| Aihe: Luuritsekki | 1 |
|---|
|
Arvon kolleegat,
Mikä on lähestymistapanne ko. dilemmaan? Mitä pyritte luureissanne kuulemaan, mitä välttämään? Tuleeko huolellatehdystä ja hyvästä tsekistä (voiko luureilla sellaisen saada tehtyä?) huolimatta kiireinen ja hikinen setin alku? Kuinka hyvin tunnette luurinne? Entä PA:n vireen vaikutukset arvailuun?
Viime viikonloppuna itselläni oli ensimmäistä kertaa kunnollinen keikan aloitus luuritsekkipohjalla. Useat aiemmista yrityksistä ovat menneet metsään lähinnä siinä, että se mitä luureista, ja myöhemmin PA:sta tulee, ei kohtaa ollenkaan. Se soundi on vaan niin eri. Sit menee helposti biisi-kaksi, että saa sen perusasian kohdalleen, ja pääsee keskittymään olennaiseen.
Viime viikonloppuna oma lähtökohtani ja mantrani oli suurinpiirtein seuraava:
-Siivoa turha skeida (komotukset ja kolinat) pois negatiivisilla korjauksilla äänilähteistä, ja käytä plussaavaa EQ:ta vain hätätilanteessa, esim. jos lähde on esim epäluonnollisen tukossa, tai muuten kaipaa apua jossain spesifissä paikassa.
-Rakenna nopea balanssi mittaroinnilla ja nopealla (karkealla) kuuntelulla.
Kikkoja? Ajatuksia? Kommentteja? | |
Minulla tuollaiset jutut menee yleensä siihen, että kanavista tulee puhdasta signaalia ja gainit kohdalleen siten kuin ne yleensä säätää. Yleensäkkin tuo gainien "vakiointi" helpottaa efekti- ja monitoritasojen (jos etupäästä) kanssa kun voi käännellä nupit valmiiksi oikealle hehtaarille.
Kompurat ja efektit nk. vanhasta muistista ja samoin kanavaEQ:t, gatet kannattaa unohtaa.
Rutiini ja tuttu orkesteri auttaa tuohon melkoisesti.
Kun arvonta sattuu kohdalleen, niin ekan biisin aikana ei tarvitse kuin kuunnella ja jos kaikki menee toiseen suuntaan, niin sitten voi tulla kiirekkin ja joudut rakentamaan koko miksauksen alusta.
Molempia juttuja on sattunut, mutta yleensä juttu menee kohtuullisen kivuttomasti eikä suurtahässäkkää tule varsinkaan jos on ollut muita esiintyjiä joiden säätöjä voi peesata.
Rutiinia, rauhallisuutta ja jos on epävärma olo, niin kaikk ylimääräinen kikkailu efekteillä ja dynamiikkaprosessoreilla yms. pois muutaman biisin ajaksi niin kyllä se siitä. |  Sami_T
17.08.2011 02:17:22 (muokattu 17.08.2011 02:23:50) | |
|
Mulla ainakin on niin että se on hyvin instrumenttikohtaista kuinka hyvin pääsee luurien kautta kiinni siihen mikä se soundi PA:sta tulee olemaan. Itsellä on käytössä HD-25:t ja niiden kanssa suurimmasta osasta kanavia saa aika hyvänkin käsityksen mikä se soundi tulee olemaan kun veto lähtee. Ongelmia tuottaa mulle eniten virveli, sähkökitara(t) ja basso. Virvelin soundista ei meinaa saada oikein käsitystä, sähkökitara saattaa kuulostaa luureissa ok:lta mutta onkin PA:ssa todella yläkireä. Bassossa alapään määrää en saa luurit päässä oikein hahmotettua. Isommissa kisoissa on välillä FOHissa joku pieni PA-setti mistä noita asioita on huomattavasti helpompi kuunnella kuin luureista.
Tuttujen bändien ja mikkien kanssa homma on suht helppoa kun on valmiiksi päässä gainit (ainakin vähän sinnepäin) ja jonkinlaiset perus-eq-säädöt mitä on huomannu tekevänsä ko. bändin kanssa joka keikalla kyseisillä mikeillä koko ajan.
