| Aihe: Martin HD-28 | |
|---|
 KJM
21.06.2011 18:26:38 | |
|
Moi,
Pari vuotta vanhan kitarani Yamaha LLX6DN tilalle tuli tänään upouusi Martin HD-28.
Innoissani otin kitaran käteeni ja komppasin eri sointuja.
Mitä ihmettä? Mielestäni kitara ei kuulosta yhtään paremmalta kuin yli puolet halvempi Yamahani.
Johtuuko tämä siitä että Martin on uusi? Vai eikö noissa tosiaan ole sen suurempaa eroa? Vai onko korvissani jotain vikaa?
Seuraavaksi taidan nauhottaa molemmilla pienet pätkät ja vertailla niitä. Voin vaikka laittaa näytteet tänne. | |
Et testannut tuon hintaluokan kitaraa (yksilöä) etukäteen??? Martinit ovat usein uusina vähän tukkoisia, mutta aukeavat soiton myötä niin kuin muutkin kokopuiset kitarat. Soundi on kuitenkin makukysymys, joten vaikea sanoa mikä tökkii. Kielet vaihtoon; 13-setti tai bluegrass, jos ei ole jo. Myös säädöt kannattaa tarkistaa; ainakin kitarapajalla vuoden säädöt kuuluivat kitaran hintaan. Jos ei miellytä sittenkään, niin palauta ihmeessä. Aina on mahdollisuus, että kohdalle on sattunut huono yksilö. Kuitenkin hieman epäilen, että tästä ei ole nyt kyse, vaan enemmänkin muista tekijöistä. | KJM
21.06.2011 20:04:37 | |
|
penatuna: Et testannut tuon hintaluokan kitaraa (yksilöä) etukäteen???
Kyseisestä verkkokaupasta ei ollut mahdollisuutta kokeilla yksilöä etukäteen, mutta sillä on kuitenkin 14 päivän palautusoikeus. | KJM
21.06.2011 20:14:51 | |
|
http://enpumedia.com/temp/martin/martin_vs_yamaha.mp3
Tuossa nyt nopeasti nauhotettu komppi molemmilla kitaroilla. Mikkinä Rode NT1-A.
Kyllähän noissa eroa on, mutta jotenkin odotin ~1300 euroa kalliimmalta kitaralta jotain isompaa eroa. |  Kefiiri
21.06.2011 20:29:52 (muokattu 21.06.2011 20:31:41) | |
|
KJM: http://enpumedia.com/temp/martin/martin_vs_yamaha.mp3
Eka kitara on ohutsointisempi, toka on mukavan tasapainoinen. Kumpi on Martin?
Jaa, ovatkos ne otsikon järjestyksessä? Vissiin Mara sitten kaipaa hieman sisäänsoittoa. Kyllähän ääni muuttuu kun puu asettuu. | KJM
21.06.2011 20:30:26 | |
|
Kefiiri: Eka kitara on ohutsointisempi, toka on mukavan tasapainoinen. Kumpi on Martin?
Eka oli Martin. | |
KJM: Eka oli Martin.
Toisesta kitarasta puuttuu yläpään kihinä, saundi ei ole kovin erotteleva ja keskialueella on lievää tukkoisuutta. Saattaa johtua vanhoista kielistä.
Ekassa kitarassa eli Martinissa on kirkkaampi saundi, mutta yllättävän vähän bassoa kun kyseessä on HD-28. Kitaran tiukkuus selittyy paitsi uutuudella myös sillä, että se on todennäköisesti viettänyt pitkän aikaa kotelossaan unohtamatta kuljetuksen rasituksia. HD-28:ssa on tyypillisesti isohko basso.
Mulle on tullut useampi kitara, joka on kuljetuksen jälkeen saundannut melko ponnettomalta. Nyt kun ilmankosteus on OK, kannattaa antaa kitaran hengittää hieman. Huomenna se kuullostaa jo paremmalta.
