Rock, pop, alternative ›

Kuuntelin - pitkähköstä aikaa - vanhaa kunnon Sgt. Pepper's-albumia. Tuli vaan levyä kuunnellessa mieleen, että kappale "She's leaving home" on hieno biisi (kaunis melodia ja hyvät, puhuttelevat sanat). Kuuluu mielestäni parhaisiin Maccan tekemiin biiseihin. Kyseinen kappale taitaa kuitenkin olla ehkä jonkin verran aliarvostettu biisi (?)
 
By the way, mitkä Beatlesin biisit ovat mielestänne aliarvostettuja ?

By the way, mitkä Beatlesin biisit ovat mielestänne aliarvostettuja ?
 
Muistanko väärin, mutta olikos She´s Leaving Home Lennonin ja McCartneyn yhdeissävellys? Hieno biisi joka tapauksessa, joskaan ei ihan suosikkeihini kuulu.
 
Oma vastaukseni Biitlesin aliarvostetuimmaksi biisiksi on You Never Give me Your Money, mikä on rakenteltaan ja tulkinnaltaan erittäin hieno teos. Varsinkin loppu aiheuttaa allekirjoittaneessa kylmät väreet joka kerta.

mitkä ihmeen Beatlesin aliarvostetuimmat biisit? Jokaisesta niiden biisistä on tehty viiskymmentä väitöskirjaa joissa todetaan niiden olevan ihan parhaita
 
no sanotaa rocky raccoon

reino: Muistanko väärin, mutta olikos She´s Leaving Home Lennonin ja McCartneyn yhdeissävellys? Hieno biisi joka tapauksessa, joskaan ei ihan suosikkeihini kuulu.
 
wikipediasta:
"She's Leaving Home" is a song credited to Lennon/McCartney and released in 1967 on The Beatles album Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band. McCartney wrote and sang the verse and Lennon the chorus. This was one of a handful of songs of the Beatles in which the members did not play any instruments.
 
Pitää katsoa "Revolution In The Head"ista luotettavampaa tietoa, mutta eiköhän se kutakuinkin noin ollut.
Biisi muuten kuulostaa paremmalta monoversiolla hieman stereota hitaampana.

Sergei Fallinen: mitkä ihmeen Beatlesin aliarvostetuimmat biisit? Jokaisesta niiden biisistä on tehty viiskymmentä väitöskirjaa joissa todetaan niiden olevan ihan parhaita
 
No joistain biiseistä lienee tehty 150 väikkäriä, joten ehkä näitä 50 väikkäirin biisejä voidaan pitää aliarvostettuina.

Obladi oblada on aliarvostettu ihan syystä =D

Xan de Wan: By the way, mitkä Beatlesin biisit ovat mielestänne aliarvostettuja ?
 
Kaipa tähän kysymykseen on tullut vastattua jo joskus tässä samaisessa aiheessa, mutta:
 
Rubber Soulin päättävä Lennonin Run For Your Life on loistava päätöskappale. Se ei ole millään tavalla innovatiivinen - lyriikoissakin on lainailtu jonkin verran - mutta se vaan toimii.
 
Rain on paras Beatles-B ikinä ja hyvinkin mahdollisesti yhtyeen koko uran paras tuotos. Ei ole toisaalta hirveän aliarvostettu, mutta unohdetaan mainita kovin usein.
 
Ringon Don't Pass Me By White Albumin ensimmäiseltä levyltä. Hulvattoman melodramaattinen sanoitus ja Ringon tyylille uskollisesti kantrihtava. Loistava yksittäisenä nostona; palvelee myös White Albumin äkkiväärää tyyliä mainiosti Rocky Raccoonin ja Why Don't We Do It In The Roadin väliin osuvana raitana.
 
Osa Georgen tuotoksista - etenkin White Albumilla on pari todella vahvaa näyttöä. Long Long Long ja Savoy Truffle ovat Johnin Cry Baby Cryn ohella kakkoslevyn parasta antia. Ballad Of John And Yokon B-puoli Old Brown Shoe on myös erittäin mieluisa.

