Rummut: soittaminen ›

velipesonen: Mielestäni suomalaista rumpalikeskustelua...
 
Koska et vastaa kysymykseeni, (joka siis on se, että erotatko pelkistetyssä soitossa hienovireisiä eroja. Esim. onko Steve Gaddin soittama peruskomppi sinulle samanlaista kuin vaikkapa Steve Smithin soittama?) niin en voi osallistua tähän enempää. Koska tämä keskustelu on ennalta määrätty mikäli keskustelun aloittaja ei tunne ja tunnusta MYÖS vähän soittamisen nyansseja ja haastetta. Minähän kysyin että oletko enemmän-on-AINA-enemmän-liiton miehiä? Se oli rehellinen kysymys. :)
 
Itse en tunnustaudu kummankaan koulukunnan kannattajaksi. Pidän Elvin Jonesista, Tony Williamsista ja Keith Moonista yhtä paljon kuin Jeff Porcarosta tai Steve Jordanistakin tai Tony Allenista. Minulle rumpujen soiton nautinnollisuuden määrittää jännite. Sen voi luoda monella tavalla, mutta intensiteetin on pysyttävä. Ehkä varioiden soittaminen on sitten vaihtovirtaa ja toistaen soittaen tasavirtaa. :)
 
Minkälaista keskustelua odotat, jos avauksessa noin jyrkillä kahtiajaoilla provosoit? :) Syvennä keskustelua jo alussa, niinkuin myöhemmin teit, niin tästä tulee hedelmällisempää. ;)

markkuliinille plussaa hyvästä, joskin tuhoontuomitusta yrityksestä =D

Mitch Mitchellin soittoa en ole koskaan pitänyt mitenkään ihmeellisenä. Sopi Hendrixille, mutta missäs muualla saa hänen soittoansa kuulla?
 
Koska herra oli pallon kuumimman kitaristin kompissa, olisi luullut uran jatkuvan näillä meriiteillä muisakin kuuluisissa bändeissä. Näin ei vain käynyt. Taisi siihen olla joku syykin? Jospa velipesonen valottaisi Mitchellin soittajauran myöhäisempiä vaiheita? Ei kuitenkaan näitä Hendrix-tribuutteja, jolllaisella kiertueella hän sitten soittajalle sopivaan tapaan kuolikin.

hollmi-5: Mitch Mitchellin soittoa en ole koskaan pitänyt mitenkään ihmeellisenä. Sopi Hendrixille, mutta missäs muualla saa hänen soittoansa kuulla?
 
- KVN - KVN -

Kailis: Mitchellhän oli rotannaamainen rasisti joka yritti kolata Hendrixin kitarasoolot tukkoon.
 
reps :)... nyt ollaan asian ytimessä ;)

Ulkomaan elävät ovat myös pohtineet tätä mieltä kuohuttavaa asiaa.
 
http://crosstowntorrents.org/showth … .php?4835-Mitch-Mitchell-s-Drumming
 
Ja koska kukaan ei jaksa kahlata sitä läpi, yritän kiteyttää.
 
- Mitchellillä oli jonkin verran yliyrittämistä, mutta
- Mitchell sopi luovan kolaamisensa vuoksi Hendrixille
- Mitchell sortui ilmeisesti vuoden -69 aikana kovasti höpöhöpöaineisiin ja soitto kärsi
- verrattaessa Buddy Milesia ja Mitchellia törmättiin koulukuntaeroihin; toisten mielestä Milesin soitto BOGilla ei päästänyt Hendrixiä lentoon ja toisten mielestä juuri Milesin ja Coxin juureva komppi antoi Hendrixille tilaisuuden lentää.
 
