Yleistä keskustelua musiikista ›

Itse tykkään helvetisti Zappan irstaasta kitaroinnista ja kyllä mä sitä ennemmin kuin Vaita kuuntelen. Zappalta löytyy toki paskaakin, eikä kaikki hänen biiseihinsä ja livetilanteisiin upotettu huumori, eli semmoinen tietynlainen alleviivaavan amerikkalainen huumori oikein aina iske, mut ehkä se oli enemmän sitä aikaa ja sittemmin kaluttu loppuun...

jazzmies: Frank Zappa paini kitaristina ihan eri sarjassa kuin Vai. En ole Vailta koskaan kuullut, ja tuskin tulen kuulemaankaan, saman tasoista näkemystä ja rakentelua kuin esimerkiksi Zappan Hot Rats -levyn kappaleessa 'Son of Mr. Green Genes' - ja kaikki vieläpä improvisoiden. Frank Zappa on kitaristina paaaaaljon mainettaan parempi myös teknisesti. Hänen tyylinsä ja saundinsa saattaa amatöörikuuntelijalle olla suttuinen ja epämääräinen, mutta kultivoituneelle musiikki-intoilijalle silkkaa nautintoa. Ehdottomia suosikkimuusikoitani sekä esittäjänä että kirjoittajana.
 
Pidän itseäni kultivoituneena musiikki-intoilijana myös, vaikka en kykenekään boka asiassa viiltävään analyysiin primäärejä faktoja käyttäen. Enkä osaa purkaa asipita osiin yhtä hyvin kuin oppineemmat kollegat.
 
Sen kuitenkin kuulee kultivoitunut ja vähemmän kultivoitunut intoilija, että kitaristina Zappa oli -todennäköisesti tahallaan- köpö, huonon vibran omaava ja vähäisilöä chopseilla varustertu apuri.

sirdickyj: Pvähäisilöä chopseilla varustertu apuri.
 
Tämä kyllä pitää harvinaisen hyvin paikkaansa. Soolot olivat kontrastissa hänen kurinalaisen musiikkinsa kanssa, missä hän pitkissä sooloissaan keskittyi kasvattamaan jännitettä ja tihentämään yhtyeen tekstuuria pitkällä linjalla, ja häntä ei kiinnostanut soittaa mageita fragmentteja. Zappan kitarasooloilu oli todella persoonallista ja välillä jopa ei-kitaramaistakin. Zappa olikin alun alkujaan rumpali ja ajautui myöhemmin soittamaan kitaraa. Ja hänen musiikkinsakaan ei rakentunut soittimen ympärille, kuten tavallisesti rockympyröissä.
 
Kultivoitunut kuulija pystyy musiikkia kunnellessaan jättämään chopit ja muut sekundaariset katkelmat mikrotason piiperryksksi ja olla välittämättä chops-odotusten täyttymisestä. Zappan tapauksessa chopit ovat "ohi sektorin". Chopit ovat kovin aikaan sidottuja, ja juusi sen takia esim. David Lee Rothin levyt kuulostavat Vain takia kovin aikaan sidotulta. Zappan musiikki on taas aikavälillä 1966-1978 (Freak Out! - Zappa in New Youk) ajatonta, ennen kuin mukaan astuivat sanoitusten fobiat enenevässä määrin, sähkörummut ja polyfoniset syntetisaattorit suuremmassa roolissa.
 
