| Aihe: Liukuhihna biisejä | |
|---|
|
Kertokaa miten toteuttaisin nopean tuotannon.
Nyt kun tulee tehtyä paljon materiaalia
nopeasti, niin paljon jää käyttämättä
sen vuoksi, että miksaus ja materointi vie liikaa
aikaa.
Periaatteessa olen ollut tyytyväinen ihan vain
audiomixdown raitaan kun raidat on purkitettu.
Mutta olisi kiva jos tuotantoa veisi eteenpäin.
Olen aika varma, että joku muukin on tätä ajatellut
ja sen myös toteuttanut.
Tavoite tehdä layout, jossa valmiina tarvittavat
groupit, fx channel jne.
Sitten aloittaisin äänittämällä raidat ilman erit.
editointia. seuraavaksi mixi (sis) tasot, copurat
kanavoille jne.
viimeiseksi master channel masterointi efectit
ja seuraavan biisin kimppuun.
Olisiko neuvoja, linkkejä, tutorial tai muuta
ideaa vastaavan toteuttamisesta.
+ ei ylituotettua
+ nopeaa
+ halpaa toteuttaa
+ jää aikaa uusille biiseille
- ei ulkopuolista näkemystä | |
JoeCreb: Tavoite tehdä layout, jossa valmiina tarvittavat
groupit, fx channel jne. Sitten aloittaisin äänittämällä raidat ilman erit.
editointia. seuraavaksi mixi (sis) tasot, copurat kanavoille jne. viimeiseksi master channel masterointi efectit ja seuraavan biisin kimppuun.
Monessa ohjelmassa on mahdollisuus tehdä valmis pohja omia tuotantoja ajatellen. Esim. itsellä on Cubasessa valmis äänityspohja valmiina. Tarvittaessa niihin voi myös iskeä suosikkiplugarit valmiiksi odottelemaan aktivointia.
Sinänsä en kyllä välttämättä näe tässä erikoista järkeä koska, joitakin master-plugareita lukuunottamatta, omat plugarivalinnat vaihtelee aika rajusti ihan instrumentin ja biisin kokonaissoundin mukana.
Vaikka olen yrittänyt tehdä valmista "masterointi-setuppia" pelkille md-livenauhoituksille ajatuksen kanssa, niin aina niitä plugarien asetuksia on sitten lopulta joutunut mulkkaamaan paremmiksi.
Jos tilanne on sellainen, että kaikkien raitojen instrumenttien soundi pysyy täysin samana, niin valmis miksauskattaus on ehkä mahdollista toteuttaa. Se tosin edellyttää, että ne soundit on hyviä ja että instrumenttikokoonpano pysyy samana biisistä toiseen. Ei se silti ole välttämättä mikään erinomaisin ratkaisu "hyvään soundiin"
+ ei ylituotettua
Eli ei hyviä soundeja? Vai jotenkin muuten?
Eikös tämä yleensä viittaa enemmän biiseihin sävellysmielessä?
+ nopeaa
Valmis raitapohja ehkä auttaa tähän ainakin äänitystä ajatellen.
- ei ulkopuolista näkemystä
Tämä ei yleensä kyllä ole tietänyt mitään erikoisen hyvää... Ulkopuolinen korva monesti hoksaa perseellään olevia asioita, jotka menee alkuperäisillä korvilla ohi korvien tottumisen vuoksi. Jos jotakin pienen piirin demoja vääntelee, niin sittenhän sillä ei ole juurikaan väliä, mutta vähänkään isompaan julkaisuun ainakin minä hakisin ammattilaisen avustusta.
Itsetehty kuulostaa yleensä itse tehdyltä ja siinä on hyvät, mutta myös huonot puolensa myös.
"Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja | |
Kiitos ajatuksistasi. Suurin osa tästä ideasta on lähtöisin siitä kun kaikki kuulostaa samalta (radio jne.) ja kun on ihmisiä jotka haluavat kuulla kappaleitani, niin toivoisin saavani ne heille nopeasti. Jotta itse pääsisin uusien tekoon. Toki ainanahan sitä voi lennosta pluggareita vaihdella/säätää uuden soundin saamiseksi. | |
Jos soittimet on suunnilleen samat ja äänitysmetodit samat, niin miksi et vain äänitä uutta materiaalia yhteen ja samaa projektiin perätysten? Samat plugarit ja efektit on aina valmiiksi raidoilla, ja printtaat hienosäädön jälkeen sen uusimman biisin masterin ulos.
"the difference between stupidity and genius is that genius has its limits" -Albert Einstein | |
valmiit templatet nopeuttaa kyl jonkin verran workflow'ta. Jos on tarkoituksena purkittaa nopeasti geneeristä radiohuttua niin periaatteessa kai voisi plugaritkin asetuksineen lätkiä raidoille valmiiksi ja antaa vain mennä.
saako moisella metodilla kovin vaikuttavaa materiaalia aikaiseksi? - tuskin.
http://ganesha-firstnewraysoftherisingsun.blogspot.com/ |  kivi
28.06.2011 07:31:08 (muokattu 28.06.2011 07:42:41) | |
|
Groovia ja Ganeshaa komppaisin tässä. Jos tavoitteena on tehdä samankaltaista materiaalia nippu kerrallaan, niin template helpottaa sessiota, ja yhtä sessiota (jossa siis voi olla vaikka 20 biisiä kunhan ne on kaikki äänitetty samoissa sessioissa mikrofoneja ym. siirtelemättä) voi sitten miksata "melkein valmiiksi" - esimerkiksi hakea rumpusoundit ja laulun perusasetukset.
Templatessa kannattaa muistaa jo valmiiksi sellaiset asiat kuin ryhmien rakentaminen (rumpuryhmä+basso, kitararyhmä, laulut). Jos käyttää jotain vst-instrumentteja (esimerkiksi vst-rumpuja), ne kannattaa laittaa perusasetuksineen valmiiksi jo templateen. Samoin joitain perus-EQ:ja voi laitella valmiiksi, kuten bassoon ja bassariin 20Hz hylly-ylipäästösuotimen.
Eri kerroilla ääniteltyä materiaalia ei sen sijaan kannata yrittää miksata yhdessä sessiossa, koska jo parikin senttiä eri paikassa oleva mikrofoni pistää kaikki miksauksen säädöt uusiksi.
Jos nopeasti haluaa tehdä, ei kannata äänitellä biisejä vähän kerrallaan fiiliksen mukaan, vaan tehdä valmis template JA äänittää siihen vaikkapa 5 - 10 biisiä kerrallaan yhteen menoon. Silloin ne voi tiettyyn pisteeseen asti miksata samassa sessiossa ja sitten tallentaa lopuksi jokaisen biisin omana sessionaan (tallenna koko sessio aina uudella nimellä yhtä monta kertaa kuin biisejä on ja sitten avaa sessiot ja tuhoa niistä turhat biisit) jotta pääsee rakentamaan biisikohtaiset automaatiot (volat, panoroinnit ym.) ja ryhmäefektoinnit, sekä mahdolliset masterkanavan säädöt. Panorointejakin kannattaa tosissaan säätää biisikohtaisesti, varsinkin jos mukana on yhtään stereoinstrumentteja (esim koskettimet) koska niissä se mitä nuotteja soitetaan vaikuttaa suoraan stereokuvan muodostumiseen (vaikka kiipparin "vasen" ja "oikea" eivät olisikaan laidoissa vaan esim kello 12 - kello 4).
