Elektroniikka ja soitinrakennus ›

SirElwood: Minä olen noita madamppeja muutaman kasaillut, enkä kyllä tiedä ilkeääkö niitä suositella. Ovat ihan hyväsoundisia pelejä, mutta ainakin viimenäkemältä (josta on jo aikaa, myönnetään) osat ovat huonolaatuisia, mekaaninen toteutus vähän puolittainen, ohjeet parhaimmillaankin kohtalaiset ja kytkennätkin aika monimutkaisia etenkin aloittelijalle.
 
Samanlaisia ovat edelleen, enkä suosittelisi. Tavallaan ymmärrän, että jos on raha tiukassa eikä peukalo ihan keskellä kämmentä, niin tuollainen on halvin ja helpoin tapa saada "kelvollinen" putkikone. Kelvollinen siinä mielessä, että sillä varmaan soittelee jonkun vuoden jos hellästi pitää, eikä saundissa ole suuremmin vikaa.
 
Kuitenkin, ei sitä rahaa kovin paljon enempää tarvitse käyttää, niin saa kasaan aika kompromissittoman värkin, jonka toimimista ei tarvitse jännittää.
 
Tän kommentin voi sitten kukin ottaa miten haluaa. Ei ole mitään saksanpoikia vastaan, mutta mun mielestä kaikesta muusta kulutuskrääsästä tuttu kertakäyttökulttuuri ei kuulu putkivahvistimiin. Televisio voi kestää viis vuotta, tietokone tai kännykkä on monelle siinä ajassa kaatopaikkatavaraa jo ominaisuuksiensakin puolesta, mutta putkivahvistimen kuuluu kestää vuosikymmeniä. Siksi, että se on niin helppo saada kestämään vuosikymmeniä ja siksi että se ei käy ominaisuuksiltaan vanhaksi.

mutta mun mielestä kaikesta muusta kulutuskrääsästä tuttu kertakäyttökulttuuri ei kuulu putkivahvistimiin. Televisio voi kestää viis vuotta, tietokone tai kännykkä on monelle siinä ajassa kaatopaikkatavaraa jo ominaisuuksiensakin puolesta, mutta putkivahvistimen kuuluu kestää vuosikymmeniä. Siksi, että se on niin helppo saada kestämään vuosikymmeniä ja siksi että se ei käy ominaisuuksiltaan vanhaksi.
 
Hyvin sanottu!

Olen edellisten kanssa tästä asiasta täysin samaa mieltä, mutta monta kertaa talouden realiteetit vaan ajavat hyvien periaatteiden edelle. Sama kertakäyttökulttuuri-ilmiö toistuu kaikilla elämänaloilla eikä putkivahvistimet tee tässä poikkeusta.
 
Minulla on käynyt huollossa ja modattavana lukuisia "putkivahvistinvanhuksia" (vanhimmat n. 50-vuotiaita) ja pienen elvytyksen jälkeen niillä taas soittelee huoletta pitkään. Ne ovat aikanaan olleet aika hintavia pelejä, mutta jos laskee investoinnin takaisinmaksuajan, ovat ne monta kertaa edullisempia kuin nykyiset "kertakäyttöpelit".

harryk: Olen edellisten kanssa tästä asiasta täysin samaa mieltä, mutta monta kertaa talouden realiteetit vaan ajavat hyvien periaatteiden edelle. Sama kertakäyttökulttuuri-ilmiö toistuu kaikilla elämänaloilla eikä putkivahvistimet tee tässä poikkeusta.
 
Minulla on käynyt huollossa ja modattavana lukuisia "putkivahvistinvanhuksia" (vanhimmat n. 50-vuotiaita) ja pienen elvytyksen jälkeen niillä taas soittelee huoletta pitkään. Ne ovat aikanaan olleet aika hintavia pelejä, mutta jos laskee investoinnin takaisinmaksuajan, ovat ne monta kertaa edullisempia kuin nykyiset "kertakäyttöpelit".
 
Sekin on yksi realiteetti että kun minä sen kasaan niin vaikka sarja olisi kuinka laadukas niin se saattaa siltikin mennä perseelleen. Vahintäänkin parempien osien hyödyt katoavat huonojen juotosten takia. Ettehän tekään ostaneet ensimmäiseksi autoksenne sitä kaikkein kalleinta merkkiä?
 
Sitten itse laitteesta. Omaan korvaan brittisärö on parempi crunch-särö, amerikkalainen crunch on minusta kauhean kuuloista. Mutta säröä ei taida kasariheviin lähteä tuosta brittisaundit omaavasta vehkeestä? Joten onko näihin mahdollista vaikka vaihtaa putkia helpommin säröytyviin, tai tehdä muita modeja?

