Media ja viihde ›

Aika nörttiä touhua tämmöinen.
 
Joskus kersana tuli pelattua jotain roolipelejä. Yksi kaverini jopa larppasi, mutta siihen en alentunut. Nyt olen miesten mies, eikä voi tämmösiin peleihin koskea.

Call of Cthulhu löytyy hyllystä samoin kuin Pathfinder, mikä kuulemani mukaan on oikeastaan D&D 3.75. Jälkimmäistä en vielä tosin ole päässyt käytännössä testaamaan kun peliporukalla on juuri Cthulhu vaiheessa. Kovasti kyllä kuumottaisi. Enemmän kiinnostaisi tosin saada joku muu jossain vaiheessa GM:ksi että pääsisin joskus ihan pelaamaan. Se vain on niin että minä tähän hommaan hurahdin ekana ja kirjat hankin jotenka väkisinkin siinä päätyi itse ensimmäiset pelit vetämään. :D

HeroQuest ja Space Crusade (http://en.wikipedia.org/wiki/Space_Crusade ) oli ala-asteella varsinkin tosi kovaa matskua. Sitten jossain vaiheessa kokeiltiin isoveljen ja parin kaverin kanssa Keskimaata, sitä noppapeliä. Sitä ei lopulta hirveän kauaa tullut pelattua, vaikka sääntökirjaa ja fluffia tuli jonkun verran luettua. Varmaan kutosluokalla sitten erehdyin LOTReilemaan ja kyllähän ne figut vielä tallessa on. Enemmän tuli vietettyä aikaa maalatessa kuin pelatessa, vaikka en valmiiksi ole ikinä montaa hahmoa saanut. Ei nuita pelikavereitakaan isoveljen lisäksi oikeastaan ollut kuin yksi naapurin poika, jolla ei ollut mitään hajua mistään. Eikä se edes pärjännyt mulle vaikka sillä oli jumalattoman paljon isompi armeija, Uruk-hai on jees. Kyseiseltä sälliltä vähän myöhemmin ostettiin helvetillinen kasa figuja käsittämättömän halvalla, heh heh.
 
Sitten joskus ylä-asteella sekaannuin myös 40Khon ja vielä myöskin kaaosmariinit löytyy kaapista. Velipojalla hirveä nippu nidejä. Kaikenmaailman konffauksia tuli aloiteltua, muttei kovinkaan moni missään vaiheessa valmistunut. Tämäkin peli periaatteessa tyrehtyi siihen ettei ollut oikeen peliporukkaa. Voisihan tuo olla ihan mukava pelailla ihan huvin vuoksi jos vaikka jotain oululaista kiinnostaa. Kaikki säännöt ei ole kyllä millään oppia hallussa taikka muistissa. Nappulatkin on porukoiden luona, mutta sieltä ne löytyy.

Sergei Fallinen: Heroquestin innottamana tuli penskana tehtyä sikamonta vastaavaa peliä, paitsi että vihollisia, huoneita ja esineitä niis oli enemmän ja tehtävät pidempiä ja monipuolisempia. Sit niis oli kunnon tarinatkin aina et jatku edellisestä tehtävästä jotenkin loogisesti. Niiden jälkeen HeroQuest tuntu melkein turhankin yksinkertaselta. Mitä se tietys mieles onkin, siihen nähden et suurin osa suunnitteluajasta lienee kulunut niihin tehtäviin ja pari vihollista/pelattavaa hahmoa/asetta lisää ei olis suuria vaatinut. Tosin onhan siihenkin miljoona lisäosaa olemas mut niitä en oo päässy pelaamaan
 
Niissä lisäosissahan nimenomaan oli sitten tuota kaipaamaasi tarinallista jatkuvuutta. Suomessa julkaistiin kaksi lisäosaa, minkä lisäksi isossa maailmassa tuli ulos vielä neljä lisää. Jos joskus nostalgiahöyryissä pelaatte HQ:ta, niin kannattaa ehdottomasti tutustua jenkkiversion sääntöihin. Jenkkiversio on hieman monipuolisempi ja huomattavasti haastavampi.

Aloin maalaamaan WHFB:hen undead armya, kun sattuu olemaan varastossa 20 luurankoa, 20 zombieta (joista n. puolet on maalattu) ja 2 wraithia. Vielä pitäis hankkia necromanceri, vampyyri, ja ehkä muutama black knight nopeita hyökkäyksiä varten. Sit ois just kivan kokoinen ryhmä läjässä.