Nopeasti yhteen sessioon tekemisessä on se etu, ettei fiilis äänittäessä kulu säätämiseen, vaan perussetupin (mikit paikoilleen ja äänitystasot kohdilleen) jälkeen voi uutta materiaalia latoa menemään niin kauan kuin ikinä jaksaa ja keksii. Se on hyvin erilaista hommaa kuin LP-sessiointi jossa soundit on kiva säätää uusiksi joka biisiä varten erikseen, mutta toimii juurikin demotellessa ja silloin kun aika on rahaa. | |
Tekee valmiin pohjan raitoineen jossa on nimetty jokainen raita omilla valmiiksi noin kohdilleen säädetyillä plugareilla ja laittaa valmiit reitityksetkin jos on samat ja tallentaa sen. avaa sen ja alkaa äänittelemään. ja siirtää aktiiviset raidat ylös ja käyttämättömät raidat alas.
www.halondesign.com | |
kivi: Groovia ja Ganeshaa komppaisin tässä. Jos tavoitteena on tehdä samankaltaista materiaalia nippu kerrallaan, niin template helpottaa sessiota, ja yhtä sessiota (jossa siis voi olla vaikka 20 biisiä kunhan ne on kaikki äänitetty samoissa sessioissa mikrofoneja ym. siirtelemättä) voi sitten miksata "melkein valmiiksi" - esimerkiksi hakea rumpusoundit ja laulun perusasetukset.
Templatessa kannattaa muistaa jo valmiiksi sellaiset asiat kuin ryhmien rakentaminen (rumpuryhmä+basso, kitararyhmä, laulut). Jos käyttää jotain vst-instrumentteja (esimerkiksi vst-rumpuja), ne kannattaa laittaa perusasetuksineen valmiiksi jo templateen. Samoin joitain perus-EQ:ja voi laitella valmiiksi, kuten bassoon ja bassariin 20Hz hylly-ylipäästösuotimen.
Eri kerroilla ääniteltyä materiaalia ei sen sijaan kannata yrittää miksata yhdessä sessiossa, koska jo parikin senttiä eri paikassa oleva mikrofoni pistää kaikki miksauksen säädöt uusiksi.
Jos nopeasti haluaa tehdä, ei kannata äänitellä biisejä vähän kerrallaan fiiliksen mukaan, vaan tehdä valmis template JA äänittää siihen vaikkapa 5 - 10 biisiä kerrallaan yhteen menoon. Silloin ne voi tiettyyn pisteeseen asti miksata samassa sessiossa ja sitten tallentaa lopuksi jokaisen biisin omana sessionaan (tallenna koko sessio aina uudella nimellä yhtä monta kertaa kuin biisejä on ja sitten avaa sessiot ja tuhoa niistä turhat biisit) jotta pääsee rakentamaan biisikohtaiset automaatiot (volat, panoroinnit ym.) ja ryhmäefektoinnit, sekä mahdolliset masterkanavan säädöt. Panorointejakin kannattaa tosissaan säätää biisikohtaisesti, varsinkin jos mukana on yhtään stereoinstrumentteja (esim koskettimet) koska niissä se mitä nuotteja soitetaan vaikuttaa suoraan stereokuvan muodostumiseen (vaikka kiipparin "vasen" ja "oikea" eivät olisikaan laidoissa vaan esim kello 12 - kello 4).
Nopeasti yhteen sessioon tekemisessä on se etu, ettei fiilis äänittäessä kulu säätämiseen, vaan perussetupin (mikit paikoilleen ja äänitystasot kohdilleen) jälkeen voi uutta materiaalia latoa menemään niin kauan kuin ikinä jaksaa ja keksii. Se on hyvin erilaista hommaa kuin LP-sessiointi jossa soundit on kiva säätää uusiksi joka biisiä varten erikseen, mutta toimii juurikin demotellessa ja silloin kun aika on rahaa.
Jos mä vaan osaisin, ni mä tos komppaisin Kivi:a ihan kauheesti.
Valitettavasti mä en osaa, mut mä komppaan silti.
Blussan laitan, kun en muutakaan voi.
