| Aihe: Käyrätorven aloittaminen | 1 |
|---|
|
Pääsin sisään musiikkilukioon ja pitäisi valita sivuaine. Kitaraa olen soittanut 5 vuotta ja en haluaisi mitään kovin samantyylistä soitinta, kuten vaikka mandoliinia, joka sekin kävi mielessä. Päädyin sitten puhallinsoittimiin sillä n. kuukausi sitten aloitin huuliharpun soiton ja innostuin siitä. Voisin toki valita sen sivuaineeksi, mutta käyrätorvi on kiehtonut minua jo tovin. Siinä on aivan loistava soundi. Kuten toisaalta on myös huuliharpussakin.
Kysynkin, voisiko käyrätorvi olla hyvä valinta? En ole varma, sillä minua on usein peloteltu vaskipuhaltimien vaikeudella. Saksofonin juuri aloittanut kaverini suositteli (ainakin fonia varten) jonkin muun puhaltimen soittamista ennen aloittamista. Itse hän soitti 3 vuotta klarinettia ennen aloittamistaan. Jos tämä on totta, jätän homman sikseen, sillä minulla ei ole innostusta soittaa soitinta pohjaksi toiselle.
Käyrätorville olisi kysyntää ainakin paikallisessa musiikkiopistossa ja lukiossa.
Vakuuttakaa soittimenne ylivertaisuus minulle oi käyrätorven salojen taitajat!
Ai niin, laulukin on vielä vahvoilla tässä kilvassa. Se olisi muuten kiva, mutta laulaja/kitaristi on vähän kliseinen ja ylitarjontaakin on.
"Basisti on huono renki, mutta huono isäntä."
-Vanha sananlasku |  Murgo
20.06.2011 18:23:35 (muokattu 20.06.2011 18:24:21) | |
|
Sancrotis: Itse hän soitti 3 vuotta klarinettia ennen aloittamistaan.
Käyrätorvesta en tiedä mutta ainakin näin molempia omaksi huviksi kokeilleena minusta klarinetti on huomattavasti saksofonia vaikeampi.
Yleensäkin outo ajatus että pitäisi aloittaa jollain muulla kuin sillä soittimella jota aikoo soittaa. Toki siis monista soittimista on apua toistensa oppimiseen, ainakin itse koin että lapsuuden pakollisesta nokkahuilunvinguttelusta oli apua saksofonin sormitusten oppimiseen. Mutta outo väite että aloittamalla jollain muulla oppisi jotenkin paremmin sen "oman" soittimen kuin lähtemällä suoraan sillä? Tosin en siis ymmärrä musiikkipedagogiikasta enkä klassisen puolen kommervenkeistä mitään.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! |  Varie
21.06.2011 08:16:39 (muokattu 21.06.2011 08:16:55) | |
|
En ole asiantuntija, mutta oma mielipiteeni on se, että kannattanee soittaa sitä soitinta mistä pitää. Sen luulisi motivoivan eniten ja sitä kautta opiminenkin on nopeampaa.
Kaikissa soitimissa omat vakeutensa ja jotkut tietysti helpompia soittaa kuin toiset.
Fonin soiton aloituksessa voi olla myös soittajan kokoon liittyviä juttuja, altto on pienempi kuin tenori, puhumattakaan baritonista. Oisko tuossa klarinetilla aloittamisessa kyse myös jostain vastaavasta jutusta. Klasari puolella voi olla myös jotain muitakin syitä. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin ansatsi vaihtelee paljonkin eri musiikkityylien välillä.
Vaskipuhaltimissa valitsisin kyllä itse sen torven josta pidän. Olen nähnyt ikäänsä nähden hyvin soittavia pikkunassikoita yhtälailla trumpetin kuin baritoni torven takana. Vanhemmalla iällä ei liene soittimen koollakaan niin paljon väliä.
Mut nämä siis vain asiasta paljoa tietämättömän harrastelijan mietteitä... | |
Varie: Vaskipuhaltimissa valitsisin kyllä itse sen torven josta pidän. Olen nähnyt ikäänsä nähden hyvin soittavia pikkunassikoita yhtälailla trumpetin kuin baritoni torven takana. Vanhemmalla iällä ei liene soittimen koollakaan niin paljon väliä.
