Kitarat: kitarakamat ›

beliel: Siksi mieluummin pidän helvetinkoneen kiinni soittamisen aikana ja otan metronominkin muualta.
 
Heh, täällä taas toisinpäin (tällä hetkellä). Mallintava interface, johon pluggaan sisään, guitar prolta bändin tabit esiin, mp3 soimaan, netti täynnä materiaalia mitä treenata. Rumpukone ja metronomi muutaman klikkauksen päässä, samaten mahdollisuus saada ideat talteen.
Tuntuu muutenki musiikin kuuntelu olevan se paras motivaattori.

AngieRainbow: Joo. Mustakin tuntuu, että joskus sähkökitaran soittajia arvostellaan kalliista kamoista, jos soittaa "vaan" kotona. Kun klassista musiikkia harrastava sellisti vetää kymmenen tuhannen sellolla himassaan omaksi iloksi, niin se on ihan normaalia.
 
Joo, totta turiset. ja jos et ole suomen kärkikaartia, et saa soittaa hyvillä kamoilla.
Mietippä semmost kun joku kaunis päivä ilmestyy seuraavanlainen kysymys.
 
" Moi ajattelin aloittaa kitaransoiton. ostin Gibsonin Les paul Custom EB:n. Onko se hyvä kitara ja mitä se EB tarkoittaa. Vahvistimeksi ostin jonkun Mesan ja kaksi kaappia. Onko semmosia kun 4x12? Onko mesa hyvä? Hei ja sit Osaan ottaa A:n mutta en löytäny netistä miten otetaan Amolli, se on hurriganesissa yleisempi?"
 
Sillon räjähtää Mnet, ja syöksee sen käyttäjät ikuiseen kitarakamat keskustelu looppiin. ;)
 
TN

Hauska topic, omaa harrastuksen kehittymistä kun on välillä ihmetelty puolen suvun voimin... :)
 
Aloitin "soittamisen" suhteellisen myöhään, 25-vuotiaana, eli noin 7 vuotta sitten. Pari vuotta meni ihan leppoisasti kerrostalossa Danelectrolla soitellessa ja kerran viikossa pienen 15W trankun kautta. Dano kun soi ihan mukavasti akustisestikin. Fast forward muutama vuosi ja soittoharrastus alkoi muotoutua kitaraharrastukseksi... Reilussa kolmessa vuodessa kitaroita on kulkenut huushollin kautta parisen kymmentä ja vain parin myyminen jollain tasolla, ehkä, harmittaa. Taloudellisesti aika lailla +-0 kuitenkin. Kitaraharrastus tyydyttää sekä insinöörin mieltä, että jollain tasolla esteetikon sieluakin. Periaatteessa funktionaalinen esine, mutta kuitenkin hyvin pitkälti muiden kuin absoluuttisten tosiseikkojen perusteella ostettava/myytävä/vaihdettava. Kiehtova laite kaiken kaikkiaan. Vahvistinten vaihtuvuus on ollut aika lailla hitaampaa.
 
Tällä hetkellä taloudessa yhden sähkökitaran mentävä vaje, ainoana Ibanezin ohutkoppainen, puoliakustinen P90-mikityksellä. Vahvistimena aliarvostettu (?) Crate Vintage Club 20 -putkivahvistin ja modernimpana härpäkkeenä Line6 GuitarPort. Efektipuolella on tällä hetkellä aika hiljaista, Danon CoolCat Tremolo löytyy ja joku fuzz olis seuraavaksi hankintalistalla hyödyllisin. Kitaroista todennäköisesti seuraavaksi haussa LP P90-mikityksellä tai Telecaster. Akustiselta puolelta löytyy Harley Bentonin 39 euron teräskielinen. Ei täysi susi, kelvannut tähän asti.
 
Julkiset esiintymiset on laskettavissa yhden käden sormin ja aina tuon halvimman, akustisen kanssa. Kyseessä siis iltajuhlia yhteislauluineen jne. Parasta on kuitenkin kitaran näppäily omassa rauhassa, se on osoittautunut hyväksi keinoksi tyhjentää nuppi työpäivän/-viikon jälkeen kun mitään muuta ei tule juuri sillä hetkellä ajateltua. Kun on mahdollisuus luukuttaa vahvistimen kautta, tuo efekti vain moninkertaistuu. Ei sillä että työ olisi mitenkään erityisen stressavaa, yritän lähinnä kuvailla syitä miksi kitaraa soitan. Hyvä kitarasoundi nostaa fiilistä entisestään.
 
