Bänditoiminta ›

Punk nuori: (eisiinä mittään pahaa ole, mut tää nuoriso tarttee jotain mitä 70-80-luvun nuorille tarjotiin! :)
 
Miksi tarvitsee? Jaa, et punkkarit vastaan teddyt -tappelut ois nykyäänkin kivoja, vai? :)

musiikillinen vallan kumous ois aika nasta homma. sitä vaan kyllästyy aina välissä noihin örinä miehiin. Punk ois siinä mielessä hyvä että ei tartte olla mikään ALeksi Laiho soittaakseen esim. Ratsian Elämän syke kappaleen :) ja täällä lapissa päin kaikki on muutenki niin synkistely porukkaa että joku reipas tahtinen punk ois kova sana :)

Punk nuori: musiikillinen vallan kumous ois aika nasta homma. sitä vaan kyllästyy aina välissä noihin örinä miehiin.
 
En kyl ymmärrä, et miks "musiikillisessa" vallankumouksessa pitäs kopioida omien vanhempien nuoruuden musiikkia. Opettele soittamaan avant-gardejazzia, sillä kapinoisit KAIKKIA vastaan. Oisit astetta kovempi kapinallinen.

Pitääpä ottaa vinkistä vaari ;)

Aina välillä sitä tulee mietittyä, että mitä sitä sit haluis soittaa, jahka sais soittokavereitakin jostain, kenen kanssa keskustella tyylilajeista ja ylipäänsä musiikkimaailmasta. Halua olisi soittaa rokkia, sieltä suurimmat vaikutteet on tullu loppujen lopuks. Mut se onkin mielenkiintoista tänäpäivänä, ku rokki ei enää ole niin suurta mainstream-musaa, mitä se ennen on ollut, joten suosion saaminen on suuri tuntematon. Sitä haluisi soittaa semmoisia biisejä, mistä vähän jokainen tykkäisi, semmoisia ns anthemibiisejä, jotka ovat ajattomia ja sopivat lähes jokaiseen tilaisuuteen. Tyyliin semmoista 70-luvun tapaista rokettirollia, Thin Lizzyn kaltaista esim, mutta ongelma onkin se, että sitä pitää aikas pitkälti soittaa nykypäivän standardien mukaisesti. Yksi hyvä esimerkki ketkä sen osaa tietyissä biiseissä tehdä hienosti, on The Darkness. Loppujen lopuksi, omia tekeleitä olisi kiva luoda sekä soitella semmoisia klassikkobiisejä, joista tulee aina kiva fiilis ja bändin pitää olla hyvällä kemialla varustettu poppoo, joilla soitto sujuu, tyyli on kohillaan ja hymy on herkässä.
 
PS: En tiiä, et onko tässä keskustelussa offtopiccia, mutta onkohan täällä Lahtelaisia samalla tavalla ajattelevia muusikoita, joiden kanssa voisi sitten vaikka kaljan äärellä tämmöisistä keskustella ja kenties siitä sitten saada soittokavereita. :)

Fingers_Tied: Mut se onkin mielenkiintoista tänäpäivänä, ku rokki ei enää ole niin suurta mainstream-musaa, mitä se ennen on ollut, joten suosion saaminen on suuri tuntematon.
 
Eiköhän tuo ole aina ollut joka genressä tuntematon. Kylhän 60-luvullakin oli paskoja kahen markan Beatles-kopioita. Kukaan ei vaan muista niitä, vaan muistetaan musiikista tolta ajalta paras 5%. Ja unohdetaan sit ne, joista ei ollut tekemään yhtä mainioita biisejä.

Funkonaut: Eiköhän tuo ole aina ollut joka genressä tuntematon. Kylhän 60-luvullakin oli paskoja kahen markan Beatles-kopioita. Kukaan ei vaan muista niitä, vaan muistetaan musiikista tolta ajalta paras 5%. Ja unohdetaan sit ne, joista ei ollut tekemään yhtä mainioita biisejä.
 
No toiki kyl toisaalta totta joo, sielt sit vahingos kyl tulee esille tiettyjä reittejä pitkin sitä hyvääkin kamaa, joka ei saanu ansaitsemaansa suosiota, kuten, The Amboy Dukes. Mut silkkaa kopiopaskaa on aina ollu ja aina tulee olemaan ja ne jos mitkä on se syy, miksi aina ne hyvät muusikot jäävät taka-alalle, ei yksinkertaisesti enää riitä tila parrasvaloissa.
 