-rokkijumala-: Sekin on yksi realiteetti että kun minä sen kasaan niin vaikka sarja olisi kuinka laadukas niin se saattaa siltikin mennä perseelleen. Vahintäänkin parempien osien hyödyt katoavat huonojen juotosten takia.
 
Tekijämies (joka luonnollisesti on täysin varma kytkentänsä loistavuudesta ja modauksen tarpeettomuudesta) kiertää johdot ja komponenttien jalat turret -nastojen ja pinnien ympärille siten, että juotosta ei edes tarvita, mekaaninen liitos riittää :)

Moi.
 
Kuten tuossa edellisessä SS TI kitaravahvari viestiketjussasi kirjoittelin, se itse värkin kasaaminen on vain pienehkö osatotuus kokonaisuudesta, ja testaus sekä toimintavarmuuden parantaminen vaativat hivenen enemmän tietoa, taitoa ja mittalaitteita.
 
Ko. edellisestä viestiketjusta jäi yhä epäselväksi löytyykö teknisten töiden opettajalta mahdollisuutta skoopin käyttöön. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa että aiemmin niin mystiset viat selkenivät aikoinaan kummasti muutaman satasen (markan ;)) jo silloin ikivanhalla muistaakseni 5 MHz yksisäteisellä Telemecaniquen skoopilla.
Ilman skooppia en suosittelisi ekaksi, enkä edes kolmanneksi projektiksi traditionaalista (putki)vahvistinta. Hybridipiireihin tukeutuvat ovat toinen juttu.
 
Tosin parikymmenmegaisen tai pienemmän skoopin pitäisi noin satkulla irrota, joten mahtunee budjettiin ja helpottaa harrastusta jatkossa suunnattomasti kunhan analogipuolella pysyttelee.
 
Vaikka ope tällä hetkellä olisikin sitä mieltä että kunhan verkko-osan kasaa himassa, saa loppuprojektin tehdä tunneilla, saattaa (pitäisi) mieli muuttua turvallisuusohjeita tarkemmin selaillessa, rakennusaikainen testaus kun vaatii oikeaoppisesti tehtynä jännitteen kytkemistä ja mittauksia joka osakokonaisuuden kytkennän jälkeen.
Henk. koht. katsoisin suolet paljaana kässäluokan pöydällä seljällään olevan jännitteellisen putkivahvistimen innokkaiden uteliaiden teinien parveillessa ympärillä, olevan aivan liian suuren riskin otettavaksi osallistujien terveyden kannalta.
Puhumattakaan omasta työpaikasta ja koulun oikeusturvasta.
 
T:Samuli

kulmahiomakone: Tekijämies (joka luonnollisesti on täysin varma kytkentänsä loistavuudesta ja modauksen tarpeettomuudesta) kiertää johdot ja komponenttien jalat turret -nastojen ja pinnien ympärille siten, että juotosta ei edes tarvita, mekaaninen liitos riittää :)
 
Jep. Ja jatkoksi tuolle neuvolle: jättää varmuuden vuoksi virtalähteen verkon puoleisen osan rakentamatta.
 
Mutta vakavasti, juotoksellahan ei tehdä mekaanista lujuutta, vaan varmistetaan sähköinen kytkentä. Itse en lähtisi kasaamaan... oikeastaan mitään wräppäämällä. En vissiin ole Tekijämies...
 
Jos lähtökuopissa ollaan sitä mieltä, että projekti menee munilleen siinä vaiheessa kun tina alkaa sulaa, kannattaisi hankkia liitoksen tekemiseen kokemusta harjoittelemalla vaikka kytkentälangan kiertämistä ja juottamista puulevyyn nakuteltuihin kuparinauloihin. Aikanaan ammattikoulussa pehmeäjuottamisen aloitin itse just tällä konstilla, ja sama konsti on joillain sähköä/ elektroniikkaa sivuavilla linjoilla edelleen käytössä. Sitten kun alkaa syntymään kunnollista jälkeä, passaa aloittaa komponenttien jalkojen kieputtaminen ja juottaminen turrettien ympärille. Kytkennän toimimisen todennäköisyys kasvaa sitä mukaa, kun työmenetelmien hallinta karttuu.