Vai tuli "stunt"-kitaristina soittamaan "mahdottomia" kitaraosuuksia yhtyeeseen, eli lähinnä tarkkuuden ja soittotekniikkansa takia - kenties jonkinlainen Synclavierin elävä muoto. Samalla alkoi Zappan musiikillisesti kehnoin vaihe, IMHO. Eli tappoivatko Steve Vain ja Vinnie Colaiutan kaltaiset supermuusikot Zappan kehittymisen?

jazzmies: Tämä kyllä pitää harvinaisen hyvin paikkaansa. Soolot olivat kontrastissa hänen kurinalaisen musiikkinsa kanssa, missä hän pitkissä sooloissaan keskittyi kasvattamaan jännitettä ja tihentämään yhtyeen tekstuuria pitkällä linjalla, ja häntä ei kiinnostanut soittaa mageita fragmentteja. Zappan kitarasooloilu oli todella persoonallista ja välillä jopa ei-kitaramaistakin. Zappa olikin alun alkujaan rumpali ja ajautui myöhemmin soittamaan kitaraa. Ja hänen musiikkinsakaan ei rakentunut soittimen ympärille, kuten tavallisesti rockympyröissä.
 
Kultivoitunut kuulija pystyy musiikkia kunnellessaan jättämään chopit ja muut sekundaariset katkelmat mikrotason piiperryksksi ja olla välittämättä chops-odotusten täyttymisestä. Zappan tapauksessa chopit ovat "ohi sektorin". Chopit ovat kovin aikaan sidottuja, ja juusi sen takia esim. David Lee Rothin levyt kuulostavat Vain takia kovin aikaan sidotulta. Zappan musiikki on taas aikavälillä 1966-1978 (Freak Out! - Zappa in New Youk) ajatonta, ennen kuin mukaan astuivat sanoitusten fobiat enenevässä määrin, sähkörummut ja polyfoniset syntetisaattorit suuremmassa roolissa.
 
Vai tuli "stunt"-kitaristina soittamaan "mahdottomia" kitaraosuuksia yhtyeeseen, eli lähinnä tarkkuuden ja soittotekniikkansa takia - kenties jonkinlainen Synclavierin elävä muoto. Samalla alkoi Zappan musiikillisesti kehnoin vaihe, IMHO. Eli tappoivatko Steve Vain ja Vinnie Colaiutan kaltaiset supermuusikot Zappan kehittymisen?
 
Vai tuli alunalkaen nuotintajaksi ja sitten vasta soittajaksi.
 
Jotkut äänitteet ovat aikaansa aidottuja ja kuulostavat joidenkin (m.m.allekirjoittaneen) korviin siltä, että kyseessä olevan ajan olisi suonut jatkuvan pidempäänkin. Rockmusa on muotoa ja pieniä åätkiä loistokkuutta. Zappan musa kenties ei. En tunne asiaa tarpeeksi. Hyvää kitaransoittoa en ole kuullut häneltä.
 
Sillä perusteella minkä hyvänsä soiton voi muuntaa hyväksi, että se luo tekstuuria tai muuta. Myös Samuli Putron syyntakeettoman kitaroinnin.

sirdickyj: Sillä perusteella minkä hyvänsä soiton voi muuntaa hyväksi, että se luo tekstuuria tai muuta. Myös Samuli Putron syyntakeettoman kitaroinnin.
 
Hieno asetelma: Vai-Zappa-Putro :)
 
Ilman muuta soitto on hyvää, kun se sopii kyseessä olevaan musiikkiin ja luo sitä. Putron tapauksessa soittotaito ylittää musiikin tason, mutta soiton ja taustayhtyeen taso ei pysty pelastamaan heikkoa musiikkia. Substanssiton musiikki harvoin paranee erinomaisella esittämisellä, sillä p*ska haisee paketin läpi joka tapauksessa. En edes välittäisi kuulla Vain soittavan Putron levyllä kitaraa, sillä silloin siinä kohtaisi alkeellinen musiikki ja narsistinen kitarointi.
 
