Ottaisin mielummin hullunpaperit,
kuin kulkisin epätietouteni sumussa,
jalan jäljillä unohtaneen,
vaiti juhlahumussa,
jos voisin, valitsisin sokeuden,
sillä niin minä näkisin sinut,
kun sinä kääntyisit säälien,
katsoisit läpi minut,
ehkä vääristä syistä,
mutta katsoisit edes kerran,
ehkä miettisit tarkoituksia,
ja tahtoa taivaan herran
yhtä häilyvä, kuin rohkeus,
tämä repaleinen elämä,
tyhjiin astioihin piilotettuna, tarkoitus ehtyvä,
antaisin mielummin pois osani,
jos tietäisin korjaavani toisen,
hänet, jolta vapaus on viety,
purkaisin kivun loimen,
ehkä kerrankin oikeista syistä,
vaan siitähän päättää en saa,
täältä toisten on mentävä ensin,
vaikk`ei niin kukaan tahtoisikaan
yhtä häilyvä, kuin synty,
tämä repaleinen kulku,
tyhjiin astioihin upotettuna, ihmisyytemme tuntu Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
hieno kohta tässä Tatan tekstissä!
yhtä häilyvä, kuin synty,
tämä repaleinen kulku,
tyhjiin astioihin upotettuna, ihmisyytemme tuntu Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
tatta
soihtu55