| Aihe: Digipianon hankintaihmettelyä | |
|---|
|
Olisi elämäni ensimmäisen digipianon hankinta suht ajankohtainen, enkä oikein löytänyt vanhemmista viesteistä itseäni valaisevia vastaksia.
Eli, pitäisi ostaa digipiano suunnilleen seuraavilla vaatimuksilla:
- Tietysti mahdollisimman hyvät pianosaundit + mahdollisimman autenttinen pianotatsi
- Kiinteät pedaalit
- Jämäkkä runko (ei tarvitse juuri siirrellä)
- MIDI
- 6.3 mm -kuulokelähtö
- Jos mahdollista, EI omia kaiuttimia (täysin turhat omassa käytössäni)
- Hintaluokka siinä lähempänä tuhatta kuin kahtatuhatta euroa.
- Saundeista en juuri tarvitse kuin pianon
Omistan ennalta syntikoita ja akustisen pianon ja laite tulisikin periaatteessa ainoastaan akustisen pianon (yö)korvikkeeksi kerrostaloon naapurisovun ylläpitämiseksi. En keikkaile tai ole ammattimuusikko, vaan soittelen kotona täysin omaksi ilokseni.
Minkä valmistajan malleja/mallisarjoja kandeisi harkita? | |
stade5000: Olisi elämäni ensimmäisen digipianon hankinta suht ajankohtainen, enkä oikein löytänyt vanhemmista viesteistä itseäni valaisevia vastaksia.
Eli, pitäisi ostaa digipiano suunnilleen seuraavilla vaatimuksilla:
- Tietysti mahdollisimman hyvät pianosaundit + mahdollisimman autenttinen pianotatsi
- Kiinteät pedaalit
- Jämäkkä runko (ei tarvitse juuri siirrellä)
- MIDI
- 6.3 mm -kuulokelähtö
- Jos mahdollista, EI omia kaiuttimia (täysin turhat omassa käytössäni)
- Hintaluokka siinä lähempänä tuhatta kuin kahtatuhatta euroa.
- Saundeista en juuri tarvitse kuin pianon
Omistan ennalta syntikoita ja akustisen pianon ja laite tulisikin periaatteessa ainoastaan akustisen pianon (yö)korvikkeeksi kerrostaloon naapurisovun ylläpitämiseksi. En keikkaile tai ole ammattimuusikko, vaan soittelen kotona täysin omaksi ilokseni.
Minkä valmistajan malleja/mallisarjoja kandeisi harkita?
Roland. Käytettynä. Se on paras vaihtoehto 700-1000 euroon. Saat ammattitasoisen soittimen, ja parhaan mitä markkinoilla on. Roland tekee nykyään parhaat sähköpianot + ovat myös kannettavia malleja usein. Usein noita myydäänkin kohtuullisen hyväkuntoisina. Ei tietty mitn kovassa keikkailussa ollutta yksilöä kande hakea, mutta sellasta joka ollut snadissa kotikäytössä. Rolandilta irtoaa nykyään parhaat pianosaundit + Sieltä löytyy myös todella hyvät jouset ja vastaavat. Kova koskettimisto noissa on tietenkin.
Roland Rd 700 myi joku juuri just kovan laukun kanssa 1400 euroa, ja se on jo halpa. Paras sähköpiano mitä olen koskaan soittanut.
Roland Rd 300-sx on soitin mitä löytää nykyään käytettynä 700 euroon, ja uskon että uusikaan enään paljoa tonnista poikkea.
