| Aihe: Laulaminen ja säestäminen samaan aikaan. | 1 |
|---|
 SamLazer
07.06.2011 01:40:34 (muokattu 08.06.2011 22:12:51) | |
|
Itse aloin juuri tuossa miettimään että mikä ihme siinä on kun lähes 4 vuoden kitaransoittoharrastukseni aikana en ole koskaan pystynyt keskustelemaan normaalisti soittaessani. Se on ihan tajuttoman ärsyttävää kun soitat ja joku kaveri alkaa puhua sinulle ja et pysty vastaamaan tai edes kunnolla kuuntelemaan toista kun keskityt soittamiseen. Tiedät kyllä että sinulle puhutaan, mutta et jaksa vaivautua lopettamaan soittoa kesken vastataksesi vain parilla sanalla.
Olen harjoitellut biisien laulamista ja säestämistä samaan aikaan, mutta vain ne kappaleet luonnistuvat joissa soitto ja laulu kulkevat selkeästi samaa polkua. Kun yritän säestää biisejä joissa laulu kulkee täysin omaa reittiään musan rinnalla, soitto menee pieleen jo ennen kuin kerkeän avata edes suutani kun en pysty keskittymään niihin samaan aikaan. Olen yrittänyt harjoitella jo tätä parilla eri metodilla, mutta en tahdo mitenkään päästä edes alkuun kun alan yrittämään niin molemmat kaatuu samantien. Sanokaa te kumpi on se tapa mitä kuuluu noutadattaa: Se, että soitto tulee suoraan selkärangasta ja keskittyminen kohdistuu vain lauluun vaiko se että jotenkin harjoittaa itseään keskittymään molempiin yhtäaikaa? |  Numb
07.06.2011 09:33:03 | |
|
SamLazer: Sanokaa te kumpi on se tapa mitä kuuluu noutadattaa: Se, että soitto tulee suoraan selkärangasta ja keskittyminen kohdistuu vain lauluun vaiko se että jotenkin harjoittaa itseään keskittymään molempiin yhtäaikaa?
Varmaan sillain, että jompi kumpi tulee selkärangasta ja toinen on se mihin keskittyminen menee.
Sama homma tosin mullakin on, että aika lailla rajallista on soitto silloin kun samalla laulaa. Tai siis soitto on vielä rajallisempaa kuin muulloin. Vaikka en ole tätä yhtäaikaisuutta kauheasti treenannut, niin uskon että sekin kuuluu niihin asioihin, jotka voi harjoittelemalla oppia. | |
Numb: Vaikka en ole tätä yhtäaikaisuutta kauheasti treenannut, niin uskon että sekin kuuluu niihin asioihin, jotka voi harjoittelemalla oppia.
Uskon myös että harjoittelemalla oppii tuon samanaikaisen puhumisen ja soittamisen. Rytmittäminen on melko hankalaa muutenkin, ehkä sen puhumisenkin voisi jotenkin rytmittää jos oikein keskittyy? Soita samaa riffiä vaikka 3 tuntia putkeen ja höpiset samalla jotain niin eiköhän se ala pikkuhiljaa sujuun..
No Stairway, denied!!! | |
Mulle toi on jostain syystä ollu aina suht helppoa. Ainut syy miksen oo laulajakitaristi on etten osaa laulaa sitten yhtään | |
Sergei Fallinen: Mulle toi on jostain syystä ollu aina suht helppoa. Ainut syy miksen oo laulajakitaristi on etten osaa laulaa sitten yhtään
Ni mikset siis oo laulajakitaristi? :) | |
Treenaat vaan ihan peruslaulua soittamalla jotain helppoa komppausta samanaikaisesti. Saat kehitettyä jonkulaisen perusrutiinin sillä. Sen lisäksi treenaat väkisin jotain vaikeempia biisejä, joissa laulun ja soiton rytmiikka menee ristiin. Treenaat ihan vaan vaikka paria tahtia ja mietit läpi missä kohdassa pitää aina tehdä mitäki. Tolla tavalla opit lopulta vetää kaikkea.
Ei se ota muuta ku aikaa ja treeniä niin paljon kuin ehdit. Paras tietty keskittyä lauluun aina, koska ei se soitto ketään oikeasti kiinnosta, paitsi muita soittajia, joita kuulijoista on ehkä 5 prosenttia. | |
Silleen se menee että keskittyy toiseen pikkusen enempi. Ite soittelen kitaraa ja laulelen samalla myös, ja toisinaan biiseissä on semmosia kohtia mitkä tahtoo olla vaikeita ilman lauluakin. Mut kyllä niistäkin pääsee kun tekee kitaralle uudet ns livesovitukset. Pienet oikomiset ei haittaa mitn. Mut ite tulee keskityttyä enempi tuohon lauluun, ihan vaan sillä ku se on se mikä osuu kuulijan korvaan varmasti enempi.