Itse olen aina ollut BOG-mies ja muu Hendrix-tuotanto on jäänyt vähemälle lukuunottamatta tietysti niitä tiettyjä helmiä.
Kuunnellessani aikoinaan Isle of Wightia ihmettelin miksei tämä toimi, mutta vasta oikeastaan videolta paljastui, että rumpalihan hutkii kuin heinämies, minkä ilmeisesti selittää tuo elämän laadun notkahdus -69. Silloin olin valmis julistamaan Mitchelin sinne samaan jätelaatikkoon Metallipajan Lassen kanssa.
Nyt kun olen kuunnellut vanhempaa Hendrixiä, olen valmis allekirjoittamaan kyllä tuon sopivuuden Hendrix-musaan. Vaikka tuo jatkuva fillien plätkyttely jossain yksinkertaisessa kappaleessa kuin esimerkiksi Little Miss Strange, osoittaa ehkä lievää tyylitajun puutetta.
 
Joskus näkee Mithcellin soittoa verrattavan Elvin Jonesin soittoon, mutta mielestäni Mitchellillä on vain se poly-osa rytmiikan unohtuessa. Vai miten on rumpalit, soittaako Mitchell epätarkasti vaiko vaan luovasti?
 
Jätesäkistä löytyy muuten tämä Ginger Baker. Ihmettelin joskus eräälle soittajalle, että miten Baker sai soittaa Creamissa sitä kahdenkäden voimalyöntikomppiaan. Kaveri selitti, että tämä Baker oli niin iso ja ilkeä, ettei sille kukaan uskaltanut mitään sanoa.

velipesonen: Mitä väliä sillä on mitä minä erotan ja mitä en.
 
Koska se antaisi sulle kompetenssia verrata näitä kahta soittotyyliä muustakin kuin "fanboy" näkökulmasta. Jos osoittaisit ymmärtäväsi myös groove-soittoa syvällisemminen kuin "Bonham on tylzää"-pohjalta, niin tästä voisi syntyä hyvää keskustelua, eikä vain käsikirjoitettua näytelmää.
Nyt tästä paistaa matkan päähän, että poteron pohjalta vain heitellään fiksautuneita mielipiteitä, ja muut keskustelijat edustavat sulle mustavalkoisesti vain niitä jotka ovat sun puolella tai sua vastaan.
Tämä on mulle räksytystä, ja mulla on parempaakin tekemistä kuin osallistua tähän.
Jatkakaa. :)

markkuliini: Koska se antaisi sulle kompetenssia verrata näitä kahta soittotyyliä muustakin kuin "fanboy" näkökulmasta. Jos osoittaisit ymmärtäväsi myös groove-soittoa syvällisemminen kuin "Bonham on tylzää"-pohjalta, niin tästä voisi syntyä hyvää keskustelua, eikä vain käsikirjoitettua näytelmää.
 
Okei, sulle on olemassa kaksi soittotyyliä mutta enkö ole useampaan kertaan todennut ettei tässä ole kyse tyylistä lainkaan vaan sisällöstä.
 
Nyt tästä paistaa matkan päähän, että poteron pohjalta vain heitellään fiksautuneita mielipiteitä, ja muut keskustelijat edustavat sulle mustavalkoisesti vain niitä jotka ovat sun puolella tai sua vastaan.
 
Ja millähän perusteella? Etkö "kahdesta soittotyylistä" eli kahdesta puolueesta ole puhunut sinä enkä minä?

Kyllä tuo velipesosoen Bonham-älypieru jo tyhjentää pajatson aika mallikkaasti. Niin isoa ja hengittävää rumputyöskentelyä ei oikein millään saa kukaan aikaiseksi.

uusikaveri:
- verrattaessa Buddy Milesia ja Mitchellia törmättiin koulukuntaeroihin; toisten mielestä Milesin soitto BOGilla ei päästänyt Hendrixiä lentoon ja toisten mielestä juuri Milesin ja Coxin juureva komppi antoi Hendrixille tilaisuuden lentää.
 
Kyllähän Milesin ja Coxin komppi oli Henkalle ihan parasta.
http://www.youtube.com/watch?v=k2RhrwyWtXQ&feature=related
Tässähän ei kyl oo Cox bassossa, mut on kuitenkin Ladylandin kulkevampaa groovea jo Milesin rumpujen ansiosta. :-)
Jos sais toivoo, niin kyllähän Miles / Cox konehuonetta ois kuullu mielellään jo aiemmillakin studiolevytyksillä, eikä vaan BOG keikalla.