E: Luin ekan kirjoituksen uudelleen ja ajattelin lisätä että minkäänlaisena urana en omaa harrastustani pidä. Soittotouhua jonkun porukan kanssa voisin toki harkita, mutta lähinnä samalta terapiapohjalta kuin tähänkin asti.

Ensimmäinen keikka tuli heitettyä 1984 ja seuraava melkein heti perään 2011. Alustavasti keikkaa pukkaa taas 2012.
 
Kotona tulee siis soiteltua ja kamoiksi riittäisi melkeinpä mitkä vain. Mutta onhan se hieno tunne soittaa hyvillä soittimilla ja kuten edellä on mainittu, ovat kitarat lopun perin kohtuullisen halpoja soittimia moniin muihin verrattuna.
 
Tämän vuoden hankintoja ovat pieni VOXin putkivahvistin ja Fenderin Hot Rod 62 Stratocaster.
 
Joutuuhan hankintoja joskus hieman itsellekin perustelemaan, mutta suht edullisesta harrastuksesta vuosikuluiksi suhteutettuna on kuitenkin kysymys (vrt. golf yms. joutavuudet). Ja eipä kerry kotisoittajalle paljon matka- tai majoituskuluja... (virvokkeita saattaa joskus mennä).

nahkahuppu: Joo, totta turiset. ja jos et ole suomen kärkikaartia, et saa soittaa hyvillä kamoilla.
Mietippä semmost kun joku kaunis päivä ilmestyy seuraavanlainen kysymys.
 
" Moi ajattelin aloittaa kitaransoiton. ostin Gibsonin Les paul Custom EB:n. Onko se hyvä kitara ja mitä se EB tarkoittaa. Vahvistimeksi ostin jonkun Mesan ja kaksi kaappia. Onko semmosia kun 4x12? Onko mesa hyvä? Hei ja sit Osaan ottaa A:n mutta en löytäny netistä miten otetaan Amolli, se on hurriganesissa yleisempi?"
 
Sillon räjähtää Mnet, ja syöksee sen käyttäjät ikuiseen kitarakamat keskustelu looppiin. ;)
 
Olisipahan kerrankin aloittelija, joka ostaa kunnon kamat eikä kysele kuukauden perästä että onko tästä mun satasen harrikkapenttonin tilukepistä mihinkään kun se ei pysy vireessä ja lisensseistä lisenssein tinapäällystetty muovifloikka venyy kuin kolmesti syöty purukumi. Nykyään, kun joku tuttu tulee kysymään soittamisesta ja kamojen hankkimisesta (ja niitä on muuten yllättävän paljon), lainaan sille vähäksi aikaa mun jotain Squieria ja jos intoa riittää, niin sitten ostamaan Torilta ei-ihan-halvimmat kamat niin ei lopu motivaatio paskoihin kamoihin.

Old Joe: JHe: Ensimmäinen keikka tuli heitettyä 1984 ja seuraava melkein heti perään 2011. Alustavasti keikkaa pukkaa taas 2012.
 
Huh, onpa tiukka aikataulu! Etkö osaa sanoa ei !
 
Heh.. Juuri tuossa se syy tiukkaan tahtiin piilee ja fanien armottamat vaatimukset ajavat myös tien päälle...
 
Tuon ensimmäisen keikan palkkio oli muuten 1000 mk, joka oli siihen aikaan ainakin meidän neljän miehen kokoonpanolle iso raha. Taisi mennä pää moisesta summasta sekaisin, kun soitto taukosi tuosta useammaksi vuodeksi.

-septimisti-: Niin no jokainen harrastelee omista lähtökohdistaan. Toiselle kitaransoitto himassa on tiukkaa askeettista treeniä ja toiselle enemmänkin eräänlainen työväline osana muuta musiikkiharrastusta.
 
Hyvin sanailtu. Minullekin se on jotain noiden väliltä, painottuen johonkin sinne omaksi ajankuluksi soitteluun. En allekirjoita sitä että minulla olisi jonkinlainen "digipeikko", ehkä se vieroksuminen tulee vain siitä että tietokonetta tulee käytettyä töissä ihan riittämiin (ja kotona miniläppäriä olkkarissa, ja älypuhelinta sängyssä, aargh).
 
