Bassot ›

Mulla iski yläasteaikoina hillitön hinku alkaa soittamaan jotakin. Rummut ei tullu kyseeseen, kerrostalossa kun asuttiin eikä tilaakaan ollu hirveesti. Ankarasti sitä pohdin, että olisko se sitten kitara, vaiko basso, jota alkaisin soittamaan.
 
Olin realisti: tiesin että luultavimmin en jaksaisi hiki hatussa treenata päivittäin. Niinpä totesin, että maailmassa on 10 kertaa enemmän keskinkertaisia kitaristeja, kuin keskinkertaisia basisteja. Halusin siis olla hieman "erilainen". Lisäksi basso vaikutti kiinnostavammalta, kaikessa aliarvostuksessaan.
 
Sille tielle jäätiin ja nyt on soittoharrastus ihan "vakavaa" : )

Basisti, tullako vai joutuako siksi???
Mun alkuaskeleet kitaramaailmaan löytyy tuolta.. http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9734122#p9734122
 
Mutta paksummat kielet tuli kuvaan mukaan, kun 2004 kasattiin bändiä edellisen savuille. Meitä oli rumpali ja 2 kitaristia ja etittiin basistia ja laulajaa. Basisteja kävi, yks jopa kolmissa reeneissä mut sitten se katos tyystín ja seuraava ehdokas veti ekoissa reeneissä mäyräkoirallisen Karjalaa.. ja jälki oli samanmukaista..
 
Niitten mäyris-reenien jälkeen heitin kavereille että mullahan on himassa jemmassa edellisen bändin kitaristin basso, kun se itte muutti goottilandiaan duuniin, mitäs jos kokeiltas seuraaval kerral miten se pompottelu multa luonnistus, et päästäs asiassa eteenpäin ja eikä se meidän matsku kahta kitaraa välttämättä kaivannu.
Siitä se sitten läks meikäläisen passottelu liikkeelle. Oon sen jälkeen enimmäkseen bändissä ollu basson varressa, mitä nyt muutamia sivujuonteita ja väli-iskuja on tehty kompuroivan kitaristin roolissa. Kunhan on mielenkiintoa soittaa ja pitää hauskaa :))

Aikuisiällä ostin kitaran kun teki mieli alkaa soittaa. Yksin soittaminen oli tylsää, joten ostin basson, jos sillä pääsisi bändiin ja saisi pillua. Bändi löytyi heti, jälkimmäistä ei niinkään.

Joskus 8-vuotiaana aloin soittamaan akustista kitaraa. Sitä sitten rämpyttelin, kunnes joskus kutosluokalla musatunnilla ajattelin, et koskaan en ole bassoa kokeillut, ja musaluokasta sellainen löytyi, niin päätinpä kokeilla. Koukkuun jäin, oli hankittava oma basso.
Toki soitan myös kitaraa edelleen, sen lisäksi pari muutakin soitinta tullut mukaan, mutta basso on mulle kyllä se ykkösjuttu.

Sähkökitaraa hinkusin piokkipoikana mutta vanhemmat eivät ostaneet. Hankin sitten landolan ja sellasella rämpyttelin omaksi iloksi... Yläasteella kaverit tarvitsivat bändiinsä bassonsoittajaa ja pyysivät mukaan. Ostin sitten kaverin kaverilta Gallan- merkkisen fenkkukopion 300markalla ja siitä se sitten läks...

Ala-asteen bändikoulun ope kyseli basistikandidaatteja. Edellytys oli kotona oleva kitara eli mahdollisuus reenata myös kotona. Nostin ainoana käteni ylös. Sitten jouduin soittelemaan joulu- ja kevätjuhlat läpi lukiota myöten, yleensä bassolla, vaikka olen aina pitänyt itseäni enemmän kitaristina. Vasta joskus parikymppisenä sitten ostaa päräytin ekan oman basson lähinnä äänittelyä silmällä pitäen, mutta bändihommiin se ajatui sitten nopeasti myös. Molempien soitossa on toki oma viehätyksensä.
 
Oli miten oli, tuon musiikkitunnilla tehdyn kädennoston seurauksena on sittemmin tullut hankittua monta rapulaa, istuttua monia kauniita kesäpäiviä kuumassa pakussa huonoja juttuja kuunnellen ja juotua keikkapalkkiot sunnuntain päiväkaraokessa. On kai niitä huonompiakin harrastuksia.

Soittelin aluksi kitaraa mutta into loppui kun piti ruveta barreesointuja soittamaan.
Sit ajattelin että jos se basso olis helpompi. (Tokihan kitaransoitto barrejen kanssa onnistuu nykyään kyl)

Ala-asteelta lähtien olin aina halunnut rumpaliksi, kuitenkaan mahdollisuuksia oman setin hankkimiseen ei ollut, joten meinasin unohtaa koko musiikkiharrastuksen. Kuitenkin kun velipoika alkoi soittaa kitaraa ja itse sitä siinä vähän räpläämällä, alkoi siinä sitten omia "kappaleita" syntymään. Kavereiden kanssa oli sitten yläasteella puhetta, että nyt pistetään muuten jätkät bändi pystyyn. Kaksi kitaristia oli ja rumpali, mutta minulla instrumenttia ei vielä ollut. Kitaran soiton olin kokenut sen verran vaikeaksi ja koulun musiikintunneilla olin naputellut bassoa suurta menestystä siinä haalien. Kasiluokalla marssittiin sitten musakauppaan ja mukaan tarttui Yamahan basso ja Hartken combo.
 
