| Aihe: Femme Fatale (popiskelmä) | 1 |
|---|
|
Tjaahas, voihan olla, että jotain iskelmäkliseitä tässä tekstissä, mutta se on tarkoitus, tosin tuoden samalla jotain "uusia tuulia".
------
FEMME FATALE (äännetään fam fatal)
Lailla sateen keväisen
Taikka kesäisen auringon
Tuulen raikkaan sä mulle tuot
Tuoksun hurmaavan kukkaisen
Vuosien jälkeen tunnen sen
Onnen tunteen ja nautinnon
Uuteen päivään jos vain sen suot
Kokea voit suuren rakkauden
esikertosäe:
Sekoitat maailmani mun
Lailla syksyisen tornadon
Kun hiuksiis mä kietoudun
Mieli lentää ja pois pian on
Kun mua vie voima kohtalon
kertosäe:
Mä nousenko korkeuksiin?
Onnesta niin pyörryksiin
Vai laskeudunko laaksoihin?
Murheiden niin mataliin
Kun rakastuin taas femme fataliin_
Jäisen poltteen talvisen
Niin kylmän tunnen sielussain
Yksin ilman sua kun nyt oon
Viimassa myrskyn tunteiden
Kaipaus tuo saa vallan sen
Luoksesi yhä toivon vain
Taas näin vain kun katson aurinkoon
Kaiken kestää voin selviten
esikertosäe:
Sekoitat maailmani mun
Lailla syksyisen tornadon
Kun hiuksiis mä kietoudun
Mieli lentää ja pois pian on
Kun mua vie voima kohtalon
kertosäe:
Mä nousenko korkeuksiin?
Onnesta niin pyörryksiin
Vai laskeudunko laaksoihin?
Murheiden niin mataliin
Kun rakastuin taas femme fataliin | |
Peter Spiegelmann: Tjaahas, voihan olla, että jotain iskelmäkliseitä tässä tekstissä, mutta se on tarkoitus, tosin tuoden samalla jotain "uusia tuulia".
------
FEMME FATALE (äännetään )
Lailla sateen keväisen
Taikka kesäisen auringon
Tuulen raikkaan sä mulle tuot
Tuoksun hurmaavan kukkaisen
Vuosien jälkeen tunnen sen
Onnen tunteen ja nautinnon
Uuteen päivään jos vain sen suot
Kokea voit suuren rakkauden
esikertosäe:
Sekoitat maailmani mun
Lailla syksyisen tornadon
Kun hiuksiis mä kietoudun
Mieli lentää ja pois pian on
Kun mua vie voima kohtalon
kertosäe:
Mä nousenko korkeuksiin?
Onnesta niin pyörryksiin
Vai laskeudunko laaksoihin?
Murheiden niin mataliin
Kun rakastuin taas femme fataliin_
Tähän astisesta pidin paljon. Riipaisevaa kaihoa, muistelua Hänestä, haaveita jne.
Jäisen poltteen talvisen
Niin kylmän tunnen sielussain
Yksin ilman sua kun nyt oon
Viimassa myrskyn tunteiden
Kaipaus tuo saa vallan sen
Luoksesi yhä toivon vain
Taas näin vain kun katson aurinkoon
Kaiken kestää voin selviten
esikertosäe:
Sekoitat maailmani mun
Lailla syksyisen tornadon
Kun hiuksiis mä kietoudun
Mieli lentää ja pois pian on
Kun mua vie voima kohtalon
kertosäe:
Mä nousenko korkeuksiin?
Onnesta niin pyörryksiin
Vai laskeudunko laaksoihin?
Murheiden niin mataliin
Kun rakastuin taas femme fataliin
Tämä loppu osa jää jotenkin junnaamaan, eikä oikein tiedä missä ajassa ollaan.
Kyllä tästä laulu syntyy, mutta toivoisin enemmän eteen päin kuljettavaa tekstiä loppua kohti. Tarina saisi edetä loogisemmin.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. | |
Peter Spiegelmann: Tjaahas, voihan olla, että jotain iskelmäkliseitä tässä tekstissä, mutta se on tarkoitus, tosin tuoden samalla jotain "uusia tuulia".
------
FEMME FATALE (äännetään )
Tää rokkaa. Joissain kohti voisi vähän vielä tiivistää kerrontaa, kuten:
Mä nousenko korkeuksiin?
Onnesta niin pyörryksiin
Vai laskeudunko laaksoihin?
Murheiden niin mataliin
niin sanan, kuten muidenkin täytesanojen käyttö tekee tekstistä löysää varsinkin toistettuna. Ei tosin haittaa jos biisi muuten toimii musiikin kanssa, mutta yllä oleva voisi olla tiukempi esim:
Nousisisinko korkeuksiin ?
Onnestako pyörtyisin niin?
vai murheidenko laaksoihin,
syviin mut taas painettiin ?
Mutta kaiken kaikkiaan hyvin tiukasti rytmitetty teksti... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
