| Aihe: Kiinostaako nyky nuorisoa runojen tai laulujen tekeminen? | |
|---|
|
Mulla kiinostaas tietää että kirjottaako nuoret esim. laulun tekstejä?
Itse olen nuori myös ja monesti ainoa tapa purkaa ahdistusta on tehdä biisejä.
olisi muka vaa kuulla olenko tässä lajissa ainokainen? :)
Älä mene siitä mistä aita on matalin, äläkä siitä mistä se on korkein. Mene siitä mistä portti on auki. | |
Et. Kyl Suomi ja maailma on täynnä nuorten bändejä. Ja myös sellasia, jotka tekevät itse biisit/tekstit.
Feminismi ja logiikka eivät ole kovin läheisiä ystäviä. Nuages | |
Mä olen lähes 15v ja lähes 60 biisiä ja viisi runoa tehtynä.. Eikä mitään heavyp*skaa vaan ihan oikeaa biisitekstiä..
Kitara, basso, mandoliini, huuliharppu, piano, banjo, ja steel-kitara ovat miehen parhaat ystävät... | |
oon muuten kans viistöistä vuotias, ja itellä on 3 kansiollista omia runoja ja laulun tekstejä, laulun teksteistä yli puolet on sävelletty vaikka en oo mikään kitara virtuoosi. Suurimpina innoittajina on toiminut Juice Leskien ja Ratsian Kitaristi/laulaja Jyri Honkavaara :)
Älä mene siitä mistä aita on matalin, äläkä siitä mistä se on korkein. Mene siitä mistä portti on auki. | |
yhdys sana sääntöjen opiskelu nyky nuorisoa ei ainakaan kiinnosta
mut eiköhän se kirjottelu kiinnosta ihan siinä missä ennenkin, juuhm. | |
Sergei Fallinen: yhdys sana sääntöjen opiskelu nyky nuorisoa ei ainakaan kiinnosta
mut eiköhän se kirjottelu kiinnosta ihan siinä missä ennenkin, juuhm.
Pisti heti silmään minullakin.
Jos harrastaa kirjoittamista, kannattaa ehdottomasti opetella auttava oikeinkirjoitus.
Silloin niistä runoista ja biiseistä tulee paljon uskottavampia.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |  -Pisshead-
19.08.2011 03:19:33 (muokattu 19.08.2011 03:21:22) | |
|
Kyllähän tuo kiinnostaa, mutta ainakin tämän palstan lyriikka osasto samalla masentaa.
Jos riimit eivät ole prikulleen kaavojen mukaisia, niin paskaa sataa kyllä niskaan.. senkö pitäisi sitten innostaa jatkamaan?
EDIT:
mut täytyy myöntää, että Jyri Honkavaara on itsellenikin yksi suurimpia innoittajia. :)
diudiu. | |
periaatteessa tekstiä voi kirjoittaa melkein minkälaista hyvänsä, hyvä säveltäjä rakentaa
siihen kyllä sävelen, lopputulos on sitten eri asia, ja millaista musiikkia tajuntamme kestää. Olemme totuttaneet itsemme aika yksipuolisiin musiikinkin rakenteisiin. Eli kannatan uskaliaita kokeiluja, ei silti poista etteikö harjoittele riimien kirjoittamista, se on myös oma taiteeen lajinsa, eikä suinkaan helppo.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
no tarkoitukseni ei ollut loukata ketään Äidinkielen maistereita huonolla oikein kirjoittamisellani! Muistakaa ihmiset että tää on vaan keskustelu palsta :)
Älä mene siitä mistä aita on matalin, äläkä siitä mistä se on korkein. Mene siitä mistä portti on auki. | |
Punk nuori: no tarkoitukseni ei ollut loukata ketään Äidinkielen maistereita huonolla oikein kirjoittamisellani! Muistakaa ihmiset että tää on vaan keskustelu palsta :)
Noh noh, ei täs kukaan pahalla ottanut, mutta kannattaa muistaa että tää on KIRJOTTAMISEEN keskittynyt keskustelupalsta ja yhdyssanasäännöt on asioita, jotka jokaisen pitäis osata ysiluokan jälkeen. | |
sergei Fallinen: Noh noh, ei täs kukaan pahalla ottanut, mutta kannattaa muistaa että tää on KIRJOTTAMISEEN keskittynyt keskustelupalsta ja yhdyssanasäännöt on asioita, jotka jokaisen pitäis osata ysiluokan jälkeen.