Olin tuhma poika ja latasin netistä WHFB:n 7. editionin, Vampire Counts army bookin ja Orcs & Goblins army bookin. Hyllyssä on sääntökirja vuodelta '92. Pitää tutkia miten paljon on systeemit muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa.

CountX: Olin tuhma poika ja latasin netistä WHFB:n 7. editionin, Vampire Counts army bookin ja Orcs & Goblins army bookin. Hyllyssä on sääntökirja vuodelta '92. Pitää tutkia miten paljon on systeemit muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa.
 
Fabastahan taitaa uusin olla jo 8. editio, mutta onhan se melkosesti muuttunu. Ite muistan kun serkun 5. edition slannilla oli 8 attackia ja se voitti yksinään meidän porukan kaikkien muiden koko armeijat. 6. editio ja Ravening hordes oli aikanaan melkosen piristävä uudistus.

Onko kukaan koskenut Call of Cthulhuun muu kuin minä? Jos on niin onko tullut pelailtua noita valmiita scenaarioita kuinka? Itse yritin kerran mutta homma meni reisille niin pahoin että päätin vetää seuraavan pelin enemmän hatusta, jolloin pystyin vapaammin reagoimaan pelaajien välttämättä tapahtuviin "hienoihin ajatuksiin". Mutta onko joku saanut tässä pelissä, TAI missä tahansa pelissä noita valmiskampanjoita onnistumaan? :)
 
Edit. Typot!

Lukioajoista tuonne reiluksi parikymppiseksi asti tuli pelattua useinkin kavereiden kanssa. Sen jälkeen jäänyt aika vähiin. AD&D on itselleni jäänyt kultaisimpana mieleen. Epärealistinen ja paikoin epälooginen systeemi, mutta hyvinhän se toimi kun ei liikaa miettinyt epäkohtia. :) Tällä hetkellä on itellä menossa kampanjan kehittely, mutta uudet bändikuviot vie nyt niin paljon aikaa että pelaamaan ei taideta ihan heti päästä.
 
Cyberpunk 2020, Vampire (sekä dark ages että masquerade) ja Call of Cthulhu on muut pelit mitä on tullut pelattua, näistä tosin Call of Cthulhu jäi aika vieraaksi kun ostin sen harrastuksen hiipumisvaiheessa. Muutaman pelisession vedin, mutta en ite päässyt koskaan pelaamaan. Cyberpunkkia ja Vampirea en taas ole koskaan johtanut, pelannut vaan. Vampire oli musta mielenkiinotinen peli, mutta taisi loppujen lopuksi vaatia pelinjohtajalta enemmän kuin kenelläkään porukasta oli kykyä/kiinnostusta.
 
Wild String Of Voodoo Strat: Haltijakampanja
 
Fantasiakontekstissa tuo kuuluu muuten kirjoittaa "haltia", eli siis ilman j:tä. Useasti pelinjohtajana AD&D:ssä toiminut kaveri meni kerran kirjoittamaan karttaan "haltijametsä", ja sai tästä virheestä kuulla useiden vuosien ajan. :)

kozmik: CoC:n d20-versiossa oli mukana pari lyhyttä seikkailua, toisen niistä vedin ja mun mielestä toimi ihan hyvin. AD&D:ssä olen yhdellä porukalla yrittänyt peluuttaa Dragonlance-kampanjaa (siis vastaava tarina kuin Lohikäärme-trilogiassa) ja se ei kyllä oikein toiminut. En osaa sanoa miksi, kellään ei vaan oikein ollut kivaa sen kanssa.
 
Eli siis tämä Raistlin & Co. Tarina? Mitenkäs sen pelaaminen onnistuu ilman tarinan varsinaisia hahmoja, vai jaoitteko ne pelaajille? Dragonlance nyt ei ainakaan itselle kuulosta kovin mielenkiintoiselta ympäristöltä kun on enemmän tuttu erinäisten PC-pelien kautta tuo Forgotten Realms.
 
Edit. Miten muuten tuo D20 toimii Cthulhu-hommissa kun se on käsittääkseni vähän semmoinen enempi actionpainotteinen kun Chaosiumin versiossahan on melko simppeli systeemi?

Jotakin Tolkien-aiheista touhua pelattiin. Kymppitason samooja siellä odottelisi, jos n. kahdentoista vuoden pelitauko katkeaisi.