One kind of music only - the good kind | |
Onko kellään kokemusta Toontrackin EZMixistä?
http://www.toontrack.com/products.asp?item=69
Vaikuttaisi näppärältä preset channel strip -plugarilta joka voisi toimia hyvin kysyjän tarkoituksessa. | |
No ihan ensiksi ihmettelen lähtökohtaa. Mä en koe että hirveä tasapäistäminen omassa tuotannossa tekisi mitenkään hyvää. Miksi pitää tehdä niin hirveää vauhtia?
Mutta jos vinkkejä haluaa, kyllähän jonkun raakademon tietty leipoo sillä lailla hyvin äkkiä: ei siinä muuta kuin tekee työpohjan jossa on se sama Steven Slate-presetti, sama Amplitube-presetti kitaralle ja bassolle, pari eri softasynaa valmiiksi ladattuna vähän eri preseteillä (padi, lead, urku, piano, rhodes) sama lauluprosessointi, samat kaiut ja efektit valmiina, sama master-ketju. Sit ei edes koske etuasteisiin, käyttää yhtä kitaralle/bassolle ja toista laululle/akkarille. Tai sit RNP:hen merkkaa tussilla ne kohdat mitä milläkin tulee käyttää ettei mee punaiselle.
Jos oikeasti haluaa vaan ideat talteen, musta Zoomin H2 voisi olla hyvä vaihtoehto. Sitten voi funtsia mitä niille biiseille tekee, sen sijaan että tekee kaiken samalla työpohjalla identtisillä soundeilla. Sillä musta se on masentava ja latistava ajatus. Nopeus ja tehokkuus voivat olla ihan tavoiteltavia arvoja, mutta jos se on kaiken lähtökohta että hirveällä kiireellä mahdollisimman paljon tasapaksua huttua, niin siltä se lopputulos tulee kuulostamaan.
Miksei jengi tajua että musaa tehdessä ollaan lähellä yhtä maailman hienoimmista, syvimmistä ja mystisimmistä ilmiöistä? Miksi se täytyy tehostaa liukuhihnamaiseksi, mekaaniseksi ja kangistuneeksi liukuhihnatyöksi. Plääääääääääh.
Unta. Nyt. | |
Mulla on vain yksi vinkki, jonka pätevyydestä oon kyllä 100% varma. Lisää itsekritiikkiä! Kaikki tehdyt biisit vaan ei voi olla niin hyviä, että niitä kannattaisi pistää jakoon etenkään ilman ulkopuolisia korvia. Vähän nöyryyttä nyt tohon musatouhuun. Muiden viestiesi perusteella sulla on kova into tehdä musiikkia ja olet aika alussa sen kanssa. Into on todella hyvä ja kaunis asia, älä käytä sitä väärin vaan opettele rauhassa ja keskity tekemään muutamia onnistumisia sen sijaan, että sähläisit.
En ole kuullut musiikkiasi, mutta epäilen vahvasti että ensinnäkin pelkäät kritiikkiä ja sitä että musiikin tekeminen on vaikeaa ja hidasta. Ei niitä kannata pelätä vaan tehdä rauhassa hyviä biisejä, hioa niitä, tehdä niitä muiden ihmisten kanssa, korjata virheitä ja lopulta ehkä saada niitä halukkaita kuulijoita joista kovasti puhut. Fanien saaminen nimittäin on moninkertaisesti vaikeampaa kuin biisien äänittäminen.
(edelliselle postaukselle plussa) | kivi
07.07.2011 13:52:47 | |
|
Objectif Lune: Ei niitä kannata pelätä vaan tehdä rauhassa hyviä biisejä, hioa niitä, tehdä niitä muiden ihmisten kanssa, korjata virheitä ja lopulta ehkä saada niitä halukkaita kuulijoita joista kovasti puhut. Fanien saaminen nimittäin on moninkertaisesti vaikeampaa kuin biisien äänittäminen.
(edelliselle postaukselle plussa)
Näinpä juuri. Mutta on kivuttomille demosessioillekin paikkansa, eikä oo mitään syytä lähteä ensimmäisellä äänityskerralla hakemaankaan sitä mestariteosversiota, vaan antaa kappaleen elää kokeilujen, erehtymisten ja onnistumisten myötä.