Miten erotetaan "tyyli" ja "sisältö" toisistaan? Ja miksi halutaan erottaa musiikki ja rumpujensoitto toisistaan?

Ja mitä tulee Yrjö Majamaahan, kyse on pikemminkin Peitsamon tarpeesta olla lisäämättä musiikkinsa mitään "ylimääräistä" sovituksellista kikkailua, veikkaisin. Sitä paitsi musiikkiahan se Majamaakin soittaa eikä mitään "tyyliä", eihän vaikkapa Peitsamon ekan levyn "Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin" ole rumpuraidaltaan mikään erikoisen pelkistetty, vaikka itse kappaleessa tosi vähän tapahtuukin.
 
Näin muuten taannoin Karin keikalla komppiryhmänään Harri Ala-Kojola ja Ako Kiiski, mutta silmät kiinni taustalla olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Skootteri, Revival tai ties mikä Road Hogs. Ehkä Kari Peitsamolla on Tyyli.

arse: Miten erotetaan "tyyli" ja "sisältö" toisistaan? Ja miksi halutaan erottaa musiikki ja rumpujensoitto toisistaan?
 
Hyvin kysytty.

velipesonen: Okei, sulle on olemassa kaksi soittotyyliä mutta enkö ole useampaan kertaan todennut ettei tässä ole kyse tyylistä lainkaan vaan sisällöstä.
 
No on niitä toki useampiakin, mutta sä olet käyttänyt esimerkkeinä näitä äärimmäisiä tyylejä, minimalismi ja..ööö...maksimalismi.
 
Ja millähän perusteella?
 
Toistan: sillä perusteella olen tähän lopputulokseen tullut, koska et ole kyennyt osoittamaan, että arvostatko ollenkaan vähän nuottista groovesoittoa ja erotatko siinä mitään hienovireisiä eroja.

arse: Miten erotetaan "tyyli" ja "sisältö" toisistaan? Ja miksi halutaan erottaa musiikki ja rumpujensoitto toisistaan?
 
Tyyli on merkkijärjestelmä, sisältö on merkkejä ja sitä mistä merkit koostuvat riippumatta järjestelmästä.
 
En tiedä haluanko ainakaan minä erottaa musiikkia ja rumpujensoittoa toisistaan, haluan että rumpujensoitto on musiikkia. Asemasodan pelaaminen on yleensä tylsää.

markkuliini: Toistan: sillä perusteella olen tähän lopputulokseen tullut, koska et ole kyennyt osoittamaan, että arvostatko ollenkaan vähän nuottista groovesoittoa ja erotatko siinä mitään hienovireisiä eroja.
 
Enkä hemmetissä aio yrittääkään osoittaa. Tämä on nettikeskustelua eikä pornoa.

velipesonen: Enkä hemmetissä aio yrittääkään osoittaa. Tämä on nettikeskustelua eikä pornoa.
 
Toistan: jatkakaa. Mulla on parempaakin tekemistä. :)

uusikaveri:
- verrattaessa Buddy Milesia ja Mitchellia törmättiin koulukuntaeroihin; toisten mielestä Milesin soitto BOGilla ei päästänyt Hendrixiä lentoon ja toisten mielestä juuri Milesin ja Coxin juureva komppi antoi Hendrixille tilaisuuden lentää.
 
Mun mielestä Mitchellin soitto nosti lentoon vähän löysemmätkin hommat. Band Of Gypsys on rasittavan raskassoutuista meininkiä. Mitchellin soitossa on semmoista riemukasta tuiskimista että hetkittäinen ylisoittokaan (jota tosin en itse löydä mistään) ei haittaa. Mitchellin ansiosta kokonaisuus kuulostaa vuorovaikutuksessa toimivalta bändiltä eikä Jimi + taustajytkyttäjät -ratkaisulta.

hollmi-5:. Niin isoa ja hengittävää rumputyöskentelyä ei oikein millään saa kukaan aikaiseksi.
 
Paitsi se ac/dc:n rumpali, tietenkin.