Aihe: Mitch Mitchell
1 2 3 4 5 6 7 8
jazzmies
29.08.2011 21:03:29
uusikaveri: But the record companies and white people liked him better when he had the white guys in the band."
 
Ihonväri oli kyllä Milesille iso juttu, minkä saa lukea n. 300 kertaa hänen omaelämäkerrastaan. Ainoa mutta Band of Gypsysissä on se, että tuon kokoonpanon musisointi tylsää ja kontrollissa, joten kappaleet eivät oikein lähde lentoon. Milesin oma musiikillinen maailma perustui noina aikoina lähes pelkkään grooveen ja sen päällä improvisointiin (free funk), kun taas 1960-luvun free laajemmassa mittakaavassa oli enemmän tai vähemmän sellaista energian kollektiivista julkisoittamista.
 
Etenkin brittifree (Tony Oxley, Derek Bailey, Evan Parker, John Surman...) oli varsin kokeellista ja ennakkoluulotontakin, niin voi olla varma siitä, että se myös osaltaan vaikutti Hendrixin musiikin muotoutumiseen siihen suuntaan, mistä nykyisin saamme nauttia. Onkin mielenkiintoinen kysymys millaiseksi Hendrixin musiikki olisi muotoutunut Amerikoissa. Luulen että huonompaan suuntaan.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 -
Gardiner
30.08.2011 16:56:36
 
 
jazzmies: Ihonväri oli kyllä Milesille iso juttu, minkä saa lukea n. 300 kertaa hänen omaelämäkerrastaan. Ainoa mutta Band of Gypsysissä on se, että tuon kokoonpanon musisointi tylsää ja kontrollissa, joten kappaleet eivät oikein lähde lentoon. Milesin oma musiikillinen maailma perustui noina aikoina lähes pelkkään grooveen ja sen päällä improvisointiin (free funk), kun taas 1960-luvun free laajemmassa mittakaavassa oli enemmän tai vähemmän sellaista energian kollektiivista julkisoittamista.
 
Etenkin brittifree (Tony Oxley, Derek Bailey, Evan Parker, John Surman...) oli varsin kokeellista ja ennakkoluulotontakin, niin voi olla varma siitä, että se myös osaltaan vaikutti Hendrixin musiikin muotoutumiseen siihen suuntaan, mistä nykyisin saamme nauttia. Onkin mielenkiintoinen kysymys millaiseksi Hendrixin musiikki olisi muotoutunut Amerikoissa. Luulen että huonompaan suuntaan.

 
Machine Gun kappale kyllä miusta lähtee lentoon hyvinkin. Tai siis, onhan siinä sellasta T.H.E. World tai Ravellin Bolero jumitusta tavallaan, sanoisko hypnoottisehkoa toistoa, mutta kun sinne imuun joutuu, alkaa kitara kyllä huutaa murhaa ja silpoutuvaa vietkong lihaa. "Evil man make you kill me, evil man make me kill you". On siellä kypsyttelyn seassa miusta melko lennokasta maalailua, siis kitaralla, komppi osastohan ei paljon sekoile tuossa.
Kyllä tää kappale on miulle ehkä yks tärkeimpiä kaikista. Tais tehä miusta väkivallan vihollisen ja sodanvastustajan.
Ja jotenkin tuo monotooninen bassokuvio ja lähes naurettava konekiväärikomppi ( tässä ehkä kuitenkin paikkaansa puolustava, luulisin että Vietnamissa tuo nakutus on soinut taustalla päivästä toiseen ) sopii tähän juttuun.
Mut näähän sanoo kyl ite et tätä ne ei enää haluu kuulla. :-D
http://www.youtube.com/watch?v=FUa6iocdQiQ&NR=1
PS. Jännän "viipyilevästi" ja rauhallisesti roiskasee Miles iskut Crashipelteihin, muutenkin oikeestaan kovin "tyynen rauhallinen" ote kompissa. Ei hyrskätä eikä ryskytä, asiaa kompataan tyynesti ja arvokkaasti. Alussa. Pikku hiljaa kyllä himppasen kiihtyy, taitaa taistelun tunnelma tiivistyä.
Ja sori. Henk. koht. musiikki kokemukset ei tietysti tavallaan kuulu asiantuntevaan ja objektiiviseen musakeskusteluun, mut mie nyt ihan vähän fanitan.
"Pianossa ei ole vääriä nuotteja" -Thelonius Monk
ferodoz
30.08.2011 17:38:08
 
 
Gardiner: Ja sori. Henk. koht. musiikki kokemukset ei tietysti tavallaan kuulu asiantuntevaan ja objektiiviseen musakeskusteluun, mut mie nyt ihan vähän fanitan.
 
