Kitarat: kitarakamat ›

Ja kun nyt tässä ketjussa oli Harley Davidsoneista puhetta, niin poliisit vois painua helvettiin sieltä vainoomasta Harrikoita. Ja Suomen lakisäädökset harrikan ääniin ja muuhun on naurettavat.
 
Vitun harrikkakuskit päristelevät sahoillaan. Ulkoiluta siinä sitten luuta ikkuna auki kun harrikka turahtaa ohi. Mitään ei mistään välitetä. Joku GSX-R kuulostaa sentään asiallisen kihelmöivältä.

Vitun harrikkakuskit päristelevät sahoillaan. Ulkoiluta siinä sitten luuta ikkuna auki kun harrikka turahtaa ohi. Mitään ei mistään välitetä. Joku GSX-R kuulostaa sentään asiallisen kihelmöivältä.
 
No voi perkele. Vitun vinosilmäkyykkypyöräkuskit päristelevät ompelukoneillaan. Ihan ompelukoneiltahan noi GSX-R:ät kuullostaa.

Mulla on ollut Gibson Les Paul Studio noin kolme vuotta. Ostin sen uutena. Vein sen suoraan kaupasta säädettäväksi pajalle (näin teen aina kun ostan uuden soittimen), eli hienovire kohdilleen, kielten korkeus mun makuun sopivaksi, nauhan päiden viimeistely jne. Tämä vain ja ainoastaan siksi että Levytukun pojilla ei ole/ollut noi säätöjutut millään tavoin hallussa. Mulla ei ole tapana jäädä surkuttelemaan että vittu kun nauhan päät törröttä tai intonaatio ei ole kohdallaan, kun asiasta selviää muutamalla kympillä, kun tuntee asiansa osaavan hepun. Voihan noi em. asiat tehdä tietenkin itsekkin mutta mulla on se asenne että jos autoa pitää huoltaa niin sen tekee sellainen henkilö tekee sitä duunikseen (eli osaa asiansa) ja sama on kitaroiden kanssa. Itse pyrin keskittymään olennaiseen eli soittamiseen.
 
Eli noiden em. säätöjen jälkeen kitara on toiminut kuin unelma. Tää on halpa perus soitin jossa ei ole mitään hienouksia. Istuu mukavasti käteen ja soundimaailma miellyttää/sopii niihin juttuihin joita mä soittelen. Se on edelleen ykköskitara mulla, vaikka kakkoskitarana oleva Nevalaisen Telecaster sopii joihinkin juttuihin paremmin.
 
Nää kitarat on aina makuasioita jotkut tykkää Gibsonista toiset eivät, toiset taas Fenderistä ja joku kolmas jostain kloonista.
 
Luottakaa ihmiset omaan harkintakykyynne, se mikä istuu sun käteen, soi hyvin ja mahtuu sun budjettiin sopii sulle. Se mitä joku jossain keskustelupalstalla on mieltä jostain kitarasta jota on kokeillut kerran liikkeessä 5 minuutin ajan tai on kuullut jonkun kaverin kokeilevan on yhden tekevää ainankin mulle. Suosittelen että kokeilet erilaisia kitaroita itse ja kun sulla on tarpeeksi tuntumaa erilaisiin kitaroihin niin kykenet tekemään päätökset omin päin. Käsittääkseni kitaraa ei pitäisi ostaa miellyttääkseen muita vaan itseään. Antaa sen kitaralla soitetun musiikin miellyttää muita.

Luottakaa ihmiset omaan harkintakykyynne, se mikä istuu sun käteen, soi hyvin ja mahtuu sun budjettiin sopii sulle.
 
Asiaa, plussa tuli.

Ja kun nyt tässä ketjussa oli Harley Davidsoneista puhetta, niin poliisit vois painua helvettiin sieltä vainoomasta Harrikoita. Ja Suomen lakisäädökset harrikan ääniin on naurettavat.
 