Jos joutuu lähtemään pelkän luuricheckin varassa niin yritän pyrkiä siihen että kun se ensimmäinen sointu lähtee niin kuunteluelämys on yleisölle alusta asti mahdollisimman miellyttävä. Eli ainakin solisti ja olennaiset soittimet tulee hyvin ja balanssissa ja mikään ei ainakaan ole suhteessa liian kovalla. Sellaset tyypilliset asiat missä on itse tullu mentyä metsään on ollu se että rummut (etenkin basari ja tomit), koskettimet tai taustalaulut on ollu aivan liian lujalla. Tai sitten että bassosta tulee alapäätä aivan liikaa. Niin nykyään tulee noiden kanavien kanssa lähdettyä liikenteeseen aika varovasti ja nostelen niitä tarvittaessa heti kun on joku käsitys että missä mennään.
Yleensä mulla on efektipaluut kiinni kun keikka lähtee jos ei oo kerenny todella huolellisesti tsekata että mitä siellä efekteissä tapahtuu. Samoten mulla on kompuroissa ehkä ratiot asetettuna vähän sinnepäin mutta thresholdit täysin auki ja rupean kääntelemään niitä mallilleen sitten kun kerkeää. Gateissa sama homma, kääntelen asiat paikoilleen mutta jätän thresholdin levälleen. Jos pöydässä on kanavainsertille kytkin niin painelen checkin jälkeen vielä ne insertit pois päältä. Tämä on ehkä vähän brutaali lähestymistapa mutta pari kertaa on käynyt niin että asiat ei olekaan tullu etupäähän ihan sillä gainilla kuin yleensä tai sitten insertit on ollu vähän eri tavalla kuin mitä on ollut tarkoitus niin siinä on vähän aikaa joutunut pohtimaan että mitäs tässä oikein tapahtuu. Niin etenkin jos kalustoa tarjoileva taho ei oo ihan sitä aaykköstä niin jotenkin kokee turvallisempana lähteä liikenteeseen mahdollisimman yksinkertaisella kattauksella ja ripottelee ne mausteet siihen päälle sitten kun kerkeää.
Tietenkin jos on aikaa yllin kyllin niin nää kaikki "varotoimenpiteet" on täysin turhia kun kerkeää ihmettelemään asiat läpi moneen kertaan. Mutta yleensä tähän luuri-check-tilanteeseen liittyy aina se että on melkoinen hoppu.
Eli mun "workflow"
- luuricheckissa pääpaino sille että gainit, balanssi ja perus-eq-säädöt on hallussa
- tekee muuta jos kerkeää
- kun veto lähtee niin yrittää minimoida kaikki mahdollisuudet että tulee ikäviä yllätyksiä
- solisti ja olennaiset instrumentit balanssiin
- jos on jotain kamaluuksia niin niiden välitön korjaus
- loppubändi balanssiin (tässä kohtaa ollaan yleensä viimeistään ekan biisin lopussa)
- ekvalisointi
- paavot käyttöön (tässä kohtaa ollaan yleensä viimeistään tokan biisin lopussa)
- tässä kohtaa käyn vähän hiippailemassa yleisön joukossa jos mahdollista
- hienosäätöä
Kun on hyvä tuttu bändi, hyvä lähtösoundi, hyvät kamat ja hyvä toimittaja niin ei tossa oo mitään hätää. Sitten jos asiat on yhdenkin asian osalta sillä toisella tavalla niin kyllähän siinä vähän hiki tulee.
Sillähän tästä koko ongelmasta pääsee eroon että raahaa oman etupään ja omat mikit. Mutta jotenkin mä ainakin löydän itseni koko ajan sellaisista tilanteista missä toi ei syystä tai toisesta oo mahdollista.
Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Toivottavasti jengi innostuu kirjoittamaan.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.com |  Kallekorvola
17.08.2011 21:23:17 (muokattu 17.08.2011 21:24:45) | |
|
Sami_T: Isommissa kisoissa on välillä FOHissa joku pieni PA-setti mistä noita asioita on huomattavasti helpompi kuunnella kuin luureista.
Näistä aina kuulee, vastaan on tainnut tulla kerran. Sillonkin kyseisen setin piti olla viritetty kuulostamaan samalta kuin iso PA. Ei ollu. : )
Tuttujen bändien ja mikkien kanssa homma on suht helppoa kun on valmiiksi päässä gainit (ainakin vähän sinnepäin) ja jonkinlaiset perus-eq-säädöt mitä on huomannu tekevänsä ko. bändin kanssa joka keikalla kyseisillä mikeillä koko ajan.