Päinvastoin, normaalia kansankieltä on paljon mukavampi lukea kuin ylioppineiden sivistyssanatykitystä. :)
Koolla on väliä.
velipesonen
30.08.2011 17:54:49
 
 
Tässä on Machine Gun niin että Mitch on kannuissa http://www.youtube.com/watch?v=Wnr2rR_1z4A .
 
Kuuluisalta Kööpenhaminan keikalta 3.9.1970. Tässä on huononpuoleinen äänenlaatu mutta tämä on ällistyttävää musiikkia jossa on suorastaan pelottava voima. Parempi tämä minusta on kuin BOG. Mitch pystyy kirittämään Hendrixiä sillä että hänen soittonsa muodostaa Jimin soitolle luontevan kontrapunktin, josta voi lähteä eri suuntiin. Oikeastaan siinä onkin koko homman juju kun puhutaan siitä sisällöstä.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon
hollmi-5
30.08.2011 20:25:57
velipesonen: Tässä on Machine Gun niin että Mitch on kannuissa http://www.youtube.com/watch?v=Wnr2rR_1z4A .
 
Kuuluisalta Kööpenhaminan keikalta 3.9.1970. Tässä on huononpuoleinen äänenlaatu mutta tämä on ällistyttävää musiikkia jossa on suorastaan pelottava voima. Parempi tämä minusta on kuin BOG. Mitch pystyy kirittämään Hendrixiä sillä että hänen soittonsa muodostaa Jimin soitolle luontevan kontrapunktin, josta voi lähteä eri suuntiin. Oikeastaan siinä onkin koko homman juju kun puhutaan siitä sisällöstä.

 
Olikohan nyt elämäni pisimmät 12 ja puoli minuuttia. Kun ei ole mitään asiaa ja ideat todella vähissä, on jälki juurikin tätä. Olisiko velipesosella joku hyvä sieniresepti, jolla näkisi hiukan syvemmälle? Nyt ei vaan aukea...
Soundit, piuhat ja kajarit.
jazzmies
30.08.2011 20:49:37
velipesonen: Mitch pystyy kirittämään Hendrixiä sillä että hänen soittonsa muodostaa Jimin soitolle luontevan kontrapunktin, josta voi lähteä eri suuntiin.
 
Tämä on mahtavaa ja ihan uusi pätkä minulle! Tätä voisi kuunnella loputtomiin, ja onneksi tämä on taltioitu. Hendrix-Mitchell -pari on niin samalla aaltopituudella kuin olla ja saattaa, kun taas Buddy Milesin kanssa Hendrixillä on sellaista tähtäämisen ja alleviivaamisen makua. Tässä musiikki syntyy todellakin hetkessä muutaman idean pohjalta. Jätkät ovat pelkkää korvaa, pokkaa ja kliseettömyyttä. Super!
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 -
-Dr.DW-
30.08.2011 21:00:58
Mie kans tykkäsin siitä Machine Gun vedosta mustavalkosena! Siinä porukka toimi yhtenä, ei yksilöinä!
 
Tuota alempaa en oo ees vielä kerenny kuuntelemaan, kun teinistin ja kuuntelin Hausmyllyn, 2. Maanantain ja Caaterin teknohelvettiä... Mutta sillon se helvettikin oli vielä helveti, nykyinen kerma, esim. pendulum, kuulostaa että 8 bit Nintendon hahmo oltais upotettu ...vaikka Cry engineen (Far Cry 2), mutta ehkäpä se Crysis 2 tulee mieleen enempi... Eniveis, erittäin epäonnistunut lopputulos. Ja tää on taas niitä surullisenkuuluisia makuasioita, joista voi tieten kiistelläkki...:)
Viina on viisasten juoma, vaan toimii se vähän tyhmemmälläkin.
hollmi-5
30.08.2011 21:04:34
jazzmies: Tämä on mahtavaa ja ihan uusi pätkä minulle! Tätä voisi kuunnella loputtomiin, ja onneksi tämä on taltioitu. Hendrix-Mitchell -pari on niin samalla aaltopituudella kuin olla ja saattaa, kun taas Buddy Milesin kanssa Hendrixillä on sellaista tähtäämisen ja alleviivaamisen makua. Tässä musiikki syntyy todellakin hetkessä muutaman idean pohjalta. Jätkät ovat pelkkää korvaa, pokkaa ja kliseettömyyttä. Super!
 