Jos haluat parasta digipianon saralla, osta Roland. Roland on viime vuosina kuivunut kasaan synarintamalla, mutta sähköpianojen rintamalla se on kyllä näittänyt muille valmistajille kaapin paikan 2000-luvulla. |  JPQ
16.07.2011 17:46:24 | |
|
Rolandiin syna komentti onhan ne vähän köyhiä päivityksiä mutta tykkään Rolandeista silti. Korgilla kyllä todella panostettu jopa Yamahaa enempi mutta edelleen ihan en ole vakuuttunut ainakaan eräiden mallien pianoista et kronos ja oasys osastoa en edes voi haaveilla ostavani.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. | |
Chekkaan nyt vielä kuitenkin Rolandin lisäksi myös saman hintaluokan Yamahat ja Kawait. Vaikka kaikillä valmistajilla yli 1000e hintaluokassa alkaa soundit olemaan jo oikeasti ihan hyviä, niin kosketintuntuma on se mikä nää laitteet erottaa toisistaan. Tämän takia en ole lämmennyt edes vähän kalliimmille Rolandeille, kun se koskettimisto ei vaan tunnu hyvältä omien sormien alla.
Korgilla on myös suht laaja mallisto, mutta itse en ole koskaan pitänyt Korgia mitenkään vahvana digipianon valmistajana, vaikka uusin Kronos hyvältä kuullostaakin.
Soitetaan nopeammin kuin osataan. | |
Kaakatus: Chekkaan nyt vielä kuitenkin Rolandin lisäksi myös saman hintaluokan Yamahat ja Kawait. Vaikka kaikillä valmistajilla yli 1000e hintaluokassa alkaa soundit olemaan jo oikeasti ihan hyviä, niin kosketintuntuma on se mikä nää laitteet erottaa toisistaan. Tämän takia en ole lämmennyt edes vähän kalliimmille Rolandeille, kun se koskettimisto ei vaan tunnu hyvältä omien sormien alla.
Korgilla on myös suht laaja mallisto, mutta itse en ole koskaan pitänyt Korgia mitenkään vahvana digipianon valmistajana, vaikka uusin Kronos hyvältä kuullostaakin.
Rolandilla on kovat koskettimet, aivan kuten Pianoissa. Koskettimet ovat isot ja kovat, mutta ne joustavat. Pienille käsille ne eivät välttämättä sovi, mutta makuasioita.
Yamahan malleissa olen usein huomannut sen että Koskettimet taas ovat suhteessa pienempiä kuin Rolandilla, mutta tietenkin myös kova koskettimisto niissäkin.
Kawai taas tekee usein todella puolikovetettuja koskettimistoja, joiden myötä niillä voi tehdä myös jopa aika huikeita slideja, mutta pointtina siis että Kawain sähköpianot eivät ole kosketukseltaan aina kovinkaan perinteisiä, vaan muistuttavat enempi ikäänkuin työasemien(synien)koskettimistoa.
Saundien suhteen olen huomannut muutamia seikkoja näissä malleissa.
Yamaha tuntuu suosivan edelleen(kin) hyvin selkeää ja diskanttivoittoista, kirkasta pianosaundia joka toisinaan kalahtaa omaan korvaan jopa liian kirkkaana. Toi Yamahan saundiperinne on jo lähtöisin 80-luvun DX7:N E-piano saundeista, joilloin oli tyylikästä että kaikki E-Piano saundit ovat mahdollisimman digitaalisia ja kirkkaita. Yamahan saundi sopii tosi hyvin Bändisaundiin, sen olen huomannut, mutta kokonais saundi säestyspianona ei ole aina niin massiivinen mitä se voi olla Rolandilla.
Kawain joissakin malleissa olen huomannut sen että saundi on hyvin pehmeä ja lämmin, eikä sitä "piikikkyyttä" ole sielä niin paljon kuin yleisestiottaen Yamahan pianoissa. Makuasioita nämäkin, mistä tykkää. Kawai sopii hyvin kuitenkin kevyeen soittoon mielestäni.
Rolandin sähköpianot ovat parhaita mielestäni sen takia että kokonainen saundi itsessään on jo hyvin vakuuttava, ja iso. Myös useisssa malleissa pystyy myös säätämään ala ja ylätasoja, ja tämä on myös suositeltavaa keikkatilanteissa koska monesti voivat alhaalta soitettuna ottaa liikaa alataajuutta, jota voi kuitenkin säätämällä säännöstellä hyvin helposti. Kosketus Rolandin koskettimissa on mielestäni hyvä, mutta nämäkin ovat makuasioita.
