Kitarat: kitarakamat ›

Entropia666: Täähän tietty voi sitten muuttua kun levyt nousee listoille ja on varaa palkata roudarit kantamaan ne 8 marsustäkkiä sinne lavalle ja kytkemään kaikki. Sitten ei tarvii kun ite hifistellä viimesen päälle state-of-the-art-kamat mitkä tykkää.
 
Eikös nuo kaheksan marsustakkia ole nykyisin enemmänkin pahvinen kulissi kuin äänentoistoon liittyvä elementti? jo kymmenisen vuotta sitten kun itse olen viimeksi keikkaillut, niin kitaravahvistinta ei keikalla voinut avata sitäkään vertaa kun treenikämpällä ettei mene stereokuvasekaisin kitaravahvari mikitettiiin jos ei soitettu suoraan linjaan. En oikein ymmärtänyt mihin niitä tolkuttomia kaappiröykkiöitä kitaristin takana oikein muuhun tarvitaan kuin näyttämään hienoilta.
 
Mitä tuohon keikkailuun ja keikkavarustukseen muuten tulee, niin mä vähän veikkaan ettei sitä esiintyvän muusikon keikkatodellisuutta voi ihan yhteen kategoriaan niputtaa. Meinaan, että on aika eri asia soittaa jossain savuisen pizzerian nurkassa bändin takana kuin olla illan päätähtenä jossain hartwallareenalla missä yleisö istuu puvut päällä kuuntelemassa suurta kitarataiteilijaa.
 
Itse ainakin monesti arastelin ottaa kovin paljoa kamaa keikalle hukattavaksi ja ei välttämättä niitä kaikkein hienoimpia kamppeita raatsi viedä keikalle sinne pizzerian nurkkaan. Kuitenkin kamojen toimivuus ja luotettavuus on se ykkös asia ja saundit toisarvoinen seikka kunhan olivat vain sinne päin (ei sitä kuitenkaan kukaan kuule). Eisitä kitaristinakaan viitti ruveta sellaisissa ympyröissä hirveästi egoilemaan kun se vaan vituttais kaikkia ja siinä teksisi itsensä lähinnä naurettavakasi.
 
Mitä noita muita bändejä ja soittajia katteli, niin kylle monet näytti silloin pysyvän aika perusasioiden äärellä ja kombo oli kovasana (mä en edelleenkään oikein tajua mihin niitä stäkkejä tarvitaan (vaikka on mulla itsellänikin joskus ollut semmoinen). Ainakin meikäläisen keikat oli monesti niin vaatimattomissa puitteissa, että lavana toimi käytännössä ikkunalla oleva kukkalauta, niin ei sinne mitään stäkkejä olisi edes mahtunut kun rummut piti kuitenkin sovittaa jotenkin (rumpalin kiska muuten kutistui myös nopeasti välttämättömään.). Tosin ihan pukkuruisissa mestoissa emme siihen aikaan käyttäneet pa:ta ollenkaan, vaan ainoastaan rumpujen bassari ja laulaja mikitettiin ja soittimet toistuivat omista vahvistimistaan eli saundtsekissä piti koittaa tasapainottaa sitä bändin sointia kuulostamaan suunnilleen samalta kuin reenikämpällä.
 
Nykyisin varmaan vehkeet on parempia ja keikkapaikat ei ole savuisia.

Entropia666: Mulla oli pointtina että keikkalevilla ei välttämättä oo ees kiinnostusta (tai aikaa) hakee sitä ultimaattista soundia ja pyöritellä kaikkee mahdollista kamaa että se löytyy. Mun mielestä taas se hyvän soundin ja hyvän kitaran ehtiminen on just siistiä. Vielä kun oppis soittamaan.
 
Tää menee just tohon että ammattilainen kuulostaa todennäköisesti kuitenkin hyvältä halvemmillakin vermeillä ilman suurempaa runkkausta.
 
En mäkään rojuistani varmasti kaikkea irti saa. Keikoilla vedin kauan nupit kello kahteentoista(paitsi volume) ja sillä hyvä. Pitkään oli reenikselläkin sama. Nyt ne ei oo ihan kahdessatoista mut eipä nuo tuostakaan ole liikkuneet juur laisin.
 
