Kitarat: kitarakamat ›

eli siis nyt homma on niin että vasta kyselen mielipiteitä,rahaa ei ole vielä montaa satkua mutta kokoajan tulee lisää:)
eli siis..mielipiteitä näistä kepeistä:
 
Jackson king V
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-154673.html
 
esp Ex
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-154871.html
 
tuota esp ex oon kokeillu jo ja todennu että todella hyvät mikit ja muutenkin upeen näkönen...
 
mutta tosta jakesta ei mitään hajua

Mietin vaan, että nuohan sijoittuvat samaan hintaluokkaan esimerkiksi Japsi-Stratojen/Telejen kanssa, jotka sentään taatusti ovat tuhat kertaa monipuolisempia keppejä.
 
En tahdo provosoida, mutta tarjoan ystävän neuvona noita, sillä itselleni kävi juurikin niin, että menin ostamaan joskus lukion aloitettuani ensimmäistä "kunnon" sähkökitaraa ja lopulta päädyin Jacksonin hevikeppiin. Näin jälkeen päin en mistään ole niin onnellinen kuin siitä, että sain sen edes kohtuuhintaan myytyä eteenpäin. Munattomampaa ja persoonattomampaa soundia sai todellakin hakea. Musiikkimakuni kehittyminen oli tuolloin vielä todella pahasti kesken, vaikka tuskinpa tuosta prosessista sinänsä valmista tulee, mutta mieluummin itse lähestyisin asiaa niin, että ostaisin ensin mahdollisimman monipuolisen kitaran ja sitten kun soittotaitoa (ja ennen kaikkea varallisuutta!) karttuu ja kenties tahtoo erikoistua johonkin tiettyyn musiikkityyliin muita enemmän, on oikeasti hyvä syy (ja varaa!) hankkia asianmukainen soittopeli. Mikään ei ole kauheampaa kuin halpa kitara, paitsi halpa hevikitara.

Mietin vaan, että nuohan sijoittuvat samaan hintaluokkaan esimerkiksi Japsi-Stratojen/Telejen kanssa, jotka sentään taatusti ovat tuhat kertaa monipuolisempia keppejä.
 
En tahdo provosoida, mutta tarjoan ystävän neuvona noita, sillä itselleni kävi juurikin niin, että menin ostamaan joskus lukion aloitettuani ensimmäistä "kunnon" sähkökitaraa ja lopulta päädyin Jacksonin hevikeppiin. Näin jälkeen päin en mistään ole niin onnellinen kuin siitä, että sain sen edes kohtuuhintaan myytyä eteenpäin. Munattomampaa ja persoonattomampaa soundia sai todellakin hakea. Musiikkimakuni kehittyminen oli tuolloin vielä todella pahasti kesken, vaikka tuskinpa tuosta prosessista sinänsä valmista tulee, mutta mieluummin itse lähestyisin asiaa niin, että ostaisin ensin mahdollisimman monipuolisen kitaran ja sitten kun soittotaitoa (ja ennen kaikkea varallisuutta!) karttuu ja kenties tahtoo erikoistua johonkin tiettyyn musiikkityyliin muita enemmän, on oikeasti hyvä syy (ja varaa!) hankkia asianmukainen soittopeli. Mikään ei ole kauheampaa kuin halpa kitara, paitsi halpa hevikitara.
 
Niinpä niin. Hevikepithän eivät ole ns. oikeita kitaroita? Et ilmeisesti vilkaissut pojan profiilia, kohtuu hevipainotteiselta nimittäin vaikutti... On se ihmeellistä tämä ihmisten ajattelutapa, että hevikeppi soveltuu vain ja ainoastaan hevin soittamiseen. Ei se kitaran muoto sitä saundia pilaa.
 
Ihan ok valinta tuo ESP, laukun hankkiminen tuon muotoiselle kitaralle tulee vain kohtuu kalliiksi.

Kysyjällä on kuvauksensa perusteella jo nyt kaksi hyvinkin monipuolista kitaraa (Ibanezia monipuolisempaa tuskin tapaakaan IMO). Lisäksi musiikkimaun perusteella jotain tanakampaa olisi tällä kertaa haussa.
 
