nuo keikkakuvaukset tuntuivat nopeasti rupeavan toistamaan itseään. Mutta mikäs siinäkään, jos se keikkaelämä todellakin ON tuollaista, siis pääosin bussissa nukkumista ja mielijuomansa alkoholin melko runsasta nautiskelua. Mutta jos se meininki todellisuudessakin on noinkin kosteaa, niin ihmettelenpä montako vuotta vielä nämä KT:n sedätkään jaksavat heilua? No, talvisin ilmeisesti otetaan sitten taas rauhallisemmin.
 
Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa
 
Tämä taas oli minulle ilahduttava yllätys, kun en juuri minkäänlaisia ennakkotietoja (hehkutusta tai haukkuja) tästä Anssi Kelan 2008 ilmestyneestä esikoisromaanista muistanut kuulleeni tai lukeneenikaan. Alkupuolella oli vielä hauskoja vitsejä, mutta kirja ei kuitenkaan jäänyt pelkästään niiden varaan, vaan vakavoitui nopeasti ihan jännäksi tarinaksi, jossa tosin oli minun makuuni hieman liiankin onnellinen loppu. Tarinan keskiössä siis muististaan pari viikkoa hukannut heppu, jota auttamaan ilmestyy muutama vuosi aiemmin kuolleen, entisen pääministerimme haamu. Aluksi minua hieman häirinnyt, ajassa jatkuvasti edestakaisin pomppiva kirjoitustyyli osoittautuikin oikein päteväksi jännityksenluontikeinoksi tässä: mitä onkaan tapahtunut, ja miksi? Ei tämä nyt ehkä kuitenkaan aivan mikään "instant classic" ollut, mutta etenkin esikoisteoksena minusta aika hiton hyvä. Toivottavasti Anssi intoutuu jossain vaiheessa kirjoittamaan lisääkin.

Olen tässä tahkonnut läpi Sookie Stackhouse Novels/Southern Vampire Mysteries -sarjaa. Kyseisestä kirjasarjasta on myös tehty tv-sarja True Blood.
Ihan mukavaa ja rentoa luettavaa, nimenomaan sellaista aivot narikkaan -meininkiä. Englanniksi on nyt tullut nuo kaikki kymmenen tähän mennessä ilmestynyttä kirjaa luettua.
 
Seuraavaksi olisi vuorossa joko Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan tai Martin Jamesin Dave Grohlista kertova kirja.

Cooper_Alice: Otsikosta sivuten kysyn kysymyksen liittyen kirjallisuuteen:
 
Onko kukaan törmännyt netissä allmusic.com/last.fm- tyyppisiin sivustoihin jotka liittyy kirjoihin/kirjailijoihin. Ja jos ei ole törmännyt, voiko joku perustaa sellaisen?
 
En tiedä löytyykö just samantyyppistä, mutta olisko tämä sinnepäinkään: http://www.goodreads.com/ ?

En tiedä löytyykö just samantyyppistä, mutta olisko tämä sinnepäinkään: http://www.goodreads.com/ ?
 
Jep, ja http://www.librarything.com/ on toinen hyvä.

Luinpas tässä Tapani Baggen tuoreen rikosromaanin Kasvot katuojassa. Kuten ennenkin olen hehkuttanut, on Bagge suomalaisista nykykirjailijoista aikalailla suosikkini. Ja eipä pettänyt tälläkään kertaa. Bagge kierrättää romaaniensa hahmoja hienolla tavalla, tällä kertaa tarinan päähenkilönä on kovaonninen asianajaja Onni Syrjänen, tuttu miehen aiemmasta tuotannosta. Kaiken kaikkiaan tämäkin kirja sisälsi loisteliasta kuvausta, hienosti luodut henkilöhahmot ja kelpo juonen, joskin se olisi pientä viilausta kesänyt vielä, tarina tuntui ehkä sivumärän vähyydestä huolimatta jäävän hivenen ohueksi. Mutta vain hivenen, loistavan kerronnan ja raadollisen ja koomisen välimaastossa kulkeva ehdottoman elämänmakuinen ja realistinen, tarkka henkilöhahmojen, miljöön ja tapahtumien kuvaus korvaa pienet puutteet. Suosittelen ehdottomasti, mikäli vain rikoskirjallisuus sattuu lainkaan kiinnostamaan.

Ildefonso Falcones - Meren katedraali
 
Upea sukellus keskiaikaiseen inkvisition riivaamaan Barcelonaan ja Kataloniaan. Romaanin päähenkilön elämäntaival on ehkä vähän liiankin uskomaton ja se vie hiukan pohjaa tarinalta, mutta oli tämä erittäin viihdyttävä lukukokemus kumminkin. Pitääpä käydä taas seuraavalla Barcelonan reissulla Santa Maria del Marin kirkossa. Tämän romaanin jälkeen sitä tulee katseltua vähän eri silmin...