En ole kuitenkaan ammattilainen... Laiska vaan.

hallu: ...perusasioiden äärellä ja kombo oli kovasana (mä en edelleenkään oikein tajua mihin niitä stäkkejä tarvitaan (vaikka on mulla itsellänikin joskus ollut semmoinen). et on parempia ja keikkapaikat ei ole savuisia.
 
Combo on kova juttu mut jos mulla on tiedossa että paikanpäällä on kaappi joko toisen orkesterin, paikan puolesta tai jostain muusta ihmeellisestä syystä niin kyllä mä mieluummin nupin mestoille roudaan. Fullstackilla oon kerran soittanut keikalla kun mestoilta näytti löytyvän pari kaappia päällekkäin. Yleensä se on kaappi+nuppi. Ja kaappi saa mun puolestani olla mielellään 2x12" mutta muutkin menee tietysti.
Kyseinen läjä ei vie juuri laisinkaan enempää tilaa kuin monet combotkaan.

Spike: Kamarunkkaus ja soittaminen on kaks eri harrastusta...
 
Kyllä, mutta eivät suinkaan toisiaan poissulkevia. Kamapäissään voi myös soittaa ja soittopäissään voi myös diilata kamaa :))

Itsekin olen täysin makuuhuonekitaristi ja kamaa on suhteessa ainakin kymmenen kertaa soittotaitoihin ja tarpeisiin nähden. Mutta mikä harrastus se on joka ei vie kaikkia ylimääräisiä (ja muitakin) rahoja.

Mulla oo ees makuuhuonetta :(

Henk. koht. en koe koe mitään tarvetta hommata kotiin minkäänlaista kitaravahvistinta saati sitten mitään pedaaleita tai vastaavia. Niitäkin on kokeiltu, mutta sittemmin turhina myyty pois. Sama juttu pätee erillisiin mallintaviin ihmebokseihin. Mulla on työpöytään teipattuna behringerin sansamp-kopio, jota käytän 99% ajasta pelkkänä DI-boksina, sekä pikkumikseri (joka tosin on alkanut reistailla ja pitäisi uusia ASAP). Nämä juttelevat puolestaan parin piuhan välityksellä EMU:n 1212 tietokonekortille, josta signaali ohjautuu puolestaan FL Studioon. Siellä odottelevat erinäiset mallinnos & efektiplugarit, nykyisin mm. läjä Poulinin ilmaisplugareita, ilmainen viritysmittari, läjä sekalaisia viiveitä, modulaattoreita & muita muljuttimia ja uusimpana lisäyksenä mm. Line 6:n ilmaisplugarit sekä Dammit Distortion, josta menin maksamaan kolmekymppiä, kun lupasi metallican black-soundit ja testauksessa kuulosti (aluksi) hyvältä. Panostan johonkin kaupalliseen jeesus-settiin sitten kun olen varma, että löydän yhdestä ja samasta paketista kaikki haluamani ja pystyn hyvällä omatunnolla luopumaan kaikesta muusta kitarasoftasta. Magixin Vandal kuulostaa toistaiseksi parhaalta, mutta on ihan älyttömän typerä ja rajoittunut muilta osin (puhtaat saundit, viritysmittari, järkevän stereodelayn puuttuminen). Sitten kun joskus löydän tämän jeesus-softan hankin myös jonkinlaisen midipedaalin, jota voin käyttää volume&wah sydeeminä ko. softan kanssa.
 
Tietokoneessa puolestaan kiinni halpa stereovahvistin, jossa taas kiinni kohtuulliset kirppariluokan kaiuttimet ja muutama pari halpoja studiokäyttöön tarkoitettuja kuulottimia.
 
Kitaroina toimii jokunen halpis, joista tosin kolme on toistensa kanssa aika pahasti päällekkäisiä (jonkinlaisia stratokopioita). Jonkinlaisena ykköskitarana ehkä vähän jokaiseen tyyliin sopiva J&D:n superstrato, josta maksoin uutena about 130e plus postit. Hakusessa jo muutaman vuoden joku uber-moderni kolmen mikin aktiivimikkipeli jossa kunnon puolitus & konfiguraatiovaihtoehdot ja joku elektroakusinen roundback-ihme. Sitten kun löydän nuo, niin voin puolestani heivata kaikki muut kuusikieliset mäkeen. Yksinkertaisuus ennen kaikkea.
 
