Rock, pop, alternative ›

Nuno juttelee Rihanna kiertueesta ja kamoistaan siel
 
http://youtu.be/XCMJcIAvgTI

danny: En kyllä tajua miksi Nuno Bettencourtin kaltainen muusikko tuhlaa aikaansa soittamalla tuollaisen mitättömyyden kiertuebändissä. Luulisi parempiakin vaihtoehtoja olevan.
 
Nuno Bettencourt on varsin keskinkertainen kitaristi, joten olisi onnellinen, että nyt hänellä on taas kunnon työpaikka.

jazzmies: Nuno Bettencourt on varsin keskinkertainen kitaristi, joten olisi onnellinen, että nyt hänellä on taas kunnon työpaikka.
 
Kerro vähän lisää Nunon keskinkertaisuudesta, mikä siitä sellaisen tekee?

Stradlin: Kerro vähän lisää Nunon keskinkertaisuudesta, mikä siitä sellaisen tekee?
 
Hän on näitä oman aikansa teknisorientoituneita taitureita, joka ei ole jäänyt ja ehkä ei tule jäämään suurten kitaristien kaanoniin suurena muusikkona ja/tai musiikintekijänä. Keskinkertaisuuksien määrä on maailmassa iso ja huipulle mahtuu vain ilmaisuvoimaisimmat, persoonallisimmat ja hengekkäimmät muusikot, kuten Django Reinhardt, Wes Montgomery, Eric Clapton, Jimi Hendrix, John McLaughlin, Eddie van Halen tai Steve Vai. Hän ei valitettavasti lukeudu näihin, vaikka miellyttääkin varmasti soiton teknisyyttä ja siihen rinnastettavia osaamisasioita arvostavia kitaristeja, mutta muissa soitinryhmissä hän on vain yksi 1990-luvun alun tähtikepittäjistä.

I don't wanna be a rock'n'roll star
Just wanna play my honky guitar

Nunosta en tiijä, mutta rihanna on ihanna.

jazzmies: Hän on näitä oman aikansa teknisorientoituneita taitureita, joka ei ole jäänyt ja ehkä ei tule jäämään suurten kitaristien kaanoniin suurena muusikkona ja/tai musiikintekijänä. Keskinkertaisuuksien määrä on maailmassa iso ja huipulle mahtuu vain ilmaisuvoimaisimmat, persoonallisimmat ja hengekkäimmät muusikot, kuten Django Reinhardt, Wes Montgomery, Eric Clapton, Jimi Hendrix, John McLaughlin, Eddie van Halen tai Steve Vai. Hän ei valitettavasti lukeudu näihin, vaikka miellyttääkin varmasti soiton teknisyyttä ja siihen rinnastettavia osaamisasioita arvostavia kitaristeja, mutta muissa soitinryhmissä hän on vain yksi 1990-luvun alun tähtikepittäjistä.
 
Jos keskinkertaisuus maailmassasi tarkoittaa sitä, ettei ole Clapton tai Van Halen, olkoot.

jazzmies: Hän on näitä oman aikansa teknisorientoituneita taitureita, joka ei ole jäänyt ja ehkä ei tule jäämään suurten kitaristien kaanoniin suurena muusikkona ja/tai musiikintekijänä. Keskinkertaisuuksien määrä on maailmassa iso ja huipulle mahtuu vain ilmaisuvoimaisimmat, persoonallisimmat ja hengekkäimmät muusikot, kuten Django Reinhardt, Wes Montgomery, Eric Clapton, Jimi Hendrix, John McLaughlin, Eddie van Halen tai Steve Vai. Hän ei valitettavasti lukeudu näihin, vaikka miellyttääkin varmasti soiton teknisyyttä ja siihen rinnastettavia osaamisasioita arvostavia kitaristeja, mutta muissa soitinryhmissä hän on vain yksi 1990-luvun alun tähtikepittäjistä.
 
No joo, onhan tuossa ihan perääkin. Eihän Nuno yksinään tosiaan mikään iso nimi ole kitaristipiirien ulkopuolella, tosin ei se mun mielestä vielä siitä keskinkertaista kitaristia sinänsä tee. Samalla logiikalla vaikkapa Brian May on myös keskinkertainen kitaristi, tai Marty Friedman.
 
