Rummut: soittaminen ›

DrmBug: En tiedä onko tänne joku jo linkitellyt näitä David Lettermanin Drum Solo Weekin pätkiä.
 
Tässä toisen viikon antia:
 
Stewart Copeland
http://youtu.be/JIAeXue0zcE
 
Gavin Harrison
http://youtu.be/wTcokoyn_HQ
 
Tony Royster Jr.
http://youtu.be/AF8JAYEGi4I
 
Harrison ja Royster oli kyllä kovia... Mutta mitä ihmettä tuo Copeland oli, ihan kauheeta.. tuo tpetilla ollut hevi jannukin soitti paljon paremmin.. ja oli jotenkin rauhallisempi fiilis kattoakkin, kun ei ollu sen näkönen että sydäriä odotellessa paukuttelenpa tässä täysiä..=)

markkuliini: Sori, mutta tässä kiteytyy mun mielestä just se mitä monilla nykyrumpaleilla on pielessä. Ihan hirveää kuunneltavaa minusta. Kaveri soittaa nuottipötköjä, mutta musaa ei löydy kaivamallakaan. Juuri pahiten sielua raastaa se, että duunia on selvästi tehty, ja silti lopputulos on tuota. Ja tuo settisoundi on todella muovinen.
 
Totta. Jokaiselle löytyy jotain pientä. Tosi pientä.
 
Markkuliini, asiaa, markkuliini! Mikä ihme näitä kvasirumpaleita vaivaa? Ylipäätänsä symmetria ei kuulu musiikkiin tai taiteeseen. Mutta mikä tekee vieläpä rumpalin tavoittelemaan tuollaisia symmetrisiä lyöntisarjoja, missä ei ole mitään muuta kuin ihanne symmetriasta? Ainoa symmetria, mikä taiteessa toimii näin syvemmin pohtimatta, taitaa olla doorinen asteikko. Muuten symmetria pilaa jo lähtökohtaisesti kaikenlaisen yllättävyyden ja jännitteen, missä epäsymmetrialla on todella iso rooli (esim. kaikki clavet ja muut "timelinet", jazzartikulaatio, 95 % asteikoista ja soinnuista).
 
Sitten näistä näennäisrumpaleiden soitosta tulee lisäksi esiin musiikilliselle ilmaisulle itsestäänselviä olemattomuuksia, kuten svengi, groove-hakuisuus, tunneilmaisu, dynamiikka, rytmilinja, kommunikatiivinen koukku... Niin paljon turhia lyöntejä suoltavat nämä tähän maailmaan. He ovat musikaalisia mustia aukkoja, jotka imevät musiikista lopunkin tunneilmaisun ja saavat heikompitekniikaiset soittajat käyttämään elämänsä rumpujen parissa hölmösti. Metallimusiikki teknistyessään on kyllä tappava kokonaisen sukupolven soittajan alkuja, ja paljon on jo menetetty kellarikatakombeihin pois itse musiikin parista.

Onko siis niin, että minullakin, joka soitan useita soittimia kohtuullisesti, mutten mitään teknisellä asteikolla mitattuna taitavasti, on paikka jazzmiehen sydämessä jos mutta vain jos valjastan ne taitoni omasta subjektiivisesta näkökulmastani rehellisen mutta yksinkertaisen taiteen tekemiseen jolla pyrin liikuttamaan kuulijoiden sydämiä omani lisäksi?

Speedy: Harrison ja Royster oli kyllä kovia... Mutta mitä ihmettä tuo Copeland oli, ihan kauheeta.. tuo tpetilla ollut hevi jannukin soitti paljon paremmin.. ja oli jotenkin rauhallisempi fiilis kattoakkin, kun ei ollu sen näkönen että sydäriä odotellessa paukuttelenpa tässä täysiä..=)
 
Enpä voisi enempää olla...eri mieltä. Ikärasistisuutesi on selkeästi kehittyneempää kuin kritiikkisi. =D