Jos lähtökuopissa ollaan sitä mieltä, että projekti menee munilleen siinä vaiheessa kun tina alkaa sulaa, kannattaisi hankkia liitoksen tekemiseen kokemusta harjoittelemalla vaikka kytkentälangan kiertämistä ja juottamista puulevyyn nakuteltuihin kuparinauloihin. Aikanaan ammattikoulussa pehmeäjuottamisen aloitin itse just tällä konstilla, ja sama konsti on joillain sähköä/ elektroniikkaa sivuavilla linjoilla edelleen käytössä. Sitten kun alkaa syntymään kunnollista jälkeä, passaa aloittaa komponenttien jalkojen kieputtaminen ja juottaminen turrettien ympärille. Kytkennän toimimisen todennäköisyys kasvaa sitä mukaa, kun työmenetelmien hallinta karttuu.
 
Nojaa, en sentään sitä tarkoittanut että noin ählämi olisin. Mutta sitä tarkoitin että näissäkin hommissa pitäisi varmaankin edetä tyvestä puuhun, eikä heti kaillein laadukkainta ja parasta sarjaa osteta. Saan myöskin varmastikkin tutun sähkömiehen varmistamaan laadun, jos auttaa asiaan.

Luettuani kommentteja ja aloittajan toiveita, olisin kuitenkin esittämässä Uraltone Jr. rakennussarjaa. Sen kanssa ei voi mennä vikaan jos seuraa seikkaperäisiä rakennusohjeita huolellisesti. Se on myös hinnaltaan vielä kohtuullinen verrattuna osien laatuun ja muihin juttuihin kuten ohjeisiin ja tekniseen tukeen ym. Ao. sarjan hyvä puoli on myös se, että siinä voi käyttää hyvin erilaisia pääteputkia ja hakea sitä kautta sitä omaa saundia. Se ei kuitenkaan ole mikään hevikone, joten mitään high gain-säröä siitä tuskin irtoaa ilman purkkeja. Jos siihen tekee vielä siistin kotelon, on sen jälleenmyyntiarvo varmasti parempi kuin noissa kahdessa muussa vaihtoehdossa. Jos en rakentaisi putkivahvistimia ammatikseni, tekisin varmaan yhden Uraltone Jr:n itselleni kotivahvariksi.

Zeeboo: Jep. Ja jatkoksi tuolle neuvolle: jättää varmuuden vuoksi virtalähteen verkon puoleisen osan rakentamatta.
 
Ei toimi, jos tuolla tavoin jättää keskeisiä osia rakentamatta. VErkon puoleinen osa on itse asiassa helpoin, kun voi kayttää lattaliittimiä. Jyvät erotellaan akanoista noval-kantojen keskimäärin ahtailla ja ei niin jämäkillä pinneillä ;)
 
edit: jottei jää epäselväksi, niin en todellakaan tosissani suosittele vahvistimen rakennusta ilman juottamista. En varsinkaan aloittelijoille. Asianharrastajat voivat toki kokeilla - ei ole ameriikan temppu, jos leiska on hyvä :)

kulmahiomakone:
edit: jottei jää epäselväksi, niin en todellakaan tosissani suosittele vahvistimen rakennusta ilman juottamista. En varsinkaan aloittelijoille. Asianharrastajat voivat toki kokeilla - ei ole ameriikan temppu, jos leiska on hyvä :)
 
Wire wrapping on aika yleinen liitostapa nykyäänkin varsinkin puhelinkeskuksissa. Ei olisi huonompi idea opetella. Audiolaitteissakin tuota on käytetty, huomannut kun vanhoja laitteita purkanut (niissä yleisempi vika ollut vioittuneet kytkimet ja potikat kuin nuo liitokset). Ennen vanhaan avaruusaluksissa (tyyliin Apollo jotain) käytettiin tuota tekniikkaa, ei niissä olisi juotokset kestäneetkään.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Wire_wrap

mhelin: Wire wrapping on aika yleinen liitostapa nykyäänkin varsinkin puhelinkeskuksissa. Ei olisi huonompi idea opetella. Audiolaitteissakin tuota on käytetty, huomannut kun vanhoja laitteita purkanut (niissä yleisempi vika ollut vioittuneet kytkimet ja potikat kuin nuo liitokset). Ennen vanhaan avaruusaluksissa (tyyliin Apollo jotain) käytettiin tuota tekniikkaa, ei niissä olisi juotokset kestäneetkään.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Wire_wrap
 
Joo, ei tekniikka vieras ole. Oma pointtini tuossa "en rakentais wräppäämällä mitään" kommentissa oli se, että ilman oikeita työkaluja tuskin luotettavaa kytkentää syntyy. Varsinkin jos ja kun turretit ovat pyöreitä. Eikös wräppi-tapit ole poikkileikkaukseltaan teräväkulmaisia, ja liitoksen lujuus synny kun tapin nurkka "puree" lankaan?

