Media ja viihde ›

Duke Nukem Forever
 
Pitkään kesti saada peli valmiiksi, mutta lopputulos on aika paljon sitä mitä odotinkin: ei mitään mullistavaa, mutta ihan kelpo viihdettä. Hauska peli kyllä on, ja tissejä vilisee antaen Dukelle egobuustia.
Juoni onkin aika perushuttua, ei oikeastaan mitään sen mielenkiintoisempaa. Peliympäristöt ovat ihan komeita, vaikka pelin grafiikat ovat hieman ehkä vanhaa tavaraa. Isoin plussa pelissä on kyllä Boss-fightit, ne on toteutettu ihan mallikaasti ja munakkaasti. Lopussa aina jotain hauskaa ja miehekästä. Pelistä on myös ihan hauskaa kuittailua muihin pelisarjoihin kohdistuen. Varsinkin Halo-läppä reväytti.
Kokonaisuutena ihan jees, hauskoja yksityiskohtia täynnä oleva keskinkertainen toimintamättö. Ei pettänyt odotuksia, mutta ei oikeastaan täyttänytkään.
 
7/10

Frederik Pohl's Gateway. Yksi parhaista seikkailupeleistä ikinä. Loistava tarina, sopivan haastavat puzzlet ja pituuttakin ihan kivasti. Kaiken kruunaa sofistikoitunut tekstipohjainen käyttöliittymä. 5/5

Klonoa 2: Lunatea's Veil
 
Nostalgiamielessä tuli pelailtua tämä unholaan jäänyt tasohyppelyhelmi. Kyseessä on melko perinteinen platformeri muutamalla innovaatiolla ja kevyellä pulmanratkonnalla. Lautailukentät ja loppupomot tuovat pelattavuuteen sopivaa vaihtelua ja monpuoliset ympäristöt pitävät homman raikkaana. Kymmenisen vuotta vanha peli on cel-shade-grafiikoinen edelleen miellyttävän näköinen ja musiikit ovat rautaa. Lisäksi tarina on yllättävänkin hyvä ja touhussa on suuren seikkailun tuntua. Ei nyt aivan mestariteos, mutta erittäin vahva tekele kuitenkin.

Deus Ex
 
Jeps, eli varmaankin noin kymmenettä kertaa oon tässä pelaillu tätä läpi odotellen ton Human Revolutionin ilmestymistä. Kertoo varmaan paljon pelistä kun jälleen kerran löysin pelistä jotain uutta, jotain pieniä detaljeja jotka on jääny ennen huomioimatta ja pari erilaista reittiä määränpään saavuttamiseksi.
 
Tän jälkeen mikään peli ei vain enää tuntunu samalta. Varsinkaan nämä nykyajan jatko-osien jatko-osat, nuo valmiiksi pureskellut hötöt mitä tulee joka tuutista, ja joita pelaajat pitävät liian pitkinä jos yksinpelin peliaika ylittää kymmenen tuntia. Sinänsä ironista että itsekin odottelen jatko-osaa tälle, mutta katsotaan josko siinä ois oikeasti jotain uuttakin :D
 
L.A. Noire on oikeastaan ainoa viimeisen reilun viiden vuoden aikana julkaistu peli joka säväytti uusilla tuulillaan, joka sekin sitten sortui lopulta liialliseen kädestäpitelyyn ja vihjeiden itsestäänselvyyksiin, ja itsensä toistamiseen. Nykyajan pelibisnes on vain kasvanut liian isoksi ja pelien kehitys liian kalliiksi että kukaan uskaltaisi ottaa enää isoja riskejä ja tehdä erilaisia ja uusia pelejä, kuten Deus Ex oli aikanaan (ja on vieläkin).
 
Noh, juttu lähti vähän sivuraiteille, enivei: Deus Exissä nykymittapuulla on rumaakin rumempi grafiikka, tönkkö tekoäly ja vaikka mitä "puutteita", mutta mitä sitten? Pelin tarina on ja tunnelma ovat niin tiiviit ja monikerroksiset, ettei siihen ole yltänyt mikään peli ennen eikä jälkeen. Se, että yksikin teko tai tekemättä jättäminen vaikuttaa siihen, selviääkö joku hengissä vai kuoleeko, luo niin vahvan immersion että välillä pelin maailman voisi uskovan olevan jopa totta. Muistelen joskus lukeneeni hyvän arvion, jossa sanottiin, että kun pelaat Half-Lifea tai vastaavaa, tiedostat pelaavasi erittäin hyvää...peliä. Deus Ex puolestaan onnistuu tai onnistui luomaan aikanaan niin todentuntuisen ja interaktiivisen maailman, että se ei enää tunnu peliltä, vaan omalta maailmaltaan missä olet mukana, ja missä jokainen valintasi vaikuttaa siihen maailmaan.
 
