| Aihe: Runojen säveltäminen | 1 |
|---|
|
Vähän on hakusessa mulla sellainen homma, että kun on tehty runoteksti ja aikoinaan sävelletty siihen "yksinlaulu" melodia, niin mitä tekniikkaa kannattaisi käyttää, kun nyt pitäisi tehdä teokseen soinnutus. Siis käytännössä taustalle tulee kitara tukemaan laulua. Miten itse alkaisitte tällaista työstämään. Sanoihin ja melodiaan ei saa koskea, hieman voi tahtilajeihin (ne kun vaihtelevat pitkin biisiä) koskea. |  EP
30.05.2011 10:03:57 (muokattu 30.05.2011 10:05:42) | |
|
nisumaka: Vähän on hakusessa mulla sellainen homma, että kun on tehty runoteksti ja aikoinaan sävelletty siihen "yksinlaulu" melodia, niin mitä tekniikkaa kannattaisi käyttää, kun nyt pitäisi tehdä teokseen soinnutus. Siis käytännössä taustalle tulee kitara tukemaan laulua. Miten itse alkaisitte tällaista työstämään. Sanoihin ja melodiaan ei saa koskea, hieman voi tahtilajeihin (ne kun vaihtelevat pitkin biisiä) koskea.
Tää tapa onkin meikäläiselle se kaikkein mieluisin, ensin teksti ja sitten sävel, soinnut jne.
Jaa..a, melodia siis jo on?
Sitten pitää varmaan tutkia mikä olisi mahdollinen sävellaji ja duuri, vaiko molli?
Seuraavaksi tutkia melodia mitä säveliä esiintyy tärkeimmillä, painokkaammilla kohdin, näin saattas syntyä sellanen sointujen "raakavedos" mihin sitten vois alkaa hakeen sopivia elementtejä ja "parempia" sointuja.
Yleensä kyllä tärkeimmät soinnut tulee samanaikaisesti melodian kanssa, jotakin soitinta näppäillessä ja sellaista tekstiin sopivaa tunnelmaa etsiessä. Mitään "tekniikkaa" sanan varsinaisessa merkityksessä en kyllä käyttäisi, vaan onhan näitä tietokoneohjelmia mihin voit melodian syöttää ja "liukuhihnan" toisesta päästä tulee valmis "(radio)hitti"! : )) |  baron
30.05.2011 10:09:03 (muokattu 30.05.2011 10:12:49) | |
|
Mun maikka pisti mut opettelemaan soinnuttamista niin että ensin piti selvitä mahdollisimman vähillä soinnuilla niin että löysi paikat missä "pakko" vaihtaa sointua.
Sen jälkeen sitten sai "maustaa" lisäämällä sointuja.
Opetti mut myös aloittamaan lopusta: Viimeinen sointu on suurella todennäköisyydellä sävellajin ensimmaisen asteen sointu ja sitä edeltää dominantti (V asteen septimisointu) ja sitten voi miettiä miten siihen sointuun tyylikkäästi pääsee jne.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Oho tulipa nopeesti keskustelua, ja hyvää sellaista. Joo mulla on Sibelius, mutta en koskaan käytä sen konetta (sitä paitsi se on täysversion piirre, mulla on First). Melodia on annettu, ja siitä on nuotit. Ongelma on se, että alkuperäinen säveltäjä (liki 30 vuotta sitten), oli säveltänyt suurimman osan tästä musiiikkinäytelmästä kuorolle. Eli näyttelijät muodostivat kuoron, soittimia ei ollut paljon mitään, huilu ja klarinetti on tullut eteen, pari kertaa piano. Nyt siis meittiä on kaksi kitaraa, välillä kitara ja basso (siis samat soittajat tietysti), ja toisinaan meitä on kolme, jolloin kolmas muusikko soittaa pianoa. Joo, tossa oli hyviä neuvoja, kun oon tällaisessa tilanteessa ekaa kertaa. Itse teen aina niin, että mietin 2 - 4 ideaa valmiiksi, kun sanoitus on edessäni. Sitten äänittelen sitä sun tätä, ja sitten se nappaa, niin mulla on kokonaisuudesta hahmo. Eli mä "rikon sääntöjä" ja funtsin melodiaa ja soinnutusta yhtä aikaa. Sitten mä paiskon ton kasaan kokonaisuutena siten, että joo etsin just noi dominanttikohdat yms kriittisemmät rakenteet, ja lopulta laitan sitten välisoinnutukset, ehkäpä intron jne.... Mutta joo toi oli hyvä, etsi ensin vähin määrä. Etsi minimisoinnutuksella ja etsi kriittiset kohdat, sitten täytä välit. Näinhän se on, ei tästä hommasta ole olemassa kovin tarkkoja euro-direktiivejä. Lisää vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan. | elin
21.06.2011 18:58:11 | |
|
Hei tosi mielenkiintoista. Mä olen aloittanut tossa sovituspuolella vasta viime kesänä ja nytten on ihan hyviä valmiita kappaleita jo, paitsi joihinkin täyty sitten kirjottaa uusiksi joitakin osia, kun hogasin, että yleisesti ottaen useat soittajat EIVÄT pysty soittamaan instrumentistaan kovin korkeita ääniä..esimerkkinä viulu, johon laittaisin että c3 eikä yhtään enempää. Aivan kauhea ääni, vaikka e kieli olisi kultaa. Sitten klaruissa ja saksofoneissa on omat lakipisteensä aika monilla. Ei ylärekisteriä siis käytetä. Ja laulajakin on soitin ja sekin pitää huomioida.