Itse kallistuisin tuon EX-351:n puoleen. Se on koottu hyvistä materiaaleista ja osista, eikä muotokaan näyttäisi olevan yhtä hankala kuin tuossa Jacksonissa. Mahonkirunko, kiinteä talla, liimaliitos ja ihan käyttökelpoiset humpparit tietävät myös hyvää saundia. Eli jos nuo kaksi kitaraa ovat ainoat vaihtoehtosi, unohda tuo Jackson, sillä siitä seuraisi ongelmia hankalan muotonsa ja kehnojen ominaisuuksiensa takia.

Niinpä niin. Hevikepithän eivät ole ns. oikeita kitaroita? Et ilmeisesti vilkaissut pojan profiilia, kohtuu hevipainotteiselta nimittäin vaikutti... On se ihmeellistä tämä ihmisten ajattelutapa, että hevikeppi soveltuu vain ja ainoastaan hevin soittamiseen. Ei se kitaran muoto sitä saundia pilaa.
 
Ihan ok valinta tuo ESP, laukun hankkiminen tuon muotoiselle kitaralle tulee vain kohtuu kalliiksi.
 
no täällä lappeenrannan Soundwell musakaupassa on tai oli tommoinen ex-351 ja ja se asui warwickin rockbagissa... ihmettelin hetken että explorer mallinen rockbag mut niin se oli..

Tuo EX-351 on mahtava kepukka soittaa. Minulle sopii paremmin käteen kuin mikään muu, mitä olen testannut. Mikit ihan kohtalaiset ja riittää minulle. Miinuksena kaulapainoiduud, joka kyllä on hoitunut hyvin leveällä nahkahihnalla. Toinen, erittäin paha, miinus on surkeat hihnatapit. Hihna pääsee todella helposti luiskahtamaan pois ja itse tarvitsin lommon kitaraan ennen kuin viitsin vaihtaa lukittavat hihnatapit.
 
Mitään muuta huonoa siinä ei sitten olekaan. Mikään ei tee siitä kuitenkaan mitenkään ylivertaista mihinkään muuhun kitaraan nähden. Itselle se sopii täydellisesti käteen, mutta silti se on ihan normaali sarjavalmisteinen keppi, eli kokeile mahdollisimman paljon, ja valitse se mikä käy käteen ja lompakkoon parhaiten. Itsellä kävi tuuri, kun se paras soitettavuus löytyi omasta mielestä parhaan näköisestä kitarasta.
Laukkuongelman olen ratkaissut Warwickin soft light case:lla. Kulkee hyvin siinä, mutta painaa kuin synti. Hinta oli noin 70 ja hinta/laatu-suhde on kohdallaan.

no täällä lappeenrannan Soundwell musakaupassa on tai oli tommoinen ex-351 ja ja se asui warwickin rockbagissa... ihmettelin hetken että explorer mallinen rockbag mut niin se oli..
 
Juu Warwickilta saa ihan käypäsiä topattuja pusseja, mutta kovan laukusta saa maksaa itsensä kipeäksi, jos Suomesta sellaisen ostaa tuolle Explorerille.

Mietin vaan, että nuohan sijoittuvat samaan hintaluokkaan esimerkiksi Japsi-Stratojen/Telejen kanssa, jotka sentään taatusti ovat tuhat kertaa monipuolisempia keppejä.
 
En tahdo provosoida, mutta tarjoan ystävän neuvona noita, sillä itselleni kävi juurikin niin, että menin ostamaan joskus lukion aloitettuani ensimmäistä "kunnon" sähkökitaraa ja lopulta päädyin Jacksonin hevikeppiin. Näin jälkeen päin en mistään ole niin onnellinen kuin siitä, että sain sen edes kohtuuhintaan myytyä eteenpäin. Munattomampaa ja persoonattomampaa soundia sai todellakin hakea. Musiikkimakuni kehittyminen oli tuolloin vielä todella pahasti kesken, vaikka tuskinpa tuosta prosessista sinänsä valmista tulee, mutta mieluummin itse lähestyisin asiaa niin, että ostaisin ensin mahdollisimman monipuolisen kitaran ja sitten kun soittotaitoa (ja ennen kaikkea varallisuutta!) karttuu ja kenties tahtoo erikoistua johonkin tiettyyn musiikkityyliin muita enemmän, on oikeasti hyvä syy (ja varaa!) hankkia asianmukainen soittopeli. Mikään ei ole kauheampaa kuin halpa kitara, paitsi halpa hevikitara.
 
Asia tekstiä! Ja tällä kertaa asialliseen muotoon taottuna.
 
Osta vaikka les pauli tai sg. Niillä pitäis hevitkin luistaa.