Kyllä Nuno mun mielestä on just niitä kitaristeja, joiden soittoa jaksaa oikeasti kuunnella, eikä pelkkä tilutuskone vailla mitään todellista sanottavaa musiikillisesti. Sanoisin jopa, että Bettencourt on parannettu versio van Halenista.

Stradlin: Samalla logiikalla vaikkapa Brian May on myös keskinkertainen kitaristi, tai Marty Friedman.
 
Just näin! Queen oli suuri bändi yhdessä hetkittäin, mutta Freddie Mercury oli aina suuri laulaja. May oli sellainen bändin keskiverto hiihtäjä komppiparin ollessa kömpelö - tosin juuri oikea siihen bändiin. Muutaman hyvän ja merkityksellisen kappaleen yhtye antoi meille suuren osan materiaalista ollessa näkemyksetöntä. Friedmanin muistan Cacophonyn ajoilta, jolloin Becker-Friedman -pari viehätti nuorta miestä, mutta en muista siitäkään kuin teknisyyden ja nopeuden, joten keskiverto mikä keskiverto. Keskivertoisuudessa ei ole mitään pahaa, mutta huonoudessa on - The Shaggs poissulkien.
 
Kyllä Nuno mun mielestä on just niitä kitaristeja, joiden soittoa jaksaa oikeasti kuunnella, eikä pelkkä tilutuskone vailla mitään todellista sanottavaa musiikillisesti. Sanoisin jopa, että Bettencourt on parannettu versio van Halenista.
 
Bettencourt on kyllä parhaimmillaan akustisen kitaran soittajana, jolloin hänen hyvä saundinsa ja selkeä taiminsa tekevät musiikkiesityksistä merkittävämpiä kuin kuulemani säkökitaristina.

jazzmies: Cacophonyn ajoilta, jolloin Becker-Friedman -pari
Bettencourt on kyllä parhaimmillaan akustisen kitaran soittajana, jolloin hänen hyvä saundinsa ja selkeä taiminsa tekevät musiikkiesityksistä merkittävämpiä kuin kuulemani säkökitaristina.
 
Cacophony oli kyllä ihan nimensä veroisesti kauheeta paskaa. Beckerin ja Friedmanin ekoissa soololevyissä oli sentään jotain järkeä.
 
Nunon taimi ja polyrytminen komppaus ovat kyllä kovaa kamaa, vaikkei miestä tosiaankaan ihan tuollaisella Hendrix meets Clapton -legendatasolla tietysti voida pitää - tavallaan tusinatiluttelija kuitenkin. Nuno sanoi joskus vuonna 1 ja 2 haastattelussa, että soitti alunperin rumpuja ja että hänen "perkussiivinen" otteensa kitaransoittoon juontaa tästä taustasta. Pianoahan läiskii tietysti myös ja laulaa stemmoja virheettä. Ja tuotti ihan helevetin kovan Dweezil Zappan levyn "Confessions" (vuosi oli 1991). Hieno mies.
 
Miten tämä enää Rihannaan liittyy, jaa-a. Mä en jaksa sen nasaalia väninää kyllä yhtään. Ja edellä viitattu Only Girl on aivan rasittava kappale eikä mikään pop-helmi. Ei jatkoon.

Stradlin: Samalla logiikalla vaikkapa Brian May on myös keskinkertainen kitaristi, tai Marty Friedman.
 
Paitsi että Brian May on helvetin paljon isompi nimi kitaristipiirien ulkopuolella kuin Nuno tai Friedman.
 
Tärkeitä huomioita Rihanna-ketjussa... aika pahaa tekee puhua noista soittajista ylipäätään samassa yhteydessä.

Olen siinä mielessä samaa mieltä jazzmiehen kanssa (taas! taidan olla kipee tai jotain :-)) ,että Nuno ei ehken lukeudu niihin rock-kitaransoittoon eniten vaikuttaneisiin kitaristeihin kuten Clapton ja Hendrix jotka on jo ikoneita.Mutta taitava kitaristihan mies on ja ainakin itse kitaraa soittavana on mukava kuunnella teknisestikin pätevää soittoa.
 
Mitä Brian Mayhin tulee niin arvostan hänessä eniten loistavaa ja omaperäistä soundia.Miehen tunnistaa jo muutamasta nuotista eikä takuulla huku massaan.
 