Kaikki Beatles-laulut lienevät arvostettuja sikäli että niitä on kehuttu kaiken maailman antologioissa ja joka ikisestä on väännetty transskriptioita ja tutkielmia. Mutta jos aliarvosttuina voisi pitää kappaleita, jotka tunnetaan selvästi huonommin ja ovat aivan erinomaisia, niin ainakin I Call Your Name, Rain, The Inner Light, Long Long Long.
 
A Hard Day's Night on levynä aliarvostettu ja sen B-puolen kappaleet ovat loistavia. Not a Second Time on tuttu William Mannin kehukirjoituksesta mutta eipä sitäkään juuri missään kuule; aliarvostettu siis.

Tekee mieli puhua vielä niistä yliarvostetuista. Beatlesin parhaita ja tunnetuimpia kappaleita on mielestäni vaikea yliarvostaa etenkin kun koko Beatles on mielestäni selkeästi aliarvostettu bändi vaikka onkin kaikkein arvostetuin rockyhtye. Mutta jos käytetään samaa sapluunaa kuin äsken mutta kääntäen eli kannattaisiko jotain kappaletta soittaa vähemmän kun vielä parempiakin olisi, niin mieleen tulee tietysti Yellow Submarine.

Dull Finn: wikipediasta:
"She's Leaving Home" is a song credited to Lennon/McCartney and released in 1967 on The Beatles album Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band. McCartney wrote and sang the verse and Lennon the chorus. This was one of a handful of songs of the Beatles in which the members did not play any instruments.
 
Pitää katsoa "Revolution In The Head"ista luotettavampaa tietoa, mutta eiköhän se kutakuinkin noin ollut.
 
Kiitos tarkennuksesta! Kyseistä biisiä oli siis rustaamassa myös J. Lennon.
 
Steve Turnerin kirjassa "Inside The Beatles. Tarinat laulujen takana" on kolmen sivun artikkeli "She's leaving home"-laulusta. Osin melko yllättäväkin tarina on tuon laulun taustalla.
 
Helmikuussa 1967 Paul oli nähnyt lehtiartikkelin 17-vuotiaasta lontoolaisesta koulutytöstä, joka oli kadoksissa jo toista viikkoa. Tytön oikea nimi oli Melanie Coe. Lehtiartikkelin pohjalta Paul loi koskettavan kappaleen nuoresta tytöstä, joka karkaa kunniallisesta kodistaan. Paul ei vielä tiennyt, miten oikeaan hänen laulunsa osui. Melanie Coe on todennut:"Oli ällistyttävää, että laulu (siis laulun sanoitus) osui niin nappiin. Siinähän vanhemmat toteavat 'antaneensa tytölle kaiken mitä rahalla saa', mikä piti minun kohdallani paikkansa. Sitten laulun lause 'elettyään yksin niin monet vuodet' todella kolahti, koska olin ainoana lapsena tuntenut itseni aina yksinäiseksi." - Eikä Paul McCartneylla ollut aavistustakaan, että oli tavannut laulun päähenkilön vain kolme vuotta aiemmin! Koska perjantaina 4. lokakuuta 1963 Melanie voitti "Ready Steady Go!"-ohjelman pantomiimikilvan. Sattumalta Beatles oli tuolloin ensi kertaa show'ssa, ja Paul McCartney ojensi Melanielle voittopalkinnon. - Joten aika merkillisiä ovat toisinaan elämän ja ihmisten tiet!
 
Muuten, nykyään Melanie Coe asuu Espanjassa elämänkumppaninsa ja kahden tyttärensä kanssa.

She's Leaving Holmes on kenties jäänyt hiukan katveeseen siksi että parempiakin orkestroijia kuin Mike Leander olisi ollut käytettävissä. George Martin pahoitti mielensä Maccalle kun tämä käytti Leanderia koska Martin oli tekemässä muistaakseni olikohan se Cilla Blackin levyä kun Macca halusi arrin.
 
