Lyriikka ›

Runosarja: Talojen seinät itkevät
 

 
Diego (2006)
 

 
Rakkahin Diego
olimme eksyksissä,
näitkö miehen härkävankkureineen?
Punainen multa poltti hänen jalkojaan,
silti hän hymyili meille,
kun jätimme kylän.

Olimme eksyksissä Diego
tanssit boleroa Havannan kaduilla,
pitäen käsiäsi naisen lanteilla.
Minä polvistuin nostin sikarin maasta
ja ojensin sen sinulle.

Pöyhistelit kuin riikinkukko
lauloit ruusuille hiuksissani,_
höyrylaivat satamassa peittivät
rommissa uineen äänesi.

Sinä rakastit naisia ja köyhyyttä
minua ja Meksikoa,
olimme eksyksissä Diego.

 

 
Valkoisia ruusuja (2007)
 

 

Viimeinen mohikaani tuli vierailulle
hän istuu keinussa, liikkeessä eteen ja taakse
on viisaus: kirje korinttolaisille
avautuva psalmi
tai työmiehen päiväkirja

telineillä paistattelee päivää Diego
maalaa seinään kuvaa miehestä,
joka nojaa lapioon kädessään valkoisia ruusuja.
 

 

 
Talojen seinät itkevät (26.6.2011)
 

 
Juoksutan sanoja peräkkäin, limittäin, lähekkäin
sinä istut härkävankkureissa
mihin sinua viedään rakkahin Diego
vieraissa kun kävit - työnsit pilvenpiirtäjiä eteenpäin
kätesi karmiininpunaisena hiilijauheessa
voimasi ujutettuna pulloon ja mangaanimustaan
matkustin jo kauas sinusta
olihan minulla aikani
mourusin maassa kuin kiimainen kissa
tein töitä polkuanturoilla, astelin pitkin taivaankattoa
viisastelin sinulle
polttava ruoska kirjaimen sivallus,
jokainen sana sivallus, ja huuto
Meksikon työläisten suusta
mihin viette Diegon?
minä matkustin jo kauas
juottakaa härkä, juottakaa Diego karmiininpunaisella
koska talojen seinät itkevät
 

 
-merja ritala-