Koskettimet ›

R0IST0: ton QSR:n ois voinu kyllä melkeen jättää mainitsematta, ei sovi oikeen linjaukseen.. joka tapauksessa erittäin vaikuttava setti.
 
QSR on tulevia klassikoita. Ja onneksi on mainittu, sillä joku voisi ihmetelle miten noilla muilla olis voinut saada ton soundeja.

Mulla ei oo edes tarkkaa muistikuvaa, että mitä soundia me sieltä QSR:stä käytettiin, mutta kyllähän syna joka tapauksessa pitää levyn kansissa mainita, jos sitä on levyllä käytetty vaikka se todellisen vintage-runkkarin mielestä olisikin noloa.
 
Itse etsiskelen omaan repertuaariin jotain kivaa digitaalista synaa noiden kaikkien analogisten kaveriksi. Eri aikakauden soundeja nimenomaan sekoittelemalla syntyy mielenkiintoista jälkeä. Tällä hetkellä kiinnostelis joku todella juustoinen sämplerisoundi, jollaisilla Enigmat ja muut ysäri-pumput taikoivat levyille viidakkohuiluja ja epä-aitoja kuorosoundeja. Joku Ensoniq EPS16 ja sille kaveriks Roland D-50 haltuun niin tsaijaijai, mitkä soundit!

Wolf Rami: Mulla ei oo edes tarkkaa muistikuvaa, että mitä soundia me sieltä QSR:stä käytettiin, mutta kyllähän syna joka tapauksessa pitää levyn kansissa mainita, jos sitä on levyllä käytetty vaikka se todellisen vintage-runkkarin mielestä olisikin noloa.
 
Itse etsiskelen omaan repertuaariin jotain kivaa digitaalista synaa noiden kaikkien analogisten kaveriksi. Eri aikakauden soundeja nimenomaan sekoittelemalla syntyy mielenkiintoista jälkeä. Tällä hetkellä kiinnostelis joku todella juustoinen sämplerisoundi, jollaisilla Enigmat ja muut ysäri-pumput taikoivat levyille viidakkohuiluja ja epä-aitoja kuorosoundeja. Joku Ensoniq EPS16 ja sille kaveriks Roland D-50 haltuun niin tsaijaijai, mitkä soundit!
 
Nimenomaan. Kyllähän noi Moogit ja "aidot" Analogit on ihan mielettömiä soittimia, ja parhaita soittimia missä nyt ylipäätään on koskettimet.
 
Jotkut sitten unohtaa sen kuitenkin että myös ns. Perinteiset syntikat 80-luvulta ja 90-luvulta ovat myös suosittuja ja persoonallisia, ja niitä on käyttänyt rahamiehet kuten mm. Jarre ja Vangelis joilla olisi ollut rahaa vaikka avaruusalukseen.
Kyllähän sieltä M1:sesta ja D-50:sesta löytää vaikka mitä kivaa, vaikka eivät nykyajan standardeilla mitään "leedisynia" olekaan, mutta ei kyllä toisaalta ole Moogitkaan. Taitaa Työasemat nykyään(kin) varastaa sen roolin, ja vastaavat joista löytää äkkiä Preseteistä sen piano, urku ja jousisaundin. Eräs tuttu hommasi juuri 3000 eurolla Nord Stagen, eikä ko ihminen tiedä mitään synista saati osaa niillä näpertää. Preseteillä soittelee ja vähän jotain efektiä päälle. Kyllä meni iso summa mielestäni kankkulan kaivoon koska hänen käyttötarkoituksiin olisi riittänyt helpolla jo 1000-1500 euron syna.
 
Sitten pitää ottaa sekin huomio mukaan että normikuuntelija kuuntelee aika eritavalla saundeja ja musaa kuin me synarunkkarit täälä. Kaitpa se yleinen linjaus synissa on se että se mikä kuulostaa elävältä ja huomiota herättävältä, on hyvä asia, oli kyseessä sitten D-50 tai Jupiter-8.
 
Sitten tietty saundien lisäksi vaikuttaa paljon sointiväri ja saundien yhteys sointiväriin ja sointujen kokoon ja laatuun ylipäätänsä. Tämän olen ainakin itse huomannut. Sitten tietty se että haluaako tavoitella "ajatonta" saundia, vai saundia joka herättää yleensä vain huomiota/tunteita, vaiko kuulostaa pinnallisin termein, Nykymodernilta. Moby ja Apex Twin ovat artisteja jotka ovat taatusti kelanneet näitä asioita usemman kerran soitinvalinnoissaan, koska ovat käyttäneet ihan laidasta laitaan kamaa.
 
