Maantietaiteilijan kirous
jokaisessa sanassa, kuulen äänesi,
olet käyttänyt niitä kaikkia, niin kuin minua hyväksesi,
lukemaan et halunnut oppia,
(lehdet kääntyy, lehdet putoaa..)
itsestään selvää, on painettu sana,
jonka unohdettu kirjoittaja yksin tarkoituksensa kanssa
nyt kärsii ymmärtämättömyyden tuskaa,
(iho muistaa, tarkoitus katoaa..)
tulkittu maailma, moninaisena hajallaan,
ei ympärillämme, vaan mielissä, joissa hämmentyneisyys etsii
kirkastusta kuin vapahtajaa,
(valo taipuu, valo haalistaa..)
minä en etsi mitään, en enää,
vahvuuteni rikkonaisena olen löytänyt ja sinulta en sydäntäni saa takaisin,
vaikka tahtoisin vain rakastaa,
(maantie vaatii.., vaatii luopumaan..) Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
Pidän tästä tekstistä, juurikin noiden suluissa olevien kohtien takia,
ne tuovat tähän tekstiin hyvän lisän, tai en sanoisi edes lisän, vaan kuuluvat
tekstiin. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Kiitoksia. Arvelutti hieman laittaa tällä kertaa tätä kyseistä tekstiä tänne, koska lyriikka on enemmänkin modernin runon kaltainen ja tai jos se olisi kuva, niin flurrattu pop-teos :D Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
tatta: Kiitoksia. Arvelutti hieman laittaa tällä kertaa tätä kyseistä tekstiä tänne, koska lyriikka on enemmänkin modernin runon kaltainen ja tai jos se olisi kuva, niin flurrattu pop-teos :D
Eihän täällä ole muottia, johon joku teksti on sujutettava. Erilaisuus on rikkautta. Saarikoski kirjoitti aikoinaan (nyky)lyriikkaa, jota ainakin minun oli vaikea sulattaa runouden piiriin kuuluvaksi. Sinun runosi oli kaunis ja ymmärrettävä. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. |
tatta
soihtu55
Old Joe