Soinnutuksesta sen verran, että suosittelisin sointuanalyysiä ja musateoriaa niinpaljo ku irtoo..eipä juuri muuten lähe toi sointuoppi. Sonnutusta on sitten kiva harjoitella. Hei sävellä ekaks vaikka lastenlauluja ja keksi niihin sanat ja soinnuta ne. Siinä saat harjoitusta ja ne ei ole vaikeita.
Sä voit kirjoittaa ne soinnut ihan miten haluut eli ihan sama, kuhan on harmoniaopilliesti oikein. Useat biisit päättyy D-T, mut sitten on kaiken maailman muita kadensseja, joista löytyy tietoa vaikka tohtori toonikasta. Ota se molli ja duuri soinnutuskartta sieltä, niin sillä pitäis. Mutta mulla on backlund ja se on hyvä ja mä luotan siihen. Siel on valmiita kaavoja ihan kaikkeen.
gnnnhhh... no niin | |
Kiitos kirjoituksestasi. Joo Toonika on käyty läpi. Tuohon Backlundiin voisi olla meikäläisen viisasta tutustua, ja Sibelius itse sisältää aika paljon myös "teoriaoppia", mm noita eri soittajien/laulajien sävelaloja, skaaloja yms hyödyllistä. Sen olen nyt oppinut, että ongelmia esiintyy a) taidoissa (soitto ja laulu), ja usein tässä syytetään jotakuta muuta kuin omaa osaamattomuutta (tää on oikeesti opettajalle ongelma) b) aiemmin sävelletyn musiikin uudelleen sovittamisessa erilaiselle kokoonpanolla (tää on kanssa tosi paha, kun kuoro vaihtuu kitaraan - oikeesti) c) nuotinlukutaidon matala taso yleisesti ottaen
Eli kun yritän opettaa tulevia näyttelijöitä, niin heidän mielipide usein on, että "luulevatko opettajat/soittajat/ohjaaja että emme osaa laulaa". Tässä sitä sitten on itkussa pitelemistä, kun oikeesti ohjaaja alkaa ruoskia meikäläistä, miksi..miksi..miksi, kun kerran tää jo meni. Eli harkoissa tulee tilanteita, että ryhmät välillä laulavat paremmin välillä huonommin (harrastelijatasolle tyypillistä, että opittua ei aina osata pitää vaan taso vähän vaihtelee). Tää on musikaaleissa tosi rupinen ongelma, kun ohjaajalle "musiikki on sivutuote", ja kiinnitetään huomiota näyttelijöiden kehittymiseen (siis puhuttuihin ja näyteltyihin osioihin).
Puhtaalta pöydältä, kun on pelkkä teksti, ja tuo kokoonpano ja esitystilanne tiedossa, niin on niin helppo säveltää (leffamusiikkitekniikalla). Täytyy vakavasti harkita 1.500 e sijoitusta = appelin kone ja sibiksen täysversioon päivitys | elin
22.06.2011 17:23:37 | |
|
hmmm kuulostaa siltä, että olet ihan hyvä aiheessasi, mutta en ota kantaa muuhun, kuin siihen, että miksi ihmessä tarvitset sellaisen professonaaliohjelman? Mulla on edelleen se Finalen opiskeluversio ja siihen saa hankkia lisää paikkoja partituuriin, jos haluaa...hih se maksoi 40€ ja se on IHAN hyvä. Mulla oli tossa pari kuukautta sitten käytössä toi nuottipaperivihko, lyijykynä, pyyhekumi ja kohdevalaisin. että sillee. Ymmärrän silti, että sen Sibeliuksen kanssa on helpompaa ilman muuta. koita jaksaa oppilaita. Ei kaikki näyttelijät oo muusikoita, vaikka Olavi Uusivirta onki.