Hihittelen ärsyttävästi täältä olohuoneestani tyypeille, jotka hassaavat saman summan, joka mulla on kiinni kaikissa yllämainituissa, johonkin yhteen tunkkaiselta kuulostavaan g-apinaan tahi 25 vuotta vanhaan yhden siinä & siinä soundin vahvistimeen.

Hihittelen ärsyttävästi täältä olohuoneestani tyypeille, jotka hassaavat saman summan, joka mulla on kiinni kaikissa yllämainituissa, johonkin yhteen tunkkaiselta kuulostavaan g-apinaan tahi 25 vuotta vanhaan yhden siinä & siinä soundin vahvistimeen.
 
Yksinkertaisuus ennen kaikkea
 
Olenko ainoa, joka aistii tässä jonkinlaista ristiriitaa? :)

elsewhere: Olenko ainoa, joka tässä forgot it's war?
 
Olen pahoillani, mutta en ymmärtänyt nyt alkuunkaan kysymystäsi. Voitko muotoilla sen järkevämpään muotoon? Kiitos.
 
Muistathan muuten mennä huomenna asiayhteyksistään epävarmojen kokoukseen. 18:00, Piippolankatu 6, toinen kerros.
 
elsewhere: :)

elsewhere: Olenko ainoa, joka aistii tässä jonkinlaista ristiriitaa? :)
 
Et ole :D
 
Edit: meinasi tulla liian lyhyt kirjoitus.

Ihan samaa toistan,mitä tuolla edellä on jo todettu; Kotisoittokamat voi ihan hyvin olla kallista laatutavaraa,jos ne tuottaa iloa omistajalleen...Mitään sääntöjä ei ole....Jotkut soittavat kotona 20 tonnin flyygeliä olematta Iiro Rantaloita...

Andy Six: Ihan samaa toistan,mitä tuolla edellä on jo todettu; Kotisoittokamat voi ihan hyvin olla kallista laatutavaraa,jos ne tuottaa iloa omistajalleen...Mitään sääntöjä ei ole....Jotkut soittavat kotona 20 tonnin flyygeliä olematta Iiro Rantaloita...
 
Joo. Mustakin tuntuu, että joskus sähkökitaran soittajia arvostellaan kalliista kamoista, jos soittaa "vaan" kotona. Kun klassista musiikkia harrastava sellisti vetää kymmenen tuhannen sellolla himassaan omaksi iloksi, niin se on ihan normaalia.
 
Youtubessa oli yksi nuori kaveri jolla oli kalliit signarute kitarat ja vahvistin. Sit se soitti (aika huonosti) jotain ja laittoi pätkän nettiin. No, joku urpo kirjoittaa sille: "Et ansaitse tollasia kamoja." Tähän kaveri vastasi ihan asiallisesti: "Mikä sä olet mulle sanomaan, mitä mä ansaitsen ja mitä en? Olen säästänyt näihin vehkeisiin ja nautin näillä soittamisesta, vaikka en olekaan kovin hyvä."
 
Mikäköhän tarve ihmisillä on puuttua toisten tekemisiin? Oli kyse sitten vaikka kitaravermeistä...

Kitarakamojeni yhteenlaskettu arvo pyörinee varmaan jossain viiden tonnin tuntumassa, ei varmaan ihan sitäkään. Oon heittäny keikkaa ja ihan kotikitarointiakin harrastanu. Tonnin kamoilla pärjäisin jo ihan pärjäämisen puolesta, mutta kun puolet hupia on tämä kaman haaliminen ja vaihtelu.
 
Hienoa on kamarunkkaus.

Karvamammutti: Kitarakamojeni yhteenlaskettu arvo pyörinee varmaan jossain viiden tonnin tuntumassa, ei varmaan ihan sitäkään. Oon heittäny keikkaa ja ihan kotikitarointiakin harrastanu. Tonnin kamoilla pärjäisin jo ihan pärjäämisen puolesta, mutta kun puolet hupia on tämä kaman haaliminen ja vaihtelu.
 
Hienoa on kamarunkkaus.
 
Se ei ole kustannustehokasta, nykyään kaikki arvot lasketaan sen mukaan.

Lennu: Se ei ole kustannustehokasta, nykyään kaikki arvot lasketaan sen mukaan.
 
Onpas. Kaikki ylimääränen raha menee. Tehokkaasti kustantaa kyllä.

AngieRainbow: Mikäköhän tarve ihmisillä on puuttua toisten tekemisiin? Oli kyse sitten vaikka kitaravermeistä...
 