Jos kuvittelemme She's Leaving Home'iin vaikkapa Eleanor Rigbyn tyyppisen tai jollain tapaa Strawberry Fieldsistä mallia ottavan aivan uudenlaisen sovitusratkaisun niin Leanderin kynäily jää kyllä varjoon. Sitä en tosin tiedä missä määrin arri on todellisuudessa McCartneyn ja Leander vain kirjoittanut pilkut viivastolle.

velipesonen: She's Leaving Holmes on kenties jäänyt hiukan katveeseen siksi että parempiakin orkestroijia kuin Mike Leander olisi ollut käytettävissä. George Martin pahoitti mielensä Maccalle kun tämä käytti Leanderia koska Martin oli tekemässä muistaakseni olikohan se Cilla Blackin levyä kun Macca halusi arrin.

Muistelen, että Paul oli painostanut Martinia sovittamaan "She's..", mutta Martinilla oli työn alla Cilla Blackin levy, eikä ehtinyt, joten Paul meni ja soitti Leanderille. Martin ei voinut käsittää mikä ihmeen hätä Maccalla sovituksen kanssa oli.
 
Georgen soolouralta; Behind that locked door. Ei lukeutunu hänen tunnetuimpiinsa, vaikka on mielestäni hänen parhaita.

kepe-5: Minä taas olen arvostanut sitä juuri siksi, että taustan jouset ovat kuivakan minimalistiset. Siinä kokonaisuudessa on juuri jotain sellaista, joka toisintaa tavallista lauantaiaamua aivan täydellisesti - kunnes paljastuu, että tytär on lähtenyt litomaan.
 
Eipä ole kuin yksi 9-vuotias poika mutta jotenkin ymmärrän mitä ajat takaa. Plop.

Xan de Wan: Kuuntelin - pitkähköstä aikaa - vanhaa kunnon Sgt. Pepper's-albumia. Tuli vaan levyä kuunnellessa mieleen, että kappale "She's leaving home" on hieno biisi (kaunis melodia ja hyvät, puhuttelevat sanat). Kuuluu mielestäni parhaisiin Maccan tekemiin biiseihin. Kyseinen kappale taitaa kuitenkin olla ehkä jonkin verran aliarvostettu biisi (?)
 
By the way, mitkä Beatlesin biisit ovat mielestänne aliarvostettuja ?
 
Ensimmäisenä tulee mieleen Every Little Thing. Mielestäni se on Beatles For Sale-albumin helmi. Yes teki siitä hienon cover-version myöhemmin.

danny: Ensimmäisenä tulee mieleen Every Little Thing. Mielestäni se on Beatles For Sale-albumin helmi. Yes teki siitä hienon cover-version myöhemmin.
 
Joo kyllä. Tosin mun mielestä Beatlesin originaali on parempi kuin Jess vaikkei sekään huono ole. Yleensäkin vuonna 64 julkaistut Lennonin kynäilemät biisit ovat mielestäni huikean hyviä paitsi ehkä I Don't Want to Spoil the Party. Mutta esimerkiksi For Salen alku: No Reply ja I'm a Loser, kaksi superluokan Lennon-biisiä. I'm telling you so that you won't lose all.
 
Varmaan kaikki For Salen Beatles-originaalit paitsi Eight Days a Week ja äsken mainittu I Don't Want to Spoil the Party ovat aliarvostettuja.

Toisaalta I Don't Want to Spoil the Party:n sävellys tukee hienosti tarinaa. Siinähän on aika masentunut tunnelma. Voihan aihetta käsitellä kyllä toisinkin;
http://www.youtube.com/watch?v=D-Wut5FXbaw&feature=related

Kailis: Eipä ole kuin yksi 9-vuotias poika mutta jotenkin ymmärrän mitä ajat takaa. Plop.
 
Ja kappaleessa on vieläpä keskiviikko. Nh'sämäddsä ei pitäisi kirjoittaa viestejä.