Ei niitä suotta niitä tuotantodemoja tehdä ennen kuin mennään levyntekoon. | |
Objectif Lune: Mulla on vain yksi vinkki, jonka pätevyydestä oon kyllä 100% varma. Lisää itsekritiikkiä! Kaikki tehdyt biisit vaan ei voi olla niin hyviä, että niitä kannattaisi pistää jakoon etenkään ilman ulkopuolisia korvia. Vähän nöyryyttä nyt tohon musatouhuun. Muiden viestiesi perusteella sulla on kova into tehdä musiikkia ja olet aika alussa sen kanssa. Into on todella hyvä ja kaunis asia, älä käytä sitä väärin vaan opettele rauhassa ja keskity tekemään muutamia onnistumisia sen sijaan, että sähläisit.
Ei, ei ja vielä kerran ei. Hittoon itsekritiikit ja nöyryydet - itsekritiikki on luovuuden tappaja, nöyryys orjan ominaisuus. Luomisen hetkellä artistin pitää olla kaikkivoipa, röyhkeä ja julkea. Itsekritiikin ja nöyryyden aika tulee myöhemmin, paitsi että artistille se ei tule koskaan - "me tehdään tätä siks ja niin kauan kun me itse digataan ja on kivaa... se on vaan bonusta jos muutkin tykkää" Kuinka monesti olet kuullut edellisen? Mä oon kuullut niin usein että pakkohan sen on olla totta! ;)
Niin. Ja sitäpaitsi tuo "kaikki tehdyt biisit vaan ei voi olla niin hyviä, että niitä kannattaisi pistää jakoon" on täyttä tuubaa. Avaa radio 15:sta minuutiksi... ja tiedät että kyllä muutkin niin tekee.
En ole kuullut musiikkiasi, mutta epäilen vahvasti että ensinnäkin pelkäät kritiikkiä ja sitä että musiikin tekeminen on vaikeaa ja hidasta. Ei niitä kannata pelätä vaan tehdä rauhassa hyviä biisejä, hioa niitä, tehdä niitä muiden ihmisten kanssa, korjata virheitä ja lopulta ehkä saada niitä halukkaita kuulijoita joista kovasti puhut.
Hiotaan ja nysvätään, kaffitellaan, palaveroidaan ja keskustellaan. Tehdään markkinointitutkimuksia ja riskianalyysejä, mikä myy, missä on suurimmat voittomahdollisuudet. Hiotaan ja nysvätään uudelleen. Seurataan trendejä, suositaan trendikkäitä artisteja. "Sä oot kyllä niin popparin/rokkarin näköinen... toi sun ääni ei vaan ihan... hmm... no, ei se ole ongelma, sä opit kyllä ja studion sedät hoitaa lopun."
Tämä on just se nykyajan formula millä tuotetaan tasapaksua ja -päistä, "standardin" mukaista, mitat täyttävää, pinnalta sokerista mutta sisältä tyhjää, e-koodeja sisältävää höttöä, joka saa kyllä kuulijansa hetken sokerihumalaan, mutta jättää sielun ravitsematta ja tekee lopulta vain lihavaksi ja laiskaksi. Mutta onpahan ainakin hyvin tuotettua.
Jos on musiikin tekemisen palo perseessä, niin ei muutakuin valmiit templatet ja vaikka jotkut-lord-algen presetit kehiin vaan ja Rec-nappulaa painamaan. Ja eiku soittamaan ja laulamaan. Mitä useampia biisejä, sen parempi. Mä oon 100 % varma että tällä tavalla susta tulee 100 kertaa parempi musiikin tekijä kuin studiotekniikkaa opiskelemalla ja noita "copuroita" säätämällä.
. | |
hulio: Miksei jengi tajua että musaa tehdessä ollaan lähellä yhtä maailman hienoimmista, syvimmistä ja mystisimmistä ilmiöistä? Miksi se täytyy tehostaa liukuhihnamaiseksi, mekaaniseksi ja kangistuneeksi liukuhihnatyöksi.