Budjettisyistä mulla ei vielä ole ollut tohon mahdollisuutta. On tossa bändissä rännejäkin aikalailla, joten katotaan oisko joku päivä vielä. Tai sit pitää vaan speksata joku "varmasti löytyy" -osaston sieppo joka paikkaan, esim. 57...
Jos joutuu lähtemään pelkän luuricheckin varassa niin yritän pyrkiä siihen että kun se ensimmäinen sointu lähtee niin kuunteluelämys on yleisölle alusta asti mahdollisimman miellyttävä. Eli ainakin solisti ja olennaiset soittimet tulee hyvin ja balanssissa ja mikään ei ainakaan ole suhteessa liian kovalla.
Tossa mun kattauksessa on rännejä sen verran, et 45min kytkyssä&vaihdossa kerkeen just ja just käydä kanavat nopeeta läpi. Viime kerralla lavamanu tuli kertomaan et "lähtö 3min päästä" kun mulla oli vielä kymmenkunta ränniä tsekaamatta. Tällä vedolla lähtö kuitenkin onnistui...
Tai sitten että bassosta tulee alapäätä aivan liikaa. Niin nykyään tulee noiden kanavien kanssa lähdettyä liikenteeseen aika varovasti ja nostelen niitä tarvittaessa heti kun on joku käsitys että missä mennään.
Tää on ollu mullakin yleisin ongelma. Tai siis oikeestaan koko bassopää. Luureista se aina tulee siistinä ja dynaamisena, PA:sta taas sit aika muhjuna. Tällä kertaa mun ratkaisu oli aika liberaali HPF, eli lähdin liikkeelle aika rajuilla leikkauksilla. Silti tiputin HPF:ää esim. kick ja bassokanavissa paljon vähemmän kuin olisin luullut.
Yleensä mulla on efektipaluut kiinni kun keikka lähtee jos ei oo kerenny todella huolellisesti tsekata että mitä siellä efekteissä tapahtuu.
Tässä me erotaan, mut mun efektiosasto on yleensä biisin alussa aika iisiä, perus reverbit rummuissa ja laulussa. Ehkä lyhyt delay laulussa. Taso ehkä lähdössä matalammalla kuin myöhemmin, mut aina mukana.
Samoten mulla on kompuroissa ehkä ratiot asetettuna vähän sinnepäin mutta thresholdit täysin auki ja rupean kääntelemään niitä mallilleen sitten kun kerkeää. Gateissa sama homma, kääntelen asiat paikoilleen mutta jätän thresholdin levälleen.
Näin mullakin useimmiten. Joskus oon kerenny asetella näitäkin tsekissä ainakin vähän sinnepäin. Usein joutuu vielä keikallakin säätämään lisää, mut aika usein osuu kohdalleen suoraan...
Tietenkin jos on aikaa yllin kyllin niin nää kaikki "varotoimenpiteet" on täysin turhia kun kerkeää ihmettelemään asiat läpi moneen kertaan. Mutta yleensä tähän luuri-check-tilanteeseen liittyy aina se että on melkoinen hoppu.
Kaikki mun luuritsekkitilanteet on ollu festareilla, missä äänen tuottaminen on kielletty toisen lavan esityksen takia.
Kun on hyvä tuttu bändi, hyvä lähtösoundi, hyvät kamat ja hyvä toimittaja niin ei tossa oo mitään hätää. Sitten jos asiat on yhdenkin asian osalta sillä toisella tavalla niin kyllähän siinä vähän hiki tulee.
Bändi ja sen soundi on hyvä, ja kamat ja toimittajatkin (ainakin noissa isoimmissa kisoissa). Isoin vika tuntuu olevan akustiikkahommissa, noi festariteltat kun käyttäytyy kukin vähän omalla tavallaan.
Sillähän tästä koko ongelmasta pääsee eroon että raahaa oman etupään ja omat mikit. Mutta jotenkin mä ainakin löydän itseni koko ajan sellaisista tilanteista missä toi ei syystä tai toisesta oo mahdollista.
Toi helpottais kyl aikalailla. Ehkä jo ens rundilla... : /
Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Toivottavasti jengi innostuu kirjoittamaan.