En ymmärrä miten opiskelijabudjetti tms. liittyy tähän?
 
Kun korostit sitä, miten halpoja nuo kaiuttimesi ym. ovat, sekä tuo loppuprovo:
 
Hihittelen ärsyttävästi täältä olohuoneestani tyypeille, jotka hassaavat saman summan, joka mulla on kiinni kaikissa yllämainituissa, johonkin yhteen tunkkaiselta kuulostavaan g-apinaan tahi 25 vuotta vanhaan yhden siinä & siinä soundin vahvistimeen.
 
Laskitko muuten mukaan tietokoneen hinnan? Hyvähän se on että halvallakin pääsee, mutta tuntuu hieman ehdottomalta sellainen joko-tai ajattelu, että yksi ratkaisu olisi parempi kuin se toinen.
 
Asustelen tällä hetkellä kerrostalossa ja putkivahvaimeni ei hurise yhtään korvinkuultavasti. Vahvistincombo (Bugera V22) on putkien vaihtamisineen tullut maksamaan 300 euroa. Enimmäkseen tulee käytettyä Squier CV60 Stratocasteria joka maksoi käytettynä 230 euroa sekä Schecter Solo-6:tta, josta maksoin noin 700 euroa. Viimemainittu tosin on myös treenikämppä- ja keikkakäytössä.

Kotona soitellen mennään. Olen mukana myös "bändissä." "Bändissä", joka treenaa melkein kerran vuodessa. Vittu mitä paskaa. Eli voin sanoa aivan hyvällä omalla tunnolla että olen kotikitaristi :)
 
Kamoina on suhtkoht iso vahvistin, eli Vox VT100. 2 x12 100W. Omistan myös kaksi muuta pienempää vahvistinta, Line 6 ja Crate. Kitaroita mulla on käytössä kuus, joista kaks on virallisesti isäni kitaroita.
 
Kamaa tulee hommattua melkein joka kuukausi jotakin, koska se vaan on niin pirun mukavaa oppia kokoajan jotain uutta jostain laitteesta ja sen soundista.
 
Itsellä ainakin menee valtaosa pienistä tuloistani soittoharrastukseen vaatteiden ja muun käyttötavaran lomassa. Erittäin hyvä harrastus, jota suosittelen kaikille!
 
Olen puhunut.

-septimisti-:
Hihittelen ärsyttävästi täältä olohuoneestani tyypeille, jotka hassaavat saman summan, joka mulla on kiinni kaikissa yllämainituissa, johonkin yhteen tunkkaiselta kuulostavaan g-apinaan tahi 25 vuotta vanhaan yhden siinä & siinä soundin vahvistimeen.
 
Hihittele vaan, jokainen laittaa oman varallisuutensa mukaisesti rahaa noihin. Toiset ostaa kalliita veneitä, lumilautoja ja mitä lie, jotka sitten lojuvat off-seasonilla tallin nurkassa. Toiset laittaa musavermeisiin rahat ja niillä on käyttöä ympäri vuoden. Harrastukset on harrastuksia, jokaisella pitää olla semmonen.

Itsekin olin tuohon viimekesään asti hyvin pitkälti pelkkä kotisoittelija. Mukavaahan se oli kehittää aina saundiaan siihen itselleen mieluisaan suuntaan. Rolandin kuutiolla aloitettiin, Vintage-marsuun ja liutaan pedaaleita päädyttiin :). Olihan se mukavaa kerällä kaikkia purkkeja, ja jos ei tykännyt pisti kiertoon. Sai vapaasti etsiä sitä omaa saundiaan ja koittaa pystyykö niihin Crancked-Marshall-saundeihin kotisoittovoluumeilla. Siinä sai vapaasti jamitella itsensä iloiksi hyvillä saundeilla, ja hauskaa oli. Hyvä saundi kyllä innostaa soittamaan.
 
Nyt kun bänditoiminta on vahvistunut, olen jättänyt nämä isommat mölytoosat suosiolla bändisoittoihin. Nykyään kotisoittokamat on vähän kaikkea, joskus jaksan tuoda ehvektilaudan ja Marsun kotio ja tykittää niillä, mutta joskus huomaan palanneeni juurilleni, eli se kitara-Roland kuutio. Nyt olisi tarkoituksena myydä kaikki turhat pois ja ottaa itselleen selvät koti- ja bändikamat. :) Tai saa nähdä nyt miten käy...