Ei ne nyt kovinkaan, sen verran rajoissa on tilaa että sen ylittävät on jo pässinpäitä. Sais muuten torinparkkiautoillekkin olla, kerran soi korva pari päivää kun joku keksi ajaa ralliautollaan vierestä, ja pakoputki paukahti kovempaa kuin haulikolla ampuisi. Toivottavasti hajosi sen pässin auto.

Ei ne nyt kovinkaan, sen verran rajoissa on tilaa että sen ylittävät on jo pässinpäitä.
 
Kyllä on lait pimeitä ja poliisi vielä oikeen vainoomassa. Näin on näppylät.
 
Ja vielä kitarahommaan, jos oikeen tosiaan viimesenpäälle laatua haetaan niin sillon kannattaa varmaan teetättää jollain suomalaisella soitinrakentajalla.
 
Kerran muuten kuulin radiosta kun jotain suomalaista soitinrakentajaa haastateltiin. Haastattelija siinä ihmetteli, että miksei se rakenna itelleen viimesenpäälle semmosta kitaraa minkä haluaa. No, se sano sitten, että sillä on joku vanha oliskohan ollu jostain kirpputorilta ostettu sähkis (en muista mikä se oli), ja että sille on tärkeempää fiilis kitaroissa.

Itse toin Nykistä uuden Les Paul Standardin pari päivää sitten ja mielestäni löysin todella hyvän yksilön. Hinta oli siellä liikkeissä hyvin standardi, eli $1999 + 8.5% veroa (vero riippuu osavaltiosta). Tunnetuimmat liikkeet sijaitsevat samassa korttelissa 48th streetilla, joten hinnoilla heidän on turha alkaa kilpailemaan. Itse olen todella Gibsonin ystävä ja tykkään varsinkin näistä 2002-2003 malleista (jos hyvää vanhaa ei ole saatavilla).
 
Vihjeenä kaikille Les Paulia halajaville. Jenkkejä halvemmalla saa lennon Amsterdamiin, missä Dirk Witte Muziek (musiikkiliike keskustassa 500m rautatieasemalta) myy Gibson Les Paul Standardia 2150-2250EUR (sisältäen verot). Lentoliput ovat nykyään n. 200EUR, joten jos Suomen hinta on todella 2800EUR mitä olen nähnyt jossain liikkeissä, niin Suomen hinnalla saat kitaran ja pitkän viikonlopun Damissa. Dirk Witte Muziek:lla on myös kotisivu, missä hinnat on näkyvillä ja palvelu liikkeessä on erinomaista myös englanniksi.

Ei ole Customissa valittamista ja hintakin oli lähes järkevä, tosin mikään kitara ei ole 2000 euron arvoinen.
 
Unelmayksilö sattui löytymään, mutta kyllä ison G:n pajaltakin tulee ihan hirveää kuraa, kuten esim. yksi kokeilemani uusi, musta LP Custom. Kauhea muoviräpsy.

Nurkissa pyörii muutamia muitakin sähkökitaroita mutta hetkittäisten hurahtamisten jälkeen palaan aina lähtöruutuun kaivamalla kaapista Standard LP:n. Yksinkertainen vehje, jossa on kaikki tarvittava: simppelit säätimet, mikkikytkin siellä mistä sitä on vuosien saatossa tottunutkin etsiskelemään, kunnollinen kaula joka ei provosoi yrittämään mahdottomia vaan vaatii keskittymään pelkästään oleellisiin nuotteihin ja tärkeimpänä soundi joka ei irtoa muista värkeistä. Niin, ja se pysyy vireessä.
 
Soundien suhteen olen tykännyt pitkään sellaisesta laulavasta mutta kuitenkin pikkaisen purevasta southern-meiningistä, joka irtoaa kaulamikistä tallamikin läheisyydestä pickaamalla.
 