Toivon samaa. Kiitos tähänastisesta. | eetu-
19.08.2011 03:44:35 (muokattu 19.08.2011 03:45:12) | |
|
Teetkö Korvola Rubikkia viel? :D Siinä on kyl varmaan tekemistä mitä oon viime keikkoja nähnyt.. mut aina on soundannu hyvältä kaiken huomioon ottaen.
Mä olen myös huomannut että mikistä riippumatta on noteerannut muutamien vakiobändien kanssa tietyt paikat mistä lähtee korjaamaan. Oli luurit ja mikit mitä vain.
Flow-festivaalin Blue Tentissä tuli esim. viime vkl tilanne eteen missä luuritsekissä tein aika varovasti mitään EQ osastolla. Keskityin nimenomaan efektien ja inserttien säätöön. Keikka lähti ja sen teltan sointi oli kammottava. Siinä on nopeasti kujalla kun säätää jotain ja vaikutus kuuluu vasta 1 sec viiveellä. Hetken yritti loihtia jotain kuulemansa perusteella mutta sitten kiireellä asiat niinkuin ne aina teen EQ osastolla ja yleisöön keputteleen, nopeasti asiat oli oikein hyvin mallillaan. Tosin teltan soinnin takia ensimmäiset 20m...
don't you ever ever ever trust my mercy | |
Muutama huomio omasta toiminnasta luuritsekin kanssa:
Pääasia on saada kaikki kanavat oikeisiin paikkoihin (ei ole aina niin varmaa!), gainit kuntoon ja varmuus siitä, että perussoundit ovat terveet. Samalla voi säätää gatet ja kompurat perussäätöihin ja tsekata niiden toimivuus. Perus-EQ:ta (jonkun sortin oma "presetti") enempää ei kannata korjailla, luurien soundi on niin paljon erilainen PA:han verrattuna. Alapäänleikkurit myös omiin vakioarvoihin.
Kaiut ja muut efektit kannattaa kuunnella ja varmistaa, että ovat halutunlaiset. Tätä helpottaa kummasti, jos käytössä on tuttuja paavoja, joista tietää ennalta miten toivottu soundi löytyy. Luonnollisesti input- ja output-tasot tarkistetaan. Paluita voi tarjoilla miksaukseen maltillisesti.
Balansseja on melko turha lähteä kuulokkeilla arpomaan, lopputulos on useimmiten varsin kaukana totuudesta. Parempi lähtökohta on ns. akateeminen arvaus; ammattitaitoon ja kokemukseen perustuva veikkaus. Usein osuu melko lähelle, joskus melko kauas :)
Toiminta helpottuu huomattavasti, jos kyseessä on tuttu artisti. Aiempi kokemus bändin sointimaailmasta auttaa paljon. Lisäksi eri soittimien lähtösoundien on hyvä olla kunnossa, vikojen korjaamiseen ei "lentävässä lähdössä" oikein ole aikaa.
Erittäin tärkeä muuttuja myös on se, että PA:n on syytä olla laadukas, oikein pystytetty/ripustettu ja kytketty sekä hyvässä vireessä. On helpottavaa, jos tässä asiassa voi luottaa tekniikantoimittajaan. Mikä ei ole millään tavalla itsestäänselvää. Alalla toiminta on melko villiä, ja promoottorit ottavat palvelun usein sieltä, mistä saavat edullisimmin.
Alkunauhan aikana kuunnellaan PA:n toimivuus, juttujen panoroinnilla voi varmistaa jopa vasemman ja oikean kanavan paikat (tuli mieleen vasta, kun eräällä festarilla alkunauhan hevoslauma laukkasi väärään suuntaan!). Täytyypä ehdottaa ensi kerralla alkunauhaan jotain muitakin mahdollista virittämistä helpottavia elementtejä. :)
Bändin perusbalanssi haetaan kuntoon salamannopealla faderijumpalla ekan biisin intron aikana (8 tahtia). Sitten pidetään huoli siitä, että laulu kuuluu. Tärkeimmät elementit tässä kohtaa laulu, bassari ja basso. Jos bändin soundissa ei ole hätää, laitetaan laulukaiut kohdalleen. Ennen ekaa kertsiä löytää virppakaikukin oman paikkansa, ja ekan kertsin lähdössä tarkistetaan tomit.