Neponen: Hihittele vaan, jokainen laittaa oman varallisuutensa mukaisesti rahaa noihin. Toiset ostaa kalliita veneitä, lumilautoja ja mitä lie, jotka sitten lojuvat off-seasonilla tallin nurkassa. Toiset laittaa musavermeisiin rahat ja niillä on käyttöä ympäri vuoden. Harrastukset on harrastuksia, jokaisella pitää olla semmonen.
 
Paska harrastus semmonen mikä ei kaikkia rahoja vie...

Mä olen itse niin kriittinen omaa soittoani kohtaan, että haluun kotiinkin ihan hyvät kamat. Ihan oman tyytyväisyyden vuoksi.

Kysyjä varsin halusi vastaukseksi vähän vertailua siitä mitä muut kotiniblaajat
käyttää. Kovin nopeasti syntyi vastakkainasettelu: hyvät/ parhaat kamat kotona - paskat/ välttävät kamat kotona. Alkuperäisen idean mukaan ymmärrän kysymyksen ja vieläpä ihan hyvä kysymys vähään aikaan. Se mitä en ymmärrä on että miksi tyytyä kompromissi kamoihin vaikka soittaa kotona ja vieläpä ypöyksin? Miksi tyytyä kompromissiin missään tapauksessa? Jos kerran jotain harrastaa niin miksi ei sitten hommaisi parhaita mahdollisia välineitä siihen harrastukseen? Onhan näitä vertailukohtia, jos käyt salilla niin miksi et kävisi siinä viihtyisässä paikassa missä on hyvät laitteet. Ainahan voi mennä metsään nostelemaan kiviä. On kai ymmärrettävä että kaikki eivät arvosta omaa soittoaan/ harrastustaan.
 
Itse voin myöntää että en ole omaan arsenaalini tyytyväinen, mutta se päivittyy pikkuhiljaa. Kaikkia tuloja kun ei vaan voi laittaa kitarakamoihin tässä elämäntilanteessa. Vain paras on minulle kyllin hyvää.

Edelliseen kirjoitukseen viitaten,mulla oli joskus custom shopin Gibson jolla soittelin pocket podin läpi suoraan kuulokkeisiin...Tämä oli joidenkin mielestä "järkyttävää laatukitaran väärinkäyttöä"...Tuumin,että pitää kai sitten ostaa kallein löytyvä Marshall-torni tuohon olohuoneen nurkkaan,ettei väärinkäytä kitaraansa...

Tällä hetkellä käytössä on "kotona" Gibson SG Special faded eikä vahvaria lain. Davan pinkki-mustalla plekulla soitan. Oonko troo?

Blackstar ht-5 nuppi ja kaappi ..polkimina visual soundin polkimia Route 66 V2, Overdrive & Compression ,
H2O V2,Chorus & Echo,ja Open Road V2 Overdrive
Boss RE-20 ja NS-2 ja tietenkin Metal zone MT-2 ja rumpalina Line6 JM-4.
TC Electronic Polytune virittää..
Kitarat ESP GL-56 ja Yamaha AES-1500 Bigsbyllä

meikäläinen vanha mies ei enää jaksa tätä 3 keikkaa joka toinen vuosi tahtia ja siksi vähän meinaan jäähdytellä. Musamieltymykset kun on moninaiset eli Mambasta Mötley Cruen kautta Metallicaan ja Murriganesiin niin monenlaista soundia makkarifiilistelyyn tarvitaan. Stratolla ja PeRSiillä reenataan. Justiinsa hommasin Marshallin Hazen kun siinä on kuitennii 40 wattia, EL34set ja luuppi ja joku vibe/echo/chorus valmiina. BBpreamppia ja Carbon Copya ja Suhr Riottia sekaan (unohtamatta paria bisseä) niin minusta näillä saa aikaan kelpo fibat. Pikkukeikkaakin tarvittaessa heittää ja jos oikei innostuu niin tuikkaa 11räkkiä luuppiin. Tehot sopii makkariin hyvin, eukko ja mukulat häipyy heti kun napsautan Marsun tulille.

Confidentum:. Tehot sopii makkariin hyvin, eukko ja mukulat häipyy heti kun napsautan Marsun tulille.
 
Sammuuko valot vai sulaako jääkaappi ?