Kitarat: kitarakamat ›

DrGreenegg: Mutta eipä se patina ja "Mojo" aina välity siihen hintalappuun.
Otetaan esimerkiksi vaikka vanhat Hagströmit.
Soitin Huttusella oli jokin aika sitten myynnissä Hagström Jimmy 1969,
hintaan 1300€.
Siis tätä ensimmäistä tuotantoerää: (460kpl) puolet Tobacco Sunburst, puolet Cherry väreissä, jonka maestro kävi itse paikan päällä Ruotsissa suunnittelemassa tuotantoon. Jimmy DAquiston omat kitarat olivat pitkälti samoin rakennettu kuin tämä prototyyppien erä.
Itse samanvuotisen Jimmyn omistajana en ikipäivänä luopuisi siitä tuohon hintaan.
 
Kitarapajalla on 70-luvun Viking 950€ ja varmasti pesee laadultaan kaikki itämaan uutuudet, jotka lähes saman hintaisia. Lumilapioiden hinnoissa...olkoonkin että mikit vaihdettu siihen.
 
Joo ei noita Hagströmeja arvosteta. Mulla on Futurama vuodelta 1963, kitarana ok., mut ei mikään erityisen hyvä. Semmonen tikkukaulainen strato-johdannainen. Tuskin siitä paljoa sais, mut en kyllä myykään.

FensonGibder: Niinkö kunnioittaisit taiteilijan rakasta kitaraa.
 
Hmm.
 
En minä nyt ihan tosissani tainnut olla. Sitäpaitsi Järvinen on vainaa. Miksi sitä kiinnostaisi?
 
Sanotaan nyt vielä ettei väärinkäsityksiä tule että Albert on mun suurin sankari kitaransoiton saralla.

DrGreenegg: Mutta eipä se patina ja "Mojo" aina välity siihen hintalappuun.
Otetaan esimerkiksi vaikka vanhat Hagströmit.
Soitin Huttusella oli jokin aika sitten myynnissä Hagström Jimmy 1969,
hintaan 1300€.
Siis tätä ensimmäistä tuotantoerää: (460kpl) puolet Tobacco Sunburst, puolet Cherry väreissä, jonka maestro kävi itse paikan päällä Ruotsissa suunnittelemassa tuotantoon. Jimmy DAquiston omat kitarat olivat pitkälti samoin rakennettu kuin tämä prototyyppien erä.
Itse samanvuotisen Jimmyn omistajana en ikipäivänä luopuisi siitä tuohon hintaan.
 
Kitarapajalla on 70-luvun Viking 950€ ja varmasti pesee laadultaan kaikki itämaan uutuudet, jotka lähes saman hintaisia. Lumilapioiden hinnoissa...olkoonkin että mikit vaihdettu siihen.
 
edelleen se kysynnän ja tarjonnan laki pätee tässä.
 
Noi ei ole kovinkaan haluttuja, hinnat on halpoja eikä silti tahdo liikkua.
Ei ei niitä juuri kukaan halua, siksi ne ei juuri mitään maksakaan.

Ei minun mielestäni vintagesoittimiin mitään kummempaa mystiikkaa liity, tai en ainakaan itse koe moista. Soitettavuuteen liittyvät asiat hoituu säätämällä kitara itselleen sopivaksi ja jos ei saa passaamaan, niin sitten ei. Oleellisin asia soittajan, ei keräilijän kannalta on se, miten soitin soi. Uudet soittimet ei soi samoin kuin vanhat. Jokainen ratkaisee tykönään, mikä itselle on paras vaihtoehto. Eikä hyvällä soittimella ole hintaa ;)

ADEHD: Jos olisin miljonääri, ostaisin Albert Järvisen Roadrunner-straton, vaihtaisin mikit, kovertaisin otelaudan ja laittaisin floikan siihen. Ois hieno sitten kattella vintage-homostelijoiden ilmeitä.
 
On muuten tullut vastaan ihanalla 80-luvulla modattuja 60-luvun stratoja, joihin on survottu Kahlerin tallaa ja muuta kivaa. No Kahlerhan teki hyviä talloja sinällään.

Ja ruotsista löytyy hieno -57 lespa johon on laitettu ja koverrettu tila Hagströmin vibrasysteemille.

Aihetta hipoen liitän tähän ihmetelmäni menneeltä toukokuulta; jospa saataisiin tarkempia vastauksia kuin silloin:
 
"Mistä johtuu kouhotus vuoden 1962 Stratocastereista? "Huhhuh, jumalauta, sillä on kuuskakkonen Strato", huokaillaan ihaillen tietämättä ehkä itsekään miksi. Mikä juuri tuosta nimenomaisesta vuosikerrasta tekee niin halutun ja hehkutetun? Tietämykseni mukaan vuonna -62 ei kyseisessä soitinmallissa esitelty mitään uutta ominaisuutta tai muutosta, millä valtava maine ja hohto tulisi perustelluksi. Miksei perkele vaikka 1961, siinä olisi jopa vanhempi soittopeli?"

Mut jos tää onkin sellainen "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -ketju. Eli vähätellään sitä mihin itsellä ei ole mahiksia ;-)
Eipä sen puoleen, ei mullakaan olis tällä hetkellä ylimääräistä pätäkkää ostaa kitarapajalta sitä '57 custom-lespaa. Ellei sitten pankin kautta...

Zed: Tietämykseni mukaan vuonna -62 ei kyseisessä soitinmallissa esitelty mitään uutta ominaisuutta tai muutosta, millä valtava maine ja hohto tulisi perustelluksi. Miksei perkele vaikka 1961, siinä olisi jopa vanhempi soittopeli?"
 