Sergei on osittain oikeassa, mutta on ihmisiä joille yhdyssanat ym. kielioppi,
ei ole helppoa ja itsestään selvää. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on ollut esim. äidinkielessä tosi huono. Edelleen teen paljon virheitä, oletan, että olen koko ikäni kärsinyt lukihäiriöstä, ehkä lievä, en tiedä, mutta sain kuulla siitä aina koulussa,
enkä koskaan juurikaan kirjoittanut sen vuoksi mitään, en ollut mikään runotyttö,
en todellakaan. Vasta tällä vuosituhannella olen kirjoittanut.
Kirjoittamaan oppii sinnikkyydellä, tarpeeksi kun tahkoaa. Mielikuvitus ja sen käyttö on sitten hieman eri asia.
Ihminen kun ikääntyy, rauhoittuu opettelemaan epämukaviakin asioita.
Toisaalta, täällä ei pidä loukkaantua palautteesta, rankastakaan, kun se on hyvin perusteltua. Liian lälly palautekin voi pitää ihmistä vain paikallaan ja väittää voi aina vastaan.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Jep. Ite opin nelivuotiaana lukemaan ja varmaan noin kaheksanvanhana oli suomen kielioppi hallus. Kyllähän se innostaa kattomaan muita alaspäin internetin keskustelupalstoilla. Mutta parempi se joka tapauksessa on opetella tietyt asiat kuntoon ajoissa, sillä se antaa aina mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun erilaisilla tavoilla ja erilaisissa yhteyksissä, vaikka silloinkin kun tarvitaan oikeasti uskottavaa kirjakieltä. Kieli on kuitenkin kirjottajan tärkein työkalu ja kieliopin hallinta on yksi osa-alue kielen hallinnassa. Ja nuorena asiat on helpompi sisäistää niin, että niistä tulee automaattinen osa sitä jokapäivästä ilmaisua, ilman että joka kerta tarvii miettiä erikseen mikä on yhdyssana ja mikä ei.
E. keskustelu alkaa muistuttaa uhkaavasti kitarapalstan mitä tahansa keskustelua | |
No mulla on joka tapauksessa äidinkieli kiitettävä ja en yleensä seuraa kirjoittaessani yleiseen keskustelupalstaan juurikaan pilkkuja, pisteitä tai yhdys sanoja.
Eri asia on jos kirjoitan novellia tai runoa/laulun tekstiä, silloin kiinnitän näihin asioihin huomiota.:)
Älä mene siitä mistä aita on matalin, äläkä siitä mistä se on korkein. Mene siitä mistä portti on auki. | |
Punk Nuori: No mulla on joka tapauksessa äidinkieli kiitettävä ja en yleensä seuraa kirjoittaessani yleiseen keskustelupalstaan juurikaan pilkkuja, pisteitä tai yhdys sanoja.
Eri asia on jos kirjoitan novellia tai runoa/laulun tekstiä, silloin kiinnitän näihin asioihin huomiota.:)
Ai kysymys onkin silkasta laiskuudesta, vai tyylisuunnasta: kuten kadulle ja ulos
kengännauhat auki.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
No ehkä se on laiskuutta se, jokainen voi olla eri mieltä :)
Älä mene siitä mistä aita on matalin, äläkä siitä mistä se on korkein. Mene siitä mistä portti on auki. | |
Punk Nuori: No ehkä se on laiskuutta se, jokainen voi olla eri mieltä :)
**
kumpi on muuten helpommin korjattavissa lukihäriö vai laiskuus?
Paha yhdistelmä muuten laiska lukihäiriöinen, kuten minä nuorena.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |  oo-p
21.08.2011 01:24:28 (muokattu 21.08.2011 01:25:27) | |
|
Sergei Fallinen: ...
E. keskustelu alkaa muistuttaa uhkaavasti kitarapalstan mitä tahansa keskustelua
En ole lukenut ko. palstaa vuosiin, mutta uskon että tällaista siellä on. ..ja tunnustaudun itsekin jonkinsorttiseksi kielipoliisiksi.
