Kitarat: kitarakamat ›

slapvete: .....ja koska tuotantomenetelmät vintage-kaudella eivät olleet vielä saaneet pahimpia massatuotantohaittoja implementoitua
 
Joo, esim. 1950-luvun liukuhihna Fendereissä käytettiin usein enemmän käsityötä kuin konsanaan tämänpäivän "käsintehdyissä" kitaroissa. Silloin kun ei ollut mitään nykyajan CNC-jyrsimiä eikä muitakaan hienouksia. Koko tuotantoprosessi oli alusta alkaen hyvin erilainen. Mitenkä se korrelloituu sitten laatuun onkin toinen juttu...

LaMotta:
Eli 60-luvun Kuplat ja Minit on parempia kuin nykyiset?
 
Eivät välttämättä mutta veikkaan että montaakaan vm 2010 kuplaa tai miniä ei ole enään liikennekäytössä vuonna 2070. Vanha on monesti korjattavissa itse suht halvalla kun taas nykyistä ei kannata tai pysty korjata. Esim. 60-luvun putkivahvistin vastaan nykyajan monikanavainen digitaalinen emolevyllä varustettu "putki"vahvistin.

MadMatt: Joo, esim. 1950-luvun liukuhihna Fendereissä käytettiin usein enemmän käsityötä kuin konsanaan tämänpäivän "käsintehdyissä" kitaroissa. Silloin kun ei ollut mitään nykyajan CNC-jyrsimiä eikä muitakaan hienouksia. Koko tuotantoprosessi oli alusta alkaen hyvin erilainen. Mitenkä se korrelloituu sitten laatuun onkin toinen juttu...
 
No minulla on sellainen käsitys, että koska puinen kitara on rakennettu yksilöllisestä materiaalista, niin inhimillinen kosketus (lue käsityö) mahdollistaa että sen kyseisen puupalikan yksilöllinen luonne tulee huomioiduksi ts. kompensoidaan sitä materiaalin vaihtelua. Tällä on käsittääkseni suurikin merkitys akustisissa kitaroissa joissa nimenomaan kansirimoitus on kriittinen kohta ja usein tehdastekoisissakin kitaroissa käsin tehty kansirimoitus on mainostamisen arvoinen asia. Lankkumallinen sähkökitara, joka on lähinnä puupökkelo, johon on tokätty mikit ja kielet, ei liene niin kriittinen siitä käsityöstä, mutta pidän mahdollisena että silläkin voi oma vaikutuksensa olla. Kyllähän laatukitaratehtaalla Fender, Gibson, tms. vaikka sillä on tietokoneohjatut automaattisahat ja jyrsimet sun muut tekemässä sen kitaran melkein alusta loppuun, on kuitenkin läjäpäin niitä soitinseppiä linjalla koputtelemassa ja mittailemassa osia, että ovat varmasti kunnollisia enkä hetkeäkään epäile etteivätkö olisi laadukkaita koneellisesta valmistuksestaan huolimatta. Eniten käsityötä näytti olevan jossain korean, indoneisian tai kiinan halpakitaratehtailla joissa ei juuri koneita näkynyt vaan ihan omin pikku kätösin niitä kitaroita siellä värkkäilivät, mutta laatukamaahan sieltä nykyisin tulee, vaikka made in USA:sa vielä omissakin kirjoissani tiettyä glooriaa onkin.

Jos minä nyt summaan oman vastaukseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen: vintagevehkeissä maksaa se, että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.
 
Vähän samanlainen kysymys kuin se, että mikä taiteessa maksaa. Miksi joku taideteos maksaa miljoonia? Eihän sillä ole edes mitään käyttöäarvoa.

Numb: Jos minä nyt summaan oman vastaukseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen: vintagevehkeissä maksaa se, että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.
 
Vähän samanlainen kysymys kuin se, että mikä taiteessa maksaa. Miksi joku taideteos maksaa miljoonia? Eihän sillä ole edes mitään käyttöäarvoa.
 
Eiköhän tämä kiteytä aika hyvin koko asian... ;)

Miten ei vieläkään jotkut tajua, että keräilyesine on keräilyesine.
 
Ja kompit ylemmille.

trih: Miten ei vieläkään jotkut tajua, että keräilyesine on keräilyesine.
 
