Rummut: soittaminen ›

Vastaa jazzmies siihen kysymykseen, minkä esitin!!!!

jazzmies: Itse asiassa trollaan melko harvoin ja tässäkin seison sanojeni takana. Ei trollia siis. Joskus tosiasioiden kohtaaminen saattaa olla rankkaa...
 
No tää on ihan sun ja Kailiksen välinen asia. Mähän en yksilöinyt tätä sua koskemaan. :)
Asteikolla 1-10, kuinka rankkaa tämän tosiasian kohtaaminen on? :P

Vallu-Veke: Näkisin, että tyrit itse heti alussa tämän keskustelun ja häpäisit suosikki rumpalisi lähtemällä promillerölötyksen kaltaiselle tielle.
 
Avauspuheenvuoroon sisältyy kärjistys, tiettyjen rumpaleiden vertaaminen jalkapallotermein jne. Mutta ns. nettiprovo tai nettitrolli se ei ole pienimmässäkään määrin. Minkäänlaista leikillisyyttä siinä ei ole eikä varsinkaan kirjoittajan eli minun todellisista mielipiteistä poikkeavaa sisältöä.
 
Meikäläisen rumpukeskustelun suuri ongelma on kollektiivinen junttautuminen tiettyjen tyylien ihailuun ja jos tästä kuviosta tahtoo ulos koska sisälläolo on vain rukousmyllyn pyöritystä, pitää harrastaa kärjistyksiä. Minusta on mukavampi hyökätä heti alkuun eikä vasta sitten kun joku antaa sellaiseen erikseen aiheen; tämä on tasapuolisuutta ja varmistaa, ettei ajatustenvaihdon todellisena sisältönä voi pitää henkilökohtaisia kaunoja tms.
 
Olen onnistunut provosoimaan keskustelun osittain sivuun aiheesta, mikä on hauskaa koska netissä on paljon topic-poliiseja joiden mielestä offtopic on pahasta. Kärjistykseni voi olla provosoiva mutta provoilua se ei ole vaan ns. asiaa.

markkuliini: No tää on ihan sun ja Kailiksen välinen asia. Mähän en yksilöinyt tätä sua koskemaan. :)
Asteikolla 1-10, kuinka rankkaa tämän tosiasian kohtaaminen on? :P
 
No nyt kun tää koskee muakin vastaan että 1, koska en tiedä mikä tämä tosiasia on =D

Kuulin yks päivä Jimin Firen radiosta ja ekaa kertaa aloin todella pitää rummutuksesta! Aikaisemmin ei ole ollut luottoa, koska Kuoppiksen versio 90-luvulla oli niiin kova. Alkaako tässä tulla vanhaksi, vai oppia jotain?

Tämä threadi on ehdottomasti viihdyttävin koko muusikoiden.netin rumpuosaston historiassa! Jatkakaa lapset ihmeessä.

No nyt tuli aekuinen nainenkin komentamaan. : ) tosin taustalla soiva Spiritual Beggarsin levy sisältää ehdottomasti haikuja Mitch Michelinin työskentelystä ja miksei myös Jimmy Hendrixin kitaroinnista. Joku on jollain jäljillä, en tiedä kuka ja millä jäljillä. Hyvää alkanutta.

mukis: Kuulin yks päivä Jimin Firen radiosta ja ekaa kertaa aloin todella pitää rummutuksesta! Aikaisemmin ei ole ollut luottoa, koska Kuoppiksen versio 90-luvulla oli niiin kova. Alkaako tässä tulla vanhaksi, vai oppia jotain?
 
Juu no tuollahan sitä on kuunneltavissa. Ei valittamista ainakaan meikäläisellä:
 
http://www.drummerworld.com/drummers/Mitch_Mitchell.html
 
Kyllä mä tykkään Jimbon bändin basistin soitosta kans aikalailla. Niiku esim. Hey Joe:ssa. Siinä on kyllä koko porukalla hyvä meno päällä :)

Onhan se tavallaan mielenkiintoista että Ruotsissa on niin kauan kuin muistan eli 80-luvun alkupuolelta ollut väljästi rockin piiriin luettavia bändejä jotka kunnioittavat oikeita asioita enemmän kuin meillä Suomessa. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla toisin; Suomessa oli sota ja muutenkin on jouduttu viimesen sadan vuuen aekoon elleä kittuuttammaan hieman toiseen malliin kuin läns'noapurissa.
 