En ole myöskään puuttunut tähän keskusteluun vielä, koska kysymys on mielestäni hassu. Nykynuorisoa kiinnostaa runojen ja laulujen tekeminen varmasti, sen voi päätellä jo siitä, että suomalaisten bändien määrä kasvaa jotakuinkin eksponentiaalisesti.
Mutta hyvä kun tämä nyt tuli kyseeksi. Millaista suomalaisen nykynuorison lyriikka on ja ketkä lasketaan nykynuorisoksi?
Minun täytyy myöntää, että tuoreita ja kiinnostavia tuttavuuksia nimenomaan lyriikkapuolella tulee aika vähän vastaan. Seuraan suomalaisten tuntemattomampien bändien tekemisiä niin paljon kuin mahdollista ja etsin kuultavaksi mielellään uusia artisteja. Etenkin kun puhutaan suomenkielisestä lyriikasta. Itsekin soitan bändissä, jonka musiikki on suomenkielistä ja hyvin lyriikkapainotteista, mutta hengenheimolaisia, jos niin voi sanoa, löytyy aika vähän.
Ovatko tulevaisuuden Leskiset, Nurmiot, Hectorit ja Davet, tai Syrjät, Hanhiniemet, Alangot ja Saarelat.. tai Putrot, Martikaiset, Yrjänät ja Liimatat jossakin Aki Tykin ja Arttu Wiskarin lahkeissa?
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! |  itsy
21.08.2011 02:25:24 | |
|
oo-p: Minun täytyy myöntää, että tuoreita ja kiinnostavia tuttavuuksia nimenomaan lyriikkapuolella tulee aika vähän vastaan. Seuraan suomalaisten tuntemattomampien bändien tekemisiä niin paljon kuin mahdollista ja etsin kuultavaksi mielellään uusia artisteja. Etenkin kun puhutaan suomenkielisestä lyriikasta. Itsekin soitan bändissä, jonka musiikki on suomenkielistä ja hyvin lyriikkapainotteista, mutta hengenheimolaisia, jos niin voi sanoa, löytyy aika vähän.
Ovatko tulevaisuuden Leskiset, Nurmiot, Hectorit ja Davet, tai Syrjät, Hanhiniemet, Alangot ja Saarelat.. tai Putrot, Martikaiset, Yrjänät ja Liimatat jossakin Aki Tykin ja Arttu Wiskarin lahkeissa?
Heitän sellaisen väittämän (olen ehkä jo aikaisemminkin näin tehnyt), että mielenkiintoisimmat uudet tulijat kotimaisen lyriikan saralla löytyvät räpin saralta. Innovatiivista, säännöistä vapaata lyyristä tykitystä, joista parhaimmat on jo Alankojen, Putrojen ja kumppanien rinnalle nostettu, kuten Asa. Skenet ympäri maan kukkivat ja puskevat mielenkiintoisia verbaalitaitureita pinnalle ties mistä. Ehdottomasti kaikille minkälaista tahansa lyriikkaa tekevälle tarkastamisen arvoista.
Jo mainitun Asan sekä vaikka Pyhimyksen tarkastamalla pääsee jo alkuun. Vaikka kynnys melodiarajoitteiseen molkotukseen löytyisi, niin kannattaa silti, sillä parhaimmillaan kyseessä on inspiroivaa settiä kaikille kirjoittelijoille. Klubiräpit voi kyllä vapain mielin jättää väliin, ei menetä paljoa!
Muita kiintoisia kirjoittajia tulee mieleen indiemmältä puolelta, Matti Johannes Koivuista ja Samae Koskisista, jotka Röyhkän polkuja tallailevat teksteissään. | oo-p
21.08.2011 14:39:22 (muokattu 21.08.2011 14:42:27) | |
|
Itchy: Heitän sellaisen väittämän (olen ehkä jo aikaisemminkin näin tehnyt), että mielenkiintoisimmat uudet tulijat kotimaisen lyriikan saralla löytyvät räpin saralta.