Eihän tässä mun ymmärtääkseni musiikin tekemistä olla liukuhihnoittamassa, ainoastaan musiikin prosessointia.
Nykyään ongelmahan on se, että lähes kaikki musiikin parissa touhuavat ajautuvat jossain vaiheessa jonkin sortin kotistudio harrastelijoiksi. Ja sitten alkaa se opiskelu, säätäminen ja nysvääminen... ja turhautuminen. Ja sä kun et halunnut muuta kuin soittaa kitaraa ja laulaa vähän nauhalle.
. | |
Pop Corn:lle pamahti plussaa hyvästä avutumisesta, joka oli täyttä asiaa.
Edes tätä yhtä ei ole olemassa. | |
Pop Corn: Eihän tässä mun ymmärtääkseni musiikin tekemistä olla liukuhihnoittamassa, ainoastaan musiikin prosessointia...
Tota... joo ja ei. Jos teet biisejä tusinan tunnissa ja tahdot ne pikaisesti talteen, ni homma hoituneepi ongelmitta jollain zoomin röökiaskilla.
Mut jos on tarkoitus tehdä jotain esittelykelpoista ja kun niit raitojakin on ehkäpä enemmän kuin rämpytys ja laulu, ni silloin se vaihtoehto on maksaa semmoiselle, joka osaa äänittää, sit semmoiselle joka osaa miksata, ja lopuksi semmoiselle joka masteroi. Mut jos niitä biisejä on kuusitoistatuhatta, ni toi käy kalliiksi. Kandee valita sieltä ne muutamat, mitä budjetin puitteissa ehtii. Ja ne kandee hioa loppuun asti, vaik sen zoomin avulla, ennenkuin kandee alkaa ulkopuolisille niiden purkittamisesta maksamaan.
One kind of music only - the good kind | |
Pop Corn: Eihän tässä mun ymmärtääkseni musiikin tekemistä olla liukuhihnoittamassa, ainoastaan musiikin prosessointia.
Nykyään ongelmahan on se, että lähes kaikki musiikin parissa touhuavat ajautuvat jossain vaiheessa jonkin sortin kotistudio harrastelijoiksi. Ja sitten alkaa se opiskelu, säätäminen ja nysvääminen... ja turhautuminen. Ja sä kun et halunnut muuta kuin soittaa kitaraa ja laulaa vähän nauhalle.
Juma, saanko lainaa viimeisen virkkeen allekirjoitukseeni?
Antakaa rahaa. | |
rintapek: Tota... joo ja ei. Jos teet biisejä tusinan tunnissa ja tahdot ne pikaisesti talteen, ni homma hoituneepi ongelmitta jollain zoomin röökiaskilla.
Mut jos on tarkoitus tehdä jotain esittelykelpoista ja kun niit raitojakin on ehkäpä enemmän kuin rämpytys ja laulu, ni silloin se vaihtoehto on maksaa semmoiselle, joka osaa äänittää, sit semmoiselle joka osaa miksata, ja lopuksi semmoiselle joka masteroi. Mut jos niitä biisejä on kuusitoistatuhatta, ni toi käy kalliiksi. Kandee valita sieltä ne muutamat, mitä budjetin puitteissa ehtii. Ja ne kandee hioa loppuun asti, vaik sen zoomin avulla, ennenkuin kandee alkaa ulkopuolisille niiden purkittamisesta maksamaan.
Kyllä kyllä, olet aivan oikeassa. Mutta kotipolttoista tekevälle nykyajan piironginlaatikkoihin kyllä mahtuu harjoitusvedos poikineen. Ja monella se homma yleensä jää laatikoihin, ja hyvä niin.
Toisaalta, on siinä vilperin perikunnalla aihetta juhlaan, mikäli edesmenneen vilperi cobainin piironginlaatikosta löytyy ne tuhannet harjoituskappaleet.