Ruotsalaisten helmasynti taasen on tylsä viihteellisyys ja hajuttomuus mutta puuttuuko se meiltä vain siksi ettemme osaa edes sitä?
 
Joten en minä näitä ruåtsibändejä jaksa paljon kuunnella. Mutta suåmipändejä vielä vähemmän. Meillä Suomessa on valikoitu toinen tie. Ja kun Suomessa ollaan, on vain yksi totuus ja tämän totuuden haastajat jotka pyritään leimaamaan niin hölmöiksi ettei niitä kukaan viitsi ottaa vakavasti. Jos on pakko ottaa vakavasti niin sitten nomenklatuura syleilee kuoliaaksi (Korvat Auki, 80-luvun sukupolvi).
 
Oletteko koskaan kuulleet semmoista bändiä kuin Moscow Jazz Quintet? Sellaistako te oikeasti haluatte tänne Suomeenkin? Muottiinvalettua epämusisointia. Tylsyys aateloi. Ja sitten vielä ihmetellään kun ei pärjätä jalkapallossa.
 
Suomen huono menestys jalkapallossa mielestäni korreloi suomalaisten rumpaleiden keskimäärin heikon tason kanssa koska syy on sama. Puuttuu rytmitajua, näkemystä ja ylipäätään minkäänlaista älyä. Mielestäni Mitch Mitchellin arvostus on indikaattori tässä kohtaa, koska häntä on liian helppo pitää Hendrixin sabotoijana. Ilman Mitchelliä kato Henkka olis pystynyt vetää samanlaista virkamiessooloa kuin Clapä ja kaikki olisivat tyytyväisiä!

Aekuinen Naenen: Tämä threadi on ehdottomasti viihdyttävin koko muusikoiden.netin rumpuosaston historiassa! Jatkakaa lapset ihmeessä.
 
Ehdottomasti samaa mieltä. Ihan pakko on joka aamu ennen töihin lähtöä vilkaista uudet kuulumiset tästä ketjusta. Joka päivä naurattaa aivan hulluna ja aikuisten ihmisten typeryydellä naureskellessahan se päivä kuluukin rattoisasti.

pata: Damnation. Voitko laittaa linkkinä mulle jonkun EI jazzia olevan kappaleen, jossa rumpali soittaa "oikein" ja täsmentää mulle tuota substanssijuttua??
 
Tässä esimerkki, jossa Terry Bozzio latoo tavaraa riittävästi kappaleen tarpeeseen, jossa on muutenkin paljon nuotteja, ja kappale on ilmeisen arrattua tavaraa. Soitto on tarkkaa ja suunniteltua kappaleen luonteen niin vaatiessa, mutta kuitenkin rumpuosuus hengittää, kuulostaa improvisoidulta ja on juuri samassa vaiheessa sävellyksen kanssa. Siis U.K:n Night After Night
http://www.youtube.com/watch?v=AYJdvWfNFr8
 
6-0 verso Bill Wardilta, eli Black Sabbathin War Pigs Paris Theatressa vuonna 1970. Mielestäni hänen paras vetonsa, aivan täydellinen osuma tähän piisiin
http://www.youtube.com/watch?v=xtqy4DTHGqg
 
Ja sitten vielä se oliko se jotenkin niin että: Free on ainoaa OIKEAA musaa?
Eikös sitten esim vaikka klassinen musa ole millaan tavalla oikeaa musiikkia?
 
Sanoin, että free on tärkeintä musiikkia. Jokaisen kappaleen sävellysprosessissakin täytyy olla riittävästi freetä systeemien ja teorioiden ohessa, jotta kappaleesta tulee mielenkiintoinen. Suurin osa klassisesta musiikista on yksilön teknistä r*nkkausta ja kliseiden suorittamista, mutta kyllä sieltä muutamia tekeviä piristyksiä löytyy, kuten wieniläisklassikko Beethoven, impressinisti Delius ja vanhan musiikin "esa" Byrd. Heidän sävellystöissään mielestäni on kaikki olellinen - ennalta-arvaamattomuus, "luomu", improvisatoorinen ote sekä keskimääräinen laatu.
 
