Tanssimusiikki ›

Jalmus:
Ja sitten se mielestäni tärkein: jokaisen on vaan tehtävä se 500 ensimmäistä keikkaa, ennen kuin voi sanoa osaavansa jollain tapaa soittaa tanssimusiikkia. Tanssimusa on hyvin näennäissimppeliä musaa. Siinä ei teknistä taituruutta tarvita juurikaan, mutta se vaikeus piilee juuri siinä tyylinmukaisuudessa, joka kehittyy vain soittamalla itseään kokeneempien soittajien kanssa sekä kuuntelemalla. Ja kunnioittava asenne myöskin vanhaa tanssimusiikkia kohtaan on enemmänkin kuin paikallaan!
 
Otahan plussa!
 
Itse tein ekat huttukeikat (76?) kokeneen haitaristin kaa, perusbiisit tulivat tutuiksi kuin myös koko wanhan tanssimusiikin maailma josta en nuorena pitkätukkana tiennyt mitään saati että se edes olisi kiinnostanut yhtään.
 
Tänä päivänä nuorilla soittajilla tilanne on ihan toinen, on "juutupe" ja "spotivai" ja joka musa-alueesta löytyy online kuunneltavaa dokumenttia pilvin pimein.
 
Humpankomppia kitaralla voi soittaa aika monella tavalla eli mitään "oikeaa tapaa" eli oikoteitä onneen ei ole, riippuu paljolti mm siitä mitä kanssasoittajat soittavat.
 
Kannattaa tosiaankin kuunnella sellasia taltiointeja joissa kitarakompista saa jotain selvää...
 
Ehkä tässä on asian ydin ja tästä kannattaa lähteä liikkeelle http://www.youtube.com/watch?v=fFVW2AA6ID4

Myös humppa vaatii, ansaitsee sen, että kaikki bändin jäsenet pyrkivät tekemään piisistä humppaa.
Silloin, kun kompin näennäinen kornius alkaa hymyilyttämään, ollaan lähelllä maalia.
 
Joo :D tämä avautuikin viime treeni kerralla. Osittain se virnuileminen oli varmaankin sitä onnistumisen iloa, kun eka kerran biisi alkoi kuulostaa humpalta, mutta sitten alkoi oikeesti se kornius hymyilyttämään, kun muutaman kerran napsahti oikeen hyvin ja terävästi komppi kohdalleen.
 
taisi jopa avautua jatkofilosofiaa tanssimusiikista. Tätä hommaa ei sovi ottaa missään tapauksessa liian vakavasti.