Lyriikka ›

odotamme aina jotain uutta, ja kiinni jäämme olevaan,
menneet ei muuta tulevaisuutta,
mut usein muistot kullataan,
 
haluamme nähdä, tahdomme kuulla, luotamme vahvaan puhujaan,
hän vaikka puhuis toisen suulla,
vallan tahto huulilaan,
 
olemme yhtä köyhyydessä, ja rikkaudessa irrallaan,
kätensä köyhäkin voi pestä,
kun raha vaihtaa kantajaa,
 
katsomme silmiin etsiessä, ihmistä samankaltaista,
käännämme katseen, eihän kestä,
jos toinen onkin kilpailija,
 
uskomme hyvään, tahdomme luottaa,
kun tulee takkiin lausumme,
tiesin että siinä kävis niin,
pessimistin perinne,
 
muistamme heikoutemme silloin, kun yksinäisyys tekee tuhojaan,
unohtaen että muuten,
emme tunnistaa vois vahvuuttammekaan
 
jos pallo kukee samaan suuntaa, vielä jälkeen tuhansien vuosien,
miks ihmisyyttään lapset huutaa,
kaikki saman kyydin kulkien,
 
jos puhua mä kerran saisin, suulla tuon suuren profeetan,
jokaista käsin koskettaisin,
ja samankaltaisuudestamme muistutan

:)
 
Minä mietin sitä loppulausetta myös, mutta laulaessani kitaran kanssa, se tuntui paremmalta, ja oikeastaan siinä tulee se itsepohdiskelun pointti samalla paremin esiin. Jos ei tunne heikkoutta, ei tunnista omaa vahvuuttakaan.

minusta tämä on ihan valmista tekstiä, ja tämäntyyppisissä teksteissä Tatta on omimmillaan, ja voin jo "kuulla" Tatan laulamana.
 
erinomainen kohta:
 
olemme yhtä köyhyydessä, ja rikkaudessa irrallaan,
kätensä köyhäkin voi pestä,
kun raha vaihtaa kantajaa,

soihtu55: minusta tämä on ihan valmista tekstiä, ja tämäntyyppisissä teksteissä Tatta on omimmillaan, ja voin jo "kuulla" Tatan laulamana.
 
erinomainen kohta:
 
olemme yhtä köyhyydessä, ja rikkaudessa irrallaan,
kätensä köyhäkin voi pestä,
kun raha vaihtaa kantajaa,
 
kiitos nöyrimmin rakas soihtu! :)