Yllättävästi, joskus 70-luvulla hankkimastani, JooDee LP-kopiosta pystyy kaivelemaan liki originaalin äänimaailman, jopa joillain tämänhetkisillä DiMarzio ja Mighty Mite mikeillä. Täytyykin päivittää tuo Japanin? ihme vaikkapa Gibsonin uusio-P.A.F.:eilla, niin saa ääneen lisäryhtiä.
 
Tämän yhden yksilön perusteella en kehtaa lyödä rumpua Gibsonin puolesta, mutta yllämainittu soitin sattuu olemaan mulle se oikea.

liki originaalin äänimaailman, jopa joillain tämänhetkisillä DiMarzio ja Mighty Mite mikeillä. Täytyykin päivittää tuo Japanin? ihme vaikkapa Gibsonin uusio-P.A.F.:eilla, niin saa ääneen lisäryhtiä.
 
Tämän yhden yksilön perusteella en kehtaa lyödä rumpua Gibsonin puolesta, mutta yllämainittu soitin sattuu olemaan mulle se oikea.
 
Nyt kirjoitetaan asiaa. Nimit originaali äänimaailma. Suosittelen kaikille originaalin lestratopaulcasterin hankkijoille.

Les Paul ei ole kaavoihin kangistunut kitaristi. Hän luo uutta. Eli soittamalla perinteiselllä les paul-soundilla varmistatte jälkeenjääneisyytenne. Herääminen.

Les Paul ei ole kaavoihin kangistunut kitaristi. Hän luo uutta. Eli soittamalla perinteiselllä les paul-soundilla varmistatte jälkeenjääneisyytenne. Herääminen.
 
Juu, kyllähän se perinteinen soundi on hieno, mutta ei meikäläisen soundipalettia voi millään tapaa perinteiseksi LP-osastoksi kutsua, ainakaan selvästi.
 
Mutta kun kitara on kiva soittaa, soi hyvin, pysyy vireessä ja joka hiton nuotti tuntuu lantiossa, niin eivätpä asiat huonosti ole.

Mutta kun kitara on kiva soittaa, soi hyvin, pysyy vireessä ja joka hiton nuotti tuntuu lantiossa, niin eivätpä asiat huonosti ole.
 
Ei ole ei!

Kiitos, erittäin paljon kaikile aiheeseen vastanneille.
Kyllä tältä pohjalta jotain päätöksiä osaa tehdä.
Ainakin se on tullut, että nyt on ajatuksissa aivan toinen kitara, kun Les Paul, vaikka enpä sitäkään oo pois sulkenut, mutta tuntuu siltä, että ne kannattavat Les Paulit ei oo ihan vielä mun kukkarolle.
Ehkä sitten joskus!
Ja aina kannattaa unelmoida!!

Pitänee kait tätäkin keskustelua taas herätellä, kun niistä Gibsoneista puhutaan taas niin kovasti.

Mulla on ollut Gibson Les Paul Studio noin kolme vuotta. Ostin sen uutena. Vein sen suoraan kaupasta säädettäväksi pajalle (näin teen aina kun ostan uuden soittimen), eli hienovire kohdilleen, kielten korkeus mun makuun sopivaksi, nauhan päiden viimeistely jne. Tämä vain ja ainoastaan siksi että Levytukun pojilla ei ole/ollut noi säätöjutut millään tavoin hallussa. Mulla ei ole tapana jäädä surkuttelemaan että vittu kun nauhan päät törröttä tai intonaatio ei ole kohdallaan, kun asiasta selviää muutamalla kympillä, kun tuntee asiansa osaavan hepun. Voihan noi em. asiat tehdä tietenkin itsekkin mutta mulla on se asenne että jos autoa pitää huoltaa niin sen tekee sellainen henkilö tekee sitä duunikseen (eli osaa asiansa) ja sama on kitaroiden kanssa. Itse pyrin keskittymään olennaiseen eli soittamiseen.
 