Olen tätä peliä pitänyt kohta 11 vuotta parhaana kautta aikain tehtynä pelinä, eikä mikään ole oikeastaan päässyt edes lähelle...jää nähtäväksi että pääseekö mikään koskaan. Hyviä pelejä on maailma täynnä, mutta täydellisyyttä hipovia on mun kirjoissa vain yksi.
 
10/10

Star Wars: Knights of the Old Republic 2
 
Vuosien varrella tämä on tullut hakattua useammankin kerran läpi, aina vaan jaksaa viehättää. Tällä kertaa vedin Restoration Project -modin kanssa, joka palauttaa kiireen takia poisleikattuja kohtauksia peliin, esim. pelin loppupuolella on mahdollista tuhota tehdas, josta HK-50 -droidit ovat lähtöisin. Mahtava peli, mahtava modi, 5/5.

Guitarwall: Deus Ex
 
Kunpa saisin jostain voimaa kestää ne grafiikat. Tämä on BG2:sen ohella niitä pelejä joita hypetetään yli 9000 auringon voimalla. Palturin portteja en jaksanut, en siis luultavasti tätäkään. Sinänsä berberistä että homma on mennyt nykyään tähän. Syytän peliteollisuutta.

Ygäby: Kunpa saisin jostain voimaa kestää ne grafiikat. Tämä on BG2:sen ohella niitä pelejä joita hypetetään yli 9000 auringon voimalla. Palturin portteja en jaksanut, en siis luultavasti tätäkään. Sinänsä berberistä että homma on mennyt nykyään tähän. Syytän peliteollisuutta.
 
Grafiikkapätsit auttaa vähäsen.
http://img94.imageshack.us/img94/7381/dxnvenb.jpg
 
Tuolta löytää ainakin hi-def tekstuuripaketin. Ylläolevasta kuvasta en ole varma, että mikä modi on kyseessä.
http://www.offtopicproductions.com/hdtp/

kazaa: Grafiikkapätsit auttaa vähäsen.
http://img94.imageshack.us/img94/7381/dxnvenb.jpg
 
Tuolta löytää ainakin hi-def tekstuuripaketin. Ylläolevasta kuvasta en ole varma, että mikä modi on kyseessä.
http://www.offtopicproductions.com/hdtp/
 
Toi taitaa olla New Vision-modista toi kuva, jos grafiikat on niin tärkeitä niin kannattaa lukaista http://forums.eidosgames.com/archive/index.php/t-110036.html
 
Toi HDTP-projekti on käsittääkseni kuopattu, eivät saaneet valmiiksi ilmeisesti kuin jonkun yksittäisen kentän tekstuurit tms.
 
Niin, en sitten tiedä johtuuko pelien nykyinen sisällöllinen köyhyys enemmään siitä että pelifirmat ei uskalla ottaa riskejä vai siitä että perus-pelaaja haluaa pelinsä olevan grafiikoiltaan näyttävä ja toiminnaltaan mahdollisimman yksinkertainen (esim. Halot, Call Of Dutyt, Gears Of Warit...). Kyllähän niitäkin ajan kuluksi vähän aikaa jaksaa hakata mutta kun peli alkaa jo ennen puoltaväliä toistamaan itseään pahasti niin millainenhan on pelin uudelleenpeluuarvo? Ja jos levyllisestä musiikkia 20€ on pahasti liikaa niin mitenkäs peleissä nämä lähes 70€ lähtöhinnat? :D
 
Harmi, että Wiin kontrolleista ei ole mun mielestä otettu läheskään kaikkea irti esim. FPS-pelien osalta. Esim. Metroid Primet on helkkarin hauskoja ja innovatiivisia pelattavia juurikin niiden kontrollien takia, ja tunnelmaltaanhan Metroidit on aina ollu todella hyviä.
 
Kaiken kaikkiaan parikymmentä vuotta pelaamista harrastaneena on jo tovin tuntunu siltä, että pelaamisen kulta-aika on jo reilusti takanapäin.

Guitarwall: Ja jos levyllisestä musiikkia 20€ on pahasti liikaa niin mitenkäs peleissä nämä lähes 70€ lähtöhinnat? :D
 
No eihän kukaan järkevä maksa seittemääkymppiä pelistä, vaikkapa Verkkokaupasta saa tilattua kaikki uutuudet 43 eurolla. Ulkomailta monesti vielä halvemmalla.

bedlam: No eihän kukaan järkevä maksa seittemääkymppiä pelistä, vaikkapa Verkkokaupasta saa tilattua kaikki uutuudet 43 eurolla. Ulkomailta monesti vielä halvemmalla.
 
