Livetoiminta ›

ÄM: Se on meillä onneks ollu aina hanskassa, kaikki tajuu sen kuvion, et sähköt lähtee yhdestä reiästä, josta sit jaetaan ympäri lavaa; jopa kitaristikin on aina ekana kyselemässä, että mistä tulee sähköt.
 
Upeeta. Noin sen kuuluu ollakin. Mut ei se aina o.
 
Koska rouva on muksujen kans mökillä ja mä täs seurustelen Karhun kans, ni mulla on nyt hyvää aikaa kertoa tarina. Tarinan tarkoitus on kertoa mun stressiklubini kaapelointi ja miks tommoiseen on päädytty. Voipi olla pitkä, mut kenenkään ei o pakko lukea.
 
Alustus:
 
Joskus 80- luvun loppupuolella haittaripartio lähteepi keikalle just tommoiselle työväentalolle. Lavan sähköt on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa, mut ei se edes kiinnosta ketään. Sinne on tultu soittamaan, eikä säätämään. Roudaus menee sillai, et kitaristi(t) kantaa ensimmäiseks kitaransa siihen lavalle. Hanuristi kantaa haittarin, ottaa sen kotelosta ja alkaa "virittämään". Runpali alkaa kasata kannujaan. Kitaristi kantaa kombonsa lauteille ja lyö sen kiinni lavan ainoaan pistorasiaan. Toinen kitaristi/basisti on samas vaiheessa ja huomaa pistorasian varatuksi, nyppää kitarakombon irti, laittaa jatkarin seinään, lyö kitarakombon siihen ja toisella jatkarilla jatkaa ittelleen. Mut tos välis siirretään ne skittakotelot pois johdon tieltä johonkin muualle. Runpali alkaa kasaamaan rideständiä ja ihmettelee, et miks helvetissä siihen on tullu skittakotelo? Hän sit siirtää sen johonkin muualle.
 
Jossain vaiheessa sit joutilas roudaa mikserivahvarin paikalle ja alkaa ihmetellä, et mihin tän kädestään laskis? Basistin jatkarissa näyttäis olevan tyhjä töpseli, joten sen vois laittaa tohon nurkkaan, kunhan sieltä ensin siirtää kolme skittakoteloa johonkin muualle. Basisti ei tota mikserivahvaria kylläkään käytä, mut ei sen piuha pitemmällekään riitä. Tos välissä pystö on käyny hakemassa mikkiständinsä, alkaa pystyttämään sitä ja ihmettelee, et kuka valopää on laittanu skittakotelonsa hänen mikkiständinsä paikalle?
 
Mut sit alkaakin olemaan valmista. Mikit kiinni ja menoks. Nyt kun mikserivatkain on tos nurkassa, ni bassarimikin piuha riittää nipinnapin, jos sen vetää diagonaalisesti lavan poikki. Akkarin piuha ei sit ihan riitäkään, joten sit ettitään joukolla pitempää piuhaa. Koko toi aika on menny "sirkkojen tanssin", "yölinnun" ja "lacumparsitan" tahdittamana, mut ilmeisesti haitari on nyt vireessä, koska hanuristi ilmoittaa olevansa valmis. "Mistäs tälle mun haittarin mikkisysteemille saatais sähköä?" No, sit otetaan basistan kamat irti, lyödään jatkari väliin ja siit taas toisella jatkarilla hanuristille. Se sit ei o ihan tarpeeks pitkä, joten sekin vedetään ristiin lavan poikki ja se jää roikkumaan parikytä senttiä ilmassa, mut ei se ennenkään o ketään haitannu. Sit otetaan ne kitarat pois niist koteloista ja aletaan virittämään ja tekemään tsekkiä.
Keikan jälkeen otetaan rahat pois kuleksimasta ja lähetään kotio.
 
Toi on kauheen karrikoitua, mut sinänsä kaikki ihan totta. Tollai se menee, jos homma ei o kellään puikoissa etukäteen suunniteltuna. Jossain vaiheessa mä vaan itte tohon avohärdelliin kyllästyin ja totesin hommassa olevan kolme vaihtoehtoa:
Kaapelointi vedetään a) mun tavalla b) mua fiksumman tavalla c) aletaan soittamaan unplugged.
 
Toteutus:
 
Mä sit jaoin homman sillai kahteen osaan, et ton lavakaapeloinnin voi aina ja kaikkialla tehdä samalla tavalla vakioituna. Ei bändi omaa tilaansa enempää tartte, joten mä vaan päätin, et stressiklubi taatusti pärjää lavalla, jonka koko on 5x10 m. Ei todellakaan o ensimmäistäkään syytä tai mitään järkeä levittäytyä laajemmalle. Sit mä ihan itteni iloksi piirsin lavakartan. Kun mä itte hoidan niin sähköt kuin miksauksen, ni tuntui vaan kätsyimmältä, et metri rumpujakkaran takana on piste X, mist kaikki lähtee. Viis metriä sivulle ja viis metriä eteen kymmenmetrinen kaapeli, mis on nelijako päässä. Siit sukojako subille ja laulukajarille (aktiivit), sukojako lavan etureunaa oikealle/vasemmalle (monitorit sun muut) ja sukojatkari taakse kitaristan/basistan kamoille. Sama peilikuvana toisella puolella. Loppujen lopuks jos vakibändeillä vetää, ni ei o kauheen vaikea laskea, et kuinka monta tökkeliä kukin tarttee ja suurinpiirtein millä hehtaarilla niiden tarttee olla.
 