Ite oon tehnyt testejä omien kamojen ja lainakamojen kanssa, normaaleille ihmisille. Soitin Nord Stagea, Hammondia, lukuisia eri kasarisynia ja sähköpianoja. Oma muijakamu sano Nordista:"jotenkin kolkko saundi..." kun taas soitin sille ihan perus XB1:sta ja DW synia, ihastui hän niihin samantien. Vastaavia testejä olen tehnyt monille muillekin sivullisille, ja olen huomannut että osa erottaa 80-luvun synat keskenään ja osa ei. Saundien autenttisuuden kaikki silti erottaa.
Sitten on toki olemassa niitäkin ihmisiä nykyään joiden mielestä Jupiter-8 ja vastaavat kuullostavat "vanhanaikaiselta" ja aikansa eläneeltä.
Ehkä se yhteys on se tärkein juttu, soitti sitten vaikka kahden markan casiolla ja nykyäänhän on olemassa näille LollersPollers Hipsteripiireillekin omat kuvionsa. Folkkipiireissä soitellaan jollakin 80 euron Harmonicalla, kun taas Konepiireissä halutaan halvalla Lofi saundia Casiotoneiden avulla.
 
Itse koitan olla avoin kaikelle, mutta jos olisi rahaa mielin määrin, niin kyllähän mä sen Jupiter-8 ostasin, parit hammondit ja moogit siihen päälle. Mutta, kyllä nykyään jo 2000 euron budjetillakin saa jo ihan mielettömän hyvän arseenalin itselleen jolla luoda hyvää musaa. Noita moduleita ja mallintavia Yamahoitakin kun nykyään saa jo ihan 200-300 euroon, jos sitä nykyajan saundia haluaa havitella. Itselleni kun taas nykyajalla ei ole omaa saundia, olen myös monien muiden tavoin ihastunut analogeihin, moogeihin ja kasarisyniin...eli senkin suhteen aletaan nykyään ottamaan ne vaikutteet sieltä 70-luvulta ja 80-luvulta, sillä onhan koko syntetisaattorikäsitteistö täysin velkaa ja makaava tuolle aikakaudelle :)

Myös Mainittu Jarre laidasta laitaan käytellyt sanoisin.

pekka montin: Nimenomaan. Kyllähän noi Moogit ja "aidot" Analogit on ihan mielettömiä soittimia, ja parhaita soittimia missä nyt ylipäätään on koskettimet.
 
Jotkut sitten unohtaa sen kuitenkin että myös ns. Perinteiset syntikat 80-luvulta ja 90-luvulta ovat myös suosittuja ja persoonallisia, ja niitä on käyttänyt rahamiehet kuten mm. Jarre ja Vangelis joilla olisi ollut rahaa vaikka avaruusalukseen.
Kyllähän sieltä M1:sesta ja D-50:sesta löytää vaikka mitä kivaa, vaikka eivät nykyajan standardeilla mitään "leedisynia" olekaan, mutta ei kyllä toisaalta ole Moogitkaan. Taitaa Työasemat nykyään(kin) varastaa sen roolin, ja vastaavat joista löytää äkkiä Preseteistä sen piano, urku ja jousisaundin. Eräs tuttu hommasi juuri 3000 eurolla Nord Stagen, eikä ko ihminen tiedä mitään synista saati osaa niillä näpertää. Preseteillä soittelee ja vähän jotain efektiä päälle. Kyllä meni iso summa mielestäni kankkulan kaivoon koska hänen käyttötarkoituksiin olisi riittänyt helpolla jo 1000-1500 euron syna.
 
Sitten pitää ottaa sekin huomio mukaan että normikuuntelija kuuntelee aika eritavalla saundeja ja musaa kuin me synarunkkarit täälä. Kaitpa se yleinen linjaus synissa on se että se mikä kuulostaa elävältä ja huomiota herättävältä, on hyvä asia, oli kyseessä sitten D-50 tai Jupiter-8.
 
