Lyriikka ›

Is it just me, vai tuntuuko muista, että tämä alue on hieman jumiutunut?
Tuntuu, että aiemmin on ollut enemmän kaikkea muuta sanoittamiseen liittyvää.
Nyt tästä on tullut joku "julkaisukanava" ja itse aiheesta keskustelu on jäänyt vähemmälle.
 
Itseä ei ainakaan kauheasti kiinnosta lueskella, "kirjoita paska sanoitus viidessä minuutissa", tai "tässä mun metallitotuus" kyhäelmä, viritelmiä.
 
Toki niillekin paikkansa on, mutta saitte varmaan pointin?

Delarco, osittain olet oikeassa, tekstien arviointi on käynyt minimaaliseksi, jota kautta lyriikan kirjoittamisen oppejakin tulisi. Toisaalta kun olen käynyt esim. Demopuolella, siellä on valtavasti materiaalia, eikä kukaan näytä kommentoivan juurikaan mitään (harmi). Tekstit täällä on hyvä arvioinnin pohja, jos niitä arvioidaan. Toisaalta kun lukee joskus yleistä kirjoittelua muusikoiden netissä, niin se on tulvillaan kaikenlaista höpötystä, joka ei liity musiikkiin mitenkään. Siis keneltä tämä on pois jos täällä on lyriikkaa, vaikka niitä viiden minuutin tekstejä, runoja ym. Nehän voi sivuuttaa. Tietenkin tuo on hyvä pointti, että arvioiden syvyyttä lisätään, ja yleistä kirjoittelua lyriikan teosta. Oletan kuitenkin, että sekin voi kuivua kokoon melko nopeasti.
 
jos nyt puhutaan millainen tekstien arviointi on hyvää, niin esim. oo-p arvio linsessan tekstistä.
 
Kirjoitat, että tästä on tullut jonkinlainen julkaisukanava, tuohon nyt en ihan usko, mutta miksi ei voi olla sitäkin joltain osin. Ennen kaikkea tänne kirjoittelevat ihmiset jotka rakastavat lyriikan kirjoittamista. Kuten joku rakastaa tarttua kitaran varteen. Toisaalta, mitä pahaa on lyriikoita laittaa esille, onhan täällä demojakin kuunneltavana. Mitä varten ne sitten ovat täällä. Sitä vartenko, ettei niitä vain kuunneltaisi, eikä missään tapauksessa ne pääsisi eteenpäin? Miten lyriikan kirjoittaminen poikkeaa tästä?
Tänne laitetut tekstit ovat kuitenkin aina keskeneräisiä, ja odottavat jotain mielipidettä. Ja uudet kirjoittajat ovat aina tervetulleita, ehkä se myös toisi uutta kipinää tänne.
 
luin ihan sattumanvaraisesti 2003 kirjoittua lyriikkaa, kyllä siellä aika samat jutut toistui, mutta
arvioita kirjoituksista oli enemmän myönnettäköön.
 
Nyt kun otat asian esille, niin voit varmaan itse aloittaa keskustelun tai jonkun ketjun laululyriikan kirjoittamiseen liittyen, ja johdattaa sillä tämän keskustelualueen uudelle uljaalle tasolle. Se ei liene
pahasta. Asia ainakin osaltani on ymmärretty. Ja minä palaan teksteineni lähtöruutuun, eli kirjoittelen ja laitan niitä liinavaatekaappiin. Mutta käyn kyllä täällä mielelläni lukemassa toisten tekstejä, ja mielipiteitä heittämässä, tää on välillä ihan kivaa puuhaa.

Aivan, kuten Soihtu sanoi, Terve Tuloa kirjoittelemaan. Foorumi muodostuu sellaiseksi kuin se itse muokkaamme.

Lyriikoiden arvostelu on toisaalta aika uhkarohkeaa.
 
Yleensä kun kirjoitan lyriikkaa, annan osan sieluani tekstille. Näin tekee varmasti moni muukin lyyrikko. Sitä tekstiä ei välttämättä kukaan toinen voi kokea samalla tavalla kuin kirjoittaja on sen kokenut.
 
Tämä on vain mun mielipide.

Morphia: Lyriikoiden arvostelu on toisaalta aika uhkarohkeaa.
 
Yleensä kun kirjoitan lyriikkaa, annan osan sieluani tekstille. Näin tekee varmasti moni muukin lyyrikko. Sitä tekstiä ei välttämättä kukaan toinen voi kokea samalla tavalla kuin kirjoittaja on sen kokenut.
 
Tämä on vain mun mielipide.
 
Monen muunkin mielipide. Eihän kukaan voi mennä toisen ihon alle tutkiskelemaan, missä mielen tilassa runo on kirjoitettu. Kyllä runoa raaputellessa tulee paljastettua itseään aika lailla. Vain kokemuksista syntyy todellista lyriikkaa, mutta samalla avautuu ovet omaan sisimpään. Falskilta haiskahtaa, jos kirjoitat asioista joita et ole ollut todistamassa. Tämä pätee tietty vain vakavaan lyriikkaan, huumori on asia erikseen. - Ja nämä olivat taas on minun mielipiteitäni.
Täällä arvostelu on mielestäni aika "kilttiä", enemmän kannustavaa, kuin arvostelevaa.

olen sitä mieltä, että tämä teksti kokonaisuudesaan on myös luettuna hyvä (veden alla on helpompi hengittää)ainoastaan toistot tekevät siitä sitten enmmän laululyriikkaa.
Eli parhaimillaan ollaan silloin ytimessä, kun sanat jo soivat ilman
säveltä, ja kun siihen vielä saa hienon sävelleyksen sen arvo nousee.
 
Jotenkin näen eron, että hyvän runouden pitää kantaa myös ilman musiikkia, ja hyvään runouteen voi myös säveltää musiikkia.
 
Laululyriikkaa voi tehdä sanoisinko kevyemminkin eväin, ja kuten jokus olen sannut, jos
se sitten jää ilman säveltä, se on kuin rakastelu ilman orgasmia.
 
Jotkut sanat suorastaan kaipaavat sävelen tuekseen. Jotkut runot taas menettävät jotain sävellettäessä.
 
en tiedä osasinko ilmaista oikein, mitä tarkoitin.
 
siis vielä yllämainitusta kappaleesta, mielestäni sanoitus ja musiikki ovat tasapainossa. Kuljettavat toisiaan eteenpäin.

mä oon seurannu tätä palstaa x vuotta ja ei täällä kyllä olla koskaan tän enempää mitään analysointeja harjotettu. Ihan hyvä meno tääl on ja käyttäjät sen keskustelun luo