Yleensä olen itse tykännyt kaikkien mallien koskettimista, mitä olen niitä päässyt kokeilemaan. Nordi on ainut josta en ole myöskään tämän asian suhteen pitänyt, koska mulle Nordin koskettimisto on jokin välimalli pehmeän ja kovan koskettimiston välillä, ja koskettimet ovat rakennettu myös itselleni ainakin liian korkeiksi. Saa kourat ojassa soittaa, josta en pidä. Mutta, makuasioita taas kerran:) |  Quru
16.07.2011 21:44:01 (muokattu 16.07.2011 21:44:53) | |
|
Pointti koskettimista ei ollut se, että joku tekee parempia koskettimia kuin toiset, vaan se, että jotkut vaan sopivat omaan tatsiin. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa pianotatsia jota vain Roland tekee, vaan kyseessä ovat makuasiat. Itse tykkään enemmän Clavinovien tatsista kuin testaamistani Rolandeista, eikä se tarkoita, että jompikumpi on universaalisti parempi.
Kawain puolikovetettu pianotatsi, mitävvvv...?
Sakmongkol: Mielestäni johtopäätökseni oli esitettyjen aksioomien valossa täysin looginen. Joka on eri mieltä osoittakoon virheen logiikassani. | |
Quru: Pointti koskettimista ei ollut se, että joku tekee parempia koskettimia kuin toiset, vaan se, että jotkut vaan sopivat omaan tatsiin. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa pianotatsia jota vain Roland tekee, vaan kyseessä ovat makuasiat. Itse tykkään enemmän Clavinovien tatsista kuin testaamistani Rolandeista, eikä se tarkoita, että jompikumpi on universaalisti parempi.
Kawain puolikovetettu pianotatsi, mitävvvv...?
Enkös minä noin juuri ylhäällä sanonut? ;)
Ne Kawain sähköpianot 2000-luvulta, joilla minä olen soittanut, ovat olleet koskettimistoltaan hyvin pehmeitä. Koskettimisto on kova, mutta se antaa helpolla periksi, kuten esim. Nordien kohdalla. Nordin tatsi vain omasta mielestäni ei ole kovinkaan kaksinen. Koskettimisto ei ole mielestäni soittimen vahvimpia puolia, kun puhe Nordeista.
Itse olen huomannut sen että esim. Rolandilla soittaessa kyllä pitää olla koko aika aika varma tatsi soitossa, koska se erittelee kyllä hyvin äkkiä kaiken, sama Yamahoissa. Täten siis voidaan puhua samasta tuntumasta kuin oikeissa Pianoissa. Kawain tatsi on kaikista "helpoin" ollut ainakin minulle, koska se on niin kevyt ja se antaa helpolla periksi, ja saundi on tämän lisäksi myös pehmeä, joten pienet virheetkään eivät pärähdä niin helpolla korvaan.
Rolandia suosittelin myös sen takia, että niiden arvo säilyy, toisin kuin Kawain ja Yamahoiden digitaalisten sähköpianojen(perinteiset tonnin digitaalipianot kotikäyttöön) joiden arvo on laskee jo viidessä vuodessa ihan olemattomiin.
Sekin ero pitää tehdä että Roland tekee sähköpianoja etenkin keikkakäyttöön, kuin myös soveltuvat kotikäyttöön.
Kawai tunnetaan perinteisistä malleista parhaiten, ja näitä ei pahemmin roikotella yhtään minnekään, ellei ole farkkumallin auto vähintään alla.
http://www.thomann.de/fi/kawai_cl36 … id=432befe4a29088647c316e1c37ce2d6a | tarmo
17.07.2011 14:06:41 (muokattu 17.07.2011 14:06:51) | |
|
pekka montin tarkoittaa ilmeisesti painotettuja, puolipainotettuja ja painottamattomia koskettimistoja(?).
