Etno, proge, latin ›

Exhausted: Kuuntelin muuten Animalsia pitkästä aikaa ja kuulosti paremmalta kuin koskaan. The Wallin kanssa sama homma melkein päinvastoin. Ehkä Animalsin pitkäjänteiset biisirakenteet ja maratoonisoolot vaativat pientä keski-ikäistymisen tuomaa rauhallisuutta? :-)
 
Dogs on parhautta :)

Mallaslahti: Dogs on parhautta :)
 
Näin on. Koko levy on timanttia alusta loppuun, tasaisin väliajoin tulee pyöräytettyä läpi.

Tigerstedt: Näin on. Koko levy on timanttia alusta loppuun, tasaisin väliajoin tulee pyöräytettyä läpi.
 
Juu, ihan hyvä lopetus PF:n uralle.

antnis: Juu, ihan hyvä lopetus PF:n uralle.
 
Mutta The wall on se paras ;)

Mallaslahti: Mutta The wall on se paras ;)
 
Piper on paras, Saucerful on toiseksi paras, Wall on ehkä kymmenenneksi paras.

velipesonen: Piper on paras, Saucerful on toiseksi paras, Wall on ehkä kymmenenneksi paras.
 
Munsta Meddle on paras. Se on mun eka PF-levy. Sit on Wish You Were Here, sit Saucerful ja Piper.

Funkonaut: Munsta Meddle on paras. Se on mun eka PF-levy. Sit on Wish You Were Here, sit Saucerful ja Piper.
 
Eipä huonoo levyy taida ollakkaan, jos divisonia ja monentary lapsea ei lasketa mukaan.

Mallaslahti: Eipä huonoo levyy taida ollakkaan, jos divisonia ja monentary lapsea ei lasketa mukaan.
 
Jälkimmäisellä on hetkensä, mut kyl hyvien levyjen tulo lakkas The Walliin.

Funkonaut: Jälkimmäisellä on hetkensä, mut kyl hyvien levyjen tulo lakkas The Walliin.
 
Paitsi että Final Cut on kieroutuneella tavalla hyvä ;)

Final Cut on tyylikäs paketti erilaisilla äänillä säestettyä runonlausuntaa. Runotkin ovat silkkaa kurjuudenmaksimointia. On hillitöntä että niitä ääniefektejä piti äänittää sillä holofonia-nukella.

Itselleni putoilee edelleenkin parhaiten Wish You Were Here. Syyt löytyvät niin musiikillisesta laadusta kuin myös henkilökohtaisesta nostalgiasta. Piper ärsyttää jotenkin naivistisella ja päämäärättömällä sekoilullaan (myönnetäköön tosin, etten ole ehtinyt albumiin tutustua syvällisemmin). Saucerful on ihan kelvollisesti onnistunut kokeilu ja uuden suunnan hakemista - Ummagumma ei niinkään, vaikka livepuoli toimiikin kuin kirves päähän. Atom Heart ja Meddle ovat levyjä, joiden ensimmäinen ja viimeinen kappale ovat eeppisempiä ja kunnianhimoisia kokeiluja väliin jäävien biisien tuntuessa konventionaalisimmilta täytekappaleilta. Meddle iskee allekirjoittaneeseen paremmin kokonaisuutena. Dark Side on klassiko eikä suotta - erittäin toimiva ja luontevasti etenevä konseptikokonaisuus.
 
Animalsia ei vielä ole, mutta pitkään on pitänyt sekin hankkia. Wall on minulle ehkä liian "poppia", vaikka se ei teekään siitä missään nimessä huonoa levyä. Ei se kuitenkaan minun kirjoissani yllä Wishin ja Dark Siden nerokkuuden tasolle.

Wild String Of Voodoo Strat: Itselleni putoilee edelleenkin parhaiten Wish You Were Here. Syyt löytyvät niin musiikillisesta laadusta kuin myös henkilökohtaisesta nostalgiasta. Piper ärsyttää jotenkin naivistisella ja päämäärättömällä sekoilullaan (myönnetäköön tosin, etten ole ehtinyt albumiin tutustua syvällisemmin). Saucerful on ihan kelvollisesti onnistunut kokeilu ja uuden suunnan hakemista - Ummagumma ei niinkään, vaikka livepuoli toimiikin kuin kirves päähän. Atom Heart ja Meddle ovat levyjä, joiden ensimmäinen ja viimeinen kappale ovat eeppisempiä ja kunnianhimoisia kokeiluja väliin jäävien biisien tuntuessa konventionaalisimmilta täytekappaleilta. Meddle iskee allekirjoittaneeseen paremmin kokonaisuutena. Dark Side on klassiko eikä suotta - erittäin toimiva ja luontevasti etenevä konseptikokonaisuus.
 