Sitten tietty saundien lisäksi vaikuttaa paljon sointiväri ja saundien yhteys sointiväriin ja sointujen kokoon ja laatuun ylipäätänsä. Tämän olen ainakin itse huomannut. Sitten tietty se että haluaako tavoitella "ajatonta" saundia, vai saundia joka herättää yleensä vain huomiota/tunteita, vaiko kuulostaa pinnallisin termein, Nykymodernilta. Moby ja Apex Twin ovat artisteja jotka ovat taatusti kelanneet näitä asioita usemman kerran soitinvalinnoissaan, koska ovat käyttäneet ihan laidasta laitaan kamaa.
 
Ite oon tehnyt testejä omien kamojen ja lainakamojen kanssa, normaaleille ihmisille. Soitin Nord Stagea, Hammondia, lukuisia eri kasarisynia ja sähköpianoja. Oma muijakamu sano Nordista:"jotenkin kolkko saundi..." kun taas soitin sille ihan perus XB1:sta ja DW synia, ihastui hän niihin samantien. Vastaavia testejä olen tehnyt monille muillekin sivullisille, ja olen huomannut että osa erottaa 80-luvun synat keskenään ja osa ei. Saundien autenttisuuden kaikki silti erottaa.
Sitten on toki olemassa niitäkin ihmisiä nykyään joiden mielestä Jupiter-8 ja vastaavat kuullostavat "vanhanaikaiselta" ja aikansa eläneeltä.
Ehkä se yhteys on se tärkein juttu, soitti sitten vaikka kahden markan casiolla ja nykyäänhän on olemassa näille LollersPollers Hipsteripiireillekin omat kuvionsa. Folkkipiireissä soitellaan jollakin 80 euron Harmonicalla, kun taas Konepiireissä halutaan halvalla Lofi saundia Casiotoneiden avulla.
 
Itse koitan olla avoin kaikelle, mutta jos olisi rahaa mielin määrin, niin kyllähän mä sen Jupiter-8 ostasin, parit hammondit ja moogit siihen päälle. Mutta, kyllä nykyään jo 2000 euron budjetillakin saa jo ihan mielettömän hyvän arseenalin itselleen jolla luoda hyvää musaa. Noita moduleita ja mallintavia Yamahoitakin kun nykyään saa jo ihan 200-300 euroon, jos sitä nykyajan saundia haluaa havitella. Itselleni kun taas nykyajalla ei ole omaa saundia, olen myös monien muiden tavoin ihastunut analogeihin, moogeihin ja kasarisyniin...eli senkin suhteen aletaan nykyään ottamaan ne vaikutteet sieltä 70-luvulta ja 80-luvulta, sillä onhan koko syntetisaattorikäsitteistö täysin velkaa ja makaava tuolle aikakaudelle :)
 
Itselleni hyvää soundia saa jopa softista. sanoisin soundi tärkein eikä miten siihen on päästy.

Ensoniqin synia käytetty Genesiksen We cant dance levyllä.
Levy julkaistu 1991. Varmuudella ainakin VFX ja VFX sd.
Aika maalaileva levy saundiensa puolesta. Myös monessa 90-luvun pelimuusikissa käytetty Ensoniqia ja Kurzweileja. Ensot olleet ja ovat osaksi edelleen suuressa suosiossa amerikan maalla. Nähtävästi Ensoniq on heille hieman sama asia kuin monelle suomalaiselle Landola tai Hellas.
 
Japanissa on yli 30 pelimusaan painottuvaa lehteä. Pelimusa on ollut Japanissa jo kauan se seuraava iso asia, ja täten synat aika oleellisessa asemassa sieläkin.

Hei vain hei.
 
Tehtiinpä tuossa lastenmusalevyä, joka ilmestyy syksyllä. Levynkansiin tulee nimeni perään vissiin "koskettimet, haitari ja huuliharppu".
 
Se on kovin epäspesifiä. Voisi joku hyvinkin olla kiinnostunut siitä, että soitin urkuosuudet Hammond XK3c:llä (ja yhdessä kappaleessa käytin VB3-softaa), että pianoa mallaamassa ovat Ivory I ja II -softat, että muut levyllä käytetyt softat ovat SampleTank, SampleMoog, SampleTron, Sonik Synth ja Miroslav Philharmonik ja että kontrollerina on käytetty Yamaha CP5:ttä.
 
Hoh.

Bronks: Hei vain hei.
 
Tehtiinpä tuossa lastenmusalevyä, joka ilmestyy syksyllä. Levynkansiin tulee nimeni perään vissiin "koskettimet, haitari ja huuliharppu".
 