Tosta lisää tietämystä mitä kuuskakosessa on uutta vs. '61.:
http://home.provide.net/~cfh/62strat.html

Rämppy: Mut jos tää onkin sellainen "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -ketju. Eli vähätellään sitä mihin itsellä ei ole mahiksia ;-)
Eipä sen puoleen, ei mullakaan olis tällä hetkellä ylimääräistä pätäkkää ostaa kitarapajalta sitä '57 custom-lespaa. Ellei sitten pankin kautta...
 
Minun mielestäni uudesta puu, muovi ja metalliläjästä - jota myös sähkökitaraksi kutsutaan - ei ole käytännön syin perusteltua maksaa juurikaan yli 1500e. Käytetyn kelpo työkalun saa puoleen hintaan. Eri asia on tietysti se kun mukaan astuu päteminen yms brassailu ja muita parempana olemisen tunne.

En tiedä mutta kyllä se niin on, että jos sama musiikki on soitettu vintage-soittimella tai uudemmalla yhtä hyvin, niin arvostettavampi todellisuus on se, jossa se on soitettu uudemmalla soittimella. Koska vintage-ilmiö on niin nolo.

Tämä ketju alkaa kuullostamaan siltä miltä aina vintage-höpötys-ketjut kuullostaa. Kaikki ei ymmärrä vintagemaailma - eikä tarvitsekkaan ymmärtää. Silloin jutut vaan alkaa kuullostamaan siltä että: persaukiset huutelee vieraisiin pöytiin.
 
Itsekkin olen persaukinen!

0101978: Tämä ketju alkaa kuullostamaan siltä miltä aina vintage-höpötys-ketjut kuullostaa. Kaikki ei ymmärrä vintagemaailma - eikä tarvitsekkaan ymmärtää. Silloin jutut vaan alkaa kuullostamaan siltä että: persaukiset huutelee vieraisiin pöytiin.
 
Itsekkin olen persaukinen!
 
Niinhän tää alkaa... Itellä on tasan kaks vintage-värkkiä: 70-luvun alun Guild ja Laney Supergroup. Saatanan hyviä vehkeitä molemmat ja niissä on 40 vuoden iän vuoksi ihan oma mojo ja karismansa; kutkuttaa ajatella ketkä kaikki niillä on aikojen saatossa soitelleet ja missä ne on olleet ja kohtelen näitä hienoja välineitä sen mukaisella kunnioituksella.
 
Joka tapauksessa ihan sama mitä jengi huutelee ja ajattelee, kunhan itseä miellyttää...

Terry Pantheras: Joka tapauksessa ihan sama mitä jengi huutelee ja ajattelee, kunhan itseä miellyttää...
 
Itse ajattelen kitaraa lähinnä työkaluna. Mitkään desifiointiaineet ei riitä puhdistamaan vintagekitaran otelautaa sellaiseksi, että suostuisin sillä soittamaan :)

LaMotta: Itse ajattelen kitaraa lähinnä työkaluna. Mitkään desifiointiaineet ei riitä puhdistamaan vintagekitaran otelautaa sellaiseksi, että suostuisin sillä soittamaan :)
 
Taidat olla bakteerikammoinen... :) Jos viilataan pilkkua, niin itse en musisoi työkseni, joten en voine käyttää kitarasta termiä työkalu, mutta musiikki (bänditoiminta, kitaransoitto ja kaikki sen oheistoiminteet pöljyyksineen ja hauskuuksineen (nämä ovat yleensä synonyymeja)) on elämäntapa ja otan siitä kaiken mahdollisen irti, koska kerran tällä kuulalla hölmöillään, sikäli kuin itse olen asioista selvillä.

LaMotta: Itse ajattelen kitaraa lähinnä työkaluna. Mitkään desifiointiaineet ei riitä puhdistamaan vintagekitaran otelautaa sellaiseksi, että suostuisin sillä soittamaan :)
 
pidätkö keikoilla myös hengityssuojaa jos vaikka yleisössä jollain on flunssa?

Seba: pidätkö keikoilla myös hengityssuojaa jos vaikka yleisössä jollain on flunssa?
 
Olisi pitänyt pitää. Köh köh :)
 
Lähinnä ajattelin sitä kun vanhan ja mahdollisesti monessa paikassa kiertäneen soittimen omistajat on uittaneet sormiaan ties missä....
 
Ja toisekseen se flunssa leviääkin enimäkseen käsien välityksellä.

LaMotta: Olisi pitänyt pitää. Köh köh :)
 
Lähinnä ajattelin sitä kun vanhan ja mahdollisesti monessa paikassa kiertäneen soittimen omistajat on uittaneet sormiaan ties missä....
 
Ja toisekseen se flunssa leviääkin enimäkseen käsien kautta.
 
Uskallat kuitenkin avata kahvasta vaikka kaupan oven?

Ovet avataan aina kahvan siitä osasta josta muut todennäköisesti eivät ota kiinni. Mahdollisimman vähäisella otteella. Mikäli oven reunasta on mahdollista saada riittävä avausote, käytetään mielummin sitä kuin kahvaa. Hissin, pankkiautomaatin tai maksukortinlukijan nappeja ei ikinä painella sormenpäillä vaan rystysellä ja kädet pestään aina välittömästi kun on saavuttu ovesta kotiin. Kaupan ostoskorin kantamisessa paperinenäliina kouran alla on lähes ehdoton. Ne on niin visvaisia eikä asialle voi tehdä mitään.
 
edit:
*Huoltoasemien tankkauspistoolien kahvoja käsitellessä mielellään tankkaushanska kädessä ja se pestään toisinaan 90 asteessa.
*Kotiavaimet myös pestään säännöllisesti, koska niistä joutuu ottamaan kiinni aina ennen kuin on päässyt pesemään kätensä kotiin raanan alle.