. | |
Lennu: Juma, saanko lainaa viimeisen virkkeen allekirjoitukseeni?
Jos jätät lähteen mainitsematta. :-)
. | |
Kerrankin täällä on laadukasta keskustelua. Hyvä PopCorn! En ole kanssasi täysin samaa mieltä, mutta puhut järkeviä.
Hyvin pitkältihän tässä on nimenomaan biisinteon työtavoista kysymys ja siihen on vaikea antaa mitään yleispätevää ohjetta.
Biisinteossa on mun mielestä lähtökohtaisesti kaksi ääripäätä joissa on molemmissa vahvuutensa ja heikkoutensa:
1) 10-100 biisiä kuukaudessa (tai viikossa!) massatehtaileva ADHD-tyyppi jolla tulee paljon suurpiirteisiä ideoita ja mieletön ulosanti. Osa biiseistä on aivan helmiä, osasta tulee pienellä laitolla hyviä, mutta tyypillisesti suurin osa on aika kuraa, josta ei vääntämällä ja kääntämälläkään tule hyvää. Tässä on useita ongelmia: tällainen tyyppi tarvitsee valtavasti analyyttistä ja objektiivista korvaa kuulemaan mitkä ovat niitä hyviä ja mitkä niitä huonoja biisejä. Jos oma pää ei riitä, tarvitaan muita päitä - co-write-tyyppejä, A&R-miehiä, bändikavereita, tyttö-/poikaystäviä, muita kavereita - kuuntelemaan ja arvioimaan mikä on hyvää ja mikä ei. Tässä tulee sitten erilaiset itsetuntokysymykset esiin, eli ketä biisintekijä uskoo. Jotkut uskovat sokeasti jotain toista, toiset sokeasti itseään. Kun ulosanti on laajaa, joutuu olemaan aika valppaana ettei mene lapsia pesuveden mukana. Mm. Bob Dylan ja Elvis Costello ovat tunnettuja esimerkkejä tästä ääripäästä.
2) Nysvääjä, joka tekee 3-15 biisiä vuodessa, mutta kun ne valmistuvat, ne ovat pitkälle mietittyjä, huolellisesti sovitettuja, hiottuja ja valmiita. Parhaimmillaan esim. levyä tehdessä tällaisen biisintekijän demot ovat käytännössä valmiita tuotantoja jossa on kaikki kohdillaan. Pahimmillaan ne eivät tule ikinä valmiiksi vaan biisintekijä pyörittelee vuodesta toiseen samoja biisejä eikä mikään etene. Lisäksi pahimmillaan syntyy "metsää puilta"-efekti jossa biisintekijä menettää totaalisesti objektiivisuuden rippeetkin, rakastuu joihinkin älyttömiin ratkaisuihin, jää jumiin epätäydellisten biisien kanssa, muodostaa pakkomielteitä ja sulkee pois suuren määrän hienoja mahdollisuuksia. Tämä taas voi olla joko hyvä tai huono asia. Ehdottomuus on usein hyvä asia. Oman häntänsä jahtaaminen on usein huono asia. Suurin ongelma tässä on se että mikään ei tule valmiiksi. Biisintekijän oma rima saattaa myös olla hillittömän korkealla ja mitään riskejä ei oteta. Jokuhan voisi olla sitä mieltä että tämä ei ole hyvä biisi kun sitä ei ole hiottu kolmea vuotta. Se mikä usein jää ymmärtämättä on se että vaikka sitä biisiä hioisi loppuikänsä, jossain on joku jonka mielestä se on paskaa. Heittämällä ei tule yhtään tätä metodia käyttävää maailmanluokan biisintekijää, mutta niitä on kyllä.
Kumpi näistä on sitten se "oikea" tapa tehdä biisejä? Eihän sitä voi tietää! Jollekin toimii yksi, toiselle toinen. Ei tässä ole mitään absoluuttista totuutta.