Joo, tässä on varmasti perää. Noissa mainitsemiesi artistien räpeissä on myös aika paljon yhteiskunnallisia sävyjä ja sitä kautta ne tuntuvat äkkiseltään kuvaavan tekijöitänsä lähinnä mielipiteiden puolesta. Tosin täytyy sanoa että perehtyneisyyteni ei ole tarpeeksi vahvaa. Mutta jo mainitsemiesi artistien lisäksi esim. Seppo Lampelalla on aika terävää tekstiä. ..Ero tosin on ehkä siinä, että päästäkseen "koko kansan lyyrikoksi", kuten nuo aiemmin mainitut isot nimet, täytyy tehdä "koko kansan" musiikkia. Marginaalissa häärii todella paljon kiinnostavia kynäilijöitä.
Muita kiintoisia kirjoittajia tulee mieleen indiemmältä puolelta, Matti Johannes Koivuista ja Samae Koskisista, jotka Röyhkän polkuja tallailevat teksteissään.
Molemmat miekkoset ovat kyllä näyttäneet osaamisensa (sekä soolona että bändeissään). Koskinen jopa siinä määrin, että yllätti täysin tällä tuoreemmalla soolollaan. Ensimmäistä soololevyäänhän hän ei itse sanoittanut ja toisenkin yhdessä Röyhkän kanssa. Mutta tämä uusin, kokonaan itse sanoitettu on ehdottomasti paras lyyriseltä puoleltaan. Röyhkälläkin kun alkaa olla teksteissään jo aika paljon sellaista ammatikseen kirjoittavan miehen tatsia. Koskisen musiikki on saanut myös kovasti radiosoittoa, toisin kuin Koivun. Vielä tästäkin marginaalisempaan musiikkiin mentäessä esim. Joose Keskitalo on kyllä aika voimakkaita tunteita sanoihinsa tallentava tekijä.
Yona on myös aika lupaava ja mediassakin huomiota saanut artisti, joka minun puoleltani kiilailee ohi useimpien muiden radiossa soivien tuoreempien naislyyrikkojen ohi.
E: tietenkin joku voisi sanoa, että ei saa erotella nais- ja mieslyyrikkoja, mutta on siinä eroa. Tosin ei paremmuuden, vaan kokonaistunnelman osalta. (tämä muuten alkaa lähennellä jo omaa topicciaan: nais- ja mieslyyrikoiden välinen ero, ja tekstien tulkisteminen kirjoittajiensa kautta)
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | itsy
21.08.2011 18:43:34 | |
|
oo-p: Joo, tässä on varmasti perää. Noissa mainitsemiesi artistien räpeissä on myös aika paljon yhteiskunnallisia sävyjä ja sitä kautta ne tuntuvat äkkiseltään kuvaavan tekijöitänsä lähinnä mielipiteiden puolesta. Tosin täytyy sanoa että perehtyneisyyteni ei ole tarpeeksi vahvaa. Mutta jo mainitsemiesi artistien lisäksi esim. Seppo Lampelalla on aika terävää tekstiä. ..Ero tosin on ehkä siinä, että päästäkseen "koko kansan lyyrikoksi", kuten nuo aiemmin mainitut isot nimet, täytyy tehdä "koko kansan" musiikkia. Marginaalissa häärii todella paljon kiinnostavia kynäilijöitä.
Räpissä yhteiskunnallisiin asioihin tartutaan paljon hanakammin kuin muussa populäärimusiikissa, ja näin myös molempien mainittujen kohdalla. Politiikan syynääminen ja musiikin sitominen aikakauteen on monille popkirjoittajille vaikeampaa ja vieraampi aihe, mikä on muodostunut räppäreille tärkeäksi kommentoinnin aiheeksi.
Kuitenkin esimerkiksi Pyhimyksen viime levy Medium käsitteli pääasiassa yksilön mielenliikkeitä ja maailman hahmottamista, siinä sivussa yhteiskuntaa ja kaikkea muuta. Ehdottomasti tarkastamisen arvoinen levy, terävää tekstiä ja timmiä bändisoittoa(!).
Samanlaista runopoikailua ja syvien pohdintaa löytyy räpin saralta yhä enemmän, esimerkiksi jotkin Junon jutut.
Vielä tästäkin marginaalisempaan musiikkiin mentäessä esim. Joose Keskitalo on kyllä aika voimakkaita tunteita sanoihinsa tallentava tekijä.
Joose unohtui mainita, mainioita tekstejä. Ja ehkä Ristokin voitaisiin asetella nuorempien tekijöiden rintamaan, vaikka on jo asemansa nerona/tekotaiteellisena höpsönä aika vahvasti varmistanut. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