Studio- tai ammattimuusikko on muuten käsittämätön musiikkiteollisuuden luomus. Ja musiikkiteollisuuden tarkoituksena on ollut tuottaa voittoa omistajille, tekijöille ja esittäjille musiikin kustannuksella. Studiomuusikkouden myötä soittaminen tehostui ja ihanteeksi tuli "ensimmäisellä otolla purkkiin" ja kolme minuuttia hölynpölyä! Tuollainen ihanne elää vieläkin jossakin määrin, mikä tarkoittaa sitä, että täytyy osata alkeet+ vakuuttavasti, mutta ilmaisusta ja sydämestä viis. Onneksi tällainen roskamusiikin ja taitosoittamisen aikakausi näyttäisi olevan väistymässä äänilevyteollisuuden rappion ja megatähtien vähenemisen takia. Tervetuloa taas esittävä lähimusiikki - sydäntä, särmää ja rakkautta!

Home taping is killing record companies - And it's about the time!
 
Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä että musiikkikustantajan ja levy-yhtiön työntekijät saavat leipänsä niin rikollisella tavalla kuin se laillisesti on mahdollista. Ai niin ja ohjelmatoimistot myös. Mutta musiikkibisnes on lyöttäytynyt yhteiskuntaan kiinni kuin iilimato - viimeinen erä on vielä edessä päin! Huomautettakoon että indie-osastolla kusettaminen on vielä helpompaa ja katteet suurempia.
 
On Putrolla yksi ihan hyvä kappale, Todella kaunis. Maamme rockmuusikkojen kuohukerman joukossa yhdenkin hyvän biisin tehnyt on aika kova kasvo. Noin muuten olisin jazzmiehen kanssa hieman eri mieltä musiikin esittämisestä, koska taitava esittäjä voi sisällyttää musiikkiin sellaisia tunne-elementtejä ja kaikenlaista huumoria mitä säveltäjä ei ole kyennyt ajattelemaan.
 
Siitäpä tulikin mieleeni tämä ällötys: http://www.youtube.com/watch?v=fjTzFo16vaQ&feature=related
 
Kumpikohan tässä on huonompi, sävel vai sanat? Molemmat vihoviimeistä tuubaa. Koskisella on yksi erinomainen kappale, Mayday.

velipesonen:
Kumpikohan tässä on huonompi, sävel vai sanat? Molemmat vihoviimeistä tuubaa. Koskisella on yksi erinomainen kappale, Mayday.
 
Tekstiä olen aina vihannut tuossa.

Kannattaa kuuunnella Radio Suomesta ohjelmaa Torvimusiikkia. Sielä se saattaa vihdoinkin löytyä!

jazzmies: Vai tuli "stunt"-kitaristina soittamaan "mahdottomia" kitaraosuuksia yhtyeeseen, eli lähinnä tarkkuuden ja soittotekniikkansa takia - kenties jonkinlainen Synclavierin elävä muoto. Samalla alkoi Zappan musiikillisesti kehnoin vaihe, IMHO. Eli tappoivatko Steve Vain ja Vinnie Colaiutan kaltaiset supermuusikot Zappan kehittymisen?
 
Vähän asian vierestä, Zappan kitaransoitto parani 80-luvullakin vaikka sävellykset ehkä eivät. Jotkin pätkät joissa se on jo kipeä ja soittaa istualtaan ovat hienoa kitaransoittoa. Enkä voi mitään sille että Does Humor Belong in Music? on minun mielestäni todella hauska, taidan olla toilet-Zappan faneja enemmän. Se Scott Thunes oli melkoinen showmies!

Terry Pantheras: Jotenkin koko lätty on kitaramaailmassa niin eri sfääreissä kuin suurin osa muusta vastaavanlaisesta paskasta, joita alkoi ko. levyn jälkeen tulemaan ihan liikaa... Kuka muistaa esim. Michael Lee Firkinsin, Sharmanin tai Kotzenin levytyksiä, joissa ei sävellyksellisesti ollut oikeastaan mitään ideaa; pelkkää tilua ja skaalansahaamista...
 
Kyllä niitä "skaalansahaus"-soololevyjä oli tippunut jo paljon ennen P&W:tä: Tony McAlpine,Vinnie Moore oliko Greg Howekin ennen?
 