80-luvun alussa lueskelin kirjastossa länsisaksalaisen tietosanakirjan, olisikohan ollut Brockhaus Enzyklopädie, silloin viimeisintä painosta jostain 70-luvun lopulta. Hakusanan John Lennon kohdalla luki muistaakseni jotain tällaista kuin "Mit seinem Partner Paul McCartney hat er manche Hitgesänge geschrieben, zBsp. I Don't Want to Spoil the Party, What You're Doing u. Every Little Thing". Sakemannit olivat siis ottaneet käteensä summanmutikassa Beatles for Sale -LP:n ja katsoneet siitä kolme bändin itsensä tekemää kappaletta.
 
Minusta tuollainen katveeseen osuminen on aina taidetta mutta kovin informoivaa se ei ole.

kepe-5: Rubber Soulin päättävä Lennonin Run For Your Life on loistava päätöskappale. Se ei ole millään tavalla innovatiivinen - lyriikoissakin on lainailtu jonkin verran - mutta se vaan toimii.
 
Yeah. Itsekin olen aina pitänyt "Run for your life"-kappaleesta.
 
kepe-5: Rain on paras Beatles-B ikinä ja hyvinkin mahdollisesti yhtyeen koko uran paras tuotos. Ei ole toisaalta hirveän aliarvostettu, mutta unohdetaan mainita kovin usein.
 
"Rain" on kyllä ihan mainio biisi. Mutta onko se paras Beatles-sinkkujen B-puoli niin siitä en ole aivan samaa mieltä. Koska minusta esimerkiksi "Daytripper", "Things we said today", "I'll get you" tai vaikkapa "She's a woman" ovat myös hienoja sinkkujen B-puolikappaleita. - Osa Beatles-sinkkujen B-puolien kappaleista ovat minusta aliarvostettuja.
 
kepe-5 : Ringon Don't Pass Me By White Albumin ensimmäiseltä levyltä. Hulvattoman melodramaattinen sanoitus ja Ringon tyylille uskollisesti kantrahtava. Loistava yksittäisenä nostona; palvelee myös White Albumin äkkiväärää tyyliä mainiosti Rocky Raccoonin ja Why Don't We Do It In The Roadin väliin osuvana raitana.
 
Itse en ole koskaan pitänyt kyseisestä kappaleesta. Olen aina pitänyt "Don't pass me by"-kappaletta Beatlesin kaikkien huonoimpien kappaleiden joukkoon kuuluvaksi.
 
kepe-5: Osa Georgen tuotoksista - etenkin White Albumilla on pari todella vahvaa näyttöä. Long Long Long ja Savoy Truffle ovat Johnin Cry Baby Cryn ohella kakkoslevyn parasta antia. Ballad Of John And Yokon B-puoli Old Brown Shoe on myös erittäin mieluisa.
 
No jep. Osa Georgen upeista Beatles-biiseistä on jäänyt turhan vähälle huomiolle eli ne ovat aliarvostettuja - kuten vaikkapa "Old brown shoe", The inner light", "Savoy truffle".

velipesonen: Tekee mieli puhua vielä niistä yliarvostetuista. Beatlesin parhaita ja tunnetuimpia kappaleita on mielestäni vaikea yliarvostaa etenkin kun koko Beatles on mielestäni selkeästi aliarvostettu bändi vaikka onkin kaikkein arvostetuin rockyhtye. Mutta jos käytetään samaa sapluunaa kuin äsken mutta kääntäen eli kannattaisiko jotain kappaletta soittaa vähemmän kun vielä parempiakin olisi, niin mieleen tulee tietysti Yellow Submarine.
 
Tuosta olen samaa mieltä. "Yellow submarine"-kappaletta on vuosien aikana soitettu ja soitetaan radiossa yllättävänkin paljon. Tiedä sitten miksi ?
 
Beatles-yhtyeen yhteydessä, tuotannossa kun olisi tarjolla monia, monia muita paljon parempiakin kappaleita soitettavaksi.