pyrökää paskassa. eihän 10 000 000 000 kärpästä voi olla väärässä. | |
Jokapaikanapina: Ni mikset siis oo laulajakitaristi? :)
Nojoo, on sitä toltakin kantilta tullut pari kertaa pähkäiltyä... | |
Meikäläinen soittaa bassoa ja laulaa. Siinä tulee juuri eteen tuo bassokuvion ja melodian välinen yhteys. Jos bassolinja on helppoa perusrokkia, on helppo laulaa, vaikka bassokuvion / melodian välillä olisi suuriakin rytmieroja. Mutta tuollaista tulee mullekin usein eteen, että en yksinkertaisesti pysty laulamaan ja soittamaan yhtä aikaa, muutoin kuin kovan harjoittelun jälkeen, koska siis bassokuvio versus melodia (stemma yleensä) on niin erilaisia rytmisesti. Toivottavasti auttoi vähän hahmottamaan tätä hommaa. Usein todellisuudessa komppikitara jeesaa laulamista, kun sieltä saa tukea oikeiden melodiasävelien etsimisessä. Mutta niinhän se on, että vain harjoittelu tässä tuo tuloksia, pelkkä teoretisointi ei riitä. | |
Kannattaa soittaa ja lukea kirjaa ääneen samalla. "Independence" käsien ja äänenkäytön välillä kehittyy!
"Myydään myös vahvistin, jossa särö, kaiku, treble." - muuan myynti-ilmoitus kaupan seinällä | |
Aika perusjutuista kannattanee lähtä liikkeelle, kuten tahdin polkemisesta soiton aikana, sitte voi vaikka laskea tahdit samalla ääneen, ei oo alkuun kovin helppoa...
Mutta tekemällähän tohon oppii, pelkistää kompin vaikka alkuun ihan vaikka että sointu kunkin tahdin ykkösellä soimaan, siitä voi sitten säestystä tehdä haastavammaksi.
All these pianists striving for perfection. Fools! Don't they know: PERFECT AIN'T GOOD ENOUGH! | |
Progeilevampaa kamaa soittavana tuo on täysin tuttua kauraa. Homman nimi on siinä, että koitat miettiä jok'ikisen tahdin jok'ikisen iskun erikseen. Hakkaat jalalla lattiaan niin kovaa, että Kiinassakin kuulevat ja tiputat samalla tempoa 75%. Hidastelet, kunnes toimii. Sitten nopeutat. Teet vaikka paperille kuvan siitä, että milloin tulee tavu ja miten sen suhteen nuotti kitarasta. Aikaa menee, mutta lopputulos on tärkein. Itse koitan aina saada kitaran niin automaattiseksi, että voi vaikka lukea ostoslistaa ilman, että komppi hajoaa. Sitten voi laulaa mielensä kyllyydestä.
Eli kuten kaikessa treenaamisessa; tempo niin alas kuin mahdollista.
Nyt lähtee, SAATANA! ~ Now leave me, Satan! |  M!Xu
25.06.2011 21:42:07 (muokattu 25.06.2011 21:44:13) | |
|
Aluksi ei kannata yrittää laulaa hyvin. Kun soitto sujuu yksinään, tankkaan laulun rytmiikkaa räppäämäällä ja mutisemalla taimissa. Sitten soitan hitaasti metronomin kanssa ja räppään laululinjaa siihen päälle.
Treenattava on hyvä jakaa pienempiin osiin, vaikka tahdin tai muutaman iskun palasiin, ja rakentaa pikkuhiljaa. Kun soitto ja laulun mutiseminen taimissa onnistuu, voi lähteä rohkeasti hakemaan laululle melodiaa. Oletuksena tietysti on, että myös laulu on treenattu erikseen kuntoon. Alexi Laiho kuulemma käyttää mutinametodia treenatessaan laulun ja soiton yhteispeliä.
Kyllä se sieltä tulee. Itse olen pähkäillyt saman ongelman kanssa pitkään. Ongelmaa ei helpota se, miten vaikea instrumentti laulu loppujen lopuksi on. Voi miettiä, miksi maailmassa on paljon enemmän mainioita kitaristeja kuin laulajia. Ja miksi Wanted-palstalla on kysyntää laulajille rutkasti enemmän kuin tarjontaa. Kitara vain on tuhat kertaa helpompi instrumentti kuin laulu, vaikka ei sekään helppo. Näiden yhdistäminen menestyksekkäästi vaatii jo sitten valtavan määrän työtä.
Helpottavaa on se, että valtavalla määrällä oikeanlaista harjoitusta kuka tahansa voi soittaa ja laulaa yhtä aikaa kuin Devin Townsend (kahden oktaavin ooppera-aaria ja kuuden kielen sweeppikuvio yhtaikaisesti).
ED: Soiton ja laulun yhteispeli on yksi ainoista asioista soittamisessa, joka helpottaa silkalla pakottamisella. Aluksi se tuntuu mahdottomalta, mutta pakottamallahan me ollaan kävelemäänkin opittu.