Mut nämä siis vain asiasta paljoa tietämättömän harrastelijan mietteitä...
Minä olen harrastustasolla soittanut mandoliinia, trumpettia, barytonia ja haitaria. Ylivoimaisesti haastavin oli trumpetti. Vaikka soitin sitä kauimmin, niin koskaan en päässyt kovin hyvälle tasolle ja siksi vaihdoinkin barytoniin, joka on hieman helpompi, mutta samat vaikeudet on kaikisssa vaskisoittimissa, eli ansatsiongelma.
Käyrätorvi lienee yhtä vaikea kuin trumpetti ja siitä erikoinen, että sitä näppäillään vasemmalla kädellä kun muita vaskia näppäillään oikealla kädellä, joka on pieni etu vaihdettaessa vaskesta toiseen. Näillä soittimilla ei kannata odottaa nopeaa kehitystä, on aloitettava maltilla ja ehdottomasti hyvän opettajan johdolla. Jos menee ansatsissa väärille jäljille, sitä on hyvin vaikea korjata myöhemmin. Haastava soitin, mutta palkitseva jos intoa riittää ja onnistuu. En halua peloitella, mutta vaikeudesta kertoo se, että harrastelija soittokunnissa on aina pulaa _hyvistä_ vaskien soittajista puhumattakaan ammattiorkestereista.
Useimmille vaskille on kirjoitettu nuotit Bb-vireisenä. Käyrätorvelle voi olla kirjoitettu kai monenvireisiä, mutta yleisin lienee F-vireinen? No on täällä Käyrätorven soittajiakin, toivotaan heiltä kommentteja. | |
Käyrätorvelle taitaa olla kappaleet sitten pitkälti klasaria vai? Epäilyttää se ehkä vähän suhteessa muihin vaskipuhaltimiin, kuten saksofoniin ja trumpettiin.
Toisaalta mistä tahansa puhallinsoittimesta saattaisi olla hyötyä, sillä soitan metallibändissä ja käytämme paljon orkesterisoittimia taustalla, syntikkaorkesterilla tosin. Mutta sovittamisessa voisi auttaa, eikö totta?
(Olen käytännössä kallistumassa käyrätorven puolelle, mutta jostain syystä haluan vain varmistella valintaani.) :D
"Basisti on huono renki, mutta huono isäntä."
-Vanha sananlasku | |
Sancrotis: Käyrätorvelle taitaa olla kappaleet sitten pitkälti klasaria vai? Epäilyttää se ehkä vähän suhteessa muihin vaskipuhaltimiin, kuten saksofoniin ja trumpettiin.
(Olen käytännössä kallistumassa käyrätorven puolelle, mutta jostain syystä haluan vain varmistella valintaani.) :D
Kaikissa isommalle puhallinorkesterille tehdyissä sovituksissa on yleensä stemmat useammallekin käyrätorvelle, joten musiikkia löytyy kyllä laidasta laitaan. Ja soittajalle löytyy aina kysyntää. Hieno ja komeaääninen soitin käyrätorvi on.
Sitten vähän pilkun viilausta: Saksofoni ei ole vaskipuhallin :-) |  Veli
22.06.2011 08:28:05 | |
|
Minäkään en tiedä käyrätorven soittamisesta, mutta olen soittanut pitkään sähkökitaraa ja aloitin muutama vuosi sitten saksofonin soiton joten jonkinmoista kokemusta kitara/puhallinsoitin -kombinaatiosta on. Nämä ovat kaksi perusluonteeltaan huomattavan erilaista soitinta, ja on tuntunut että koko musiikillinen hahmotusrakenne muodostuu näillä eri tavoin. Tämä ei ole mielestäni ollut ollenkaan huono asia - saksofonin soitto on lisännyt huomattavasti yleismusiikillisuutta ja teoreettista hahmottamista.
Lisäksi saksofonin työstäminen on auttanut sävellystyössä ymmärtämään hyvän ja yksinkertaisen melodian merkityksen ja painoarvon - saksofonillahan on kerrallaan vain yksi ääni käytettävänä jolloin se on käytettävä mahdollisimman hyvin. Kitaralla tulee usein soitettua paljon enemmän tavaraa kerralla mikä ei välttämättä ole aina paras lähtökohta esim. laulumelodian säveltämisessä.