Hyvää Juhannusta.. | |
Heh, kiitokset asiallisesta keskustelusta. Joo kyllä mulla suuri sydän on oppilaitani kohtaan, uskoakseni, en mä muutoin tätä tekisikään. Kirjoituksesi oli hyvä, se sai minut ajattelemaan, että ehkäpä mä vaan pysyn tässä Sibelius First ohjelmistossa. Joo se on kätevä, turhaa mä tuhlaan aikaa käsin kirjoittamiseen, kun koneet on keksitty. Mutta kyllä, musiikki pitää tehdä päässä, eikä tietokoneen muistissa, näin ajattelen nyt. Ja hyvää Juhannusta teille kaikille, mulla menee töiden (keikkojen) merkeissä. | |
nisumaka: Vähän on hakusessa mulla sellainen homma, että kun on tehty runoteksti ja aikoinaan sävelletty siihen "yksinlaulu" melodia, niin mitä tekniikkaa kannattaisi käyttää, kun nyt pitäisi tehdä teokseen soinnutus. Siis käytännössä taustalle tulee kitara tukemaan laulua. Miten itse alkaisitte tällaista työstämään. Sanoihin ja melodiaan ei saa koskea, hieman voi tahtilajeihin (ne kun vaihtelevat pitkin biisiä) koskea.
Ekaksi tekisin vaikeimman, eli nuotintaisin koko laulumelodian. Sittenhän siitä näkee sävellajin ja ei kuin arpomaan sointuja. Eli, jos vaikka laulu alkaa b-sävelestä ja sitä seuraa vaikka ekassa tahdissa c#, d, f#, e, d, e, niin varmaankin lykkäisin tuohon tahtiin Bm soinnun näin alkuun.
Sitten kun koko melodia on tällä tavoin soinnutettu 1 sointu/tahti, alkaisin miettimään jotain muita sopivia sointuja tahteihin. Tuohon esimerkkiini voisi siis olla kolme iskua Bm ja vikalla iskulla Em.
Sitten kun alkaa olemaan sopivan kuuloista, alkaa maustamaan sointuja ja kuuntelee miltä kuulostaa. Sus2 ja sus4 soinnut ovat mukavia lisiä sinne tänne.
Kokeilemalla tuo selviää.
(Pahoittelen jos oli käyttökelvotonta tekstiä, mutta näin minä teen) | Johann Onn
26.06.2011 15:10:55 (muokattu 27.06.2011 12:21:59) | |
|
nisumaka: Runoteksti -> "yksinlaulu" melodia -> soinnutus ?
Yks tapa on rakennella melodiasta (= sen pätkistä) sointuja, tähän tapaan:
"Jaakko kulta" (c:stä, ei siis f:stä) -> Kitara (tai piano ja oikea käsi) |: c - d - e - c :| = Cadd9(no5)
Basso (tai piano ja vasen käsi) & pohjalle jotain, tohon sopivaa. Koska "c" on jo siellä, niin vaikka: "f" -> "f-c-d-e" = Fmaj13(no3) tai "d-f-c-e" = D9(no5). Ja ei tarvitse soittaa, saman ja toistuvan melodian päälle, samaa sointua. | |
elin: Sä voit kirjoittaa ne soinnut ihan miten haluut eli ihan sama, kuhan on harmoniaopilliesti oikein.
Enpä jaksaisi tähän tarttua juuri nyt.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | levesinet
27.06.2011 13:26:36 (muokattu 27.06.2011 13:27:35) | |
|
nisumaka: Miten itse alkaisitte tällaista työstämään.
Kekkosvitosta kehiin ja semikadenssi on valmis.
Ensin kitara, sitten rumpusetti, basso, viulut, sellot, vibrafoni, huilut, käyrätorvet, pasuunat, harppu... ja oboe ja englannintorvi ja... otetaan alttoviulutkin... klarinetit ja bassoklarinetti ja fagotit ja trumpetit ja ksylofoni ja kellopeli ja flyygeli ja celesta ja cembalo ja patarummut ja putkikellot ja... in my dreams
Epämuusikko: Enpä jaksaisi tähän tarttua juuri nyt.
:D | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