Ja kompit ylemmille.
 
Tajuaa, tarkoitus olikin pohtia onko niillä muuta arvoa kuin keräilyarvoa, mutta joo kyllä tässä tuli varmaan kaikki keskeisimmät näkökulmat tarkasteltua.

trih: Miten ei vieläkään jotkut tajua, että..
 
Tekis mieli siteerata tota mun jälkimäistä allekirjoitus-lainiani..

Löyhästi aihetta sivuten. Kyllä juilii kun torilla näkee toisinaan samoja rojupaskoja mitä pienen kaupungin ainoassa musaliikkeessä oli tarjolla 70-80 lukujen vaihteessa. Vähillä rahoilla niitä sieltä kammettiin pihalle ja kyllä harmia riitti. Näitä vanerirunkoisia ronttakauloja ja olihan osassa se "tremolokin".
 
Nyt sitten jantterit pistää myynti-ilmoitukseen että vintagea olis tarjolla ja hinta vaivaiset 850 eur. Niks naks.
 
Joo joo, otan iltalääkkeet ja menen saunaan.
 
Ps. Erityiskiitokset ketjuun asiantuntemuksella oikeista vintagesoittimista kirjoittaneille. Asia on melko kattavasti pistetty halki ja pinoon.

Numb: Jos minä nyt summaan oman vastaukseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen: vintagevehkeissä maksaa se, että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.
 
Vähän samanlainen kysymys kuin se, että mikä taiteessa maksaa. Miksi joku taideteos maksaa miljoonia? Eihän sillä ole edes mitään käyttöäarvoa.
 
kaikella kunnioituksella, vanhallakaan kitaralla ei ole mitään tekemistä samassa lauseessa taideteoksen kanssa.
se kitara ei ole sivellintä kummempaa roolia näytellyt sen taideteoksen syntymisen kanssa.
 
kyllä ihmiset oikeasti maksaa naurettavia hintoja pensselistä.

Numb: Jos minä nyt summaan oman vastaukseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen: vintagevehkeissä maksaa se, että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.
 
Vähän samanlainen kysymys kuin se, että mikä taiteessa maksaa. Miksi joku taideteos maksaa miljoonia? Eihän sillä ole edes mitään käyttöäarvoa.
 
Tämä on he...tin hyvin sanottu! Toisaalta vintage vehjettä voi soittaakin pelkän tuijottamisen sijaan. Tietynlaista iloa ja nautintoa ne kumpikin tuottaa, kuuntelun ja katselun.

YarZoo: vintagea olis tarjolla ja hinta vaivaiset 850 eur. Niks naks.
 
Noh, kuten tuolla aikasemmilla sivuilla jo vähän vinkkasin, kaikki vanha soittokama ei oo vintagea, onhan vaan vanhaa soittokaman-rojua.. ;)
Kuitenkin jotkut sitten, jos vallankin on tullut sitä kysyntää, on melkosen kovissa(kin) hinnoissa. Tuolla kertoilin vähän noista Ibanezin "paremmista" malleista, mutta kyllä nuo seitkyt-luvun puolivälin "lawsuit-kopiot" on myös ihan kohtuullisesti hintaa keränneet..
Tuossa yks Saksanmaalta, ite kitara (siis malli..) on varmaan ainakin muutamille kovin tuttu..
http://www.ebay.de/itm/eBayISAPI.dl … 170635398871+&item=170635398871
Tosin tuon vuosimallin Ibanezi on ehdottoman hyvistä puista, ei vanerista, ja hyvällä kaulalla sekä muillakin osilla..esim. mikit noissa on Super70:t..
Japsi-vintagen hinnoista sen verran, että tuossa 2000-luvun alkupuolella seuraavan lainen ilmiö veti noita hintoja huomattavasti ylöspäin - noita ns. "vientimalleja" ostettiin takaisin Japaniin. Ja hintakilpa oli melko kovaakin.

