Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Epämuusikko: En kyllä allekirjoita lain.
 
En usko että musiikkiterapeutitkaan. Tuskin se noin naurettavaa puuhaa voi olla, muutenhan ihmiset vois ihan ite kuunnella kaikkia duurilällätyksiä päästäkseen masennuksesta.
 
Wikipedia:Musiikkiterapia on kuntoutus- ja hoitomuoto, jossa musiikin eri elementtejä (rytmiä, harmoniaa, melodiaa, äänensävyä, dynamiikkaa ym.) käytetään vuorovaikutuksen keskeisenä välineenä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

tender.insanity: Tässä syy, miksi joululaulut ovat usein mollissa?
 
Ööö...Eikö joululaulut ole duurissa? O.O

Prog Man: Ööö...Eikö joululaulut ole duurissa? O.O
 
Valtaosa!
(Tyhmä kirjoitus)

Molemmat saattaa tuottaa joko suurta mielihyvää, iloa tai sitten vetää mielen surulliseksi!
Oikeastaan ei voi sanoa, että duuribiisi olisi välttämättä iloinen ja molli se surullinen, ainakaan itse en koe niin.
Mutta surullisen sävelmän tuottama "ilo" on ehkä erilaista, jotenkin syvällisempää ja pysyvämpää, kun taas iloinen sävelmä saattaa tuottaa päinvastaisen tunteen.
Hmm.. vaikea aihe, mutta tarkkaa eroa on mahdoton tehdä, ero on häilyvä : ))

Kai mä varmaan tämän ketjun perusteella ajattelen väärin tai jotain, kun tunnen duurin, mollin ja muiden sointujen vaikuttavan tunteisiini äärimmäisen vahvasti. Voisin jopa väittää, että musiikki on eräällä tavalla tarkasteltuna ääniksi koodattuja tunteita.
 
Toki sointujen konteksti vaikuttaa paljon, olen itsekin säveltänyt sellaista musiikkia jossa riitasoinnut kuulostavat jopa toiveikkailta, mutta noin perusluonteeltaan yksittäin soitettuna duurisointu kuulostaa korvissani iloiselta ja mollisointu surulliselta. Rytmillä yms. keinoilla voi kyllä säätää efektiä (esim. haikeudesta kauhuun) mutta sitä en pysty ymmärtämään, miten rytmillä saisi aikaan iloista tai surullista musiikkia soinnuista riippumatta. Koen sellaiset väittämät täysin käsittämättömiksi.
 
Lisäksi väite, että kyseessä olisi täysin opittu mieltymys, tuntuu sikäli epäuskottavalta etten tunne mitään toista yhtä vahvasti ja tiedostamattomasti vaikuttavaa opittua asiaa. Tuo sointujen yhdistäminen tunteisiin tuntuisi tulevan suunnilleen suoraan selkäytimestä.
 
No joo, jatkakaa.

osaamaton: Kai mä varmaan tämän ketjun perusteella ajattelen väärin tai jotain, kun tunnen duurin, mollin ja muiden sointujen vaikuttavan tunteisiini äärimmäisen vahvasti. Voisin jopa väittää, että musiikki on eräällä tavalla tarkasteltuna kulttuuriin koodattuja tunteita.
 
Toki sointujen konteksti vaikuttaa paljon, olen itsekin säveltänyt sellaista musiikkia jossa riitasoinnut kuulostavat jopa toiveikkailta, mutta noin perusluonteeltaan yksittäin soitettuna duurisointu kuulostaa korvissani iloiselta ja mollisointu surulliselta. konsonanssi on dissonanssi dissonoivassa ympäristössä. aivan kuten tavallinen kolmisointu pistää korvaan biisissä jossa niitä on vain se yksi. Mutta tähtiin kirjoitettu absoluuttinen totuus siitä että mollisointu on surullinen on vähän miten sen nyt ottaa...
 
Lisäksi väite, että kyseessä olisi täysin opittu mieltymys, tuntuu sikäli epäuskottavalta etten tunne mitään toista yhtä vahvasti ja tiedostamattomasti vaikuttavaa opittua asiaa. Tuo sointujen yhdistäminen tunteisiin tuntuisi tulevan suunnilleen suoraan selkäytimestä.
 
No joo, jatkakaa. En allekirjoita sanaakaan tuosta.