Kailis: Enpä voisi enempää olla...eri mieltä. Ikärasistisuutesi on selkeästi kehittyneempää kuin kritiikkisi. =D
 
Kailis! Sydän, sydän, sydän. Copeland painii aivan eri sarjassa noiden muiden kanssa noiden kahden supermekanikon kanssa. Roysterilla on sentään hieman rosoa ja särmää, mutta Harrison kuulostaa kuolleelta sekä fraseeraukseltaan, musikaalisuudeltaan että saundiltaan, että soitto on sydämetöntä matematikkaailluusiota. Copelandilla on soundi, taito soittaa kappale ulos, meininkiä ja humaani olemus. Sen olen huomannut, että olen Speedyn kanssa aina eri mieltä, eli siinä riittää pohdittavaa kaikille muille, miksi näin on.

Joillain tyypeillä on kyllä aika katkeran kuuloinen meininki. Ootteko saanu naista pitkään aikaan vai mikä kiristää:) ?:)
Koittakaa ettiä joskus positiivisia puolia huonoista rumpaleista/kamoista. Varsinkin tyypit jotka opettaa voi saada oppilaita lisää tolla ajatuksella.

No jos ikärasismista haukutaan niin sen verran voin sanojani paikata, että kärsivä ilme soittaessa ei ehkä itseäni puhuttele, vaikka siinä kuinka jonkun mielestä olisi "sydäntä" tulkinnassa..
 
Mutta, minusta Copelandin soitto (tuossa pätkässä) kuullosti siltä että kaveri ei ole soittanu rumpuja puoleen vuoteen, sitten pyydetään televisioon rumpusoolo viikolle soittamaan.. Hirveä treeni päälle edellisenä iltana.. Eli mun korviin ei ollunna kovinkaan timmiä soittoa, taimillisesti, hosuvaa, epätarkkaa.. Plus että minusta tuossa nyt yritettiin vähän liikaa, "pärjätä" nuoremmille..
 
Mutta ei se niin huono ollu kun Peartin pätkä.. Mutta noissahan tietysti nimi pelastaa kaiken, jonkun muun soittamana tuo sama pätkä olisi muusinetin ylimystönkin mielestä täyttä shaibea.. Mutta niinhän se aina menee, eihän siinä mitään..=)

oho tuplat
 
E: Ja kommeinteillani tarkotan nimen omaan sooloja, en soittajaa yleisesti.. toiset vaan on enemmän "soolosoittajia" kun toiset.. itsehän en ole kumpaakaan mutta kaikein vähiten sooloilija.. Soitan mielummin komppia, jolla ainakin todennäköisemmin saa tyttöjen pyllyt jortsuamaan kun rumpusooloilla......=I

Rumpusoolojen yksi yleisistä ongelmista on se, että liian helposti tulee soitettua showoffia rumpaleille. Pätemistä. On hukkunut kosketus siihen mikä oikeasti kuulostaa hyvältä. Se on aika harvoin se perus rudimenttimyllytys ja snarenleivonta helvetti.
 
Gavinin veto oli musta aika kliininen. Välillä meinasi meininki yltyä ihan hauskaksikin, mutta nopeasti palattiin rudimenttipätemiseen. Miksi sillä on muuten aina toi "korvanappi vähän huonosti...pakko katsella etsivän näköisenä jalkojen juureen"-ilme.
 
Eihän nuo päteminen ja hyvältä kuulostaminen tietenkään sulje välttämättä toisiaan kokonaan pois. Roysterilla oli mielestäni hyvä meininki.

passe: Rumpusoolojen yksi yleisistä ongelmista on se, että liian helposti tulee soitettua showoffia rumpaleille. Pätemistä.
 
Tai muusikoille. Pätemistä.. Mutta jos mietitään tuotakin kontekstia missä nuo on esitetty -- suurelle yleisölle. Kumpiko rumpali on _parempi_, se joka soittaa helvetin nopeasti ja/tai hieno shöy, vai se joka soittaa ns. hienon soolon jossa rumpaleiden mielestä on ideaa, sielukkuutta, punainen lanka jne.. Kummanko soolon soittaisit? Minä soittaisin aivan taatusti pätemis-soolon, niinkun varmaan aina teenkin kun pakotetaan soittamaan soolo..
 