Tietysti, jos jossain on hätä, se korjataan ensin. Kunhan liidilaulu kuuluu koko ajan. Ensimmäisen kertsin jälkeen bändin pitäisi jo kuulostaa kelvolliselta. Loppubiisi ja ehkä seuraavakin menee vielä hieroessa. Pientä ekvalisointia tai gaten/kompuran säätöä pitää kuitenkin tehdä.
Oma tavoitteeni on se, että viimeistään kolmas biisi on jo täysin priimaa. Joskus olosuhteet ovat meitä vastaan, eikä millään poppakonstilla sointia saa mieleisekseen koko keikan aikana, mutta usein tavoitteeseen päästäänkin. Aina pitää kitenkin ottaa huomioon tilan, paikan ja järjestelmän rajoitukset.
Aivan toinen tarina onkin sitten se, jos on omat tiskit/räkit/filet/yms. mukana. Itse olen kantanut mukana omaa lauluetuastetta (Focusrite ISA220), joka helpottaa huomattavasti "rahakanavan" kanssa toimimista.
Hyvät lähtösoundit, artistin tunteminen, hyvä ennakkosuunnittelu, luotettavat yhteistyökumppanit, nopeat liikkeet ja rauhallinen mieli. Niistä on hyvä luuritsekkikeikka tehty :)
Artificiality is normal to the medium. | |
eetu-: Teetkö Korvola Rubikkia viel? :D Siinä on kyl varmaan tekemistä mitä oon viime keikkoja nähnyt.. mut aina on soundannu hyvältä kaiken huomioon ottaen.
Teenhän minä. On siinä aina jotain laittamista :D
Kiitos positiivisesta kommentista.
Keikka lähti ja sen teltan sointi oli kammottava. Siinä on nopeasti kujalla kun säätää jotain ja vaikutus kuuluu vasta 1 sec viiveellä.
Toi viive vaatii kyllä aina totuttelua. Mulla eniten ongelmia viiveen kanssa aiheuttaa sovitut "taimatut delaykikat", jotka on pakko noin isoissa tiloissa tehdä luurit päässä, jotta saa taimauksen oikein. Sit kun heittää luurit päästä, voi kuunnella viimeisen tahdin uudestaan, ja todeta et onnistu tai ei... :D
Tuolla Nokia-teltassa kävi sellanen mäihä, et mun HD25:t ja PA soundas yllättävän lähelle toisiaan.
ja yleisöön keputteleen, nopeasti asiat oli oikein hyvin mallillaan.
Tohon "yleisöön jalkautumiseen" mulla on nykysetissä mahkuja tasan kahdessa paikassa (yhden biisin outro, ja toisen eka säkeistö). Muussa setissä riittää pusaamista joka hetkelle.
Joudun siis aika pitkälti luottamaan siihen, että PA on suunnattu kunnolla, ja että yleisö kuulee suurinpiirtein saman kuin minä. Tässä asiassa olen huomannut pienen avun siitä, että käyn tutustumassa "miksauskopin akustiikkaan" esim. edellisen bändin vedon aikana, ja vertaan kuulokuvaa salissa, paremmilla paikoilla kuulemaani. Aika usein tulee vastaan miksauskopissa se legendaarinen yläbasson korostuma, se kokonaisuutta sotkeva 6-9dB möykky 80-160Hz tienoilla (levykaton ja lattian väliin jäävä soiva alue. Onneks niitä pressuseiniä on aika paljon korvattu sellasella PA-rätin tyyppisellä kankaalla), jota sit yritän korjailla fiilispohjalta EQ-liikkeissä. | |
Kallekorvola: Teenhän minä. On siinä aina jotain laittamista :D
Offtopic!
Pakko kysyä, käyttääkö Rubik liveperformanssissaan taustanauhaa tai jotain luuppihässäkkää? Itse miettinyt useasti miten toi poppoo toteuttaa hommat livenä. Sikäli kun levyllä asiaa on ja paljon. Toisaalta, ihmisiäkin taisi olla lavalla suhteellisen runsaasti?
I am surrendering to the gravity and the unknown. | |
Totofan: Offtopic!
Pakko kysyä, käyttääkö Rubik liveperformanssissaan taustanauhaa tai jotain luuppihässäkkää? Itse miettinyt useasti miten toi poppoo toteuttaa hommat livenä. Sikäli kun levyllä asiaa on ja paljon. Toisaalta, ihmisiäkin taisi olla lavalla suhteellisen runsaasti?