Zeeboo: Joo, ei tekniikka vieras ole. Oma pointtini tuossa "en rakentais wräppäämällä mitään" kommentissa oli se, että ilman oikeita työkaluja tuskin luotettavaa kytkentää syntyy. Varsinkin jos ja kun turretit ovat pyöreitä. Eikös wräppi-tapit ole poikkileikkaukseltaan teräväkulmaisia, ja liitoksen lujuus synny kun tapin nurkka "puree" lankaan?
 
Näin se nimenomaan on. Luotettava wräppi liitos syntyy vain käyttämällä oikeita materiaaleja sekä työkaluja. Mikä tahansa tapin ympärille pyöritetty lanka ei ole wire-wrap liitos.

Mitenkäs tämä wire wrapping liittyy nyt tähän systeemiin? Tuskin sillä voi suositella rakentamaan mitään ilman kunnon välineitä ja tietotaitoja? Vai olisiko esimerkiksi putken kannat helpompi laittaa tuolla tavalla?

-rokkijumala-: Mitenkäs tämä wire wrapping liittyy nyt tähän systeemiin? Tuskin sillä voi suositella rakentamaan mitään ilman kunnon välineitä ja tietotaitoja? Vai olisiko esimerkiksi putken kannat helpompi laittaa tuolla tavalla?
 
En ole tuolla lailla koskaaan yhtään vahvistinta rakentanut, mutta enpä lähtisi ensimmäisen projektin osalta sitä kokeilemaan. Juottaminen ei ole mitään rakettitiedettä ja sillä tavalla saa aikaan toimivan sekä pitkäikäisen pelin kun on riittävän huolellinen. Suomessa on tälläkin hetkellä käytössä lukuisia Uraltone Jr. rakennussarjasta koottuja putkivahvistimia, joissa isolla osalla rakentajista ei ole ollut mitään kolvauskokemusta ennen ao. projektia.

Alkuperäiselle ketjun aloittajalle: Jos aikaisempaa kokemusta ei ole, niin seikkaperäisistä ja tarkoista ohjeista on ä-lyt-tö-mäs-ti hyötyä. En osaa Uraltonen tai Madampin ohjeista sanoa, mutta Ampmakerin kiteissä on ainakin todella hyvät ohjeet kuvineen mukana. Niissä (taitaa olla ihan netissä) myös kerrotaan asteittain eri vahvistimen osioiden rakennetta ja tarkoitusta, joten sekin on vasta-alkajalle opettavainen pläjäys.

-rokkijumala-: Mitenkäs tämä wire wrapping liittyy nyt tähän systeemiin?
 
Heitin jossain vaiheessa keskustelua enemmän tai vähemmän tosissani, että hyvä mekaaninen liitos riittää sekin pitkälle, jos ei kolvata osaa. Joku nuorisolainen ei ollut tietoinen komponettien mekaanisesta liittämisestä, googletti ja törmäsi wire wräppingiin.
 
Eli ei liity oikeastaan mitenkään. Mutta tämä on sitten vain minun tulkintani keskustelusta.
 
Mitä itse aiheeseen tulee, niin Uraltone junnua uskallan minäkin suositella. Ohjeet ovat ainakin nykyisellään melko idiootivarmat. Ja jos kone ei kelpaa, niin Kankaanpäälle voi aina lähettää ahdisteluviestin seniorista, tai mikä se nyt sitten onkaan:
 
http://www.uraltone.com/forum/index.php?topic=630.msg6055#msg6055

Kannanpa oman korteni keskusteluun Uraltonen ja Ampmakerin SE-5:n rakentaneena.
 
Molempien ohjeet ovat riittävän selkeät aloittelijallekin. Uraltonen ohjeiden mukana on myös hyvää selostusta mikä vaikuttaa mihin ja miksi. Ohessa tulee siis myös hyvää perustietoutta vahvistimen sielunelämästä.
 
Tekemisen kannalta Ampmaker on ehkä karvan helpomin yksinkertaisemman kytkennän ja tilavamman chassiksen takia.
 
Osien laadun suhteen Uraltone on taas selvästi edellä, vaikka Ampmakerin osatkaan ei mitään kuraa ole. Lisäksi Uraltonessa on monia hyviä ominaisuuksia mitkä Ampmakerista puuttuu.
 
Soundi on aina makuasia. Uraltonesta saa loputtoman variaation puhtaan ja kevyen cruncin välistä. Ampmaker loistaa enemmän siellä crunchin eri asteiden välissä.