On hukkunut kosketus siihen mikä oikeasti kuulostaa hyvältä. Se on aika harvoin se perus rudimenttimyllytys ja snarenleivonta helvetti.
 
Niinpä, mutta kenen mielestä? Ja ketä varten (rumpu)soolot ylipäätään on?
 
rudimenttimyllytys ja snarenleivonta helvetti.
 
Buddy Rich? (ja porukka tykkäsi kun hullu puurosta)

Speedy: Tai muusikoille. Pätemistä.. Mutta jos mietitään tuotakin kontekstia missä nuo on esitetty -- suurelle yleisölle. Kumpiko rumpali on _parempi_, se joka soittaa helvetin nopeasti ja/tai hieno shöy, vai se joka soittaa ns. hienon soolon jossa rumpaleiden mielestä on ideaa, sielukkuutta, punainen lanka jne.. Kummanko soolon soittaisit? Minä soittaisin aivan taatusti pätemis-soolon, niinkun varmaan aina teenkin kun pakotetaan soittamaan soolo..
 
Yrittäisin kieltäytyä loppuun asti ja jos silti pakotettaisiin niin sitten vaan jotain tosi simppeliä ja hassunhauskaa, yleisön osallistamista jne. En mä muuta osaisikaan. Kaipa se väkisin menee vähän pätemiseksikin, mihinkäs se koira karvoistaan pääsee..
 

 
Niinpä, mutta kenen mielestä? Ja ketä varten (rumpu)soolot ylipäätään on?
 
Yleisöä varten. Siellä on yleensä aika vähän rudimenttipoliiseja.
 

 
Buddy Rich? (ja porukka tykkäsi kun hullu puurosta)
 
Tämä on totta.
 
Mulla räjähtää pää lähes kaikissa niissä sen ajan "classic solos" klipeissä aina siinä kohtaa kun se snarenleivonta helvetti alkaa.
 
Nyt mennään vahvalla mutulla, mutta mulla on Buddysta vähän sellainenkin käsitys, että hän oli melkoinen tuote aikoinaan. Niin kova tuote, että aiheutti massahysteriaa siinä määrin, että riippumatta soolon sisällöstä oli yleisö ihan pähkinöinä. Ja joo joo, osas se soittaa...:)

Speedy: Minä soittaisin aivan taatusti pätemis-soolon, niinkun varmaan aina teenkin kun pakotetaan soittamaan soolo..
 
No nyt tiedän, miksi olemme asiasta kuin asiasta eri mieltä.
 
Ja ketä varten (rumpu)soolot ylipäätään on?
 
Soolot, joko ilman säestystä tai säestyksen kera - joko sävelletyt tai läpeensä improvisoidut, ovat osa musiikillista ilmaisua. Eli soolot ovat lähinnä kappaletta varten.

jazzmies: No nyt tiedän, miksi olemme asiasta kuin asiasta eri mieltä.
 
No sehän kävi helposti.. =)
 
Soolot, joko ilman säestystä tai säestyksen kera - joko sävelletyt tai läpeensä improvisoidut, ovat osa musiikillista ilmaisua. Eli soolot ovat lähinnä kappaletta varten.
 
En kysynyt mitä, vaan ketä.. jolla tarkoitan tietysti ihmistä/elävää olentoa

Speedy: En kysynyt mitä, vaan ketä.. jolla tarkoitan tietysti ihmistä/elävää olentoa
 
Ilmeisesti jazzmies ei tarkoita, ja sehän se taitaa nykyjazzin pulma ollakin :-D
 
Niin siis, jatsissahan kappaleet ovat sooloja varten mutta nyt ovat jo soolotkin kappaleita varten. Meille ei jää mitään.