Kyllähän noita kynäreitä tuli pelattua ihan perkeleesti. ADD, Tie tähtiin 2300, Cyberpunk, RuneQuest, kerppi... vieläkin voisi olla mukava vääntää, mutta veikkaan että aika kauas jäätäisi entisisten stoorien eeppisyydestä.

Karipiirto: Eli siis tämä Raistlin & Co. Tarina? Mitenkäs sen pelaaminen onnistuu ilman tarinan varsinaisia hahmoja, vai jaoitteko ne pelaajille? Dragonlance nyt ei ainakaan itselle kuulosta kovin mielenkiintoiselta ympäristöltä kun on enemmän tuttu erinäisten PC-pelien kautta tuo Forgotten Realms.
 
Joo, just se. Siinä on valmiit hahmot mukana, samat tyypit kuin tarinassa. Voihan siihen varmaan omatkin hahmot tehdä halutessaan, mutta toisaalta jatkuvasti tulee kohtia tyyliin "If Gilthanas is with the party..." eli on kyllä selkeästi suunniteltu niin, että valmiilla hahmoilla pelataan. Hahmojahan siinä on kymmenkunta, ja kun pelaajia oli vissiin neljä, niin aika iso osa porukasta jäi pois.
 
Edit. Miten muuten tuo D20 toimii Cthulhu-hommissa kun se on käsittääkseni vähän semmoinen enempi actionpainotteinen kun Chaosiumin versiossahan on melko simppeli systeemi?
 
Kysyt liian vaikeita. Alkuperäinen systeemi ei ole mulle tuttu, enkä tuohon d20-systeemiinkään ole muuten tutustunut. Sen verran mitä tuota pelattiin niin aika vähälle jäi silloin nopanheitto, interaktiivista tarinankerrontaa oli pikemminkin.

kozmik: Joo, just se. Siinä on valmiit hahmot mukana, samat tyypit kuin tarinassa. Voihan siihen varmaan omatkin hahmot tehdä halutessaan, mutta toisaalta jatkuvasti tulee kohtia tyyliin "If Gilthanas is with the party..." eli on kyllä selkeästi suunniteltu niin, että valmiilla hahmoilla pelataan. Hahmojahan siinä on kymmenkunta, ja kun pelaajia oli vissiin neljä, niin aika iso osa porukasta jäi pois.
 
No nyt ainakin ymmärrän että ei varmaan ollut kaikilla kivaa kun hahmon luonti puuttuu. Oliko kukaan pelaajista muuten sattumoisin lukenut k.o. trilogiaa? :D
 
Kysyt liian vaikeita. Alkuperäinen systeemi ei ole mulle tuttu, enkä tuohon d20-systeemiinkään ole muuten tutustunut. Sen verran mitä tuota pelattiin niin aika vähälle jäi silloin nopanheitto, interaktiivista tarinankerrontaa oli pikemminkin.
 
Aai jos te noppailut jätitte vähemmälle niin sehän on sitten jo enemmän alkuperäsen kaltainen. Jotkut kuulemma tykkää tuosta D20-systeemistä niin paljon että Chaosiumin "jos teet jotain, heitä d100"-systeemi tuntuu liian simppeliltä mutta minusta se toimii juurikin siitä syystä että tarina menee jouhevasti eteenpäin. D&D:ssä toimii kyllä paremmin tuo tasoilu ja action mutta Cthulhuhan on kauhupeli. MUtta mulla ei tosiaan ole kokemusta juuri tuosta D20-cthulhusta niin en uskalla vielä haukkua. Kyllä sitä jotkut kuitenkin tuntuvat kehuvan. :)

Karipiirto: No nyt ainakin ymmärrän että ei varmaan ollut kaikilla kivaa kun hahmon luonti puuttuu. Oliko kukaan pelaajista muuten sattumoisin lukenut k.o. trilogiaa? :D
 
Enpä nyt sitten muista. Muistan että pari porukan pelaajista luki sen jossain vaiheessa, mutta en sitä oliko ennen vai jälkeen tuon. Ite olin pariin otteeseen sen lukenut, ja itseäni häiritsi kohdat mitkä meni pelissä eri tavalla kuin kirjassa. :D

Karipiirto: Onko kukaan koskenut Call of Cthulhuun muu kuin minä? Jos on niin onko tullut pelailtua noita valmiita scenaarioita kuinka? Itse yritin kerran mutta homma meni reisille niin pahoin että päätin vetää seuraavan pelin enemmän hatusta, jolloin pystyin vapaammin reagoimaan pelaajien välttämättä tapahtuviin "hienoihin ajatuksiin". Mutta onko joku saanut tässä pelissä, TAI missä tahansa pelissä noita valmiskampanjoita onnistumaan? :)
 
Edit. Typot!
 