Sori off-topic.

jazzmies: Just näin! Queen oli suuri bändi yhdessä hetkittäin, mutta Freddie Mercury oli aina suuri laulaja. May oli sellainen bändin keskiverto hiihtäjä komppiparin ollessa kömpelö - tosin juuri oikea siihen bändiin. Muutaman hyvän ja merkityksellisen kappaleen yhtye antoi meille suuren osan materiaalista ollessa näkemyksetöntä.
 
Tokihan aina saa sanoa oman mielipiteensä mutta May on saavuttanut asemansa nimenomaan tuollaisena "suurena muusikkona ja/tai musiikintekijänä" jota aikaisemmin peräänkuulutit. Mercuryn varjosta on tietenkin vaikea erottua suuren yleisön silmissä mutta eipä tuo juuri musiikilliseen arvostukseen pitäisi vaikuttaa. Kyllä May melodiantajuineen, monikerroksisine kitaravalleineen ja todella tunnistettavalla soundillaan on ansainnut paikkansa kitaristien halll of famessa...
 
Myöskään John Deaconin väheksymistä en ymmärrä. Roger Taylor tuntuu jakavan mielipiteet mutta Deacon tuntuu kyllä saavan suitsutusta muusikkopiireissä, eikä syyttä. Ehkä Queen on vaan väärän genren yhtye sulle? Jazz ei ollut tarpeeksi jatsia?
 
Ettei olisi ihan offtopic. S&M on tarttuvuudessaan kyllä parasta Rihannaa...

kk80: Kyllä May melodiantajuineen, monikerroksisine kitaravalleineen ja todella tunnistettavalla soundillaan on ansainnut paikkansa kitaristien halll of famessa...
 
Mä sanoisin laajemmin, että muusikoiden hall of famessa. May on nimenomaan kiinnostava säveltäjä ja muusikko, keskeinen osa Queen-saundia. Puheet jostain keskinkertaisesta rivijäsenestä ovat ihan höpöhöpöä ja tietämättömyyttä.

kk80: Myöskään John Deaconin väheksymistä en ymmärrä. Roger Taylor tuntuu jakavan mielipiteet mutta Deacon tuntuu kyllä saavan suitsutusta muusikkopiireissä, eikä syyttä. Ehkä Queen on vaan väärän genren yhtye sulle? Jazz ei ollut tarpeeksi jatsia?
 
Munsta Deacon on yks parhaita ja "tyylitajuisimpia" basisteja ikinä. Kuten May, hän soitti musiikkia soittimensa sijaan.
 
Mut Rihannasta, ihan kivaa jytää sinänsä. Ei paras, muttei kamalinkaan.

kyseinen: Ja edellä viitattu Only Girl on aivan rasittava kappale eikä mikään pop-helmi. Ei jatkoon.
 
Aivan mahtava kappale, yksi viime vuoden kovimmista. Mielettömän mahtipontinen kertsintapainen. Siinä missä Rihannan aikaisempi tuotanto ei neidon äänen vuoksi ole houkutellut tutustumaan, niin Only Girl ja S&M ovat saaneet kiinnostumaan. Siis muistakin kuin ulkomusiikillisista seikoista.

C: Paitsi että Brian May on helvetin paljon isompi nimi kitaristipiirien ulkopuolella kuin Nuno tai Friedman.
 
No tämä on kyllä harvinaisen totta:
http://www.gummerus.fi/page.asp?siv … at_kirjaesittely.asp&recID=1524

nirzin: No tämä on kyllä harvinaisen totta:
http://www.gummerus.fi/page.asp?siv … at_kirjaesittely.asp&recID=1524
 
Oon muuten lukenut tuon. Mielenkiintoinen teos.

C: Paitsi että Brian May on helvetin paljon isompi nimi kitaristipiirien ulkopuolella kuin Nuno tai Friedman.
 
Eikä ole! Ylipäätänsä Queenin musiikista ollaan kitaristipiirien ulkopuolella lähinnä huvittuneita, mikä koskee myös Brian Mayn soittoa. Kuuluu samaan kategoriaan Steve Morsen kanssa. Molempia yhdistää pintapuolinen soitto, missä heidän ilmaisustaan puuttuu "kova ydin" - blues, traditio ja hyvä maku.