Toiset painotetut tuntuvat raskaammilta, toiset kevyemmiltä, mutta paljon on kiinni myös siitä, miten koskettimisto ja laitteen soundit toimivat yhteen.
Ainakin keikkapianojen osalta Rolandeissa on hieman raskaamman tuntuinen painotettu koskettimisto kuin Yamahan vastaavissa, mutta vertailemalla jotain S-sarjan Yamahaa a RD-sarjan Rolandia ei ehkä vielä kannata tehdä pysyviä loppupäätelmiä kaikista ko. valmistajien laitteista. | |
tarmo: pekka montin tarkoittaa ilmeisesti painotettuja, puolipainotettuja ja painottamattomia koskettimistoja(?).
Toiset painotetut tuntuvat raskaammilta, toiset kevyemmiltä, mutta paljon on kiinni myös siitä, miten koskettimisto ja laitteen soundit toimivat yhteen.
Ainakin keikkapianojen osalta Rolandeissa on hieman raskaamman tuntuinen painotettu koskettimisto kuin Yamahan vastaavissa, mutta vertailemalla jotain S-sarjan Yamahaa a RD-sarjan Rolandia ei ehkä vielä kannata tehdä pysyviä loppupäätelmiä kaikista ko. valmistajien laitteista.
Kyllä. Mutta olen huomannut että ihmisillä on hyvin eriävät mielipiteet painotettujen, puolipainotettujan ja painamattomien koskettimien ja niiden määritysten kesken.
Nordin koskettimet esittävät täyspainotettuja koskettimistoa visuaalisesti, mutta ei sitä mielestäni oikeasti kuitenkaan tuntumaltaan ole. Sama siis näissä Kawain malleissa mitä olen soittanut. Itse olen siis sitämieltä että jos haetaan täyspainotettuja koskettimistoa, se myös silloin sellainen on, eikä mikään sen välimalli joka näyttää erilaiselta kuin sitten oikeasti se miltä se tuntuu. Nordissahan siis koskettimet ovat rakennettu hyvin korkeiksi kuten oikeissa täyspainotetuissa, mutta kun niitä soittaa, antavat ne periksi kuin puolipainotetut. Tämä toiminto ei ainakaan itseäni miellytä, koska tuntuman suhteen se on ikäänkuin epämääräinen välimuoto sähköpianon ja perinteisen syntetisaattorin välillä, eikä se oikein aja asiaansa missään. Perinteiset työasemien koskettimethan taas ovat yleensä rakennettu siten että joustavat, eikä ole kuitenkaan rakennettu liian korkealle.
Mulle täyspainotettu on yhtä paljon kuin se mitä Rolandin ja Yamahan useissa malleissa on, eikä niillä pysty oikein liikoja slaiditteluja tekemään, ellei sormet sitten ole kumia :) Luissa meinaa tuntuu aika äkkiä. Nordeilla ja useilla Kawain malleilla taas näin pystyy tekemään. Erot ovat merkittäviä.
Itsehän olen sitä mieltä että kaikille on olemassa omat soittimensa ja makunsa, mutta selkeä ero mielestäni on tehtävä näiden Nordien koskettimiston ja Rolandien koskettimiston välillä. Ulkonäköhän noissa usein "huijaa", kun tuntuma on se joka loppuviimein kertoo totuuden, soittotatsista riippumatta.
Itsehän paskana pianistina näihin asioihin kiinnitän erityisesti huomiota, kun se mun juttu on aina enempikin painottunut urkuihin ja syntetisaattoreihin.
Hyvä pianistihan soittaa millä soittimella vain, tai tässä uskossa ainakin haluan elää :) Nää kranttuilut on tarkoitettu vain meikäläisille jotka ei oikeasti osaa pianolla soittaa! ;) | |
pekka montin: Kyllä. Mutta olen huomannut että ihmisillä on hyvin eriävät mielipiteet painotettujen, puolipainotettujan ja painamattomien koskettimien ja niiden määritysten kesken.
