Etno, proge, latin ›

Hei, väki!!! Tälläisiä olisi hauska lukea!!!Kai teistä edes joku soittaa jossakin bändissä ja jotain hulvatontakin on tapahtunut?!:)

Hei, väki!!! Tälläisiä olisi hauska lukea!!!Kai teistä edes joku soittaa jossakin bändissä ja jotain hulvatontakin on tapahtunut?!:)
 
joo, mut ei voi kertoa ;) heh

Kerran on nuotit lähteneet lentelemään tuulen mukana kesken Akselin ja Elinan häävalssin ja yhden kerran ulkoa soittaessani tuli täydellinen muistikatkos enkä enää muistanut miten Karjalan Heili jatkui. Harmonikka on paholaisen soitin.
 
Siinähän tuo kaksi pahinta ollut. En kyllä tiedä miten tämä liittyyi progeen.

yhden kerran ulkoa soittaessani tuli täydellinen muistikatkos enkä enää muistanut miten Karjalan Heili jatkui
 
Voitaneen puhua totaalisesta muistkatkoksesta! ;-)

No siis oikeasti hauskin keikka oli kun vedettiin tällaista improvisoitua progejamia erään teatterileirin yhteydessä. Kokoonpanona oli rummut, basso, kaksi (vai oliko jopa kolme) kitaraa, kazoo ja nokkahuilu. Soitto kulki kuin Mullet train (joka oli kokoonpanon nimi).
 
Paras tapahtuma keikalla tapahtui kun ennen kolmannen biisin alkua tuli eräs venäläinen leiriläinen ja kysyi että voitaisiinko soittaa jotain hyvää biittiä ja hän räppäisi. Tottahan toki se sitten kävi ja näin ollen soiteltiin ja hiphoppia harrastava veli venäläisellä suu kävi kolme minuuttia. Oli sinänsä aika absurdia.

Voitaneen puhua totaalisesta muistkatkoksesta! ;-)
 
Se oli. Ihan vain seinällä leikaten menin sekaisin, enkä enää muistanut jatkoa. Tuota muistin pätkimistä tapahtuu nykyäänkin joskus soitellessa. Vaikka kappaletta on hinkannut miljoona kertaa, niin se vain joskus unohtuu keksen kappaleen. Kummallinen ilmiö. Liekö jokin sairaus.

Se on varsin yleinen sairaus.:) Meillä on biisi, jota olemme soittaneet joka ainoalla keikalla kahdeksan vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä saatan unohtaa totaalisesti, miten seuraava säkeistö alkaa! Onneksi percussionistimme on nykyään hereillä minun suhteeni ja kun käännän avuttoman katseeni hänen puoleensa, saan säkeistön alun luetuksi hänen huuliltaan. Usein noissa kohdissa tuleekin ylimääräinen soolo... Joskus menee senat sakaisin ja joskus keksin omia sanoja...:)

Ja yksi lysti juttu, mikä tapahtui kampiliiran kanssa: Olimme Sibeliustalolla esiintymässä ja kampiliiransoittajamme Tapio kaivoi liiran boxistaan alkaakseen virittämään sitä. Hän istui alas ja nosti liiran polvilleen ja ryhtyi ponnekkaasti veivaamaan kampea viritellen samalla liiran kieliä. Liiran viritys kesti kotvan aikaa. Ei mennyt kauaakaan, kun salissa alkoi käydä pienimuotoinen kuhina turvamiesten saapuessa paikalle. He tirkistelivät ja tarkistelivat joka suuntaan ja saapuessaan lavan eteen he pysähtyivät siihen hölmistyneinä. Liiran ääni muistutti hämäävästi palovaroitinta ja he etsivät palopesäkettä! Tajutessaan, että kyseessä oli soitin, he poistuivat paikalta vähin äänin.:)

No, ennen keikkaa huomattiin että perhana, on tuo basarin kalvo halki. Ei löytynyt sopivan kokoista ehjää, joten vaihdettiin basari.
Basistin hihna lähti 5 kertaa keikan aikana ja sen piti vähän kikkaila välillä sen kanssa.
 
Mun säröpoxin patterit loppu keskellä biisiä. (Basisti kyllä tarjoi verkkovirtaa oman pedaalinsa virtalähde, mutta minä ylpeänä kitaristina - "en mä tarvii..."

Olimme soittamassa rockjatsia Neste Rallin aikaan Jyväskylän kävelykadulla joskus 90-luvun loppupuolella. Keikka oli alkuillasta jotain 8 - 9 välillä, mutta kännistä rallikansaa oli jo siihenkin aikaan liikkeellä melkoisesti. Keikka sujui ihan ok, jopa jonkunlaista fiilistä tuli itsellekin, ja loppupuolella oli joku Sauce-tyyppinen tilubiisi, joka lähti ihan rennosti. Sen jälkeen tuli äijä suomi-pipossaan sanomaan: "hei kitaristi! soita smoke on the water!" Mä siihen, että ei se oikein tänään kuulu ohjelmistoon. "Ai ei lähe vai? Sehän jokaisen kitaristin A ja O!"

Toinenkin tuli mieleen... Vaasassa oli torin vieressä joku Fondis-niminen paikka, en tiedä onko enää kun ei ole tullut muutamaan vuoteen käytyä. No, siellä oli jatsikeikka kuitenkin aikoinaan, ja kvintettimme roudasi kamat sisään ihmisten ruokaillessa. Keikan oli määrä alkaa vasta myöhemmin, mutta pystyteltiin siinä kamat normaalisti. Rumpalikin sai settinsä kasaan, ja löi kokeeksi virveliä yhden kerran vispilällä (siis aikuisten oikeesti). Välittömästi nousi läheisestä pöydästä vanhempi herrasmies, joka pyysi... Oikein, "voisitteko soittaa hieman hiljempaa?"

Toukokuinen humppakeikka ulkona Helsingissä:
 
Alkoi klo 20: Aurinko paistoi, lämmin, tyyni.
Loppui klo 24: Pimeä, kylmä, hyttysiä

Kuinka selvisitte siitä?:) Rankkaa!:)