Tanssimusiikki ›

Vai että kolme parhainta. :p
 
1. KISS
Tästä minun rock-innostus lähti. Iskä aikoinaan toi Crazy Nightsin LP:n kotio ja sitten ymmärsin, mitä on musiikki. Muuten en bändistä hirveämmin välitä, vaikka paikkapaikoin hyvää settiäkin vetävät, mutta tämä oli se alkusysäys, mistä rock-innostukseni alkoi ja tajunta laajeni.
 
2. Slade
Tällä poppoolla oli niin paljon annettavaa maailmalle, mutta valitettavasti heidän kohtaloksi muodostui minun mielestä ainakin liian outo ''ulkoasu'' ja liika ''brittiläisyys''. Hitonmoisia soittajia jokatapauksessa jokainen heistä on, todella lahjakkaita ja monipuolisia. Noddy Holder on myöskin laulajana monien kovaäänisten laulajien yläpuolella, hän tekee viskikurkullaansa käsittämättömiä kirkaisuja ja kuvioita. 1991 vuoden pari viimeistä biisiä osoittavat sen, että heo livat jopa tekeässä uutta tulemista, huomattavasti raskaammalla soundilla. ''Red Hot''-kipaleesta huomaatte, mitä tarkoitan. Heille olisi pitänyt suoda moinen mahdollisuus, ennenku Noddy päätti pakata kamansa...
 
3. Ted Nugent
Minulle se ''kitarajumala'', vaikka muitakin tästä maailmasta löytyy vaikka millä ja mitalla. Ted on aikaslailla kaikissa jutuissaansa uniikki. Kitaranakin on tuo hirveätä feelbackia suoltava, valtavan kokoinen Byrdland, josta hän onnistuu repimään todella nättiä soundia, mutta samalla myöskin vahvaa rokkisäröä. Myöskin tuo ulkoilmailu, mitä herra harrastaa, tuo hirveästi uusia ideoita, hyviä sellaisia, josta biisit sitten ovat syntyneet. Tämän kaverin uran piikkikohdalla homman tappoi ensin liiallinen egon kasvatus, jonka avulla hän onnistui hävittämään ''dream teaminsa(Derek St. Holmes, Rob Grange)'' ja siihen perään verottaja löi hänet perseelleen, hän oli perse auki. Uran uudelleenrakennus ei ollut sitten enää samanlaista settiä, kun nuorempana, vaikkakin, sieltä ponnahtelee esille muutamia helmiä myöhemmästä tuotannosta. Ja äijä edelleenkin jaksaa vetää, hän ehkä on nuorin 62-vuotias, ketä tiedän.