Nordin koskettimet esittävät täyspainotettuja koskettimistoa visuaalisesti, mutta ei sitä mielestäni oikeasti kuitenkaan tuntumaltaan ole. Sama siis näissä Kawain malleissa mitä olen soittanut. Itse olen siis sitämieltä että jos haetaan täyspainotettuja koskettimistoa, se myös silloin sellainen on, eikä mikään sen välimalli joka näyttää erilaiselta kuin sitten oikeasti se miltä se tuntuu. Nordissahan siis koskettimet ovat rakennettu hyvin korkeiksi kuten oikeissa täyspainotetuissa, mutta kun niitä soittaa, antavat ne periksi kuin puolipainotetut. Tämä toiminto ei ainakaan itseäni miellytä, koska tuntuman suhteen se on ikäänkuin epämääräinen välimuoto sähköpianon ja perinteisen syntetisaattorin välillä, eikä se oikein aja asiaansa missään. Perinteiset työasemien koskettimethan taas ovat yleensä rakennettu siten että joustavat, eikä ole kuitenkaan rakennettu liian korkealle.
Mulle täyspainotettu on yhtä paljon kuin se mitä Rolandin ja Yamahan useissa malleissa on, eikä niillä pysty oikein liikoja slaiditteluja tekemään, ellei sormet sitten ole kumia :) Luissa meinaa tuntuu aika äkkiä. Nordeilla ja useilla Kawain malleilla taas näin pystyy tekemään. Erot ovat merkittäviä.
Itsehän olen sitä mieltä että kaikille on olemassa omat soittimensa ja makunsa, mutta selkeä ero mielestäni on tehtävä näiden Nordien koskettimiston ja Rolandien koskettimiston välillä. Ulkonäköhän noissa usein "huijaa", kun tuntuma on se joka loppuviimein kertoo totuuden, soittotatsista riippumatta.
Itsehän paskana pianistina näihin asioihin kiinnitän erityisesti huomiota, kun se mun juttu on aina enempikin painottunut urkuihin ja syntetisaattoreihin.
Hyvä pianistihan soittaa millä soittimella vain, tai tässä uskossa ainakin haluan elää :) Nää kranttuilut on tarkoitettu vain meikäläisille jotka ei oikeasti osaa pianolla soittaa! ;)
Toisaalta, "Pianon Mestari" (Pori Jazz Myyntislogani) Elton John rehaa jokaselle keikalleen oman Yamahan flyygelinsä, tai no, hänen roudarinsa rehaavat. Mikään muu ei kuulemma kelpaa. Merkillä on väliä(?) | |
Hyvä pianistihan soittaa millä soittimella vain, tai tässä uskossa ainakin haluan elää :) Nää kranttuilut on tarkoitettu vain meikäläisille jotka ei oikeasti osaa pianolla soittaa! ;)
Juu, näin itsekin olen vähän ymmärtänyt :)
Mutta kiitoksia kaikille vinkeistä, taitanen kallistua tässä tapauksessa Rolandin suuntaan. Tai ainakin aluksi käyn testaamassa Rolandeja - jos niissä tuntuu olevan omaan makuuni jotakin epämiellyttävää, niin tsekkaan esim. Yamahan sitten läpi. | |
stade5000: Juu, näin itsekin olen vähän ymmärtänyt :)
Mutta kiitoksia kaikille vinkeistä, taitanen kallistua tässä tapauksessa Rolandin suuntaan. Tai ainakin aluksi käyn testaamassa Rolandeja - jos niissä tuntuu olevan omaan makuuni jotakin epämiellyttävää, niin tsekkaan esim. Yamahan sitten läpi.
Loistava valinta! Et tule pettymään. Rolandit ja Yammut ihan omassa kastissaan kun kyse sähköpianoista. | JPQ
17.07.2011 16:39:28 | |
|
pekka montin: Loistava valinta! Et tule pettymään. Rolandit ja Yammut ihan omassa kastissaan kun kyse sähköpianoista.
