Koskettimet ›

Minulla on ollut ilo kokeilla, soittaa ja omistaakin muutamia erilaisia Hammond-urkuja ja Leslie-kaappeja: esimerkiksi isoja ja pieniä generaattoriurkuja (A100/B3/C3 -konsoleita ja pikkuspinettejä, L100/M100) kuten myöskin 80-luvun alun "parempia" japani-transistorihammondeja (esim. B100, B250). Näitä urkuja on sitten soiteltu erilaisten Leslie-kaappien läpi (Leslie-trademarkin alaisista ainakin 122,251,147,247,760,770,PR40 ja HL822).
 
Näissä "oikeissa" uruissa on merkillepantavaa, että ne ovat erilaisia - ne ovat yksilöitä. Soundi voi olla melko erilainen, jos otetaan vierekkäin vuoden 1964 A100 tai B3, vuodelta 1974. Puhtaasti soundiin vaikuttaa moni asia, toleranssit komponenteissa jne.
 
Klooniuruista ja lepasimuista on tullut kokeiltua myös useita vaihtoehtoja, mm. Hammond (XB1 XK1 XK3, new B3), Korg CX-3 (sekä vanha että uusi), Roland (VK-7, VK-77, VK-8) Nordeja (Electro 2, C1), Voce MicroB II ja V3, Kurzweil PC3:n KB3, softauruista Native Instrumentsin B4ii ja VB3, lepasimuista Dynacordia, Korg G4, HK Rotosphere v1 ja v2, Neo Ventilatoria... Varmaan jotain jäi poiskin. Yhtään elvistelemättä voi sanoa, että jonkunlainen näkemys näistä klooneista on siis muodostunut.
 
Osa simuloi "esikuviaan" paremmin ja osa huonommin. Keikkavehkeenä olen viimeaikoina vuorotellut Nordin C1 ja Kurzweil PC361 välillä, joskus Neo Ventilatorin kanssa ja joskus ilman. Molemmista tykkään kovasti. Nordissa kaksi lavaa on tietty enemmän plussaa.
 
No mikäs on sitten yhtä hyvä kuin aito, jotta se kelpaisi kermakorvalle (jollaisena itseänikin pidän)?
 
En varmaan ole yksin väitteen takana, että tänä päivänä - lähes mikä tahansa - nykyaikainen klooniurku (tai -lepa) alkaa olla jo sillä tasolla, jolloin enemmän ratkaisee se "MITEN soitat" kuin "MILLÄ soitat". Uskottava uruttelu ei jää enää soundeista tai laitteista kiinni, vaan soitosta ja soittotekniikasta.
 
Katu-uskottavuus on toki paljon myös ulkonäköä: onhan se nyt uljasta (ja ahdasta), kun lavalla (tai pitserian nurkassa) on 200 kiloa öljylle tuoksuvaa urkua versus 15 kg digitaali-klooniurkua. Mutta eikös tässä haluttu pohtia soundia... :/

Varsinkin pienemmissä keikkapaikoissa, melkein mikä tahansa toimiva lepa tekee soundille ihmeitä. Vaikka vähän säästäisi urun hinnassa että rahat riittää lepaan.

Katu-uskottavuus on toki paljon myös ulkonäköä: onhan se nyt uljasta (ja ahdasta), kun lavalla (tai pitserian nurkassa) on 200 kiloa öljylle tuoksuvaa urkua versus 15 kg digitaali-klooniurkua.
 
Siinäpä se ero hyvin pitkälti onkin. Vaikka soundissa ei olisikaan mitään eroa, niin fiiliksessä väkisinkin on, ja se voi taas vaikuttaa soittoonkin, jos nyt oikein spekuloidaan...
 
Mutta kaipaan siitä vanhasta Hammondistani enemmänkin sitä fiilistä kuin soundia, oikeastaan pelkästään sitä fiilistä. Kun ensin kiihdyttelee sen käyntiin, sitten odottaa että pyörintänopeus tasoittuu... putket alkavat tuoksua lämmettyään... öljy tuoksuu ja sellainen pieni hurina kuuluu... Hämärässä näkyy oranssia kajoa vahvarista. Koko treenikämppä tuoksuu urulta.

Mulla on ollut Nordin Electro 2 ja C1, ja tällä hetkellä on Electro 3 ja C2. Ne on varsin mainioita pelejä kaikin puolin, mutta aidon Hammondin salamannopeaa ja vihaista atakkia eli äänen syttymistä ei niiden mallinnus pysty tuottamaan. Sama juttu on Electron klavinettisoundeissa, vaikka ovatkin sampleja, aluke on liian vaisu.

Sehän olikin hyvä vinkki tuo Neo Ventilator. Ei maksa ihan hirveitä ja ainakin tietotokoneen kaiuttimista demot kuulostaa tosi hyviltä. Thomannilla näkyy olevan karvan alle neljäsataa. Liekö jostain saa halvemmalla, pitää tutkia.