Se on kovin epäspesifiä. Voisi joku hyvinkin olla kiinnostunut siitä, että soitin urkuosuudet Hammond XK3c:llä (ja yhdessä kappaleessa käytin VB3-softaa), että pianoa mallaamassa ovat Ivory I ja II -softat, että muut levyllä käytetyt softat ovat SampleTank, SampleMoog, SampleTron, Sonik Synth ja Miroslav Philharmonik ja että kontrollerina on käytetty Yamaha CP5:ttä.
 
Hoh.
 
Kyl mua ainaki kiinnostaa :) Millainen levy? Uusia vai vanhoja kappaleita?
Karhunpoika sairastaa on klassikko, ja oma suosikkini.
 
80-luvulla tehtiin paljon hyvää "lastenmusaa" myös amerikoissa. Esim. Transformersien soundtrack joka tunnetusti Vince Dicolan käsialaa, ja joka johdatti miehen Rocky IV soundtrack materiaalin pariin. Katuhaukan tunnarin teki taas tunnetuksi Tangerine Dream.
80-luvulla tosin Lastenmusaa sekä siihen sisältyvää materiaa kaupattiin vielä 15 vuotiaillekin, ja se musahan oli synaprogea täysin.
 
Itse törmäsin taannoin myös hyvin erikoiseen lastenmusa tapahtumaan.
Tapahtumaa mainostettiin Vesiteemalla sekä sloganilla:
" Tule kokeilemaan jänniä instrumentteja..."
Tuon lisäksi lapset olivat sitten kehitelleet jonkun vesinäytöksen tms.
Kävin paikan päällä ja nämä jännät instrumentit olivat 30 vuotta vanhoja Yamahan Bassosynia jotka piuhoitettu kitarastyrkkarin läpi.
Helvetillinen ja eläimellinen ääni lähti, ollen silti musikaalista.
Jopa itse Claudio Simonetti olisi ollut kateelinen ;)

pekka montin: Kyl mua ainaki kiinnostaa :) Millainen levy? Uusia vai vanhoja kappaleita?
 
Kyllä nämä taitaa olla uusia kaikki. Solistin ja mun tekeleitä pääasiassa. Rokkikokkimeininkiä eli so not progea.

Roger Hodgson käytti 1984 Yamaha DX7 syntetisaattoria hyvinkin näyttävässä roolissa.
Tässä allaolevassa linkissä ja musavideossa soitin niin näkyy kuin kuuluu.
Soitin kantaa lead instrumentin roolia tässä, ja soittaapa sillä myös soolon.
Kierolla tapaa ajaa hienosti puhallinten roolia..
 
http://www.youtube.com/watch?v=GLyVA9k52IQ&feature=related

pekka montin:80-luvulla tehtiin paljon hyvää "lastenmusaa"
 
Kyllä näin on näreet!
 
http://www.youtube.com/watch?v=syxGGxT7_2Y
 
http://www.youtube.com/watch?v=LNkpmoYztA0
 
http://www.youtube.com/watch?v=ULkxza-6ww8

Prophet: Kyllä näin on näreet!
 
http://www.youtube.com/watch?v=syxGGxT7_2Y
 
http://www.youtube.com/watch?v=LNkpmoYztA0
 
http://www.youtube.com/watch?v=ULkxza-6ww8
 
Jep. Ranskassa ja Italiassahan on pitkä perinne tuonkaltaisen musan teemoilta.
Kvinttiympyrään perustuva musa sieltä tulee jo äidinmaidossa. Paljon ovat tehneet hyvää leffamusaa myös 70-luvulla ja 80-luvulla, ja tekevät edelleen. Japanissakin on ihan oma genrensä lastenmusalle ja pelimusalle :) Se on hienoa, että jossain päin maailmaa vielä kuunneellaan ja tehdään musiikkia jossa oikeasti vielä on musikaalisiakin elementtejä ja melodioita.
 
Triviana tietooni on myös tullut että Hopeanuolen tunnari on eräs suosituimmista kautta aikojen. Ko Kappaletta on halunnut coveroida jo yli 30 bändiä (suurinosa levyttäviä) viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta turhaan. Teoksen säveltäjä ei anna oikeuksia, enkä kyllä antaisi minäkään sitä minkään metallibändin raiskata :)