Animalsia ei vielä ole, mutta pitkään on pitänyt sekin hankkia. Wall on minulle ehkä liian "poppia", vaikka se ei teekään siitä missään nimessä huonoa levyä. Ei se kuitenkaan minun kirjoissani yllä Wishin ja Dark Siden nerokkuuden tasolle.
 
WWHYllä on ehkä huonoin biisi tuon ajan Floydilta. Welcome to Machine

Mallaslahti: WWHYllä on ehkä huonoin biisi tuon ajan Floydilta. Welcome to Machine
 
Wish Were Here You? :D
 
Mutnii. Mun mielestä WYWH on yksi Floydin parhaimmista ikinä, ja Teretulemas Koneeseen on sen parhaimmistoa. Tätä synkempää ja tunnelmallisempaa kappaletta niin yhtyeen tuotannosta kuin rockmusiikista ylipäänsä saa etsiä. Sen musiikkivideo on myös vertaansa vailla, Scarfen animaatiota kun on. Jurppii vain suunnattomasti kun sitä ei löydy mitenkään Youtubesta ja muualtakin sen löytyminen on lähes mahdotonta.

crestfall: Wish Were Here You? :D
 
Mutnii. Mun mielestä WYWH on yksi Floydin parhaimmista ikinä, ja Teretulemas Koneeseen on sen parhaimmistoa. Tätä synkempää ja tunnelmallisempaa kappaletta niin yhtyeen tuotannosta kuin rockmusiikista ylipäänsä saa etsiä. Sen musiikkivideo on myös vertaansa vailla, Scarfen animaatiota kun on. Jurppii vain suunnattomasti kun sitä ei löydy mitenkään Youtubesta ja muualtakin sen löytyminen on lähes mahdotonta.
 
Tostapa, laatu on mitä on:
http://www.dailymotion.com/video/xx … -floyd-welcome-to-the-machine_music

crestfall: Wish Were Here You? :D
 
Mutnii. Mun mielestä WYWH on yksi Floydin parhaimmista ikinä, ja Teretulemas Koneeseen on sen parhaimmistoa. Tätä synkempää ja tunnelmallisempaa kappaletta niin yhtyeen tuotannosta kuin rockmusiikista ylipäänsä saa etsiä. Sen musiikkivideo on myös vertaansa vailla, Scarfen animaatiota kun on. Jurppii vain suunnattomasti kun sitä ei löydy mitenkään Youtubesta ja muualtakin sen löytyminen on lähes mahdotonta.
 
Tässä nähdään melkoisen hyvin, että jengillä on erilaisia suosikkeja yhtyeen tuotannosta. Ei oo niin kuin eräillä muilla bändeillä, joiden fanit aina nostavat samat albumit kärkeen.

Funkonaut: Tässä nähdään melkoisen hyvin, että jengillä on erilaisia suosikkeja yhtyeen tuotannosta. Ei oo niin kuin eräillä muilla bändeillä, joiden fanit aina nostavat samat albumit kärkeen.
 
En tiedä mihin bändeihin viittaat, mutta harvat bändit ylipäänsä julkaisee mitään neljällä eri vuosikymmenellä. Vähän sama se on jonku Rushin kanssa. Kai sekin vaikuttaa, että missä kohtaa bändin tuotantoa on ensikosketuksensa saanut.

Mulle Pink Floyd on ollut olemassa oikeastaan vain kultakaudella Meddlestä The Walliin, muiden levyjen osalta sitten korkeintaan irtobiisien osalta. Syd Barrettin juttuja en tajunnut koskaan, ja kasari-ysäri-Floyd oli liian digitaalista.

Exhausted: Mulle Pink Floyd on ollut olemassa oikeastaan vain kultakaudella Meddlestä The Walliin, muiden levyjen osalta sitten korkeintaan irtobiisien osalta. Syd Barrettin juttuja en tajunnut koskaan, ja kasari-ysäri-Floyd oli liian digitaalista.
 
Vähän sama juttu, mitä nyt Ummagumman livelevy on aika päheetä tavaraa äänenlaadustaan huolimatta. Kyllä myös Division Bell putoilee mukavasti, ja High Hopes on jotenkin ihanteellisen eeppinen lopetus yhdelle historian hienoimmista rockyhtyeistä.

Omant suosikit on ehdottomasti DSotM, WYWH ja Animals. NOiden ohella diggailen Dark Side of the Moonia edeltävistä albumeista valikoidoidusti, epämääräisin häröily ei sytytä mut sit siellä on joukossa sellaisia biisejä joilla ollaan selkeesti tavoittelemassa sitä timanttia joksi bändi myöhemmin hioutui.
 
The Wall ja sen jälkeen julkaistut albumit on mun makuun vähän tympeitä.