Jos Martin on tehtaan säädöissä, soitettavuus on kaukana optimista, mikä heijastuu myös saundiin.
Jos epäilyttää yhtään, laita kitara takaisin. Pajalta saat mieleisen Martinin eurooppalaisittain kilpailukykyiseen hintaan + säädöt mielesi mukaisiksi. Liikkuuhan noita joskus myös mnetissä. | KJM
21.06.2011 21:00:39 | |
|
milahtee: Nyt kun ilmankosteus on OK, kannattaa antaa kitaran hengittää hieman. Huomenna se kuullostaa jo paremmalta.
Tarkoittaako tuo siis, että en pidä kitaraa laukussaan vaan telineessä?
Kyllähän tuo tosiaan taitaa tehtaan säädöissä olla, tosin soittotuntuma oli mielestäni ihan hyvä. | |
KJM: Tarkoittaako tuo siis, että en pidä kitaraa laukussaan vaan telineessä?
Kyllähän tuo tosiaan taitaa tehtaan säädöissä olla, tosin soittotuntuma oli mielestäni ihan hyvä.
Omissa kitaroissani olen huomannut, että jos kitara on ollut pitkään laukussa, se kuullostaa tukkoiselta. Monesti auttaa jo se, kun pitää kitaraa muutaman tunnin huoneilmassa ilman laukkua. |  Jemo
14.07.2011 10:50:02 | |
|
Kyllähän noissa eroa on, mutta jotenkin odotin ~1300 euroa kalliimmalta kitaralta jotain isompaa eroa.
Kun ostin pari vuotta sitten oman vm. 2004 D28:ni, kirosin samoja asioita. "Tämäkö on nyt kahden kiloeuron Martin?" Tietysti yritin kovasti selittää itselleni, että onhan tämä nyt hyvä, pakko olla. Ja toisaalta: ohan se.
Hinta näkyy monessa asiassa, ei suoraan paketista näkyvänä tai kuuluvana sparklena. Yksi on soittimen tasaisuus ja hienovire. Martin soi kauniisti, soitti sitä mistä päin kaulaa vain. Osat, käsityö ja viimeistely ovat toisella tasolla kuin muutaman satasen halpiskitaroissa.
Ja sointi tulee aina ajan kanssa. Uusi tai pitkään seissyt kitara on oletusarvoisesti tukossa. Kannen puu on jäykkää, ja paksu lakka pidättelee sen resonaatiota. Äänen värähtely herkistää soitinta ajan kanssa, jolloin puu avautuu ja lakan ote muuttuu. Lakka etenkin on merkillinen asia; viulunrakentajat tekevät äärimmäisen ohuita ja elastisia lakkakerroksia estääkseen sen tukkeuttavaa vaikutusta resonaatiopintaan, kitaranrakentajat taas... tekevät kannesta peilin.
Soitin aukeaa soittamisen kautta, jolloin kehittyy myös tatsi kyseiseen instrumenttiin. Sormet alkavat kommunikoida soittimen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla, vaikket itse sitä tiedosta. Mutta jos haluat hieman fuskata, voit laittaa kitaran vaikkapa hifi-kaiuttimen eteen musiikkia kuunnellessa. Ystäväni laittoi kontrabassonsa bänditreeneissä bassovahvistimen eteen "aukeamaan" kun soitti itse sähköbassoa - kuulemma toimi mainiosti.
Yksi vaikuttava tekijä on kielet. Itse pidän Martinissani .013-.056 -settiä. Se tuo bassopäähän tiettyä jämäkkyyttä, vaikka soittimen perusluonne on vähemmän bassoinen. Minua viisaammat väittävät, että kitara joka soi muhkealla bassolla ei helise, ja toisinpäin. Ominaisuuksia. Trubaduuri voi kaivata enemmän bassoa, mutta bändin seasta kuulut helisemällä.