Vaikka nyt joku saattaisi edellisen perusteella luulla, että olen pakon sanelemana joutunut basistiksi, niin en itse näin ajattele vaan pikemminkin siihen on johdateltu. Nykyään en tunne mitään instrumenttia yhtä omaksi kuin bassoa. Kitaraa toki raplaan biisintekomielessä ja rummuillakin muutama komppi taittuu. Basso on kuitenkin sydämessäni instrumentti numero 1.
 
No joo, tulipas runoiltua. Tulipahan kerrattua itellekin miten ne hommat oikein meni.

Phöh, Apulannan Tuukka oli sen verran kova live-esiintyjä aikoinaan, että sehän tämän jannun pisti bassoa opettelemaan. Vaikka vasuri olenkin niin eipä ollut musaluokassakaan vasurikitaroita. Niinpä bassottelu lähti sit kulkemaan oikeakätisellä Landolalla. Kovin pitkälle ei ole päästy, vaikka siitä aloittamisesta lienee jo yli kymmenen vuotta.

Moi.
 
Armon vuonna 85 muistaakseni, yläasteen bändimaikka lupasi paremman numeron (täyden kympin :)) jos vaihdan kitarasta bassoon.
 
Bändiinkin pääsi sitten nopsakkaammin kuin ohutkielisen varressa ja sillä tiellä ollaan. Eikä kaduta.
 
Eihän se skebansoitto toki kokonaan ole jäänyt, mutta keikoilla ei ole sähkistä tullut soitettua sitten 80-luvun lopun. Akustista kylläkin.
 
T:Samuli

Niinpä, ankea tarina... ;-)
 
Eli aikanaan välttävänä kitaristina yrittelin löytää itselleni bändiä, mutta tässä kaupungissa oli 17 kitaristia tusinassa. Soittelin kitaraa omaksi iloksi kunnes kerran serkkupoika esitteli videota oman bändin soitosta. Katselin hetken ja menin tokaisemaan "ettei toi basisti oo kummonen, määkin pystyisin soitaa paremmin
bassoa vaik en oon aiemmin yrittänny". Vastapalloon tuli heti että basisti oli lähdössä porukasta, ei muuta ku tuu koittaa. Kaks päivää myöhemmin treeniksellä vetelin jännittäen kitarapohjalta bassoa vanhan soittajan kamoilla. Paikka irtosi. Lisäkurjosiittina ostin edellisen kaverin Marshalin JCM 800 putkinupin ja alakaapin sekä ibanez aktiivi basson. Hinnasta kun neuvoteltiin kaverin pyynti oli kohtuullinen joskin enteellinen 6666 mk. Maksoin vedet silmissä nauraen hinnan mukisematta.

Velimies sanoi, että hän ostaa rummut, johon minä sanoin: "Perkele, mie ostan sitte basson." Nykyään soitetaan samassa bändissä.

Pohdiskelin kolme vuotta sitten kitaransoiton tympäistyä, satunnaisen aktiivisen 20 vuotisen soitannan ja laulannan jälkeen, että mikähän siinä on kun a) pääasiassa tykkään biiseistä joissa on mielenkiintoinen bassolinja ja b) yritän väkisinkin plokata kitaralla niitä basson soittamia juttuja, c) sormet eivät millään ole tarpeeksi pienet ja nopeat kunnon kitarointiin. Pari vuosikymmentä siinä kesti että osasi nuo ajatukset yhdistää ja hankkia basson - ei siitä sen enempää basistivitsejä :-)
 
Ajattelin että skippaan turhat perusopettelut ja alan saman tien soittamaan niitä mielenkiintoisia biisejä. Ensimmäinen biisi oli Aeroplane :-) Edelleenkään en oikein osaa soittaa ns. perusbassojuttuja, vaikempia kylläkin - tosin pääasiassa alkuperäisiä bassolinjoja apinoiden. Enkä laulaa samaan aikaan kuin bassottelen. Muiden soittimien (kitara, rummut, jopa piano) se onnistuu, bassolla ei millään. Nyt olen viime aikoina soittanut enemmän rumpuja, kun tuli hankittua junioreille aloittelijasetti kellariin.
 