Kuulepa, Call of Cthulhuun on tullut koskettua moneen otteeseen. Sain 6th editionin joskus ystävältä syntymäpäivälahjaksi, ja se löytyy vieläkin kirjahyllystä. Itse olen pelittänyt järjestelmällä kaksi peliä. Ensimmäinen peli sijoittui Lontooseen, ja tarina keskittyi eräässä vuokra-asuntolassa tapahtuviin outoihin tapahtumiin, sen menneisyyteen, erääseen kadonneseen asukkaaseen ja pelaajahahmojen näkemiin outoihin uniin. Peli kaatui siihen, että peliporukassa päätettiin aloittaa pelin pelaaminen, vaikka itse pelin suunnittelu on kriittisesti kesken. Täten jouduin improvisoimaan ehkäpä joku 85 % pelistä, ja peli alkoi muistuttaa enemmänkin 1920-luvun Englantiin sijoittuvaa David Lynchin saippuasarjaa. Joka tapauksessa kaikki pelissä mukana olleet - minä mukaan lukien - muistelevat peliä suurella nostalgialla.
 
Toinen CoC-pelini, jonka olen pelittänyt kahdelle eri porukalle, oli rakenteeltaan onnistuneempi ja paremmin kasassa pysyvä. Peli sijoittui tällä kertaa erääseen pieneen englantilaiseen kylään, jossa tutkittiin erään nuoren teini-ikäisen tytön katoamista. Peli oli jälleen aika Lynch-vaikutteinen: tavallaan Twin Peaks sijoitettuna 1920-luvun Englantiin Lovecraftiaanisine elementein.
 
Saman porukan eräs toinen pelaaja on pelittänyt meille myös kaksi muuta CoC-peliä, jotka molemmat ovat olleet erittäin jännittäviä ja paikoin oikeasti PELOTTAVIA pelejä. Noissa peleissä olen nauttinut suunnattomasti siitä, että niissä on päässyt oikeasti käyttämään päätään ja ratkomaan mysteerejä kuin Agatha Christien romaaneissa konsanaan. Kerran yhden toisen pelaajan toimesta kokeilimme myös Trail of Cthulhu-järjestelmää, mutta se ei jotenkin puhutellut allekirjoittanut niin paljon.
 
Koskaan omassa peliporukassamme emme ole pelanneet valmiita skenaarioita. Varmaan johtunee siitä, että jokainen pelijohtajaksi tai keeperiksi ryhtyvä nauttii hommassa erityisesti siitä, että pääse itse rakentamaan ja kehittelemään sen juonen, mysteerin ja miljöön. Ainakin itse nautin siitä vapaudesta, ja varmasti pelinjohtajan on helpompi myös improvisoida, jos pelaajat tekevät jotain odottamatonta.

40k:ssa ois 2000p Blood Angeleja ja Dark Eldareja ja joku 1000p Space wolffeja, ja nyt on suunnitelmissa warbandi Inquisitoriin. Dark Heresy kiinnostais, vaikkei kynä-ja-paperiropeista olekaan mitään kokemusta..nuo kirjat vaan maksaa niin jumalattomasti opiskelijan budjetilla..jos muuten figukaupoista puhutaan,niin brittiläisestä Maelstrom Gamesista saa halvalla figuja, ja usein on myös tarjolla alennuskoodeja..

Wild String Of Voodoo Strat: Koskaan omassa peliporukassamme emme ole pelanneet valmiita skenaarioita. Varmaan johtunee siitä, että jokainen pelijohtajaksi tai keeperiksi ryhtyvä nauttii hommassa erityisesti siitä, että pääse itse rakentamaan ja kehittelemään sen juonen, mysteerin ja miljöön. Ainakin itse nautin siitä vapaudesta, ja varmasti pelinjohtajan on helpompi myös improvisoida, jos pelaajat tekevät jotain odottamatonta.
 