...mutta aidon Hammondin salamannopeaa ja vihaista atakkia eli äänen syttymistä ei niiden mallinnus pysty tuottamaan. Sama juttu on Electron klavinettisoundeissa, vaikka ovatkin sampleja, aluke on liian vaisu.
 
Aika hyvä huomio! Yks kultakorva frendi puhui tästä asiasta vuosia sitten. Siis että siinä äänen syttymisessä tapahtuu niin paljon että softat ei pysy perässä...

Tällasena vähän nostalgiafiilistelyvehkeenä WLM Trip yhdistettynä Rotosphereen ajaa asiansa hyvin. Se saa joskus halutessaan livekäyttöön mukaan ja tuntee olonsa oikeaksi urkuriksi.
 
Laitteen päälle voi kasata muutakin kuin virvokkeita kun siinä on sopiva tasainen pinta.

Luonnollisesti jokaisen orkesterin kiipparisti toivoo aidon Bertan soundia Nordin painolla, eikös joo?!? Siis mitenkään mollaamatta Nordia...
 
Erilaisia kokoonpanoja kokeilleena olen päätynyt keikkayhdistelmään Hammond XK-3c + XLK-3 + Leslie 3300. Tärkeimpinä kriteereinä kaksi manuaalia, drawbarien (useamman kuin yhden yhtäaikainen ja välitön kontrolli = vrt Nord tms: naputa niitä pirun pieniä harmaita nappuloita yksi kerrallaan...), waterfall-koskettimisto (vakuuttavat slidet), leban aito dobler-efekti, riittävä desibeli-helvetti ja laitteiden roudaus-kestävyys. Ok; olisi hieno antaa roudareille bertta ja 122/147-leba siirrettäviksi, mutta entäs kun laitteet hajoaa (ja nehän hajoaa) tien päällä... Kellä olikaan se kolvi?!?!
 
Myös laiteuskottavuus on henk koht rakas juttu: pieni söpö saippualaatikko navan alla ei ole sama asia kuin laite, josta lähtee vain ja ainoastaan urku-soundia ja on liian iso aparaatti Nissanin takaluukkuun...
 
Mutta kuten täällä on aiemminkin kirjoitettu on "oikea" urkusoundi täysin kiinni käyttötarkoituksesta. Joillekin riittää Nativen B4-plugari (jolla itsekin tehnyt pari levyä eikä kukaan perään huutanut...) ja jotkut ei liikauta sormeakaan ellei alla ole aitoa Laurensin huonekalua...
 
Pääasia että tulevilla levytyksillä ja keikka-akteilla saadaan kuulla urkujen ilosanomaa!!!

Tuolla aidolla lesliellä taitaa olla enemmän merkitystä lähinnä livenä soitettaessa? Luulisi levyltä kuunneltaessa tekniikan latistavan tilannetta niin, että emulaatio pääsee ainakin lähes samalle viivalle. Binauraalinen levy voisi tietysti olla kuulokkeilla kuunneltuna sitten jo hieman toinen tarina.

Itte rakentelin juuri leslien, jopa toimivan, jännä ero tuossa livetilanteessa ja nauhoitetussa on. Livenähän se EI ole stereo samalla lailla kuin kaapeista kuultuna. Lähinnä muinoin omistaneena noita ja "nostalgia-uteliaana" halusin tuon taas todeta.
Kolme efektiähän tuossa toteutuu, tremolo , doppler-ilmiö sekä huonekaiut. Nämäkin vielä muuttuvat kuulijan liikkuessa.

Mutta kuten täällä on aiemminkin kirjoitettu on "oikea" urkusoundi täysin kiinni käyttötarkoituksesta. Joillekin riittää Nativen B4-plugari (jolla itsekin tehnyt pari levyä eikä kukaan perään huutanut...) ja jotkut ei liikauta sormeakaan ellei alla ole aitoa Laurensin huonekalua...
 
Mullakin on moinen plugari (vanhempi versio lisägeneraattoreilla) ja siitä tietenkin kanssa pidän joskin pullonkaulaksi hyvälle soittokokemukselle muodostuu kun ei ole sitä oikeaa fyysistä käyttöliittymää. Plugaristakin olen pitänyt enemmän yhdistettynä Rotosphereen koska silloin on käytössä sentäs jotain käteviä nappuloita esim. särön säätöön lennossa.
 
Itte rakentelin juuri leslien, jopa toimivan, jännä ero tuossa livetilanteessa ja nauhoitetussa on.
 
Meinaan tul kattoo sitä jossain välis!
 
Tuolla aidolla lesliellä taitaa olla enemmän merkitystä lähinnä livenä soitettaessa?
 
Mä kyl näkisin aidon palvelevan nimenomaan hyvin huolella tehdyssä äänityksessä, jossa mikitys on ajatuksella tehty.

Miksette käytä charieta.on modeemi mihin on tallennettu kakki hammon saundit,Se liitetään urkuihin ja siinä on hammond

USB CHARLIE RETROURUT MODUULI hinta 218€ myy gear4music.Tästä laitteesta video juutubissa

Valitsit keskustelun, jossa on kova kuhina päällä?