Makuasioita. Itse en ole pitkään aikaan havainnut pienintäkään nykäisyä uuden kitaran hankkimiseen. Martin kehittyy kuin hyvä parisuhde. Luulet jo tuntevasi toisen, mutta vielä vuosienkin päästä löytyy uutta. Arki maistuu paremmalta ja seksikin paranee vanhetessaan. Usein parisuhde ja Martin täydentävät toisiaan. Ja villeimmät tarinat kertovat yllättävistä syy-seuraussuhteista.
Antoisia aikoja!
In the fourth second of forever
I could remember nothing that I did not love | |
Kyllä sanoisin että anna vaan aikaa Martinille.. kovempaa kättä ja kovaa soittoa.. kyllä D-koppaisissa on tietty nasaalius mutta se enemmänkin tyypillinen ominaisuus.. Mulla on uutena ostettu D-28 ja mielestäni soitin vaan on parantunu soitettaessa.. itse ajattelin että tämä on once in a lifetime peli.. en kyl oo katunu.. eikös noi paremmat Martinit juuri tasaisuudestaan ole kuuluisia.. kovaa kättä vaan ja iloista ilmettä | |
En tiennyt kumpi on kumpi kun kuuntelin. Ensimmäisen yläpää soi huomatttavasti kirkkaammin ja koko sointialue on elävämpi. Ketjusta selvisi että se on Martin. Kitara ei ole vielä auennut varmaankaan parhaaseen sointiinsa, mutta yleensä se on juuri yläpään sointi ja dynamiikka mikä paranee kitaran auetessa. Soitit sen verran hennolla tatsilla (ihan ok), että ei saanut oikein kuvaa basso soinnista, jos sitä nyt tässä tietokoneen ääressä sitten hyvin kuuleekaan. Silti myös kannattaa kuunnella tuntemuksiaan. En ole ikinä pitänyt kitarasta minkä soundista en ole ensi kerralla pitänyt ja sellaisia en enää osta. Sointi kyllä paranee, mutta ei se uutenakaan saa soida niin, ettei tunnu hyvältä, mikäli olettaa että sen tulisi tyydyttää myöhemminkään Kirkkaus on ainoa asia minkä voi selkeästi olettaa paranevan kitaran auetessa ja se joskus paranee radikaalistikin ja tuo myös em. mainitsemaani dynamiikkaa.
Itselleni on Martinit jäääneet ostamatta, kun en kerta kaikkiaan löydä hinnalle vastinetta sen soinnista. | |
D-koppaisissa on tietty nasaalius mutta se enemmänkin tyypillinen ominaisuus.. Mulla on uutena ostettu D-28 ja mielestäni soitin vaan on parantunu soitettaessa..
Mun kokemus on ihan päinvastainen, eikös D koppaisessa korostu juuuri voimakas basso ja mahdollisimman suuren ilmatilan pitäisi tuottaa myös kova äänenpaiine. Sitä äänenpainetta eli volyymia se ei kyllä mielestäni pysty tuottamaan juurikaan enempää kuin pienemmät kitarat, mutta suuremmassa kopassa ainakin noin periaatteessa pitäisi pystyä tuottamaan matalia ääniä enemmän.
Minä ymmärrän nasaaliuden taas honottavana keskiäänien korostumana ja siksi kommenttisi hämmästytti, kun en ole havainnut tuollaista nasaalia d -koppaisissa. Tosin olen kurvikkaampien mallien kannattaja (myös naisessani arvostan kurveja, ja nasaalius taas ei sovi kumpaiseenkaan, ei kitaraan eikä naiseen) | |
Kannattaa vaihtaa uudet kielet esim. Elixir, John Pearse, Rotosound, Addario, Thomastik ja 12 setti, phospor bronze esim. Johan saundi paranee. Kai noi kielet kuitenkin vähän makuasioita on, mutta ilmeisesti kitarassa on melko kuolleet kielet. Kai olet jo kielet vaihtanutkin. Itse vaihdan yleensä aina uuteen kitaraan uudet kielet
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Älä koskaan osta kitaraa kokeilematta sitä, olipa se minkä merkkinen tai miten kallis hyvänsä. Kitara soi hyvin nyt, tai se ei soi hyvin koskaan, olipa se uusi tai käytetty. Älä osta kitaraa, joka ei soi hyvin juuri nyt. Unohda kaikki puheet säädöistä, "sisäänsoittamisista", ajan kulumisesta tai kielisatsien vaihtamisesta. Mikään ei koskaan tule muuttumaan, jos kitara ei soi hyvin nyt. Älä petä itseäsi turhilla odotuksilla. Osta ainoastaan sellainen kitara, jota juuri nyt et haluaisi päästää käsistäsi vaan haluaisit soittaa sillä vuorokaudet ympäriinsä.