Kyllä soittohommat soitetaan. Taustanauhasoittimelta tulee intronauha, ritinöitä ja ratinoita sekä jotain handclapsejä sellaisissa paikoissa, missä soittajien kädet ovat töissä. 8 ukkoa lavalla antaa mahdollisuudet aika isonkin sovituksen toteuttamiseen. Suuri osa noista livesovituksista tosin poikkeaa levyversioista paljonkin. | Sami_T
22.08.2011 04:29:44 (muokattu 23.08.2011 11:33:44) | |
|
Kallekorvola: Näistä aina kuulee, vastaan on tainnut tulla kerran. Sillonkin kyseisen setin piti olla viritetty kuulostamaan samalta kuin iso PA. Ei ollu. : )
En mä tiedä onko toi edes mahdollista että ne ihan kohtaa, siinä on niitä asiaan liittyviä tekijöitä aika paljon. Mutta pari kertaa kun on ollu etupäässä joku PS15-setti ihan suorana (ts. suoraan Nexon prossuun/NXAMPiin ja siitä ulos ilman yhtään mitään virityksiä) töröllään tai joku vastaava systeemi siinä niin mulla on ollu huomattavasti helpompi ihmetellä sähkökitara- ja virveliasioita (mitkä on mulle luureissa vähän hankalia, syystä tai toisesta). Niin ja efektimaailmaa kanssa. En kyllä osaa sanoa että miksi, mutta jotenkin vaan se on tuntunu miellyttävämmältä verrattuna luurikuunteluun ja kun veto on lähteny niin pienestä soundierosta huolimatta ne kanavat mitä on siellä FOHissa viilannu sillä mini-PA:lla on heti "tonteilla".
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.com | |
Tärkeintä luuritsekissä on muistaa ottaa ne omat tutu luurit messiin :D
Toisiksi tärkeintä on mennä sinne lavalle esitteleen itsensä tekniikan ukkeleille ja tsekata että kaikki on kartalla.
Sit tosiaan katellaan että oikeista rööreistä tulee mitä pitääkin ja häiriöttä.
Tuttujen muusikoiden kanssa Eq:t voi vetää tarpeeksi lähelle vaikka kuurona, jos mikit on speksien mukaiset ja suunnattu oikein (!)
Kun geinit on kohillaan, voi ne gatet ja kompuratkin panna aika sinnepäin. Toisaalta mä käytän yleensä lähinnä 2-3 ratioita, niin damage ei oo niin paha, vaikka menis alussa vähän ylikin.
Kaiut mä katon aika valmiiksi etukäteen, mutta koskapa aina ei oo ihan vakioitu sisään/ulos/kanava- volien määriä, mä pidän lähdössä efektipaluut -20db, josta sitten nostelen, jos kaikki vaikuttaa terveeltä.
Oma laulumikki ja kanava mulla on messissä aina. Sen PITÄÄ toimia ja se soundi on sitten aina lähdössä takuuvarmasti hyvin pitkälti siinä.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. | |
markotetri: Erittäin tärkeä muuttuja myös on se, että PA:n on syytä olla laadukas, oikein pystytetty/ripustettu ja kytketty sekä hyvässä vireessä.
Tästä päästäänkin sitten tuohon vireeseen. Mikä on hyvä vire?
Ainakaan tänä kesänä ei vieraaseen kattaukseen mennessä ole sattunut edes sinnepäin samassa kuosissa olevia settejä. Toki tila/akustiikka ja tötteröiden suuntakuviot sekä dynaaminen käyttäytyminenkin ratkaisevat myös, mutta kauheeta jumppaa on toisinaan ollut saada kaikkea miellyttäväksi. Varsinkin bottnepuoli on piiputtanut ja pahasti.
Ja entäs sitten ne monitorit sitten? No, meillä on proggiksessa ollut silläkin osastolla miellyttävä soundi toiveena semmoisen puukkokääkän sijaan. Talon sepän toimesta tarjoillun osalta halpis JBL on ollut lähimpänä ja helpoin saada mukavaksi (tasan yksi parametrinen filtteri riitti). Kakkosena täysin flattina tarjoiltu d&b Max ja sitten kolmosena loput.