Ja nii, onhan se aina vähän suurta tuntematonta, mut popmusiikissa vähän kaikki oikeestaan pääsee äkkiä korkealle, johtuen siitä, että yleensä heille tehdään biisit ja biisien tekijät tietävät kyllä, että miten hittejä luodaan. Hyvänä esimerkkinä on ToTo. Mut rokissa on se aina, et luot omaa musaa ja siitä ei ole harmaintakaan hajua, että mitä sillä voi saada aikaan. Ellei tietty joku tuottaja bongaa yhtyettä ja lähde heitä vähän jelppimään ja sitä viimeistä hiontaa suorittamaan, jolla saadaan huippusuosio. Tuosta tulee mieleen AC/DC joskus 70-luvun lopulla, ku John Lange lähti heitä luotsaamaan studiossa. Soundi koheni juurikin sopivaksi ja tulos oli Highway To Hell.

Funkonaut: Onhan se noinkin, mutta Toton ja Cyndi Lauperin suurin ero on kuitenkin siinä, että Totoa mennään katsomaan vieläkin. Eli huipulla pysyminen on loppupeleissä pop-maailmassa vähintään yhtä hankalaa kuin sinne nouseminen. Verrattuna joihinkin tyyleihin, joissa riittää, että joskus 30v sitten teit kovaa kamaa ja hallit on vieläkin loppuunmyyty.
 
No se rokissa on etuna, et se tavallaan ei koskaan vanhene ja sille löytyy aina faneja. Paljon enempi ajattomampaa musaa, ku poppi, raskaus vaan kasvaa vuosien varrella. Kuinkahan moni esim lähtisi tsiigaamaan alkuperäisen Sladen comebackia ennemmin ku jotain yhen hitin ihmettä viime vuosikymmeniltä ? :D

Olisi aika siistiä soittaa progeheviä jossain Queensr˙chen ja Fates Warningin hengessä, kuitenkaan ihan pelkäksi kasarinostalgia-aktiksi taantumatta.

Sellaisen niinkuin Mötley Crüe väitti olevansa kasarilla kirjassaan.

Funkonaut: Onhan se noinkin, mutta Toton ja Cyndi Lauperin suurin ero on kuitenkin siinä, että Totoa mennään katsomaan vieläkin. Eli huipulla pysyminen on loppupeleissä pop-maailmassa vähintään yhtä hankalaa kuin sinne nouseminen. Verrattuna joihinkin tyyleihin, joissa riittää, että joskus 30v sitten teit kovaa kamaa ja hallit on vieläkin loppuunmyyty.
 
Mun mielestä Toton ja cyndi lauperin ero tulee vielä siinä, että Toto on lisäksi tosi arvostettu Muusikoiden/soittajien keskuudessa ympäri maailman jäsenten .Cyndi lauperin kuulijakunta on varmaan enimmäkseen taviksia ja Toton taas sekä taviksia että muusikoita. hyvät sävellykset Africa/Rosanna ja hold the line houkuttelevat taviksia ja Bändin jäsenten soittotaito taas houkuttelee kuulijakuntaan muusikoita/soittajia IMHO.

Nyt oon sellasessa bändissä että huhu! :D Opiskelen Otavan Opiston Bändilinjalla. Siellä laitettiin pystyyn 2 bändiä. Meitä opiskelioit on yhteensä 16.
Mun bändin nimi on Säveltäjän Hermoromahdus :D Ollaan nyt treenattu kovasti cover biisejä koska meillä ja tällä toisella bändillä jonka nimi on Joulupipari on eka virallinen keikk ensi viikon torstaina Ravintola Huvikummussa Otavassa!
Luvassa siis kovaa menoa ja eri musatyylejä: rokkiballaadeja,jazzia,punkkia ja hard rokkia! :)
Perustin myös sivuprojektin :) Bändin nimi on: Hylätyt Sielut.
SH:ssa soitan kitaraa mutta Hylätyssä Sielussa soitan rumpuja ja laulan :)
Säveltäjän Hermoromahduksen löydät myös Facebookista! :)

rokkari87: Nyt oon sellasessa bändissä että huhu! :D Opiskelen Otavan Opiston Bändilinjalla. Siellä laitettiin pystyyn 2 bändiä. Meitä opiskelioit on yhteensä 16.
Mun bändin nimi on Säveltäjän Hermoromahdus :D Ollaan nyt treenattu kovasti cover biisejä koska meillä ja tällä toisella bändillä jonka nimi on Joulupipari on eka virallinen keikk ensi viikon torstaina Ravintola Huvikummussa Otavassa!
Luvassa siis kovaa menoa ja eri musatyylejä: rokkiballaadeja,jazzia,punkkia ja hard rokkia! :)
Perustin myös sivuprojektin :) Bändin nimi on: Hylätyt Sielut.
SH:ssa soitan kitaraa mutta Hylätyssä Sielussa soitan rumpuja ja laulan :)
Säveltäjän Hermoromahduksen löydät myös Facebookista! :)
 
Yhdessä virkkeessä ei oo hymiötä. Voisitko lisätä, jotta saadaan värisuora?