Minulla on nyt ja on ollut useampi Martin HD-28 ja akustisia Gibsoneita sekä sähkökitarat lisäksi. Olen ostellut niitä uutena ja käytettyinä. Esimerkiksi ostin vuonna 2000 uuden Martin HD-28:n, ja se soi silloin yhtä hyvin kuin nytkin, ja soundi on aivan upea, vaikka siihen ei ole kertaakaan vaihdettu kieliä tähän päivään mennessä, ja vaikka siitä on pohja halki. Vuosi sitten ostin käytetyn Martin HD 28:n ja se on soundiltaan aivan erilainen kuin se, jonka ostin vuonna 2000 uutena. Soundi on siis erilainen, mutta molemmissa näissä kitaroissa kerrassaan loistava. Kitarat ovat yksilöitä ja vaikka olisi kuinka sama malli, ne saattavat soida hämmästyttävän eri tavalla. Tein joskus virheostoksia eikä niistä kitaroista koskaan tullut mitään, vaikka niihin teki kaiken maailman poppakonstit ja odotti kymmenen vuotta, jotta ne "aukeaisivat".
Korostan yhtä seikkaa: pyri ymmärtämään kitaran ominnaissointi "yli" uusien kielisatsien ts. älä hämäännyt luulemaan uusien kielisatsien sointia kitaran omaksi akustiseksi soinniksi. Tähdennän siis sitä, että hyväsointinen kitara soi mahtavasti, vaikka siinä olisi ikivanhat, tukossa olevat likaiset kielet.
Tarvitset kitaran, joka soi ihanasti nyt eikä joskus epämääräisessä tulevaisuudessa. Jos et pidä kitarastasi, myy se pois, olipa merkki tai malli mikä hyvänsä ja etsi sellainen kitara, johon hurmioidut heti. Myönnän, että loistavaa akustista kitarayksilöä on hieman vaikea löytää varsinkaan halvalla täältä Suomen markkinoilta, mutta jos sen etsimiseen ottaa kärsivällisesti aikaa usean vuoden, voi joskus onnistaakin.
Aloitin kitarahommat 70-luvun alussa, ja monien kantapään kautta mentyjen yritysten ja erehdysten jälkeen suuntaan nykyisin katseeni akustisten kitaroiden osalta ainoastaan Martin HD-28 malliin, joita ostan pois, jos kohdalleni sattuu upeasti soiva yksilö. Martin HD 28 on "the guitar", mutta niissäkin on yksilöitä, joilla ei voi soittaa. | |
ROCKE the COOL: Älä koskaan osta kitaraa kokeilematta sitä, olipa se minkä merkkinen tai miten kallis hyvänsä. Kitara soi hyvin nyt, tai se ei soi hyvin koskaan, olipa se uusi tai käytetty. Älä osta kitaraa, joka ei soi hyvin juuri nyt. Unohda kaikki puheet säädöistä, "sisäänsoittamisista", ajan kulumisesta tai kielisatsien vaihtamisesta. Mikään ei koskaan tule muuttumaan, jos kitara ei soi hyvin nyt. Älä petä itseäsi turhilla odotuksilla. Osta ainoastaan sellainen kitara, jota juuri nyt et haluaisi päästää käsistäsi vaan haluaisit soittaa sillä vuorokaudet ympäriinsä.