Vince Neil & Mike Sager - Tattoos & Tequila: To Hell and Back with One of Rock's Most Notorious Frontmen
 
Roskakirjallisuutta väliin kevennykseksi. Odotukset tämän "teoksen" osalta olivat niin kellarissa, että kirja pääsi jopa yllättämään positiivisesti. Neil ei edes yritä esittää mitään suurta kirjailijaa haamukirjoittajan avustuksella, vaan kirjaa luetaan ikäänkuin pitkää (ja kieltämättä viihdyttävää ja välillä raastavan surullista) haastattelua. Muutamat muutkin tarinan kannalta oleelliset henkilöt, kuten kaikki ex-vaimot, pääsevät sensuroimatta ääneen ja kirjan päähenkilöstä ei todellakaan maalata mitään turhan ruusuista kuvaa. Ei tätä oikein voi suostella kuin Mötley Crüe faneille ja sellaisille, joita sex, drugs & rock 'n' roll meininki jaksaa vielä kiinnostaa. Oleellisimmat jutut tosin löytyvät jo The Dirtistä. Joitakin siinä selitettyjä juttuja Neil kylläkin korjailee tässä omassa kirjassaan.

Daniel Katz - Naisen Torso ja Muita Kertomuksia
 
Novellikokoelma, jossa käsitellään surullisia kohtaloita humoristisesti. Teksti on sujuvaa ja melkeinpä yhdeltä istumalta tämä tulikin luettua. Pitää seuravaaksi ottaa Katzilta lukuun jokin romaani.
 
"Onni on niin häilyväistä -- Se kaipaa vankan perustan. Mutta hyvällä onnella sekin järjestyy."

Leif Wedøe: Miksi pilvet eivät putoa?
 
Jälleen yksi tällainen sivuiltaan hieman suurikokoisempi kirja oli minulla iltalukemistona (lähes koko kuukauden), ja olihan se taas ihan mielenkiintoista luettavaa. Alaotsikkona oli "Luonnollisia selityksiä arkipäivän ilmiöille", ja niitähän tästä tosiaan löytyi, kaikkea veden virtaus- ja jäätymiskuvioista sateenkaariin ja jopa muutamiin tähtitaivaan ilmiöihin. Selventäviä kuviakin oli runsaasti. Aina näistä tuntuu kuitenkin oppivan jotain uuttakin, tai ainakin voi kerrata jo unohtamiaan asioita, joita ainakin minulla tuntuu jo riittävän. Hakuteoksena tämä tosin ei varmaankaan ole kovinkaan kätevä, mutta mukavaa iltalukemista, jos aiheella ei ole niinkään väliä. Nuorempana tykkäsin lueskella tietosanakirjojakin, mitään tiettyä aihetta tai asiaa niistä sen kummemmin etsimättä. Nykyään esim. Wikipedia (varsinkin sen "Random article" -nappi) ajaa minulle saman asian. Ei kai tämä minusta kovinkaan omituista tyyppiä vielä sinänsä tee?
 
Nyt luen uudelleen Jim Lovellin ja Jeffrey Klugerin Apollo 13 -kirjaa, melko mukaansatempaavaa tekstiä tuntuu olevan osin edelleen, vai sanoisinko mieluummin jälleen. Joskus muutama vuosi ko. elokuvan nähtyäni olen tainnut tämän viimeksi lukea (n. 10-15 vuotta sitten), ja kyllähän kirjassa kuitenkin yleensä ihan eri tasolle tuntee pääsevänsä kuin leffaa tuijottamalla, molemmissa tietenkin puolensa. Joidenkin astronauttien suhde jumalaan ja uskontoon yleensä ei varmaan koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua, mutta muuten kyllä "ihan jees" kirja tämäkin.

Vargas Llosa: Paratiisi on nurkan takana
 
Kirjassa kuljetetaan rinnakkain kahden henkilön elämäkertaa, Paul Gauguiinin ja hänen emansipoituneen työläisten oikeksien puolesta taistelleen isoäidin. Kuvaus Gauguinin viimeisistä vuosista poikkeaa paljon siitä vitrallisesta kuvasta, mitä taidehistoriankirjoista etelämeren saarille muutttaneesta sankarimaalarista välittyy. Syfilistä poteva vieroksuttu kehäraakiki muistuttaa paremminkin The Wrestler -elokuvan henkilöhahmoa. Joten taiteilijamyytin murtavuudessaan ja eläytyvyydessään komea teos.

Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
 
Aivan hillitön.

Zac Crain - Black Tooth Grin: The High Life , Good Times And Tragic End Of "Dimebag" Darrell Abbott
 
Dimebag vainaa olisi ansainnut tyylikkäämmänkin kirjan, kuin tämän vähän amatöörimäisen ja samoja asioita moneen kertaan vatvovan opuksen. Mutta kyllä tuosta jotensakkin selviää Abbottin elämänvaiheet ja miten hänestä kehkeytyi kaikkien aikojen kovin hevikitaristi.