Eli jos nuo kaksi kitaraa ovat ainoat vaihtoehtosi, unohda tuo Jackson, sillä siitä seuraisi ongelmia hankalan muotonsa ja kehnojen ominaisuuksiensa takia.
 
Ei toi V-muoto mikään ongelma ole. Ja jos istualtaan haluaa soittaa tollasella niin ei sekään ole mahdotonta kun siihen tottuu.
 
Toi Jacksonin X-sarja on sitten laadultaan eriasia. Ei ole henk.koht. kokemusta, mutta olen kuulllut, että ovat melkosia risuja. Jos Jacksonin Rhoads-mallin haluaa niin kannattaa säästää ja ostaa japski RR-3/RR-5 tai erittäin pitkän säästämisen jälkeen jenkki RR-1.

Asia tekstiä! Ja tällä kertaa asialliseen muotoon taottuna.
 
Osta vaikka les pauli tai sg. Niillä pitäis hevitkin luistaa.
 
en tartte toista lespaulia

Ei toi V-muoto mikään ongelma ole. Ja jos istualtaan haluaa soittaa tollasella niin ei sekään ole mahdotonta kun siihen tottuu.
 
Juu, ei olekaan. Itse asiassa kaverin Epiphone-V on itse asiasas jopa miellyttävä soittaa myös istualtaan. Toisen kaverin RR3 sitten ei sitten taas istu minun syliini sitten millään. Hihnatappi nimittäin pistää ikävästi reiteen, eikä neliskanttinen pulttiliitos tee soittoa ylänauhoilta liian helpoksi varsinkin, kun runko alkaa ennen viimeisiä nauhoja.

toi veemäinen jakke ainaski näyttää aika kostajalta..
onkohan miten hyvin valmistettu..

Juu, ei olekaan. Itse asiassa kaverin Epiphone-V on itse asiasas jopa miellyttävä soittaa myös istualtaan. Toisen kaverin RR3 sitten ei sitten taas istu minun syliini sitten millään. Hihnatappi nimittäin pistää ikävästi reiteen, eikä neliskanttinen pulttiliitos tee soittoa ylänauhoilta liian helpoksi varsinkin, kun runko alkaa ennen viimeisiä nauhoja.
 
No mulla oli RR-3 ja soittelin sillä monet sadat tunnit istualtaan. Kaulaliitos on mikä on, mutta silläkään ei ole mitään väliä jos ei hirveesti sooloja soittele. Ja kuinka usein niitä ylänauhoja sitten tulee käytettyä?

No mulla oli RR-3 ja soittelin sillä monet sadat tunnit istualtaan. Kaulaliitos on mikä on, mutta silläkään ei ole mitään väliä jos ei hirveesti sooloja soittele. Ja kuinka usein niitä ylänauhoja sitten tulee käytettyä?
 
Minun tapauksessani ehkä liikaakin. Mutta se törröttävä hihnatappi (joka oli vielä Schallerin hihnalukko) todellakin teki istumasoiton hyvin epämukavaksi. Kaulakin oli hieman omituisen tuntuinen, mutta kyllä sillä jotain jammailuntynkää kesti.

esp Ex
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-154871.html
 
Artistin hinta oli 666€ ja tuokin maksaa saman verran. Onkohan Thomann tehnyt sopimuksen Saatanan kanssa. Sen ansiosta siis ne halvat hinnat...

Asia tekstiä! Ja tällä kertaa asialliseen muotoon taottuna.
 
Osta vaikka les pauli tai sg. Niillä pitäis hevitkin luistaa.
 
Tuskin Antti90 mitään yllämainittua kitaraa menee ostamaan jos hän soittaa jotain metallia ja todennäköisesti tiluttaa. Antti, osta sellanen kitara minkä haluat. Tuossa Swan mainitsi Ibanez RG:n...

Tuossa Swan mainitsi Ibanez RG:n...
 
En varsinaisesti RG:tä, vaan Antti90:n GRX:n. Mutta ylipäänsä Ibanezin (Super-)Strato-mallisista kitaroista irtoaa ihan hyvin saundi jos toinenkin.

toi veemäinen jakke ainaski näyttää aika kostajalta..
onkohan miten hyvin valmistettu..
 
Ostappa mun Charvel. Saat halvalla.

Ostappa mun Charvel. Saat halvalla.
 
Meinaatko tahallasi saada hinnan nousemaan kaupittelemalla tuota joka paikkaan? ;)