Minulla on nyt ja on ollut useampi Martin HD-28 ja akustisia Gibsoneita sekä sähkökitarat lisäksi. Olen ostellut niitä uutena ja käytettyinä. Esimerkiksi ostin vuonna 2000 uuden Martin HD-28:n, ja se soi silloin yhtä hyvin kuin nytkin, ja soundi on aivan upea, vaikka siihen ei ole kertaakaan vaihdettu kieliä tähän päivään mennessä, ja vaikka siitä on pohja halki. Vuosi sitten ostin käytetyn Martin HD 28:n ja se on soundiltaan aivan erilainen kuin se, jonka ostin vuonna 2000 uutena. Soundi on siis erilainen, mutta molemmissa näissä kitaroissa kerrassaan loistava. Kitarat ovat yksilöitä ja vaikka olisi kuinka sama malli, ne saattavat soida hämmästyttävän eri tavalla. Tein joskus virheostoksia eikä niistä kitaroista koskaan tullut mitään, vaikka niihin teki kaiken maailman poppakonstit ja odotti kymmenen vuotta, jotta ne "aukeaisivat".
Korostan yhtä seikkaa: pyri ymmärtämään kitaran ominnaissointi "yli" uusien kielisatsien ts. älä hämäännyt luulemaan uusien kielisatsien sointia kitaran omaksi akustiseksi soinniksi. Tähdennän siis sitä, että hyväsointinen kitara soi mahtavasti, vaikka siinä olisi ikivanhat, tukossa olevat likaiset kielet.
Tarvitset kitaran, joka soi ihanasti nyt eikä joskus epämääräisessä tulevaisuudessa. Jos et pidä kitarastasi, myy se pois, olipa merkki tai malli mikä hyvänsä ja etsi sellainen kitara, johon hurmioidut heti. Myönnän, että loistavaa akustista kitarayksilöä on hieman vaikea löytää varsinkaan halvalla täältä Suomen markkinoilta, mutta jos sen etsimiseen ottaa kärsivällisesti aikaa usean vuoden, voi joskus onnistaakin.
Aloitin kitarahommat 70-luvun alussa, ja monien kantapään kautta mentyjen yritysten ja erehdysten jälkeen suuntaan nykyisin katseeni akustisten kitaroiden osalta ainoastaan Martin HD-28 malliin, joita ostan pois, jos kohdalleni sattuu upeasti soiva yksilö. Martin HD 28 on "the guitar", mutta niissäkin on yksilöitä, joilla ei voi soittaa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että kitara ei muutu itsekseen hyväksi jos se ei sitä ostaessa ole. Mutta noista halvoista kitaroista sen verran, että kiinan tuotantoa kannattaa tarkkailla jos haluaa hyvän kitaran halvalla. Se ei tietenkään ole relevantti ehdotus tähän ketjuun koska täällä puhutaan juurikin Martinin HD28 kitarasta jota ei tiettävästi tehdä lainkaan kiinassa. Mutta jos sen ei tarvitse olla Martin niin kiinalaisvalmisteisista löytyy loistavia soittimia. Itselläni on nyt kaksi talvea hienosti kestänyt täkäläisiä sääoloja kiinalaisvalmisteinen puukitara.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Minä olen kyllä eri mieltä tosta kielten merkityksestä. Yksikään kitara ei miellytä meikäläistä vanhoilla ja paskaisilla kielillä. Mutta joo, totta on, että kitara pitää tuntua hyvältä kun sen ostaa. Ei kannata tuudittautua, että poppakonstit tekee siitä loistavan. Mutta hyvästä saa tosi hyvän monesti poppakonsteilla.
Everyone is a per-son | |
ROCKE the COOL: ... Esimerkiksi ostin vuonna 2000 uuden Martin HD-28:n, ja se soi silloin yhtä hyvin kuin nytkin, ja soundi on aivan upea, vaikka siihen ei ole kertaakaan vaihdettu kieliä tähän päivään mennessä ...