Mjoo, tottahan tuokin, mutta silti, keskimääräisesti 50€ kertakäyttöviihteestä? Tokihan ne voi myydä pois tai viedä vaihdossa kauppaan (josta ei saa kyllä juurikaan mitään takaisin).

Guitarwall: Mjoo, tottahan tuokin, mutta silti, keskimääräisesti 50€ kertakäyttöviihteestä? Tokihan ne voi myydä pois tai viedä vaihdossa kauppaan (josta ei saa kyllä juurikaan mitään takaisin).
 
No onhan se kova satsi rahaa, vaikka itse kyllä pelaan ne parhaat pelit 2-3 kertaa läpi. Mutta pakkohan niistä on pelifirmojen saada omansa takaisin. Onhan maailma ollut kovastikin nyt muuttumassa halpojen pikkupelien suuntaan. Itsekin huomaan pelaavani nykyään enemmän jotain iPad-räiskintää kuin megamammuttipelejä Pleikkarilla.
 
Omalla kohdalla ne nykysukupolven parhaat pelit löytyvät lähes poikkeuksetta niiden superspektaakkeleiden varjosta. MW2, GT5, LA Noire olivat kaikki jotakuinkin pettymyksiä. Dante's Inferno ja Split/Second esimerkiksi taas yllättivät takavasemmalta.
 
Ja pelien hinnathan tippuvat nopeasti, jos ei jokaista uutuutta ole aivan pakko heti julkaisussa saada. Pelin hinnaksi voi jäädä jopa pyöreä nolla, jos myy alehinnalla ostetun eteenpäin.

The Saboteur
 
Pandemicin viimeiseksi jäänyt peli on natsien tappamista hauskimillaan. Viihdyttävä, joskaan ei omaperäisin sandbox-peli. Tekemistä tuntuu ainakin riittävän vielä tarinan jälkeenkin, paljon on merkkejä kartassa vielä. 10h meni tarinan läpäisyyn ja se tuntui ihan sopivalta, vähän alkoi jo puuduttaa lopussa. Kokonaisuutena onnistunut teos. Ei loista millään alueella häikäisevästi, mutta ei missään tapauksessa huono peli. 6€ pelistä maksoin joten paha valittaa.
 
7/10

Enpä olis tätä päivää uskonut näkeväni. Pelasin kasibittisellä super mario kolmosen läpi, siten etten warppinut, vaan pelasin joka kentän. Paitsi kasimaailmasta kakkos kentän ja pikkulinnakkeen menin sillä pilvellä ohite. Itse bowser oli kyllä erittäin helppo. Seiskamaailmaan asti nuo kentät on oikeestaan kohtalaisen helppoja, jotka menee muutamalla yrityksellä läpi. Aikaa läpipeluuseen meni lähemmäs viis tuntia, joten ei tuo mikkään erikoisen lyhytkään oo nintendon peliks. Kyllähän tuo semmonen tasohyppelyiden esi isä on ja varsinkii tämmöselle retroilijalle, että annan täydet kymmenen pistettä.
 
10/10

Tässä parin päivän aikana pelasin super mario worldin snessillä. Nyt se on sitte pelattu siihen 96 asti, joka lienee maksimi mitä tuota voi pelata,ainakin mitä netistä kahtelin. Itse pelihän on vanhaa tuttua mariota, ja jos pelin haluaa pelata läpi ilman salapaikkojen etsimistä, niin se on varsin helppoa. Lisä ikää pelille tuo juuri tuo salaisuuksien etsiminen ja osa niistä onkin piilotettu aika hyvin. Yksinkertainen peli joka kuitenkin meikäläistä jollain tavalla koukutti. Peli on oikein mukavaa katsottavaa silmille ja myös kondon musiikit on jälleen rautaa. Muutamassa kentässä meinas vitutus nousta pintaan, mutta hammasta puremalla nekin meni lopulta läpi. Uudempia pelejä en oo varmaan koskaan pelannu maksimiin asti.
 
Kyllä se tällekkin pelille on annettava maksimi pisteet millä tahansa arvosteluasteikolla.
 
E: Pitänee seuraavaksi alottaa world 2:yoshis island. Se on tosin jo ihan erilainen kuin nämä neljä ensimmäistä.

Toi Deus ex on kyllä niin hypetetty peli, että pakko kokeilla. Kestäisi vaan niitä graffoja, nyt kun on uus kone ja Bulletstormia ja Crysis kakkosta pelaillu niin jopa Dragon age ykkönen näyttää vähän huonolta :P Pilalle hemmotellut itseni olen.
 