Ja luonnollisesti nämä olivat nyt ääripäitä, mutta tunnen ja olen työskennellyt molemmantyyppisten biisintekijöiden kanssa. Näissä ei ole yhtään liioittelua tai kärjisystä. Suuri osa biisintekijöistä osuu jonnekin näiden välimaastoon, mutta usein painotuksella jompaan kumpaan. Kiistattomia klassikoita on tehty molemmilla äärimetodeilla.
Nykyään oletusvaatimuksena on pop-maailmassa aika valmiit demot, tai ainakin se on helpompi tapa saada biisejään päättävien ihmisten korviin. Sikäli alkuperäisen kirjoittajan lähtökohta on ihan ymmärrettävä, vaikka itse vierastankin liukuhihna-ajattelua biisinteossa.
Tässä päästäänkin "käyttöpopin" ja "taidepopin" väliseen eroon. Käyttöpopin (huono termi, en tarkoita vähätellä sitä genreä Idolsit, Britney, Jenni Vartiainen jne.) biisintekolähtökohta on luova käsityöläisyys. Luodaan puitteet ja rutiinit (alle neljän minuutin biisi, annettu esittäjä, kurinalalinen työtapa) minkä sisällä annetaan luovuuden kukoistaa. Taidepopissa (joka on yhtä huono termi kuin edellinen, sisältää vaikka Björkin, Flaming Lipsin tai Rubikin kaltaiset artistit) ei ole yhtä tiukkaa muotovaatimusta, toisin sanoen ei pyritäkään vetoamaan suuriin massoihin vaan operoidaan omien ambitioiden ja luovuuden puitteissa ja annetaan oman luovuuden mellastaa aika vapaasti.
Kumpikaan näistä ei ole parempi tai huonompi kuin toinen. Ne ovat kaksi eri lähestymistapaa joilla on molemmilla paikkansa. Nämä asiat vaikuttavat luonnollisesti siihen mitä metodia biisinteossaan käyttää. Idols-hittejä tai iskelmää muille artisteille tekevän biisinikkarin tuskin kannattaa hioa jokaista kappaletta kuukausitolkulla. Toisaalta jos lähettää A&R-miehelle 300 akkarilla ja sanelukoneella tehtyä biisiaihiota, ei kannata odottaa minkäänlaista vastausta, sillä se ei kuuntele niitä. Toisaalta sama pätee ehkä bändikuvioihinkin. Jos joka treeneihin tuo 10 uutta biisiä tai toisessa ääripäässä 3 biisiä vuodessa (joista sanotaan että "Sä soitat sitten näin ja sä näin"), ollaan aika erikoisilla vesillä. Mutta parhaimmillaan noi metodit kohtaavat ja myös nuo kaupallisen ja epäkaupallisen musan (viihde vs. taide) rajat hälvenevät ja syntyy jotain aivan tautisen siistiä.
Avain kaikkeen on omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen, pelkojen ja epävarmuuksien selättäminen, halu kehittyä huipuksi, häpeilemättömyys sekä kova työ ja realismi. Eikä kannata epäröidä pyytää apua tai etsiä hyviä kavereita joiden kanssa tehdä biisejä.
(Loppukaneettina tuolle viimeiselle jutulle täytyy mainita että Sampo Haapaniemi, joka on tehnyt mm. Ella & Aleksi-levyjä aisaparinsa Markus Koskisen kanssa totesi joskus että kahdestaan ne keksii niin törkeitä ja härskejä juttuja että yksin tehdessä ne sensuroisi terveellä järjellä, mutta kahdestaan niillä menee sellainen vaihde päälle että ne yllyttävät toisiaan pitämään ne kaikkein pöljimmät jutut, jotka sitten ovat ne mihin jengi tarttuu... Ainakin noin levymyynnistä päätellen.)
Täytyy myös todeta että tuottajana ja miksaajana on ihanaa tehdä hommia niin monenlaisten tyyppien kanssa, joutumatta itse olemaan siinä biisintekijän paikalla hajoilemassa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