Kirottuja piirteitä saksofonissa - kuten varmaan monissa muissakin puhaltimissa:
a) Hiljaisella volyymilla soittaminen on vaikeaa ja vaatii jo melko pitkälle edennyttä instrumentin hallintaa - kerrostalossa asuvan puhallinsoittimen aloittelijan voi olla hyvä etsiä harjoitustila muualta.
b) Puhallinsoitin ei ole vireen kannalta yhtä helppo kuin kitara - kestää aikaa ennen kuin sitä pystyy soittamaan muiden instrumenttien suhteen edes jotakuinkin vireessä, ja epävireessä soittavalla puhallinsoittajalla ei tee juuri mitään.
c) Kitarasta saa jonkinlaisen saundin irti vaikka sitä ei paljoa osaisikaan soittaa. Näin ei ole puhallinsoittimissa. Meikäläisellä vierähti ainakin pari-kolme vuotta ennen kuin saundi oli siinä kuosissa että soitinta uskalsi soittaa julkisesti soolosoittimena (toki orkesterissa ei - tietysti orkesterin tasosta riippuen - ole välttämättä aivan näin tarkkaa koska siinä yksittäinen soitin ei ole samalla tavalla yksin tarkastelun alla)
d) Kitaran voi unohtaa pariksi viikoksi ja päästä melko nopeasti jonkinlaiseen soittokuntoon. Puhallinsoittimissa ainakin alussa soittokunto romahtaa alaspäin todella nopeasti jos ei harjoittele säännöllisesti (mielellään useampana päivänä viikossa).
Yhteenvetona oma kokemus on ollut se, että puhallinsoitin on kärsivällisen soittajan soitin enemmän kuin kitara, sillä pohjatyötä joutuu tekemään ehkä hyvinkin paljon pidempään ennen kuin soitin on keikkakelpoinen. Toisaalta soitinten ero on ollut myös mielenkiintoa lisäävä. Silloin kun on tuntunut että on jumissa kitaran kanssa on voinut treenata puhallinsoittimella jotakin ihan eri juttua eikä mielenkiinto itse musiikilliseen kehittymiseen ole tyrehtynyt tilapäisen yhteen soittimeen turhautumisen vuoksi. | Varie
22.06.2011 12:21:54 (muokattu 22.06.2011 12:22:31) | |
|
Tuossa edeltävässä on paljon asiaa. Ja tuohon soittokuntoon pääsemisessä on yksi syy miksi mun mielestä kannattaa aloittaa sillä soittmille joka tuntuu mieluisimmalle.
Puhaltimilla ja varsinkin puupuhaltimilla harjoittelu on tosiaan kerrostalossa hankalaa, koska ei ole toimivia sordinoita olemassa. Mulla ei ainakaan ole ollut pokkaa harjoitella täysiä kotona, vaan joka viikko ois hyvä päästä johonkin harjoituspaikkaan. Sormituksia kylläkin treenailen jonkin verran kotona, mut se ei auta äänenmuodostuksessa yhtään... | |
Varie: Puhaltimilla ja varsinkin puupuhaltimilla harjoittelu on tosiaan kerrostalossa hankalaa, koska ei ole toimivia sordinoita olemassa. Mulla ei ainakaan ole ollut pokkaa harjoitella täysiä kotona, vaan joka viikko ois hyvä päästä johonkin harjoituspaikkaan. Sormituksia kylläkin treenailen jonkin verran kotona, mut se ei auta äänenmuodostuksessa yhtään...
Vaskipuhaltimilla ei riitä se, että soittaa ainoastaan kerran viikossa. Ei se riitä edes valmiin soittokunnon ylläpitämiseen. Harjoittelukin on erilaista. Ei voi harjoitella esim. neljä tuntia putkeen, sillä huulet ja eivät kestä sitä. Periaate on se, että esim. 10 min. soittoa ja 10 min taukoa jne.