Tuntuu, että monitorien viritys tapahtuu nykyisin siten, että otetaan eka käteen sattuva mikrofoni ja yritetään sillä saada mahdollisimman suuri gain ulos purkista kiertämättä.
Mä diggailen neutraalia - kutsukaa sitä sitten vaikka mittarivireeksi, tai miksi ikinä haluatte.
turkulainen | |
miffe: Tästä päästäänkin sitten tuohon vireeseen. Mikä on hyvä vire?
Ainakaan tänä kesänä ei vieraaseen kattaukseen mennessä ole sattunut edes sinnepäin samassa kuosissa olevia settejä. Toki tila/akustiikka ja tötteröiden suuntakuviot sekä dynaaminen käyttäytyminenkin ratkaisevat myös, mutta kauheeta jumppaa on toisinaan ollut saada kaikkea miellyttäväksi. Varsinkin bottnepuoli on piiputtanut ja pahasti.
Ja entäs sitten ne monitorit sitten? No, meillä on proggiksessa ollut silläkin osastolla miellyttävä soundi toiveena semmoisen puukkokääkän sijaan. Talon sepän toimesta tarjoillun osalta halpis JBL on ollut lähimpänä ja helpoin saada mukavaksi (tasan yksi parametrinen filtteri riitti). Kakkosena täysin flattina tarjoiltu d&b Max ja sitten kolmosena loput.
Tuntuu, että monitorien viritys tapahtuu nykyisin siten, että otetaan eka käteen sattuva mikrofoni ja yritetään sillä saada mahdollisimman suuri gain ulos purkista kiertämättä.
Mä diggailen neutraalia - kutsukaa sitä sitten vaikka mittarivireeksi, tai miksi ikinä haluatte.
Hyviä kommentteja ja pointteja tulvillaan...
Minähän olen siis monitoriseppä lähinnä, ja kyllä mullekin on semmoinen neutraali soundi se juttu. OK, eräässä työnantajassa on semmoinen erikoishahmo soittamassa, joka haluaa että hänen kulmansa "kolisee", ja sille sitten ruuvataan semmoinen, mut sekin on jo valmiiksi tehty tuolla omassa monitoribulsassa...
Mun tapa suhtautua asioihin on se, että riipaisen tutun mikin (yleensä siis e935 tai erään ryhmän kanssa AE3300) ja alan itse siihen hohhoilla. Lauleskelen, rupattelen, karjun ja melkein joskus pierenkin, mutta silleen mä kulmat virittelen itse. silleen niistä saa mukavan kuuloisia, vaikka ei se varmaan mittarivire ehkä olekaan, se on oikeesti terveen kuuloinen ja informaatiosisältöinen, ja ennenkaikkea referenssi tuohon pysyy samana ja tuttuna, vaikka ääni oliski joskus vähän tukossa. ...samalla huomaa jos jokin taajuus meinaa lähteä käsistä kun menee mikin lähelle, ja osaa siihen sitten suhtautua kanssa (EQ:lla, viiveellä, vaiheenkäännöllä...).
Sidefillit tulee viritettyä ihan kuin PA:kin, jollain tutulla matskulla, jossa on sellaisia tiettyjä juttuja joita kuuntelen eri alueilla (jakotaajuudet, kääkättimet jne). Tää on yks juttu, miks mulla on mun testilistalla useampia ralleja, kun jokaiselle on oma funktionsa...
...itse jouduin myös pari kertaa kesällä systeemivastaavan hommiin ja kyllä mun periaate on ollu aina se, että semmoista luonnollista ja neutraalia sointia haetaan. En myöskään viritä systeemiä silleen, että botnet jyrää ihan tolkuttomasti, vaan jos sille botnen lisäykselle on sitten jonkun vieraan mielestä tarvis, läppäriin salasana sisään, ja nostellaan sit sitä botnea prossuilta... ...toki siis siinäkin raja tulee vastaan ja erilaisia konfiguraatioita on joutunna testaamaan että uskaltaa ton tehdä, mutta lähtökohtaisesti pyrin hakemaan sellaista tervettä balanssia botnen ja muun välille, sekä ehkä vielä enemmän, tasaista toistoa läpi yleisöalueen, että se kuva ei muuttuis sen perusteella missä on, ja että se kuva vastais sitä mikä roku kuulee myös tuolla FOHissa... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