Ei ne yksittäiset soinnut vaan ne sointukulut ja "sävellaji".
 
faq1: Se yhden sävelaskelen ero mollin ja duurin välillä
 
Höpöhöpö

osaamaton:
...Voisin jopa väittää, että musiikki on eräällä tavalla tarkasteltuna ääniksi koodattuja tunteita.
...
Lisäksi väite, että kyseessä olisi täysin opittu mieltymys, tuntuu sikäli epäuskottavalta etten tunne mitään toista yhtä vahvasti ja tiedostamattomasti vaikuttavaa opittua asiaa. Tuo sointujen yhdistäminen tunteisiin tuntuisi tulevan suunnilleen suoraan selkäytimestä.
 
Samalla tavalla voisi esittää että puhe on ääniksi koodattuja ajatuksia. On kuitenkin selvää että puhe on jossain määrin opittua, eli kun laittaa yhteen äänteet "kis-sa", niin niiden merkitys kuulijalle on täysin opittua. Samoin voisi ajatella että yksittäisten sointujen merkitykset kuulijalle ovat opittuja.
 
Samoin kun kuulee jonkun tutun sanan, tai vaikka oman nimensä hälyisessä huoneessa, niin siihen reagoi ikäänkuin selkäytimellä, vaikka kyseessä on kuitenkin opittu asia.
 
Silti puheessakin on myös synnynnäisiä komponentteja, joita ei tarvitse opetella, esim. jos lapsia laitetaan kasvamaan ympäristöön jossa ei ole yhteistä kieltä, niin nämä lapset kehittävät itse oman kielensä.

Kyllä erilaiset intervallit ainakin minulla saavat aikaan erilaisia säväreitä.
 
Duuri tuntuu iloiselta, molli surulliselta.
Dominanttiseiska tuntuu vähän höntillä tavalla iloiselta.
Molliseiska vähän coolimmalla tavalla haikealta.
Maj-seiska tuntuu seesteiseltä.
Mollimaj-seiska dramaattiselta.
Ylinouseva kvintti duurisoinnussa tuntuu mystiseltä/usvaiselta ja maj-seiskalla ehkä samalla vähän pelottavalta/tuntemattomalta.
Dim on vähän kuin kysymysmerkki.
 
Nämä ovat ehkä osittain kulttuuriperintöä, mutta eittämättä myös henk.koht. ajatuksia, josta monet teistä lienevät eri mieltä. Kun erilaisia intervalliryppäitä (sointuja) sitten käytetään sanoina ja välimerkkeinä usein pitkissäkin virkkeissä, saadaan niiden avulla luotua erilaisia emootionaalisia maisemia. Sanojen avulla voidaan esim. laulaa siitä, kuinka hyvin menee (Brother Can You Spare a Dime), mutta soinnuilla antaa dramaattista pohjavirettä, joka muuttaa sanojen merkityksen täysin päälaelleen.

lisättäköön vielä, että molliysi tuntuu älykkäällä tavalla haikealta ja kutossointu naivilta.. maj7b5 untuvaiselta.. sus aukealta..

Vanhahko aihe.... Fukit!
 
Allekirjoitan kyllä nämä väitteet siitä, että opittuja ovat nämä molli = surullinen ja duuri = iloinen yleistykset.
 
Osaan nimetä monta biisiä, jossa duurisävellajissa mennään ja tunnelma on sangen haikea, jopa surullinen. Tässä lueskellessani tätä säiettä, alkoi päässäni soimaan esim. Gunnareiden Estranged biisi, jossa mennään pitkät pätkät duurissa ja silti tunnelma erittäin down. ("Well I jumped in to the river....." - kohta)
 
Ja kommentoidakseni tuota väitettä, että voidaan suoraan johtaa yhtälö mollimusiikki = masennus......
 
En osaakkaan kommentoida. Vetää sanattomaksi.

Miksi usein hyvät kappaleet on mollissa ? :) no tuo on mun mielipiteeni.

JPQ: Miksi usein hyvät kappaleet on mollissa ? :) no tuo on mun mielipiteeni.
 
Miksi usein hyvät pianokonsertot ovat duurissa?

Miksi Rockn Roll kulkee duurissa?
 
Vastauksen tiedän... =)
 

 
Jos minun pitää musiikillani kuvata auringon paistetta, kulkee se aina duurissa.
Jos minun pitää musiikillani kuvata kaamosta ja räntäsadetta, kulkee se aina mollissa.

Mulle nousuhumala (ei vain viinan tai muden piristeiden aiheuttama) tuntuu duurilta ja kankkunen mollilta, en tiedä kuulostanko itse samalta ...
 
Tää kannattaa joskus kattoa lävitte http://www.beige.org/projects/dimi/CSDL2.pdf