Tosin vaskipuhaltimilla voi käyttää sordiinoa ja monet hajoittaa huuliaan/ansatsiaan päristelemällä pelkällä suukappaleella ja jopa ilman suukappaletta. Toiset tuomitsevat tämän tavan mutta jotkut jopa huiput saattavat ajan puutteen vuoksi vaikka autoa ajaessaan näin harjoitella. Vaskipuhaltajien ansatsista on niin monta mielipidettä kun on soittajaakin ja siksi se hyvä opettaja olisi lähes välttämättömyys. Hyvä soittaja ole ole useinkaan hyvä opettaja.
Edm. tarkoitin lähinnä sitä jos haluaa hyväksi soittajaksi. Huono käyrätorven soittaja pääsee soittokuntaan, mutta joutuu soittamaan takapotkuja ;-/
Muistankohan oikein, että "Cornoa" näppäillään oikealla kädellä? Se ei tuosta linkistä taida selvitä. Siitä selviää kuitenkin, että on käyrätorvia jotka voi muuttaa yhden näppäimen painalluksella F-vireisestä Bb-vireiseksi ja päinvastoin.
http://www.musicedu.fi/index.php?mid=67
Internetistä löytyy valtavasti hyvää tietoa ansatsista esim. hakusanoilla "Trumpet Embouchure" tai "French horn Embouchure". Myös YouTubesta löytyy hyviä opetusvideoita, mutta ei kannata ihan joka juttua uskoa. Väärää tietoa löytyy joten kaikkia pitää tarkastella kriittisesti. | |
Esim. tuolta löytyy esimakua mitä vaskipuhaltajalla on edessään:
http://www.embouchures.com/YoungFAQ.htm | |
Käyrätorvi tuli nyt opiskelupaikanvahvistamisilmoitukseen kirjattua. Tulin siihen tulokseen, että käyrätorvi, vaikka vaikea onkin, jaksaa innostaa, koska se on tarpeeksi erilainen ja avaa uusia näkökulmia musiikkiin. Kiitos avusta!
"Basisti on huono renki, mutta huono isäntä."
-Vanha sananlasku | |
Sancrotis: Käyrätorvi tuli nyt opiskelupaikanvahvistamisilmoitukseen kirjattua. Tulin siihen tulokseen, että käyrätorvi, vaikka vaikea onkin, jaksaa innostaa, koska se on tarpeeksi erilainen ja avaa uusia näkökulmia musiikkiin. Kiitos avusta!
Onnittelut, hieno valinta! Suosittelen malttia käyrätorven alkutaipaleelle, älä soittele yhtään (=ääntäkään)ennen soittotunteja vaikka kuinka polttelisi. Se miten ensimmäisen kerran saa torvesta äänen määrittelee joskus hämmästyttävän pitkälle asioita vaskisoitossa, joten aloita opettajan johdolla niin on järkyttävän paljon suurempi todennäköisyys saada asiat heti raiteilleen ja päästä nopeaan kehitykseen kiinni. On paljon kivempaa oppia uutta kuin opetella pois vanhasta.
Jos mahdollista niin koita kinuta mahdollisimman tiuhaan tahtiin lyhyitä tunteja ensimmäisinä kuukausina. Fiksu opettaja suostuu kyllä ja toivottavasti itse ehdottaa samaa.
Vaskisoittimet on oikeasti helppoja, mutta vaskisoittamisen vaikeus on se että torvia on mahdollista soittaa niin monella tavalla "väärin".
Mmmmm, unexplained bacon... | |
Ennenaikaisesta aloittamisesta ei liene vaaraa torven puuttumisesta johtuen. :D
Yritän saada syksyllä tunnit suosittelemallasi tavalla. Käyrätorveahan ei kannata soittaa hirveän pitkiä sessioita kerralla, vai? Ehkä aluksi 15 min/päivä ?
"Basisti on huono renki, mutta huono isäntä."
-Vanha sananlasku | |
Sancrotis: Ennenaikaisesta aloittamisesta ei liene vaaraa torven puuttumisesta johtuen. :D
Yritän saada syksyllä tunnit suosittelemallasi tavalla. Käyrätorveahan ei kannata soittaa hirveän pitkiä sessioita kerralla, vai? Ehkä aluksi 15 min/päivä ?