Siinä Beethovenin 5. sinfonia kokonaisuudessaan
http://www.youtube.com/watch?v=LzZP6N437ro&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=uQpZ7gRr_iA&feature=relmfu
http://www.youtube.com/watch?v=ZTDqlu7lMKE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=noytkTiCB2s&feature=relmfu
 
Siinä Deliuksen Sea Drift
http://www.youtube.com/watch?v=BeEC_nT4rsk
 
Siinä Byrdin My Lady Nevells Ground
http://www.youtube.com/watch?v=QKvuj-OJwYw
 
Ai niin, unohtui se substanssijuttu. Substanssin erottaa yleensä perusmusikaaliset mattimeikäläiset musiikki-intoilijoita paremmin - siis melodian, sanoituksen, draamakaaren, fiilikseen ja sen, jaksaako/kannattaako kappaleen ylipäätänsä kuunnella loppuun. Valta osa musiikki-intoilijoista ja wanna-be-muusikoista takertuu musiikkia kuunnellessaan lillukanvarsiin, kuten tekniikkaan, egopullisteluun, persoonallisiin (lue: huono) saundivalintoihin tai esittämisen tarkkuuteen. Tietyt lahjakkaat harrastelijat ja ammattilaiset pystyvät olevan tarttumatta näihin epäolennaisuuksiin ja erottovat hyvän melodian, hyvän tarinan, jännitteet sekä laadukkaan kokonaiisuuden, myös omassa tuotannossaan.

Onkohan velipesonen jazzmiehen alterego?
Tai yksi ja sama henkilö?
Ainakin samanlaista julistamista ,missä kaikki asiat on koko ajan faktaa ainakin omasta mielestä.
On vain kahdelaisia mielipiteitä, oikeita ja vääriä?
Onkohan tarpeeks folioo kaapissa hattua varten... Pitäsköhän lapsetkin suojata?

tomboarmageddon: Onkohan velipesonen jazzmiehen alterego?
Tai yksi ja sama henkilö?
 
You find out. Onko jotenkin outoa jos kaksi henkilöä on suunnilleen samaa mieltä asioista niin että tämä mielipide ei oleellisilta osiltaan vastaa enemmistön mielipidettä? Toisin sanoen sen enemmistön jolla on tapana pitää melua itsestään.
 
Mitä järkyttävää siinä on jos totuus on olemassa? Voihan se olla yllättävää.

pata: Voitko laittaa linkkinä mulle jonkun EI jazzia olevan kappaleen, jossa rumpali soittaa "oikein" ja täsmentää mulle tuota substanssijuttua??
 
En ole jazzmies, mutta tuli mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=BHsiP1aLqhU

Deino: En ole jazzmies, mutta tuli mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=BHsiP1aLqhU
 
Hyvä Deino! Bill Bruford on kyllä hyvä joka akselilla: tunnistettava, ainutkertainen, yllättävä ja läpeensä musiikin asialla.

Noi Beethovenin freenä heittämät jutut on kyllä jotain muuta kuin freetä, verrattuna tiukkojen studioaikojen ja tuottajien painostuksen alla tehtyihin levyihin. Usein levyt on jotain ihan muuta kuin bändi halus ko on niin sika kiire ja studio maksaa. Se kuuluu noistakin.
Beethoven hinkkas kipaleet täydellisiksi jo paperilla. Hän oli nero. Ei niistä nuoteista löydy virhettä tai mitään riitasointua. Tuo on korkeintaan nykyajan kapellimestarien näkemys ko. sinfoniasta. Se voi olla freetä.

jazzmies: Tässä esimerkki, jossa Terry Bozzio latoo tavaraa riittävästi kappaleen tarpeeseen, jossa on muutenkin paljon nuotteja, ja kappale on ilmeisen arrattua tavaraa. Soitto on tarkkaa ja suunniteltua kappaleen luonteen niin vaatiessa, mutta kuitenkin rumpuosuus hengittää, kuulostaa improvisoidulta ja on juuri samassa vaiheessa sävellyksen kanssa. Siis U.K:n Night After Night
http://www.youtube.com/watch?v=AYJdvWfNFr8
 