Kehu nyt vielä tuo kahvilla oleva basistikin ;)
Soundit, piuhat ja kajarit.
velipesonen
30.08.2011 21:36:39
 
 
hollmi-5: Olisiko velipesosella joku hyvä sieniresepti, jolla näkisi hiukan syvemmälle?
 
Kerää ja syö vain sieniä jotka ehdottomasti tunnet. Älä tyri.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon
Vallu-Veke
30.08.2011 22:12:10
Joo no ehkä pojat halus viettää välillä sitä "taiteilijaelämää"?
Ihan ok jytinää, mutta olipa aika väsynyttä ja apaattista yleisöä? Paitsi muutama kemikaalia adhd yritti väkisin kehittää fiilistä, niin että muiden apattisuus hieman jo häiritsi.
Silti eipä juuri pasempaa menoa. Ihan ok juttua. Aika oli mitä oli tuolloin ja sota päällä.
Meikä lähestyy kuitenkin Jimbon tuotantoa paljon mieluummin tavallisen rokin kautta:
http://www.youtube.com/watch?v=pRud356d4DQ&feature=related
Aika luontevasti tuo rumpali työntelee tuossakin menemään. Ei mikään turha kilkuttelija :)
uusikaveri
31.08.2011 11:11:33
Hiukan lisää kuunneltuani tuntuu, ettei tuo valkoinen englantilaispoika ollut ehkä huonoimpia vaihtoehtoja Hendrixin valkoisen managementin valkatessa valkoisia soittajia 60-luvun lopussa. Kolikonheiton hävinneellä Aynsley Dunbarilla olisi ollut kyllä selkeämpi ja tuhdimpi soundi ja hänellähän on ollut pitkä ja laadukas ura, kun taas Mitchell vaipui unholaan Hendrixin jälkeen.
Saattoi tuo toisena solistina oleminen mennä ehkä päähän ( tai sitten ne happokkaat vitamiinit), sillä Atlantassa (v.70) vedetyssä Red Housessa Mitchell ei pysty soittamaan yksinkertaista komppia vaan kolaa omiaan tavalla, joka ei istu biisiin.
 
Onko kenekään silmiin sattunut Hendrixin omaa mielipidettä komppaajistaan?
 
Tuli mieleeni, että jos kun jazzmies (ehkä pesonenkin) vaan vedättävät ihmisiä kuuntelemaan vanhan ajan hyvää, ilman digiefektiräkkiä tehtyä musaa, sillä jazzmies kehuu Mitchelliä clipissä, jossa Mitchell ei edes soita. Lisäksi hän tuo piruuttaan esiin joitain valkoisia englantilaisia napanöyhdänkaivajia (Bailey, Evan Parker) kertoen heidän olevan freen kermaa. Okei, kyllä he sitä ovatkin, ainakin napanöyhdänkaivuu freessä.
Samoin on oikessa sekin herra, joka totesi jatsin olevan paskaa, ainakin tuo napanöyhtä on sitä.
 
Siinä jazzmies on oikeassa, että jatsissa asiat tehdään paremmin. Tuossakin pätkä Elvin Jonesista Coltranen kanssa Vigilissä 1965. Rokkihemmoille tiedoksi, että Coltrane on jatsin Hendrix, jäljittelemättömissä ja ylittämätön.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZDa0MrJT6KY&feature=related
 
Sitten tiukempaa rumpalointia vuodelta 1973. Eric Gravatt vetelee tiukantarkasti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IB7pl3IAWcM&feature=related
 
Näihin kisoihin ei Mitchellillä olisi ollut asiaa edes doupattuna. Kai siinä Mitchellin soitossa eniten häiritsee se, mitä englanniksi kuvattaisiin sanalla "sloppy" eli sanakirjan mukaan litkuinen, tihruinen, huolimaton ja epäsiisti.
passe
31.08.2011 13:04:04
uusikaveri: Kai siinä Mitchellin soitossa eniten häiritsee se, mitä englanniksi kuvattaisiin sanalla "sloppy" eli sanakirjan mukaan litkuinen, tihruinen, huolimaton ja epäsiisti.
 
Tämä on minusta turhan aliarvostettua. Sloppy:llekin on paikkansa. Kun puhutaan rockista niin välillä tahtoo käydä niin ettei se turhan tarkka soitto kuulosta enää oikein miltään.
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa - mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan.
velipesonen
31.08.2011 14:26:43
 
 
passe: Tämä on minusta turhan aliarvostettua. Sloppy:llekin on paikkansa. Kun puhutaan rockista niin välillä tahtoo käydä niin ettei se turhan tarkka soitto kuulosta enää oikein miltään.
 