Eli noiden em. säätöjen jälkeen kitara on toiminut kuin unelma. Tää on halpa perus soitin jossa ei ole mitään hienouksia. Istuu mukavasti käteen ja soundimaailma miellyttää/sopii niihin juttuihin joita mä soittelen. Se on edelleen ykköskitara mulla, vaikka kakkoskitarana oleva Nevalaisen Telecaster sopii joihinkin juttuihin paremmin.
 
Nää kitarat on aina makuasioita jotkut tykkää Gibsonista toiset eivät, toiset taas Fenderistä ja joku kolmas jostain kloonista.
 
Luottakaa ihmiset omaan harkintakykyynne, se mikä istuu sun käteen, soi hyvin ja mahtuu sun budjettiin sopii sulle. Se mitä joku jossain keskustelupalstalla on mieltä jostain kitarasta jota on kokeillut kerran liikkeessä 5 minuutin ajan tai on kuullut jonkun kaverin kokeilevan on yhden tekevää ainankin mulle. Suosittelen että kokeilet erilaisia kitaroita itse ja kun sulla on tarpeeksi tuntumaa erilaisiin kitaroihin niin kykenet tekemään päätökset omin päin. Käsittääkseni kitaraa ei pitäisi ostaa miellyttääkseen muita vaan itseään. Antaa sen kitaralla soitetun musiikin miellyttää muita.
 
Miksi et säätänyt kitaraa ite? Luulis että Gibson-miehellä löytyy tieto-taitoa perus kitaran säätöön. Intonaatio hoituu virittimellä, kaularauta silmällä, Kielten korkeus ruuvarilla.. Nauhojen törötys taas ei. Ois saattanu vaikuttaa mun ostopäätökseen. Mutta jos kyseessä oli ihan herkku peli, niin sitten ei..
 
Noh. Mitä ikinä, uuden Gibsonin omistaja, oon kade!
:)

kyllä näissä kitaroissa maksetaan nimestäkin aika paljon euroja...mutta toisaalta jos sä haluat gibsonin les paulin niin ei auta muuta kun ostaa semmonen..kyllä minäkin joku päivä vielä semmosen straton kaveriksi ostan
 
ja mitä nimellä myymiseen tulee, niin kokeilin tuossa musakaupassa viikonloppuna jenkkistratoa vuodelta -79, ja jumalauta...siinä oli huono kitara jos jossain..kevyt kummikä ja kaikki kulutusosat vaihtoon meneviä, ja soundi oli yhtä kun näkkileivällä olis soittanut...kehtasivat kuitenkin pistää hintalapun 1250!?!?!?!?!? mitä helv...jos olisin silmät kiinni soittanut niin olisin arvioinut kitaran jonkun tonnin hintaseks (mummoja)

Ikinä en ole gibsonia omistanut, mutta muutamalla olen soittanut. Parhaiten tulee mieleen Rd ja Sonex. RD oli tosi nätti ja oli sillä mukava soittaa. Semmoisen kun jostain joskus sais halvalla. Eikös ne ole aika harvinaisia? Mutta sitten tää sonex..En tiedä mitä sanoisin..Kaula semmoinen paksu halko, Painoi kuin synti(sehän on muovia), Oli joku custom malli johon "soitinrakentaja" laittanut Jotkut Gibsonin paremmat mikit. Paska sanon minä..Eipäs noita sonexejakaan ole tullut kuin pari vastaan..Missähän rd:n ja sonexin hinnat pyörii??

niin ja piti vielä sanoa, että jos on massii niin että ikkunoista tursuaa, niin ei kai mitään gibsoneita kannata ostella, vaan soitinrakentajalle kertomaan huolet, niin saat varmasti sitä mitä haluat, viimeistelyä ja väriä myöten..ja lisäksi projektin kasausta voi käydä katsomassa vaikka joka päivä, ja vaikuttaa vielä matkan varrellakin tulevaan soittimeen
 
ei tarvii sitte myöhemmin harmitella, että "en mää tienny että tää tämmönen on"