6-0 verso Bill Wardilta, eli Black Sabbathin War Pigs Paris Theatressa vuonna 1970. Mielestäni hänen paras vetonsa, aivan täydellinen osuma tähän piisiin
http://www.youtube.com/watch?v=xtqy4DTHGqg
 

 
Sanoin, että free on tärkeintä musiikkia. Jokaisen kappaleen sävellysprosessissakin täytyy olla riittävästi freetä systeemien ja teorioiden ohessa, jotta kappaleesta tulee mielenkiintoinen. Suurin osa klassisesta musiikista on yksilön teknistä r*nkkausta ja kliseiden suorittamista, mutta kyllä sieltä muutamia tekeviä piristyksiä löytyy, kuten wieniläisklassikko Beethoven, impressinisti Delius ja vanhan musiikin "esa" Byrd. Heidän sävellystöissään mielestäni on kaikki olellinen - ennalta-arvaamattomuus, "luomu", improvisatoorinen ote sekä keskimääräinen laatu.
 
Siinä Beethovenin 5. sinfonia kokonaisuudessaan
http://www.youtube.com/watch?v=LzZP6N437ro&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=uQpZ7gRr_iA&feature=relmfu
http://www.youtube.com/watch?v=ZTDqlu7lMKE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=noytkTiCB2s&feature=relmfu
 
Siinä Deliuksen Sea Drift
http://www.youtube.com/watch?v=BeEC_nT4rsk
 
Siinä Byrdin My Lady Nevells Ground
http://www.youtube.com/watch?v=QKvuj-OJwYw
 
Ai niin, unohtui se substanssijuttu. Substanssin erottaa yleensä perusmusikaaliset mattimeikäläiset musiikki-intoilijoita paremmin - siis melodian, sanoituksen, draamakaaren, fiilikseen ja sen, jaksaako/kannattaako kappaleen ylipäätänsä kuunnella loppuun. Valta osa musiikki-intoilijoista ja wanna-be-muusikoista takertuu musiikkia kuunnellessaan lillukanvarsiin, kuten tekniikkaan, egopullisteluun, persoonallisiin (lue: huono) saundivalintoihin tai esittämisen tarkkuuteen. Tietyt lahjakkaat harrastelijat ja ammattilaiset pystyvät olevan tarttumatta näihin epäolennaisuuksiin ja erottovat hyvän melodian, hyvän tarinan, jännitteet sekä laadukkaan kokonaiisuuden, myös omassa tuotannossaan.
Kiits vastauksestasi. Jonkun verran nyt ymmärrän enempi mitä aiemmin. Mutta mihin on kadonnut subjektiivisuus??? Siis tää kaikki mitä tässä on nyt röllötelty suuntaan tai toiseen niin on subjektiivista. Ei me sitä totuutta löydetä, koska sitä ei ole musiikissa. Sen olemassaolon väittäminen mielestäni turhaa.

Vallu-Veke; Tuo on korkeintaan nykyajan kapellimestarien näkemys ko. sinfoniasta. Se voi olla freetä.
 
Olet ehkä tietämättäsi hyvin oikeassa. Aikalaiset bändit kuulostivat aika erilaisilta. Esimerkiksi nykypianoa ei ollut vielä keksitty ja lyömäsoittimetkin olivat aika erilaisia. Mulla on yksi levytys Beathofenilta jossa on käytetty aikalaisinstrumentteja ja pyritty muutenkin autenttisuuteen niin pitkälle kuin mahdollista. Mulla on samasta aiheesta ehkä neljä levyä ja tämä poikkeaa kyllä aika radikaalisti.

Kaiketi tämä thread on jo kuolleeksi julistettu, mutta satuin näkemään Rickey Vincentin funk-kirjassa tämmöisen lainauksen arvovaltaiselta taholta, itse Miles Davisilta:
 
"He used to play 6/8 all the time when he was with these white English guys and that's what made him sound like a hillybilly to me. But when he started playing with Buddy and Billy in the Band of Gypsys, I think he brought what he was doing all the way out. But the record companies and white people liked him better when he had the white guys in the band."