Samaa mieltä. Ja mitä audiodemoja netistä olen kuunellut Rolandista tykkään muistelen enempi. Noh en ole itse digipianoa ostamassa mutta sanon silti noista merkeistä luulisi löytyvän mieluisa.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. |  Haipuma
18.07.2011 08:37:36 (muokattu 18.07.2011 08:38:03) | |
|
Käytettyä jos lähdet hakemaan, kannattaa miettiä todellakin 2000-luvulta olevia soittimia. Vanhemmat on karkeasti sanottuna soundeiltaan ja tuntumaltaan aika surkeita verrattuna nykyvehkeisiin. Esim. Rolandin Rd-600 on aika pommi soitin. Tyyppivikana koskettimet rikkoontuvat kovempaa soitettaessa ja jäävät pohjaan. Yhdellä keikalla lainasoittimena joskus vedin kyseisellä ja tottakai kaksi kosketinta kosahti yhden setin aikana...
Jos laatu oli avainsana, suosittelen kokeilemaan Yamahalta CP5:sta. Hinta menee vähän yli 2tonnin, mutta tatsi ja soundit ovat kyllä jotain mahtavaa digipianoksi. Tossa on ihan oikeat puukoskettimet. Rolandilta löytyy vastaava V-piano, mutta sen hinta on tuplat samoin kuin lippulaivan CP1:n.
Why do the japanese have exceptional funk in their fingers?? | |
Haipuma: Käytettyä jos lähdet hakemaan, kannattaa miettiä todellakin 2000-luvulta olevia soittimia.
Tuo on hyvä tarkennus etenkin jos meinaa huomioida tässä keskustelussa saamiaan neuvoja.
Jokainen tekee tavallaan, mutta kannattaa kokeilla mahdollisimman monia eri merkkejä, ettei sitten myöhemmin ketuta, kun tuli kokeiltua vain Rolandia.
Tuli pitkään käytettyä Rolandia ja se on hyvä. Keikkapianoissa koskettimisto lähti nykyiseen suuntaan rd 700:n myötä ja on sittemmin kehittynyt siitäkin. Sitä vanhemmat perustuu vähän erilaiseen ajatukseen, joskaan ei nekään aivan surkeita ole, kyllä niillä keikat soittelee. Nyt on käytössä Nord, mutta ei kuitenkaan koskettimiston takia. | Herra Olavi
18.07.2011 10:20:30 (muokattu 18.07.2011 10:53:46) | |
|
stade5000: Olisi elämäni ensimmäisen digipianon hankinta suht ajankohtainen, enkä oikein löytänyt vanhemmista viesteistä itseäni valaisevia vastaksia. Minkä valmistajan malleja/mallisarjoja kandeisi harkita?
Nää tähän ketjuun tulleet vastaukset ovat kyllä aika harhaanjohtavia. Jos realismia haetaan, niin ennen kaikkea kotipianoksi tarkoitetussa laitteessa kannattaa välttää valmistajien "kevytkoskettimistoja", jotka ovat kompromisseja painon/hinnan ja tuntuman välillä (esim. Roland RD-300, Yamaha P-85).
Sinuna testaisin ainakin seuraavat mallit halvimmasta kalleimpaan:
joku uusi Casio
Yamaha P-155
Roland FP-7F
Roland RD-700NX
Kawai MP10
Pianosoundien kannalta tärkeintä on tosiaan ostaa riittävän uusi soitin. Roland on tällä hetkellä kehityksen kärjessä siinä mielessä että "supernatural"-soundeissa ei ole korvin kuultavia luuppausartefakteja. Se ei tietenkään vielä tarkoita että välttämättä pitäisi siitä sämplätystä äänestä.