Koska mä hoidan tekniikan, ni toi helpottaa mun hommia hirveesti. Ei se o kauheen vaikeeta viedä kaapeli lavan takaa keskeltä sivulle ja eteen rullaten ylimääräinen jemmaan pois näkyvistä. Siit vaan jatkarit siihen nurkalle, sivulle ja taakse. Ton voi ja osaa tehdä joku muukin kuin mä.
 
Mun duuniksi sit jää toimittaa se sähkö siihen runpujakkaran taakse. Jos käytössä on 3vaihesähkö, ni se on ensisijainen. Jos sattuu olemaan häiriöalttiita vekottimia, ni ton tyyppisellä jaolla se häiriö poistuu sen viiskytä metriä piuhaa pitkin siihen maadoituspisteeseen, eikä se yleensä sielt enää takaisin tule. Tos avaukseni karrikoinnissa taas käy niin, et kun on ensin vedetty kitarisalle, siit jatkettu basistalle ja siit jatkettu mikserivatkaimeen, jonka jälkeen sit hanuristin sounderit kytketään jonon jatkoksi, ni sit pörisee kaikki.
Mut siis nykyään joka tapauksessa lavakaapelointi on aina ja joka stanan paikassa sama. Mä vaan tuon sen ottosähkön perseeni taakse, oli se ny voimavirta tai 1x10A maaton lähtö. Sit mun vaan tarttee kattoa, et vedetäänkö yhdellä subilla ja kui mont tuikkua laitetaan.
 
Maaliman ikävintä näkemääni kun tais olla telkkarista hääpändi keikalla, mis pystö sanoi iltaa, ni sulake paloi ja koko roska mykistyi ja pimeni. Eihän toi ole bändin vika, asiaan kauheesti lie vaikuttanut myös se paikalla ollut kuvausryhmä, mut bändin piikkiinhän tommoinen menee ja keikka on hetken seis joka tapauksessa.
 
Mut aiheeseen palatakseni: Stressiklubilla on yks simppeli muuttolaatikko, minkä kyljessä lukee 400V. Siin on simppeli mustekalamallin jakosplitteri ( voimasyöttö ja kolme sukolähtöä) Toi loota on aina mukana, jos sitä ei tarvita, ni sitä ei tartte humppakuutiosta pois nostaa. Asia paljastuu viimeistään siin vaiheessa ko mennään sisään ja sanotaan päivää.
Sit on toinen laatikko. Siin on letkua ja roikkaa, mil saa vedettyä sähköt suurinpiirtein kivennavalta jos tarttee. Voimavirran puutteessa mä sit vedän tarpeelliseks katsomani sähkön siihen pisteeseen X, eli runpalin perseen taakse, mist lavasähköt on jo toivottavasti ehditty vetää. Ihan itte parhaan osaamiseni mukaan katton, et mist ja miten sen uskaltaa ottaa
 
Niin, sit on toi kolmas laatikko, mis lukee "lavasähköt 230V". Se on se vakioitu.
 
Offtopic:
 
Ny sit jo mennään roudauksen pualelle, mut mun mielestä simppeleintä on vetää toi letkutus tyhjälle lavalle. Sit siit päästään siihen, et mikäli on aikomus tuikkuja käyttää, ni niiden sähköt voi vetää ihan samaan rahaan. Siit kun miettii etiäpäin, ni mä päädyin ratkaisuun, et ton mikkikaapeloinninkin vois järkeistää. Sit eturivin keskellä on x-in y- out lavarasia ja siit viistoista metriä kaapelia. (Viis sivulle, viis taakse ja taas viis sivulle) Ihan joka stanan kaapeli kulkee kauniisti lavan reunoja pitkin.
 
Niinpä marssijärjestys on semmoinen, et ensiks vedetään lavasähköt, sit valosähköt, jos tuikkuja aikoopi käyttää, sit toi lavarasia kaapeleineen. Mut sit lava onkin täysin kaapeloitu, eikä o menny viittä minsaa kauempaa. Sit kun muuta kamaa aletaan roudaamaan, ni seuraavaksi pystytetään ne tuikkutolpat, (jos niit meinattiin käyttää) Pystyttämisessä tos vaiheessa menee ehkäpä pari minuuttia. (Niille on sähköt jo vedetty). Jos niit vihoviimeisenä koittaa pystyttää, ni ensinnäkin seinän ja kajaritolpan väliin pystyttäminen yksinomaan vituttaa. Toisekseen, ei se tost valaise a)yhtään b) mitään. Sit kun sinne vedät viä sähköt ja signaalit ni alkaa vituttamaan ihan tosissaan. Jos tuikkuja on aikomus käyttää, ni ne vedetään paikalleen just tossa kohtaa ja katotaan, et ne toimii, eli valaisee sen pändin tilan jotenkin fiksusti. Sit ne on pois tieltä. Hommaan meni melkein viistoista minuuttia?
 
Mut vasta ton jälkeen on aika päästää se hanuristi irti turvavyöstä. Sit voipi järjestyksestä piittaamatta alkaa kantamaan muuta roinaa lauteille. (Pakkaskaudella tietty soittopelit tuodaan lämpimään ensimmäisenä, mut ei sinne lauteille!!! Sitä parkettia tuskin tuntiin käyttää kukaan, joten sitä voi mainiosti käyttää välivarastona?)
 

 
Tän kirjoittamiseen meni pari tuntia aikaa, kahdeksan tölkkiä karhua ja puali askia röökiä, mut toki tiskasin ja imuroin tos välissä. Mut varmasti löytyy epäjohdonmukaisuuksia ja unohduksia. Niihin saa ja pitää puuttua.