OlaN

Jo juniorina kiinnitin musaa kuunnellessani huomiota bassokuvioihin. Esim. Paul Mc Cartneyn bassot tarttuivat jo varhain korvaan. Musaharrastus alkoi joskus varhaisteininä kitaralla. Kun bändiviritykset käynnistyivät, oli kitaristeja pilvin pimein, mutta basisteja ei. Siispä oli luontevaa ostaa basso. Mulla on siitä lähtien kulkenut sekä kitara että basso matkassa. Soitan yhdessä bändissä kitaraa, toisessa bassoa... Molempien soittaminen on yhtä hienoa ja haastavaa. Basistit ovat niukkustekijä bändimarkkinoilla, hyville basisteille löytyy huomattavasti paremmin soittohommia kuin esim. kitaristeille.

Tuttu kitaristi soitti yhtenä iltana hädissään. Aloittelevan bilebändin basisti oli ottanut ja lähtenyt, ja keikka oli alle viikon päässä. Lupasin jeesata, ja opettelin bassokulut korvakuulolta. Siitä se sitten lähti, ja ekat keikat basistina soiteltiin tuttavalta lainatulla ikivanhalla lyhytskaalaisella Falconilla, joka ristittiin Ufobassoksi hihnassa olevan grafiikan mukaan.
 
Basso ei ole pääinstrumenttini, mutta olen hommanut kotiin Vintagen Presarikopion joka on tarpeeksi hyvä omiin tarpeisiin. Itsekseen ei tule soitettua paljon bassoa, mutta annas olla kun on rumpalin kanssa samassa huoneessa. Tarkoitus olisi laittaa alkeellinen kotistudio pystyyn, joten siinä siitä basismista on taas hyötyä. Bassottelu on kehittänyt ehdottomasti rytmitajua, joka taas heijastuu muuhunkin soittoon.
 
Rämppy: Basistit ovat niukkustekijä bändimarkkinoilla, hyville basisteille löytyy huomattavasti paremmin soittohommia kuin esim. kitaristeille.
 
Joskus tämä ilmiö vähän masentaakin, kun itse ei tunnu pääsevän kitaran varteen juuri koskaan.

Syksyllä 1974 lyseon välitunnilla luokkakaverini Antti kysyi: Ollaan velipojan kanssa perustamassa bändiä, hän soittaa kitaraa ja minä rumpuja, tuutko basistiksi?
Olin vielä 12v silloin, mutta ikääni en halua kertoa. Sillä tiellä ollaan vielä, vaikka Antti soittaa yhdessä nykyisistä bändistä saksofonia ja huuliharppua. Mulle jäi basismista elinkautinen. Päivääkään en kadu soitinvalintaani. Kiitos Antti.

Ajan mittaan on tullut tehtyä covereita ja taustanauhoja ja kun basisti vanhasta bändistä uupui, niin tuli sitten multiefektin kautta soiteltua kitaralla bassoraidat koneelle. Nykyiselle paikkakunnalle muutettuani kaveri etsi bändiinsä basistia ja tarjouduin sitten, kun multiefektistä sai riittävän hyvät bassosoundit kitaralle eikä ollut vielä bändiä. PA-kamojen kylkeen laitoin sitten tulemaan ihan bassokitaran, että pystyn itseäni basistiksi parjaamaan ja soittamaan sormin.

Rumpuja olin soittanut melkein koko ala-asteen, mutta kun tultiin yläasteelle seiskalle ja sai soittaa bassolla jotain Nightwishia, jossa oli suunnilleen kolme nuottia bassolle (yksinkertaistettu). Olin aivan yli onnessa kun se oikeasti muka kuulosti joltain kun vetelin jotain vapaita kieliä simppelisti siihen päälle. Isä on musiikkimiehiä tietty ja kotona sanoin miten siisti (ja helppoa, lol) on soittaa bassoa, niin lähettiin melkein siltä istumalta hakemaan Falconin presari ja Hartken 30w kombo! No yksin kotona se ei enää ollutkaan niin hienoa, kun ei tiennyt mistä alottaa. Sitten vetäsin siitä parin vuoden päästä Black Nightin korvakuulolta ja sain hirveetä itseluottamusta treenata enemmän, kun taas se muka oli niin helppoa. Pian sen jälkeen ollaankin soiteltu jo aika tosissaan. Niin ja basistiksi oon JÄÄNYT sen takia, kun niistä on aina pulaa. Oon aina sanonut et kyllä mä kitaraakin osaan soittaa, mutta ei näytä olevan tarvetta. :D

Merdish: Niin ja basistiksi oon JÄÄNYT sen takia, kun niistä on aina pulaa. Oon aina sanonut et kyllä mä kitaraakin osaan soittaa, mutta ei näytä olevan tarvetta. :D
Nimenomaan hyvistä basisteista on pulaa. Sellaisista, joilla on hyvä atakki ja soundi, pystyvät pitämään tempon, hallitsevat useita soittotyylejä ja osaavat soittaa siten että soitto palvelee kokonaisuutta.
Kaikenlaisia bassonomistajia kyllä liikkuu. Ja kitaristeja, jotka kuvittelevat että kitaransoitto pätevöittää automaattisesti basistinvirkaan.