Niin, kuka kertoo mikä on rumpujensoitossa sallittu toleranssialue? Onko se tuhannesosa-, sadasosa- vai kymmenysosasekunteja? Minun mielestäni on olemassa ei niinkään sallittu kuin sopiva toleranssialue, joka riippuu ainakin temposta, musiikin tapahtumatiheydestä, tekstuurin luonteesta, tekstuurin muuttumisen vauhdista ja suunnasta, temponmuutoksen vauhdista sekä millä tempoalueella temponmuutos sijaitsee, kulloisestakin dynamiikasta (hiljaa on soitettava pienemmällä toleranssialueella), dynamiikanmuutoksesta, harmonian monimutkaisuusasteesta, melodian määräävyysasteesta ja yhtyesoinnin ominaisuuksista.
 
Mielestäni rytmisen tarkkuuden käsite soitossa olisi määriteltävä toleranssialueen perusteella musiikista itsestään käsin. Koneentarkka pätkytys ympäristössä, jossa toleranssialue on musiikista itsestään johtuen suuri, heikentää musiikin arvoa ja saattaa saada sen kuulostamaan jopa naurettavalta.
 
Jälleen on kysymys aivan jostain muusta kuin "mikä on liikaa ja mikä on liian vähän". On kyse siitä millaiseksi musiikki itse itsensä tekee.
 
Tässä kohtaa on tarpeen ottaa esille Yrjö Majamaan lisäksi toinen suomalainen rumpali, Alf Forsman. Hänen persoonallinen tyylinsä perustuu toleranssi-understatementiin eli liioitellun vähäeleiseen osumatoleranssiin, jota hän alleviivaa liioitellun vähäeleisellä sisällöllä, eihän se muuten toimisikaan.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon
Kefiiri
31.08.2011 21:36:38
jazzmies: Kyllä tuo epäilyttävästi soittamiselta kuulostaa. Muutoin meillä saattaa olla eri käsitys soittamisen määritelmästä.
 
En minäkään kuullut rumpuja linkittämässäsi Woodstock Improvisationissa. Onko soittamatta oleminenkin mielestäsi soittamista? Menee jo Zen-osastolle.
Funkånaut
31.08.2011 21:57:48
 
 
Kefiiri: En minäkään kuullut rumpuja linkittämässäsi Woodstock Improvisationissa. Onko soittamatta oleminenkin mielestäsi soittamista? Menee jo Zen-osastolle.
 
Kyl se tavallaan onkin. Hyvä rumpali osaa olla soittamattakin tarvittaessa.
Vaan siinä vaiheessa kun Beethovenin 5. analysoitiin raiskauksena olin jo että slutwalking bass. - Epämuusikko
Jupi57
31.08.2011 22:59:19
Funkonaut: Kyl se tavallaan onkin. Hyvä rumpali osaa olla soittamattakin tarvittaessa.
 
Annoin plussan, ollaan ytimessä.
J.Hollström
01.09.2011 00:14:24
velipesonen: Niin, kuka kertoo mikä on rumpujensoitossa sallittu toleranssialue?
 
Mun puolesta uusikaveri voi kertoa. Ja sen sijaan turhuuksien huipentuma velipesonen voi jättää kertomatta.
Kailis
01.09.2011 02:34:39
 
 
uusikaveri: jossa Mitchell ei edes soita.

tzääsmän: Kyllä tuo epäilyttävästi soittamiselta kuulostaa. Muutoin meillä saattaa olla eri käsitys soittamisen määritelmästä.
 
Aikaisemmin jaskamannen sanoi; Voi vain kuvitella miltä tuo W.I. kuulostaisi Mitchellillä kuorrutettuna.
 
Tää on ihan Salatut elämät kamaa =D
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta.
Kefiiri
01.09.2011 05:59:40 (muokattu 01.09.2011 06:00:38)
Funkonaut: Kyl se tavallaan onkin. Hyvä rumpali osaa olla soittamattakin tarvittaessa.
 
Olen samaa mieltä, mutta jos rumpali on soittamatta, silloin hän ei soita. Sikäli soittamatta oleminen ei minusta voi olla soittamista.
Hiljaa oleminen kenties on äänetöntä soittamista, kuten kappaleiden keskellä olevat tauot. Mutta jos koko biisin aikana ei tuota ensimmäistäkään ääntä, onko se soittamista?
 
Ei John Cage -korttia tähän :)
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)