Pensseleitä on monen hintaisia.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011062213934960_ul.shtml

fox: No, Aristoteleesi on enemmän sellanen kirjailija.. ;) Tai sitte pensselisetä?
Kieltämättä, kyllähän kitaralla (jopa sähkökitaralla..) on myös taideteollinen aspekti, ja onhan niit museoitten kokoelmissa, ihan sarjatuotantokitaroitakin. ;)
 
te ette tajua, tuossa stradivarius on ollut se taiteilija.
se onko se sen arvoinen, on toinen juttu.'klassisen musiikin piireissä on erään hienon, jo menneen ihmisen sanoin "kaanonisoitu" ""oikea"" soundi, vaikka sulla olisi paremmin soiva viulu, ei auta.
 
jos asiat on niin kuin sanotte, kertokaa miksi vaikka Hendrixin woodstock stratosta maksettin jo parikymmentä vuotta sitten järjetön hinta?
 
kuvitteleeko joku että se oli joku poikkeusyksilö, joka hakkasi mennen tullen kaikki 62 tiu diu diu stratot, vai maksettiinko siitä niin paljon koska se oli taiteilijan pensseli jolla tehtiin siellä taideteos??
 
tottakai mä ymmärrän että täällä on kauheasti ihmisiä jotka rakastaa jotain kitaraa enemmän kuin ihmisiä, mutta älkää nyt vittu sekoilko.

d-e:Jokunen vuosi sitten joku arvostettu sijoitusalan lehti totesi että vanhat soittimet (esimerkkinä oli 50-luvun stratocaster) tuottavat sijoitukseen nähden parhaan ja varmimman voiton..
 
Tähän vastaavaan virkkeeseen olen täällä ennenkin törmännyt. Mikäli jollain on linkkiä kyseiseen artikkeliin niin todella mielenkiinnolla lukisin. Toki tällaiset vertailut ovat aina lähtökohtaisestikin kärjistettyjä, mutta kiinnostaisi lukea onko vertailu tehty johonkin indekseihin vai tiettyihin, eniten tietyllä välillä arvoaan kasvattaviin arvopapereihin ja miten esim. realisointi on huomioitu.
 
En ole itse seurannut vintage kitaroita kuin pyyntihinnoilta, ja niiltäkin osin hyvin lyhyeltä aikaa (muutamia vuosia), mutta jotenkin väite oikeasti parhaasta ja varmimmasta voitosta (verrattuna mihin?) kuulostaa näillä perusteilla hieman arveluttavalta.
 
Toki mahdollista on, että tiettyjen mallien keskimääräinen pyyntihinta on noussut nopeammin kuin vaikkapa jokin osakeindeksi, sitä en kiistä.
 
Mutta kiinnostaisi lukea, kun ei nopealla googletuksella mitään kovin relevanttia löytynyt.

fox: No, Aristoteleesi on enemmän sellanen kirjailija.. ;) Tai sitte pensselisetä?
Kieltämättä, kyllähän kitaralla (jopa sähkökitaralla..) on myös taideteollinen aspekti, ja onhan niit museoitten kokoelmissa, ihan sarjatuotantokitaroitakin. ;)
 
Jäi näköjään lukematta uutinen otsikon takaa. Mutta onhan noitakin ihan soittajien - tai taiteilijoiden - käytössä, vaikkei yleensä omistuksessa.

aristoteles666: te ette tajua, tuossa stradivarius on ollut se taiteilija.
 
Eikö Lloyd Loar, Lester Polfus tai Leo Fender ollut?
 
kertokaa miksi vaikka Hendrixin woodstock stratosta maksettin jo parikymmentä vuotta sitten järjetön hinta?
 
Hendrixsin takia?

rattledad: Eikö Lloyd Loar, Lester Polfus tai Leo Fender ollut?
 
ei, kyllä oli, mutta yhtään les paulia ei tehnyt, ei.
 

 
Hendrixsin takia?
 
jep, eli italialainen tyyppi osti taiteilijan pensselin.
sittemmin se on myyty uudestaan, eli pensselille riittää ostajia.

rattledad: Jäi näköjään lukematta uutinen otsikon takaa. Mutta onhan noitakin ihan soittajien - tai taiteilijoiden - käytössä, vaikkei yleensä omistuksessa.
 
pitää lainata itseä ensimmäiseltä sivulta.
 
eräs viulunrakentaja sanoi että jos stradivarius roikkuu vuosikymmeniä seinällä, se menee soinnillisesti pilalle, niitä pitää soittaa koko ajan.