Many hours of music / Many drops of blood | |
M!Xu: Soiton ja laulun yhteispeli on yksi ainoista asioista soittamisessa, joka helpottaa silkalla pakottamisella. Aluksi se tuntuu mahdottomalta, mutta pakottamallahan me ollaan kävelemäänkin opittu.
Jep. Itekin alotin vaan helpoimmasta päästä ja sit vaan väkisin vääntämään niin kyllä se sieltä ennen pitkää tulee. Mulla ongelmana tosin on se etten ihan kauheen hyvä soittaja ole, eli ensin pitäis tietty osata molemmat erikseen ja sit vasta tyypata sitä hyvien palasten yhditelyä.. ;)
Ostan ohutkaulaisen Gibson SG:n! Ja myyn ylimääräisen SG-laukun. | |
Kuvittelisin, että puhumisen ja soittamisen yhtäaikaisuudessa on vaikeinta se, että puhe ei noudata rytmiä. Flamencon soittaminen samalla, kun lukee säätiedotusta, on paljon vaikeampaa kuin flamencon soittaminen flamencoa laulaen.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: Kuvittelisin, että puhumisen ja soittamisen yhtäaikaisuudessa on vaikeinta se, että puhe ei noudata rytmiä. Flamencon soittaminen samalla, kun lukee säätiedotusta, on paljon vaikeampaa kuin flamencon soittaminen flamencoa laulaen.
Bingo!
Kun rämpyttää skittaa, ni ei siin o kauheen vaikeeta polkea jalalla samalla tahtia. Mut sekin menee vaikeeks, jos sitä tarttee erikseen miettiä, et poljenpa jalalla tämmöistä rytmiä.
One kind of music only - the good kind |  aoi
05.07.2011 21:38:57 | |
|
Strophelle paukutin plussaa, sillä tuollaista tapaa käytin ja käytän itse biisejä opetellessa. Soitan hitaaaasti, ja keskityn laulun ja soiton rytmien keskinäisiin suhteisiin.
Itse laulan enimmäkseen basson kanssa. Alussa meni korkeintaan CMX-kama, jossa basso tulee tasaista rytmiä ja laulu tulee omia rytmejään, nyt harjoittelun jälkeen voi huoletta vetää Rushin biisejä laulaen ja bassotellen. Palkitsevaa! | |
Saman ongelman kanssa tullut painittua pitkään. Suurin hankaluus on jos lauluosuudet menevät ns.Gary Moore tyyliseksi kappaleenteoksi. Eli ensin riffi, lyödään sointu soimaan ja lauletaan päälle, hakkaava kertsi jossa laulu menee yksyhteen jne. Itse laulan ja soitan bassoa ja jokaisen uuden biisin kohdalla sama itku "missä,miten ja mitä tähänkin voi laulaa". Tietysti kun itse tekee sanat pystyy asiaa helpottamaan melkoisesti. Mutta raaka totuus on että meikäläisellä laulun ja soiton yhteensovittaminen tarkoittaa toistoja,epäuskoa,toistoja,
hampaidenkiristelyä,toistoja,kiroilua,toistoja ennenkuin varmuus ja suoritus on tyydyttävää. Siis harjoittelu ja sitkeys on avainsanat kun sanat ja rytmi iskut hakevat paikkaansa. |  nisumaka
18.07.2011 10:41:51 (muokattu 18.07.2011 10:44:01) | |
|
aoi on pakko todeta, että jos sulla on vielä C-kortti, etkä oo kova ryypiskelemään, niin saat itse valita bändisi, kysyntää piisaa ;-) Laulava basisti, joka ajaa keikka-autoa, on kysyttyä talenttia Suomessa. | |
keskikatsomo: Saman ongelman kanssa tullut painittua pitkään. Suurin hankaluus on jos lauluosuudet menevät ns.Gary Moore tyyliseksi kappaleenteoksi. Eli ensin riffi, lyödään sointu soimaan ja lauletaan päälle, hakkaava kertsi jossa laulu menee yksyhteen jne. Itse laulan ja soitan bassoa ja jokaisen uuden biisin kohdalla sama itku "missä,miten ja mitä tähänkin voi laulaa". Tietysti kun itse tekee sanat pystyy asiaa helpottamaan melkoisesti. Mutta raaka totuus on että meikäläisellä laulun ja soiton yhteensovittaminen tarkoittaa toistoja,epäuskoa,toistoja,
hampaidenkiristelyä,toistoja,kiroilua,toistoja ennenkuin varmuus ja suoritus on tyydyttävää. Siis harjoittelu ja sitkeys on avainsanat kun sanat ja rytmi iskut hakevat paikkaansa.
Jep - se on vaan tuskaa ja hikeä. Oikotietä onneen ei tunnu tässä asiassa olevan. Mutta tietysti auttaa, mikäli harjoittelee joko soittimensa tai laulamisen todella hyväksi. Silloin jää tosiaan enemmän aikaa toisen homman miettimiseen kuten täällä onkin jo todettu.
"Take a piece of the sky
Make it rain cherry wine
Give her love, give her life
Give her mine"
Angie Aparo - Wonderland | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