Niin kauan voi soittaa kun oikeasti keskittyy. :D
Mieluiten useampi keskittynyt viisiminuuttinen päivässä kuin yksi sutaistu puolituntinen. Sitä kautta se äänentuottotapa tulee tutummaksi, eli kannattaa pitää torvea esillä että tulee soitettua.
Mmmmm, unexplained bacon... | |
Aiempiin kommenteihin vielä lisäksi, käyrätorven venttiileitä käytetään historiallisista syistä vasemmalla kädellä. Peukaloventtiilillä vaihdetaan käytetäänkö F- vai B-puolen putkia, mutta itse torvea soitetaan in F.
Pääasiassa käyrätorvella soitetaan klassista musiikkia, koska sen soundi siihen parhaiten tuntuu istuvan, mutta poikkeuksiahan löytyy kyllä:
Youtubesta voi kaivella vaikkapa herrojen Julius Watkins, Tom Varner ja Arkady Shilkloper soitantaa, toimiiko vaiko ei on makuasia. Miles Davis, Quincy Jones ja Gil Evans tulee mieleen ketkä nyt Jazz-puolella on käkkyrää hyödyntäneet.
http://www.youtube.com/watch?v=Gc5vs1Xt1Bc&feature=related
Voisihan noita vaihtoehtoja luetella enemmänkin, mutta luonnollisesti käyrätorvi on kotoisimmillaan vaikkapa tällaisissa maisemissa:
13th Warrior http://www.youtube.com/watch?v=JrMDonO3xYQ
Jurassic Park http://www.youtube.com/watch?v=D8zlUUrFK-M&feature=related
Robin Hood http://www.youtube.com/watch?v=91Hrvw6gClQ
Celesty http://www.youtube.com/watch?v=Hc1rtW8E6TQ
Alppisinfonia http://www.youtube.com/watch?v=xK7z2NhUrsQ
Star Wars http://www.youtube.com/watch?v=K4xf3gpaQks&feature=related
Star Wars http://www.youtube.com/watch?v=FJFVfMCVY-U
Mmmmm, unexplained bacon... | |
Minä katselisin alkuvaiheessa seuraavanlaisia videoita, jos löytyisi vastaavia käyrätorvellekin. Olisi kiva nähdä oppilaana myös täysin aloitteleva, sillä ei se aina ole noin helppoa, mitä videoilla näkee ja kuulee.
Seuraavassa on hieman erilainen lähestymistapa kuin ilman suukappaletta päristely, mutta voi olla parempikin? Kielitaidottomana en pysty enempää kommentoimaan, mutta kurinalaiselta ja täsmälliseltä näyttää niin kuin pitääkin: http://www.youtube.com/user/mootrumpet#p/u/4/SX72oLAGSPk
Toinen hyvän tuntuinen videosarja löytyy täältä: http://www.youtube.com/user/215thArmyBand#p/u/33/-H4Wby6ge3w
Videot on numeroitu ja kannattaa katsoa numerojärjestyksessä. Jos katsoo videot yhteen menoon läpi, niin voi tulla harha että kehittyminenkin on yhtä nopeaa. Kielitaidon puute taas estää tietämästä varoitetaanko siitä videoilla. Nuo ovat oppeja trumpetinsoiton aloittajille, koska sitä olen soittanut. Käyrätorven soittamiseen en puutu.
Jos haluaa muuten etsiä tietoa netistä, niin hakusanana kannattaa käyttää "Embouchure", sillä jostain syystä minun sanakirjani ei osaa kääntää sanaa "Ansatsi". Esim. "Trumpet Embouchure" löytyy laaja katsaus erilaisiin oppeihin ja jotka ovat ikuisia väittelynaiheita: http://en.wikipedia.org/wiki/Embouchure | |
Onnittelut myös minun puolestani upean soittimen, käyrätorven valinnasta!
Käyrätorvessa on osaavissa käsissä jaloin ja ylväin puhaltimen ääni.