Tuo buumi alkoi Yngwien ekan soolon jälkeen ja Mike Varneyn Shrapnel-yhtiöhän noita julkaisi aika tukun.Joukossa minusta ihan kuunneltavaakin kamaa.

jazzmies: Frank Zappa paini kitaristina ihan eri sarjassa kuin Vai. En ole Vailta koskaan kuullut, ja tuskin tulen kuulemaankaan, saman tasoista näkemystä ja rakentelua kuin esimerkiksi Zappan Hot Rats -levyn kappaleessa 'Son of Mr. Green Genes' - ja kaikki vieläpä improvisoiden. Frank Zappa on kitaristina paaaaaljon mainettaan parempi myös teknisesti. Hänen tyylinsä ja saundinsa saattaa amatöörikuuntelijalle olla suttuinen ja epämääräinen, mutta kultivoituneelle musiikki-intoilijalle silkkaa nautintoa. Ehdottomia suosikkimuusikoitani sekä esittäjänä että kirjoittajana.
 
Herranjestas.Olen samaa mieltä jazzmiehen kanssa :-) Siis ainakin tuosta Son of Mf.Green Genes-biisistä ja soolosta.

PsychedelicWarlord: Herranjestas.Olen samaa mieltä jazzmiehen kanssa :-) Siis ainakin tuosta Son of Mf.Green Genes-biisistä ja soolosta.
 
Jee, skål ja kippis :D

Veikkaisin voittajaa jostain tältä osastolta:
http://www.youtube.com/watch?v=o79m2xnYD3k

JoKo: En nyt ihan ymmärrä, onko tässä takana joku henkilökohtainen negatiivinen kokemus vai mistä moinen suhtautuminen? Mikä musan julkaisemisessa ja keikkamyynnissä on rikollista?
 
Ota selvää.

Ota selvää.
 
Mistä kannattaisi aloittaa? Mä en ihan oikeasti ymmärrä mitä sä ajat takaa.

velipesonen: Ota selvää.
 
Voisi auttaa jos avaisit (taas) vähän sun ajatatuksiasi.

Jos olen itse huono myyntimies ja haluan ulkoistaa keikkamyynnin ammattilaiselle jolle lupaan 20% keikkaliksasta niin olenko mukana rikollisessa toiminnassa?
 
Entä jos mulla ei ole rahaa julkaista levyä mutta saan siihen rahoitusta levy-yhtiöltä jonka kanssa sovin sitten tuoton jakamisesta, niin missä kohdassa mennään hämärähommien puolelle?

JoKo: Jos olen itse huono myyntimies ja haluan ulkoistaa keikkamyynnin ammattilaiselle jolle lupaan 20% keikkaliksasta niin olenko mukana rikollisessa toiminnassa?
 
Entä jos mulla ei ole rahaa julkaista levyä mutta saan siihen rahoitusta levy-yhtiöltä jonka kanssa sovin sitten tuoton jakamisesta, niin missä kohdassa mennään hämärähommien puolelle?
 
Jokainen businessala elää elämäänsä hieman eri tavalla. Henkilö voi menestyä yhdellä alalla mutta sopeutua huonommin toiselle. Bisnes pyrkii hyötymään yhteiskunnasta ja yhteiskunnan rakenteista ja tässä onnistumisessa bisnesalojen kesken vallitsee eroja eli jotkin ovat onnistuneet paremmin kuin muut.
 
Bisnekseen kuuluu liiketaloudellinen riski, ja parasta bisnestä on aina se missä riski on äärimmäisen pieni. Silloin voittojenkaan ei tarvitse olla suuria - vaikka ne voivat olla - kun tappiosta ei ole suurempaa pelkoa.

Cafe Picnicissä soi joku käsittämättömän huono biisi. Kuulosti Petri Nygårdin selvältä päivältä mutta sitäkin huonommalta. Miten radiossa voi ees soida tollanen biisi.