Näin itsekin asian näen. Ihan ensimmäisenä pelinä yritin valmista skenaariota nimeltään "The Haunting, koska ajattelin että se voisi näin aloittelijalle olla parempi kuin rynnätä suinpäin tuntemattomaan. Olin väärässä. Tuloksena oli uskomatonta röytöä, kun täysin pelitapaan tutustumattomat "nauttivat vapaudesta", eli yksi säntäsi asekauppaan ilman syytä ja osti 24 käsikranaattia ja toinen pelaaja ryyppäsi itsensä tärviölle. Lisäksi tutustuin hyvin "ilahduttavaan" pelaajatyyppiin. Nimittäin tällaiseen "hiekkalaatikon valtiaaseen", joka alkoi viritellä omia bisneksiään ja kulutti ihan jumalattomasti aikaa selittämällä, millainen suunnitelma hänellä oli jonkun kukkakauppaketjun kanssa.
 
Tämä jälkimmäinen peli lähti sitten liikkeelle paljon paremmin, kun pistin pelin liikkeelle vähän vähemmän ennakkoon suunniteltuna ja ripottelin alkuun tapahtumia vain tipoittain. Samalla sain aikaa pohtia jatkoa mukavasti ja kykenin paremmin reagoimaan pelaajien toimiin. Otin tapahtumapaikaksi vähän Titanicia mukailevan laivan ja Atlantin risteilyn. Laivalla alkaa tapahtua outoja asioita ja samalla laivaa tuntuu seuraavan toinen laiva, joka on valon kantaman ulkopuolella ja kulkee pimeänä. Selitän kenties joskus paremmin jahka peli etenee vähäsen. Kaikki tyypit peliporukassa ovat mnettiläisiä, joten saattaisivat bongata täältä vähän liikaa. :)

Karipiirto: Näin itsekin asian näen. Ihan ensimmäisenä pelinä yritin valmista skenaariota nimeltään "The Haunting, koska ajattelin että se voisi näin aloittelijalle olla parempi kuin rynnätä suinpäin tuntemattomaan. Olin väärässä. Tuloksena oli uskomatonta röytöä, kun täysin pelitapaan tutustumattomat "nauttivat vapaudesta", eli yksi säntäsi asekauppaan ilman syytä ja osti 24 käsikranaattia ja toinen pelaaja ryyppäsi itsensä tärviölle. Lisäksi tutustuin hyvin "ilahduttavaan" pelaajatyyppiin. Nimittäin tällaiseen "hiekkalaatikon valtiaaseen", joka alkoi viritellä omia bisneksiään ja kulutti ihan jumalattomasti aikaa selittämällä, millainen suunnitelma hänellä oli jonkun kukkakauppaketjun kanssa.
 
Mulle on tuttu tämä pelaajatyyppi, joka pelistä riippumatta päättää aseistautua niin hyvin kuin mahdollista ja ratkoa ongelmat voimalla. Tähän "hiekkalaatikon valtiaaseen" en ole törmännyt. Yleensä kaikki pelaajat ovat yrittäneet pelata kohti pelin varsinaista päämäärä - yhtä peliä lukuunottamatta, jossa puolet porukasta päätti olla laittamatta tiukkakaan ristiin pelin ratkaisemisen kannalta.
 
Tämä jälkimmäinen peli lähti sitten liikkeelle paljon paremmin, kun pistin pelin liikkeelle vähän vähemmän ennakkoon suunniteltuna ja ripottelin alkuun tapahtumia vain tipoittain. Samalla sain aikaa pohtia jatkoa mukavasti ja kykenin paremmin reagoimaan pelaajien toimiin. Otin tapahtumapaikaksi vähän Titanicia mukailevan laivan ja Atlantin risteilyn. Laivalla alkaa tapahtua outoja asioita ja samalla laivaa tuntuu seuraavan toinen laiva, joka on valon kantaman ulkopuolella ja kulkee pimeänä. Selitän kenties joskus paremmin jahka peli etenee vähäsen. Kaikki tyypit peliporukassa ovat mnettiläisiä, joten saattaisivat bongata täältä vähän liikaa. :)
 
Laivahan on oiva miljöö, sillä on se on suljettu mutta samalla pelaajilla on kuitenkin näennäinen vapaus toimia mielensä mukaan. Tuo toinen laiva kuulostaa jo hyvältä lähtökohdalta saada aikaan jännittäviä hetkiä peliin. Onnea pelillesi! Pidä pää vain kylmänä ja langat omissa käsissä ;)