Sen sijaan Kawai on panostanut mahdollisimman realistiseen kosketintuntumaan uusissa malleissa (esim. yllä mainittu MP-10, joka painaakin ihan hitosti). Uusien mallien tatsista voin varmuudella sanoa sen verran, että Rolandeissa on selkeästi löysimmät koskettimet, Yamaha ja Kawai vaativat enemmän työtä. Tatsista kannattaa ennen kaikkea kokeilla, että on mahdollista soittaa tasaisesti myös hyvin hiljaa.
Muoks: Vielä näistä "lippulaivoista" sen verran, että kyllähän V-Piano kuulostaa tosi hyvältä ja orgaaniselta, mutta myös jonkin verran synteettiseltä siinä mielessä että ääni ei ole sämplätty. Sitten muistaakseni CP-1 ei ollut samalla tavalla painotettu kuin Yamahan varsinaiset digipianot, vaikka siinä onkin Yamahan parhaat soundit; olikohan nyt niin että koskettimen paino ei kasva sävelten madaltuessa yhtä voimakkaasti kuin oikeassa pianossa. | Herra Olavi
18.07.2011 10:51:36 (muokattu 18.07.2011 11:02:29) | |
|
stade5000: - Kiinteät pedaalit
Minkä valmistajan malleja/mallisarjoja kandeisi harkita?
Katsos, en huomannut tuota toivomusta kiinteistä pedaaleista. Käytännössä jos digipianossa on runko pedaaleilla, siinä on myös kaiuttimet. Uusi lista olisi jotakuinkin:
joku Casio
Yamaha YDP-161 (Yamahan halvin piano GH-koskettimistolla)
Roland HP-302 (Rolandin halvin PHA-II koskettimilla, FP-7F:ssä olis PHA-III mutta eroa ei pitäisi juuri olla)
Kawai CA-13 (Kawain halvin RM3-koskettimistolla)
Yamahalta ja Kawailta voi testata kalliimpiakin malleja, niissä soundit taitaa parantua hieman. | |
Sitten muistaakseni CP-1 ei ollut samalla tavalla painotettu kuin Yamahan varsinaiset digipianot, vaikka siinä onkin Yamahan parhaat soundit; olikohan nyt niin että koskettimen paino ei kasva sävelten madaltuessa yhtä voimakkaasti kuin oikeassa pianossa.
Tuossa ei ole sitä "Graded hammer action" -koskettimistoa, joka kevenee ylöspäin, mutta voin sanoa sen tuntuvan silti enemmän oikealta pianolta kuin tuo ylhäältä kevyempi - alhaalta raskaampi -koskettimisto, jolla on tullut kolmisen vuotta soiteltua.
En tässä sen enempää jaarittele, kannattaa tosiaan itse kokeilla mikä on itselle mieluisin koskettimisto ja tietysti soundi. Makuasioita ovat ja täällä on hyvin tullut esiin eri valmistajien laitteiden eroavaisuuksia.
Why do the japanese have exceptional funk in their fingers?? | |
tarmo: Tuli pitkään käytettyä Rolandia ja se on hyvä.
Kaverilla on Roland ja se tykkää siitä. Mulla on Yamaha ja mä tykkään siitä.
Ei ole olemassa absoluuttista totuutta mikä on hyvä vaan pitää ostaa sellainen mistä itse tykkää.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Muuten. Tähän seuraavaan kysymykseen olisi tosi hienoa saada vastaus joltakin joka on ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa.
Mistä mahtaa johtua että 80-luvulla digipianojen saundi oli pääosin niin kamala? (kaikki paitsi se kasari E-piano jota edelleenkin käytetään alan musassa).
Sama linjahan jatkui syntetisaattoreissa pitkälle 90-luvun loppuun asti, pääasiassa.
Mulla esim. On mm. Yamaha Cs2X, jossa mielettömän hyvät urkumallinnukset etc etc....mutta ne pianosaundit....ne on mielestäni ihan casio osastoa.
Ostin myös viime viikolla Rolandin SC 880 modulin, ja siinä on paljon hyvää, mutta ne pianosaundit, ei hyvä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