Kateushan se on mikä tuota aiheuttaa. Kyllä muakin tavallaan vituttaa, kun joku osaa kolme sointua huonosti ja silti kuvaa Knockin On Heaven's Doorista covervedon CS AFD -lespalla Youtubeen. Ei voi mitään, pitää tyytyä siihen mitä on.
 
Ja toisaalta, en valita. Ei se ole kamoista kiinni osaako vai ei...

-septimisti-: Hihittelen ärsyttävästi täältä olohuoneestani tyypeille, jotka hassaavat saman summan, joka mulla on kiinni kaikissa yllämainituissa, johonkin yhteen tunkkaiselta kuulostavaan g-apinaan tahi 25 vuotta vanhaan yhden siinä & siinä soundin vahvistimeen.
 
Se on hyvä että löytyy siis (muiden ihmisten..) asioita joista voi itselleen repiä huumoria & sisältöä elämään,voi siis ihan aidosti hihitellä & iloita.

-septimisti-: Henk. koht. en koe koe mitään tarvetta hommata kotiin minkäänlaista kitaravahvistinta saati sitten mitään pedaaleita tai vastaavia. Niitäkin on kokeiltu, mutta sittemmin turhina myyty pois. Sama juttu pätee erillisiin mallintaviin ihmebokseihin.
 
Ihan hyvä kontribuutio aiheeseen, mutta vähän yksisilmäinen. Soitat siis kitaraa samassa huoneessa, jossa käytät tietokonetta. Et koe tuota yhtään rajoittavaksi? Opiskelijabudjettiin varmasti toimiva ratkaisu, mutta antaa muidenkin kukkien kukkia, eikös?
 
Minulle tärkeää kotikamoissa on se fiilis, jota pätevä soitin+vahvistin yhdistelmä ylläpitää. Tietokoneen hurina ja digivempeleet ei oikein nappaa. Käytän kotona tietokonetta lähinnä guitar pron pyörittämiseen. Häiritsee soittamista, kun aina vaan meinaa facebook ja m.net avautua ja treenit unohtua. ;) Siksi mieluummin pidän helvetinkoneen kiinni soittamisen aikana ja otan metronominkin muualta.

beliel: Ihan hyvä kontribuutio aiheeseen, mutta vähän yksisilmäinen. Soitat siis kitaraa samassa huoneessa, jossa käytät tietokonetta. Et koe tuota yhtään rajoittavaksi? Opiskelijabudjettiin varmasti toimiva ratkaisu, mutta antaa muidenkin kukkien kukkia, eikös?
 
Minulle tärkeää kotikamoissa on se fiilis, jota pätevä soitin+vahvistin yhdistelmä ylläpitää. Tietokoneen hurina ja digivempeleet ei oikein nappaa. Käytän kotona tietokonetta lähinnä guitar pron pyörittämiseen. Häiritsee soittamista, kun aina vaan meinaa facebook ja m.net avautua ja treenit unohtua. ;) Siksi mieluummin pidän helvetinkoneen kiinni soittamisen aikana ja otan metronominkin muualta.
 
Niin no jokainen harrastelee omista lähtökohdistaan. Toiselle kitaransoitto himassa on tiukkaa askeettista treeniä ja toiselle enemmänkin eräänlainen työväline osana muuta musiikkiharrastusta. Ja vaikka mitä tuolta väliltä ja välillä yli laitojenkin! Toiselle perinteinen kitaravahvistin on yksinkertainen fiilistä kohottava vempain, toiselle lähinnä rasittava ihme mööpeli, josta ei ole edes kunnon jalkarahiksi kotioloissa, eikä sitäpaitsi mahdu sängyn alle tai siivouskaappiinkaan.
 
En ymmärrä miten opiskelijabudjetti tms. liittyy tähän? Jos olisin ikävä, sanoisin, että kannattaa hommata sellainen tietomakone, joka ei hurise liikoja (onneksi perinteiset vahvistimet eivät juurikaan kohise ikinä) ja olla yksinkertaisesti avaamatta sitä facebookia. Mutta koska en ole ikävä, enkä voi joka tapauksessa digipeikkoasi manata pois täältä käsin, niin voit jättää myös edelliset seikat huomiotta.
 
Eli samat sinne ja kukat & analogiperunat & digipensaat ynnä muut hybridikasvikset kukkikoot toki minunkin puolestani kautta maan.