Lyriikka ›

pitääkö kaiken aina olla, niin surullista,
tahtoisin tehdä laulun rakkaudesta, hulluudesta,
ja olla onnellinen vähemmästä, elämästä,
ei mikään ikuisesti kestä, se on totta..
 
ja sä tiedät sanomattakin kohta..
on liian myöhäistä,
 
mistään kiittää, ottaa kii`,
ja kaikki mistä riideltiin,
on aivan turhaa silloin, viimeinkin kun jotain ymmärtää,
ei ne riitä, päivät nää,
en voisi olla enempää,
kuin mä oon nyt, itsestään,
ennemmin tai myöhemmin,
lupaan tehdä paremmin,
 
pitääkö aina arvostella, musta lista,
tehdä asioista, joista ei oo puhumista,
ja olla erimieltä, ettei koskaan samaa kieltä,
puhuis vahingossakaan, kai ymmärryskin satuttaa..
 
kun mä tiedän, sanomattakin kohta..
on liian myöhäistä,
 
mistään kiittää, ottaa kii`,
ja kaikki mistä riideltiin,
on aivan turhaa silloin, viimeinkin kun jotain ymmärtää,
ei ne riitä, päivät nää,
en voisi olla enempää,
kuin mä oon nyt, itsestään,
ennemmin tai myöhemmin,
lupaan tehdä paremmin,
 
..tai ehkä mä vain lupaisin

Minusta nämä sanat on tässä sävellettäväksi, pieni vekki ehkä alussa
näissä kahdessa lauseessa, no miten nämä nyt tulkitsee?
 
pitääkö kaiken aina olla, niin surullista,
tahtoisin tehdä laulun rakkaudesta, hulluudesta,
 
jos tekee laulun rakkaudesta sekin voi olla hyvinkin surullista kuten tiedetään ja hulluus se vasta surullista onkin,
vai tarkoitatko olla hulluna rakkaudesta? no pieni juttu sinnällän.
 
Hyvät ja toimivat sanat, ei turhaa kikkailua!
 
hieno kohta:
pitääkö aina arvostella, musta lista,
tehdä asioista, joista ei oo puhumista,
ja olla erimieltä, ettei koskaan samaa kieltä,
puhuis vahingossakaan, kai ymmärryskin satuttaa..
 
ja tämän säkeistön vielä kruunaa tuo viimeinen: kai ymmärryskin satuttaa..
 
se on nimmittäin varsin, totta.

pitääkö kaiken aina olla, niin surullista,
tahtoisin tehdä laulun rakkaudesta, hulluudesta,
ja olla onnellinen vähemmästä, elämästä,
ei mikään ikuisesti kestä, se on totta..
 
Niin kuin Soihtu jo mainitsi, tuo "hulluudesta" hiukan särähtää. Siinä kai haetaan synonyymiä sanalle hupsuttelu - hupsuudesta. Kelpaisko ihan vain "hauskuudesta"?
 
mistään kiittää, ottaa kii`,
ja kaikki mistä riideltiin,
on aivan turhaa silloin, viimeinkin kun jotain ymmärtää,
ei ne riitä, päivät nää,
en voisi olla enempää,
kuin mä oon nyt, itsestään,
ennemmin tai myöhemmin,
lupaan tehdä paremmin,
 
..tai ehkä mä vain lupaisin
 
Tästä lopusta pidin erityisesti.
Kyllä kolahtaa, ainakin tällaiseen vanhaan patuun.
Upeaa sanailua.

Niin, ajattelen tuolla "rakkaudesta, hulluudesta" sellaista vapauttavaa tunnetta kaipuun ja ongelmien sijaan. Ja ymmärrystä kertoja äänellä siitä, että kun se kaipuu, suru ja ongelmat kuuluvat kuitenkin elämään, niin miksi kirjoittaa tai puhua siitä sen sijaan, että rohkaisevasti voisi nostaa pintaan niitä hyviä asioita. Ajattelumalli: Rakkaus ei kahlitse, rakkaus vapauttaa. Rakkaus on vapautta jakaa sielun syvin ja rohkeutta heittäytyä siihen kokonaan. Niine hyvineen ja pahoineen.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Tuo "hauskuudesta" ei ehkä tosiaan sovi tuohon yhteyteen. Sana "hulluudesta" tuntuu vain sointuvan huonosti muuthun tekstiin - on rääsyläinen juhlapukuisten joukossa. Oikealla tavalla laulettuna tämä ei ehkä ilmene.

juhmat: Mun mielestä tuo hulluus sopii tuohon oikein hyvin. Osuva rinnastus kun rakkaudesta puhutaan.
 
Näinhän se toki on.

laulaessa tuo kohta tuskin tulee juuri esille, ei ainakaan hunontaen tekstiä.
Eli antaa rakkauden palaa. Hyvät sanat kaiken kaikkiaan. Ei siinä mitään kuin
lauluksi.