Oletko sä soittanut sitä kovinkin aktiivisesti? Mulla tuppaa menemään vähintään 2 kieltä kuussa poikki jo pelkässä kotisoittelussa, vaikka vaan hiljaa hipsuttelisin sohvan reunalla. Miten voi kielisetti kestää kitarassa yli kymmenen vuotta? Basson vielä juuri ja juuri ymmärrän, varsinkin jos kieliä välillä keittelee. Eikä kyllä uskoisi saundinkaan pysyvän kielissä kovin hyvänä vaikka kerran kuussa keittelisikin yli kymmentä vuotta sentään.
Itse vastikään tyypittelin yhtä Martin HD-28:a, eikä kyllä sen ihmeellisemmin sytyttänyt. Ihan hyvä kitara, mutta ei vetänyt vertoja Furchille jota samalla reissulla kokeilin. Ensimmäinen sointu sai aikaan lähestulkoon erektion. Ensimmäisen kerran tajusin konkreettisesti mitä tarkoittaa kitaroista puhuttaessa "soi kuin piano". Seuraavan kerran liikkeessä käydessäni koitin etsiä sen saman soittimen käsiini, mutta oli pirulainen myyty ja saman mallinen telineessä nököttävä kitara oli sitten vaan "ihan kiva".
Old school? New school? Shit! I didn't even go to school. |  PJS
15.08.2011 08:51:27 | |
|
markus16: Oletko sä soittanut sitä kovinkin aktiivisesti? Mulla tuppaa menemään vähintään 2 kieltä kuussa poikki jo pelkässä kotisoittelussa, vaikka vaan hiljaa hipsuttelisin sohvan reunalla. Miten voi kielisetti kestää kitarassa yli kymmenen vuotta? Basson vielä juuri ja juuri ymmärrän, varsinkin jos kieliä välillä keittelee. Eikä kyllä uskoisi saundinkaan pysyvän kielissä kovin hyvänä vaikka kerran kuussa keittelisikin yli kymmentä vuotta sentään.
Samaa ihmettelin itsekkin. Vaikkeivät poikki menisikään, niin (puhtaistakin) käsistä irtoava mähmä, ilmankosteus yms. saavat kielet kyllä ruostumaan ja rasvoittumaan soittokelvottomiksi. Melkomoista legendan makua tuo juttu kymmenen vuotta hyvänä pysyvistä kielistä. Sen toki uskon, että poikki ne kielet eivät välttämättä mene. Eipä nuo itseläkään katkeile kuin hyvin harvakseltaan, olettaen että soittopeli on säädöissä. Ennen vanhaan katkeili harmillisen useinkin kun soittotekniikka ja soitinten säädöt olivat vähän mitä sattuu.
Peace! | |
PJS: Samaa ihmettelin itsekkin. Vaikkeivät poikki menisikään, niin (puhtaistakin) käsistä irtoava mähmä, ilmankosteus yms. saavat kielet kyllä ruostumaan ja rasvoittumaan soittokelvottomiksi. Melkomoista legendan makua tuo juttu kymmenen vuotta hyvänä pysyvistä kielistä. Sen toki uskon, että poikki ne kielet eivät välttämättä mene. Eipä nuo itseläkään katkeile kuin hyvin harvakseltaan, olettaen että soittopeli on säädöissä. Ennen vanhaan katkeili harmillisen useinkin kun soittotekniikka ja soitinten säädöt olivat vähän mitä sattuu.
Kumma juttu, mullakaan ei kielet katkeile. Kaverini arveli sen johtuvan siitä, etten ole kovin hyvä kitaristi. Kovat jätkät kuulema rouhii niin että kielet paukkuu ja kuulemma Albert Järvinen katkaisi peräti kaulankin yhestä tai kahesta Gibsonista:-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