Asiasta kukkaruukkuun: Bulletstorm
 
Positiivisesti yllätti tämä scifiräiskintä. Hyvä juoni ja henkilöhahmot, ja vitsit ovat synkkiä ja aika härskejä välillä mutta toimivat. Toimintaa riittää alusta loppuun ja pelin taistelumekaniikka on loistava upittavine aseineen. Juoni sinänsä perusäksönihuttua, mutta ihan jees. Henkilöistä sen verran, että pääpahis Sarrano nousi kyllä ehdottomasti pelihahmojen omiin suosikkeihin. Jotenkin niin mulkku äijä, mutta laukoo välillä niin hyviä juttuja että välillä jopa nauratti.
Peli huonoina puolina mainittakoon, että se on putkijuoksu pahimmasta päästä. PC:llä pelatessa myös konsoli haisee, ja se häiritsee välillä pelattavuutta. Jos nuo kestää, niin on toimiva, hauska ja graafisesti todella nätti fps-rymistely. Jatko-osaa odotellessa.
 
8/10
 
ps. Crysis 2 petti vähän. Nano-puku on ykkösosaa selvästi munattomampi ja tarina ei ainakaan näin alussa jaksa vetää niin kauhean hyvin. Saa nähdä jaksaako pelata loppuun.

Red Alert 2 on koko C&C-sarjan ehdoton helmi. Pesee mielestäni uudemmat viritelmät satanolla. Yritin hardilla pelata läpi Alliedilla, mutta yhteen tehtävään tyssäsi melko pahasti ja sitten loppui kärsivällisyys ja mielenkiinto. Klassikko kuitenkin eikä ajan hammas ole mielestäni syönyt.
 
5/5

ps. Crysis 2 petti vähän. Nano-puku on ykkösosaa selvästi munattomampi ja tarina ei ainakaan näin alussa jaksa vetää niin kauhean hyvin. Saa nähdä jaksaako pelata loppuun.
 
Kovin kauas en ole tuota ehtinyt, enkä ykköstäkään ole pelannut, mutta ihan nastalta vaikuttaa ja kolmedeenä pelatessa yllättävän siisti.

ltg: Kovin kauas en ole tuota ehtinyt, enkä ykköstäkään ole pelannut, mutta ihan nastalta vaikuttaa ja kolmedeenä pelatessa yllättävän siisti.
 
Silmäkarkkiahan tuo todella on ja 3D:nä taatusti hieno, mutta ykkösen nano-puku on aivan eri kaliiberia. Siinä tunti olevansa supersotilas, tuossa on lähinnä vaan pari hauskaa jeesiä.
 
En tosin vielä ole läpipelannut, voihan se vielä siitä kehittyä. Ainakin tarina on antamassa viitteitä siihen, että puku voimistuisi.
 
Tuli pelailtua myös Assassin's creed: brotherhood läpi. Loistopeli, tarina yllättävän monipuolinen ja mystinen. Luulin tätä peliä ennakkoon joksikin ihan muuksi kuin scifi-peliksi. En pettynyt yhtään. Pitää tutustua kyllä aiempiin peleihin niin saa tarinaan syvennyttyä paremmin. Harmitti vain kontrollien paikoittainen kankeus ja "automatisoitu" liikkuminen. Mutta onhan se silti siistiä juosta Eziona pitkin Rooman kattoja ja niittää miekalla vartioita nurin.
 
8/10

fuzz: Tuli pelailtua myös Assassin's creed: brotherhood läpi. Loistopeli, tarina yllättävän monipuolinen ja mystinen. Luulin tätä peliä ennakkoon joksikin ihan muuksi kuin scifi-peliksi. En pettynyt yhtään. Pitää tutustua kyllä aiempiin peleihin niin saa tarinaan syvennyttyä paremmin. Harmitti vain kontrollien paikoittainen kankeus ja "automatisoitu" liikkuminen. Mutta onhan se silti siistiä juosta Eziona pitkin Rooman kattoja ja niittää miekalla vartioita nurin.
 
8/10
 
Oliko se niin hauskaa, että sen jälkeen jaksas vielä yhen samanlaisen samalla hahmolla? Mua rupes nimittäin tuo Eezionpoika kyllästyttämään maan perusteellisesti jo pelkän kakkosen jälkeen. Ihme homma, kun selkeästi trilogiaa ovat tekemässä ja kuitenkin kakkososa on jaettu kolmeen osaan joista jokainen on ykkösosaa ainakin kolme kertaa pitkäkestoisempia. No ubisofti on kyllä rahan perään kovasti.