Itselläni on kokemuksia niin käyrätorvesta kuin tenorisaksofonistakin. Aloitin laillasi käyrätorvella. Itse oli tuolloin viidennellä luokalla ja soitettua tuli kutakuinkin kahdeksan vuotta. Käyrätorven soiton lopetin kun tuli muut "harrastukset" ja intti. Käyrätorvi on, kuten aikaisemmissakin teksteissä on tullut ilmi, todella haasteellinen soitin. Itselläni ei urheiluharrastuksen, koulunkäynnin (lukio) ja muiden "harrastusten" ohessa aika enää riittänyt käyrätorven edellyttämään harjoitteluun. Lisäksi bändissä pääosin takapotkujen ja todella harvojen soolojen soitto ei jakasanut enää innostaa. Eikä ko torvi ehkä muutenkaan istunut enää silloiseen imagooni.
Yli 20 vuoden tauon jälkeen aloitin uudelleen käyrätorven soiton ja samanaikaisesti toteutin ikuisen haaveeni tenorisaksofonista . Ja niinhän siinä kävi, että vuoden verran jaksoin soitella molempia, mutta sitten käyrätorvi sai jäädä. Perhe "kannusti" hyvin vahvasti ratkaisuuni ja uskon, että naapuritkin olivat tyytyväisiä valinnastani. Käyrätorven ansatsi-ja tekniikkaharjoitukset eivät ole ehkä korvaystävällisimpiä. Lisäksi fonilla voi ehkä soitella yleisesti laajempaa musiikkirepertuaalia, joka istuu perheen ja naapureidenkin korvaan.
Saksofoni on myös monta kertaa yksinkertaisempi soitin, ainakin perustasolle pääsemiseksi. Itse olen opiskellut saksofonin soittoa 95% yksin, netin avustuksella. Saksofonilla soittelin viikon kuluttua jo useita kappaleita (oikein, muttei niin kauniisti), mutta käyrätorvella saat varautua vuoteen (jos muistikuvani ovat oikeat) ennen kuin skaala soi oikein. Lisäksi käyrätorvea ei yksinkertaisesti voi opetella yksikseen, ilman ammattiopettajan avustusta.
Onnea vielä valinnallesi. Tärkeintä on, että itse pidät soittimesta ja koet sen omaksesi. Itse en aikoinaan valinnut käyrätorvea, vaan se valittiin minulle ja siksi en ehkä koskaan oppinut pitämään sitä "omanani". Nuo soittovuodet eivät menneet kuitenkaan hukkaan vaan mahdollistivat nyt "ikä-ihmisenä" palaamisen musiikin harrastamisen piiriin.
Soittamisen iloa! |  inde
29.08.2011 22:25:03 | |
|
Onnea miunkin puolesta hienon soittimen valinnasta!
Liityn tähän keskusteluun vähän jälkijunassa,mutta komppaan edellä kirjoittaneita siitä, että käyrätorvi on haasteellinen soitin ja klasarissa omimmillaan. Mutta kyllä sillä muutakin soitetaan. Puhallinorkestereissa on monesti sovituksia rokkibiiseistä jne, että ei siinä tule mitään klasariyliannostusta. Harrastuksena todella hyvä, vaatii tietysti harjoittelua ja pitkäpinnaisuutta. Ja lähes aina käyrätorville löytyy paikka orkesterista.
Käyrätorvea ja fonia kun vertailit ja sanoit siitä, että fonilla voi soittaa muutakin kuin klasaria, mutta sitä ei tainnut kukaan sanoa, että foni harvemmin esiintyy sinfiksessä ja kamarimusiikissa. Käyrätorvella voi soittaa pienemmissä klassisissa kokoonpanoissa, duetoista kamariorkesteriin. Samoin sitten pienemmissä vaskikokoonpanoissa (esim. kvintetti ja seitsikko, jossa käyrätorvi tosin ei ole alkuperäinen). Fonilla voi soittaa klasaria vähemmän kuin käyrätorvella. Ja fonisteja on niin paljon, että orkestereissa on tungosta, sit ne soittaa cornon stemmoja.
Ja sie soitat jo vähän viihteellisempää soitinta, jolla voi soittaa lähes kaikkea niitä muita, mitä käyrätorvella ei yleensä soiteta, joten hyvin saat erilaisia tyylejä soitettua.
Onnea harjoitteluun ja paljon kärsivällisyyttä! :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