Noniin vois tännekin sitten kirjoittaa.
 
Unelmabändi olisi semmoinen joka periaatteessa vetäisi jotain raskasta, mutta svengaavaa pörinää Kylesa, The Melvins, Mastodon, Kyuss, QOTSA -meiningeillä dropped C-vireessä, mutta ei kuitenkaan rajoittaisi itseään mihinkään genreen. Lisämausteita ammennettaisiin vaikka 70-luvun progefiiliksistä ja My Bloody Valentine -shoegaze -jutuista. Eli raskasta runttausta ilman METALLI-fiilistä ja lisänä sitten välillä psykedeelistä jumitusta ja utuista tunnelmointia.
Tietenkin kaikki bändin jäsenet täysin sisäistäisivät tämän kuvailemani tunnelman, eivätkä olisi siimalettisiä slayer-paitaisia hevikepittäjiä, vaan monenlaisesta musasta diggaavia avomielisiä ja helvetin hyvännäköisiä nais.. .. no eikun hyviä tyyppejä.
 
Bändin lähtökohta olisi toi ja sitten tietysti kun kemiat kohtaa taianomaisesti soittajien välillä, niin syntyykin jotain uutta ja ainutlaatuista ja keksitään uus musagenre siinä samalla. 30 vuoden päästä meistä puhutaan sitten pelonsekaisella kunnioituksella.

Ramenia: 1. Powermetal/melodic death metal-bändin
2. black metal-bändin
3. folk metal-bändin.
 
Nyt on sitten kaikissa noissa tullut soitettua. Tällä hetkellä haluttaa perustaa neoklassista power metallia soittava visual kei-bändi industrial- ja gootti-vaikutteilla.

nypdjaz: Sellaisen niinkuin Mötley Crüe väitti olevansa kasarilla kirjassaan.
 
Itsekin tota Heroiinipäiväkirjaa luettaessa ihmettelin lähinnä, että aika skarppia aikalaispohdintaa Nikkiltä tilaan nähden..
 
Toki koska itse en erityisemmin tota herskan rännäämistä silleen harrasta, niin en suoralta kädeltä voi väittää, että koko kirja on jälkikäteen kasaan editoitua shaippaa.
 
E: Mutta on mulla vähän semmoiset vibat, että jos itse rupeaisin herskapäissäni päiväkirjaan rustailemaan, ei lopputulos olisi ihan noin skarppia jälkeä.
 
Toki voihan se olla, että Nikki on toimittanut julkaisijalle kasan oksennuksessa, kusessa ja viinassa ryydytettyjä, ajan haperoimia post-it-lappuja, joista sitten on päätä raapien yritetty kasata järkevä kokonaisuus.

Jazzbändin.

Funkonaut: Opettele soittamaan bassoklarinettia , sillä kapinoisit KAIKKIA vastaan. Oisit astetta kovempi kapinallinen.
 
Tjsp. Kyllä kapinointi mölyllä ja räkimisellä on so last season.
 
Muita hienoja kapinan muotoja:
 
-Absolutismi omasta tahdostaan eikä mistään muusta syystä.
-Turkin käyttö, varsinkin miehillä.
-Potkukelkalla kouluun meneminen talvisin.
 
Vain viimeistä olen harrastanut, mutta ylpeydellä.

Epämuusikko: Tjsp. Kyllä kapinointi mölyllä ja räkimisellä on so last season.
 
Näinhän tämä on. Samaa, mitä vanhemmat teki aikanaa. Ei kovin kapinallista.
 
Muita hienoja kapinan muotoja:
 
-Turkin käyttö, varsinkin miehillä.
-Potkukelkalla kouluun meneminen talvisin.
 
Vain viimeistä olen harrastanut, mutta ylpeydellä.
 
Ei perskeles, toi on kyl härski toi ylempi. Viel, jos turkki on valkoinen. http://www.youtube.com/watch?v=d-dRRbIWRQc&ob=av2e