Puhaltimet ›

Kitara, piano, sello, perkussio ja vastaavat tuntuu heti suhteellisen luonnollisilta käyttää, mutta puhaltimet ovat suuri mysteeri minulle. Kuulostavat erittäin hyvältä monenlaisessa musiikissa, mutta niiden soittaminen vaikuttaa jotenkin niin epämiellyttävältä. Kiinnostaa saksofoni ja klarinetti lähinnä. Mitään muuta en ole kosketellut, kuin huuliharppua ja huilua joskus koulunpenkillä.
 
Voiko huuliharpulla (Lee Oskar) leikkimistä mitenkään rinnastaa saksofonilla soittamiseen, vai onko se aivan eri maailmasta hengitystekniikan osalta? Meinaan vaan, että ehkä en ole tehty näitä soittimia varten. On astma, mutta ei se pahasti estä laulamista tai liikuntasuorituksia, mutta pienenä hidasteena taitaa olla. En osaa sanoa, koska tän kanssa aina elänyt ja paremmasta ei ole tietoa.
 
Miten teillä aloittaessa tuntui puhallinsoittimen käsittely? Tuntuiko, että happi ei riitä ja tuntuiko epälunnolliselta, vai tuntuiko heti "omalta", "tää on se"?
 
Tiedän, että hengitystekniikka ei ole hiottu ja huuliharpulla en ole paljon kerkenyt leikkimään - pitkälti juuri sen takia, kun tuntuu jotenkin niin luonnottomalle.

Hembe: Kitara, piano, sello, perkussio ja vastaavat tuntuu heti suhteellisen luonnollisilta käyttää, mutta puhaltimet ovat suuri mysteeri minulle. Kuulostavat erittäin hyvältä monenlaisessa musiikissa, mutta niiden soittaminen vaikuttaa jotenkin niin epämiellyttävältä. Kiinnostaa saksofoni ja klarinetti lähinnä. Mitään muuta en ole kosketellut, kuin huuliharppua ja huilua joskus koulunpenkillä.
 
Voiko huuliharpulla (Lee Oskar) leikkimistä mitenkään rinnastaa saksofonilla soittamiseen, vai onko se aivan eri maailmasta hengitystekniikan osalta? Meinaan vaan, että ehkä en ole tehty näitä soittimia varten. On astma, mutta ei se pahasti estä laulamista tai liikuntasuorituksia, mutta pienenä hidasteena taitaa olla. En osaa sanoa, koska tän kanssa aina elänyt ja paremmasta ei ole tietoa.
 
Miten teillä aloittaessa tuntui puhallinsoittimen käsittely? Tuntuiko, että happi ei riitä ja tuntuiko epälunnolliselta, vai tuntuiko heti "omalta", "tää on se"?
 
Tiedän, että hengitystekniikka ei ole hiottu ja huuliharpulla en ole paljon kerkenyt leikkimään - pitkälti juuri sen takia, kun tuntuu jotenkin niin luonnottomalle.
 
Huuliharppu on kyllä ihan erilainen soittaa kuin nuo puupuhaltimet joista on vähän kokemusta. Kyllä mulle foni ja klarinetti ovat tuntuneet aika luonnollisilta, vaikka aloitin molemmat vasta lähes viisikymppisenä. Oletko kokeillut nokkahuilua tai tinapilliä. Eivät nekään kyllä ansatsin ja puhalluksen osalta vastaa fonia tai klaraa, vaan vaativat rauhallisemman, varovaisemman puhalluksen.

Jos aikoo tehdä huuliharpulla suunnilleen samoja asioita, kuin saksofonilla, on valittava kromaattinen huuliharppu.
 
Hengitystekniikaltaan huuliharppu on kokolailla erilainen siinä mielessä, että kun periaatteessa joka toinen ääni tuotetaan imemällä ilmaa sisään, ei henki lopu niin helposti.
 
Artikulaatiossa saattaa olla enemmänkin yhtätäisyyksiä. Hyvän äänen tuottamiseen huuliharpulla tarvitaan ihmiskropan ja pään resonanssionteloiden oikeanlaista hyödyntämistä, mikä käsittääkseni on oleennaista myös esim saksofonin soitossa ja laulussa. Lisäksi tulee käsien avulla "kupittaminen".
 
Luku sinänsä on sitten äänen vahvistaminen. Missään bändisoitossa ei ilman vahvistusta huuliharpulla pärjää.
 
Huuliharpun soittaminen vaatii myös jonkin verran teorian peruskäsitteiden omaehtoista soveltamista, koska oppimateriaali on kovin niukasti olemassa. Musikaallisuudella pärjää pitkälle.
 
Onnea vaan matkaan!
 
Nikolai II