Roots ›

Olen tässä yhtäkkiä alkanut kiinnostumaan blues musiikista enemmänkin. Jotenkin on alkanut metalli mättö kyllästyttämään ja olen tässä kuunnellut itselleni vanhastaan tuttuja edesmenneitä legendoja SRV:tä ja Gary Moorea. Osaisiko joku kertoa muita hyviä tyyliltään vastaavia artisteja ja ehkäpä jopa vielä sellaisia joita olisi mahdollista käydä livenäkin kuuntelemassa.
 
Voipi olla että näitäkin on jo täällä ennestäänkin paljon käsitelty, mutta toivottavasti viitsitte tällaiselle uudelle jäsenelle täällä vähän neuvoa heittää.

Minulla viimeisimpänä todella isona artistina viime vuonna iski Joe Bonamassa! Jotenkin miellän hänet Gary Mooren manttelinperijänä. Jos haluat tutustua, niin kuuntele vaikkaa alkuun Youtubesta Sloe Gin- ja Django -biisit.

Oletko kuullut puhuttavan miehestä nimeltä Eric Clapton?

Rory Gallagher on jo edesmennyt, mutta erittäin suositeltava. Johnny Winter on yhä elossa ja kitara soi asiallisesti, vaikka ukko liikkuu jo hieman huonosti. Ukko on tulossa Suomeen syyskuussa. Gov't mule ja Warren Haynes jatkaa Allman Brothersin viitoittamalla southern rockin ja bluesin välimaaston tiellä. Tuoreehko bluesrocksoittaja Carolyn Wonderland on tulossa Rauma Bluesiin ensi viikonloppuna. Tsekkaamisen arvoinen etenkin livepätkinä.Gary Clark jr hallitsee perinteen ja hendrixtyylisen fraseerauksen. Tietysti originaalit bluesäijät ja ämmät ovat tsekkaamisen väärtejä nekin.

blues guitar: Oletko kuullut puhuttavan miehestä nimeltä Eric Clapton?
 
Juu kyllä vain mutta mulle on käynyt sillä tavalla hassusti että joskus aiemmin kuulemani Claptonin biisit on olleet tyyliltään enemmänkin sitä pop osastoa ja siksi olen mieltänyt äijän musiikin vähän oudoksi bluesiksi. Onneksi nyt satuin lukemaan aiemmin täällä aloitettua keskustelua slowhandista ja niiden vinkkien perusteella aion ruveta tutustumaan tuon blues-ukon musiikkiin enemmän!

Mitä white bluesin isoja nimiä mainitsematta, niin, John Mayall, Paul Butterfield (featuring Mike Bloomfield), Fleetwood Macin ekat levyt (myöhemmät on poppia) T-Birdsit...
 
RJU: Tietysti originaalit bluesäijät ja ämmät ovat tsekkaamisen väärtejä nekin.
 
Joo, jos SRV jo kolahtelee, niin ei välttämättä kauhean iso kynnys kuunnella Albert Kingin 60-luvun levyjä ("Born under a bad sign", "King of the blues guitar" -kokoelma), B.B. Kingin livevetoja ("Live at Regal", "Live at Cook County Jail") tai 1970-luvun Freddie Kingiä ("Gettin' Ready", "Texas Cannonball"). Ja tietysti myöhempi Albert Collins ("Ice Pickin'", "Don't lose your cool").

javier vargas. Juuri ilmestynyt vargas bogert appice alkupalaksi.

Bongasin itse "Soittimessa pyörii uudelleen ja uudelleen ... " ketjusta nimim. JC:n heittämän Chris Andersonin Old Friend - levyn. Tutustumisen voi yhtä lailla aloittaa vähän tuntemattomammankin artistin hyvästä luomuksesta.
 
Kitaraa kerrakseen ... ja toiseenkin: http://www.chrisandersonband.com/
 
http://www.cdbaby.com/cd/ChrisAnderson3

big sam: Juu kyllä vain mutta mulle on käynyt sillä tavalla hassusti että joskus aiemmin kuulemani Claptonin biisit on olleet tyyliltään enemmänkin sitä pop osastoa ja siksi olen mieltänyt äijän musiikin vähän oudoksi bluesiksi. Onneksi nyt satuin lukemaan aiemmin täällä aloitettua keskustelua slowhandista ja niiden vinkkien perusteella aion ruveta tutustumaan tuon blues-ukon musiikkiin enemmän!
 
Minä määrään kuunteluun neljä Clapton-levyä:
 
1. Bluesbreakers - John Mayall with Eric Clapton (1966)
2. From the Cradle (1994)
3. Me and Mr Johnsson (2004)
4. Sessions for Robert J. (2004)

Riverman: Minä määrään kuunteluun neljä Clapton-levyä:
 
1. Bluesbreakers - John Mayall with Eric Clapton (1966)
2. From the Cradle (1994)
3. Me and Mr Johnsson (2004)
4. Sessions for Robert J. (2004)
 
No hyvä! Itseasiassa sainkin jo eilen tuon from the cradle levyn kuunteluun ja kyllähän se "cläpä" kunnon blues mies on kuin onkin. Mutta kiitti vinkistä täytyy nuo kolme muuta vielä hommata kuunteluun.

Riverman: Minä määrään kuunteluun neljä Clapton-levyä:
 
1. Bluesbreakers - John Mayall with Eric Clapton (1966)
2. From the Cradle (1994)
3. Me and Mr Johnsson (2004)
4. Sessions for Robert J. (2004)
5. Riding with the King

seventy4: javier vargas. Juuri ilmestynyt vargas bogert appice alkupalaksi.
 
Vargas Blues Bandin livelevy Last Night on mainio. Mukana tulee myös dvd. Taitaa olla tosin aika vaikea löytää, joten kannattaa korjata talteen, jos vastaan tulee.