Kefiiri: Ilmeisesti jazzmies ei tarkoita, ja sehän se taitaa nykyjazzin pulma ollakin :-D
 
Niin siis, jatsissahan kappaleet ovat sooloja varten mutta nyt ovat jo soolotkin kappaleita varten. Meille ei jää mitään.
 
Jazzmies tietää kaikesta kaiken. Jopa makuasioista!
Mahtaa olla raskasta, kun joutuu täälläkin vaan opettamaan kaikille ,että ne on väärässä.
Katkeran kuulloseks tais mennä tää munkin juttu jo. Ehkä kaikkien pitäs ottaa vähän lunkimmin ja analysoida vähemmän kaikkea palasiks.
Joillekkin pahimmille vois suositella nuita substansseja sisäisesti nautittunakin pieniä annoksia. Vähentää ainakin tärkeilyä ja jäykistelyä. Pieniä määriä vain ,ettei mopo karkaa rasasta.;)
Mulla on semmonne vahva fiilis,ettei siellä afrikassakaa ihan elämäänsä pilata kompin analysoinnilla.
Mulla kesti aika kauan konsiksen jälkeen se ,että pysty soittamaan taas esim punkkia sun muuta rokkipaisketta vähänkään uskottavasti.
Tuo vanha klishee liikaa opiskelemisesta taitaa pitää ainakin hitusen paikkaansa.?

tomboarmageddon: Jazzmies tietää kaikesta kaiken. Jopa makuasioista!
Mahtaa olla raskasta, kun joutuu täälläkin vaan opettamaan kaikille ,että ne on väärässä.

 
Jazzmies ymmärretään kyllä useimmiten väärin, mikäli en nyt itse ymmärrä asiaa väärin ;)
Hän on loppujen lopuksi aika suvaitsevainen kaikkea musiikkia kohtaan, mitä olen seurannut hänen kommenttejaan.
Esim. metallimusiikki on jonkinlainen pakollinen pilkankohde useimmille. Jazzmiehelle putoaa sekin, kun se menee tiettyjen juttujen mukaan ja ei ole tylsää ja sisällötöntä,... No hän osaa selittää omat mieltymyksensä paremmin...
Ehkä hän selittää ne liiankin hyvin, niin se menee vähän ohi sitten ;)

Vallu-Veke: Hän on loppujen lopuksi aika suvaitsevainen kaikkea musiikkia kohtaan, mitä olen seurannut hänen kommenttejaan.
 
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, sillä hän useimmiten painottaa välillä hieman piikikkäästikin diktomiaa hyvä/huono, ja perustelee kantojansa substanssisisällön perusteella. Ei välttämättä siten, että tietentahtoen kehuisi puutteellisia ja sisälöltään kehnoja asioita miellyttäkseen "vaiheessa olevien" musiikki-intoilijoiden musiikkimakua ja -kokemuksia.

jazzmies: Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, sillä hän useimmiten painottaa välillä hieman piikikkäästikin diktomiaa hyvä/huono, ja perustelee kantojansa substanssisisällön perusteella. Ei välttämättä siten, että tietentahtoen kehuisi puutteellisia ja sisälöltään kehnoja asioita miellyttäkseen "vaiheessa olevien" musiikki-intoilijoiden musiikkimakua ja -kokemuksia.
 
Hahhaa sieltä se taas tuli. Ok lupaan etten lue enää jazzmiehen kirjoituksia niin ei pala kääpä.
Onnea ja menestystä!
Kiitos ja anteeksi...

jazzmies: Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, sillä hän useimmiten painottaa välillä hieman piikikkäästikin diktomiaa hyvä/huono, ja perustelee kantojansa substanssisisällön perusteella. Ei välttämättä siten, että tietentahtoen kehuisi puutteellisia ja sisälöltään kehnoja asioita miellyttäkseen "vaiheessa olevien" musiikki-intoilijoiden musiikkimakua ja -kokemuksia.
 
Kiitoksia muuten ilmaisista musiikkifilosofian luennoista, saattaa joskus jopa oppiakin näistä jotain. Tosin ensin pitäisi varmaan sivistyssanakirjan (huh) kanssa lukea nämä viestit.